Keskiviikkona julkaistun poliisibarometrin mukaan joka neljäs (26%) kansalaisista uskoo, että poliisin sisällä esiintyy korruptiota tai epäeettistä toimintaa, kuten sisäisiä varkauksia, petoksia, valtion omaisuuden väärinkäyttöä tai työtovereiden seksuaalista häirintää.
Poliisibarometri on sisäministeriön teettämä mielipidekysely. Linkki koko kyselyyn SM:n sivuilla tässä.
Taloustutkimus haastatteli vajaata tuhatta kansalaista kasvokkain eri puolilla maata.
Barometrejä on vuosien varrella tehty useita, mutta poliisin korruptoituneisuudesta kysyttiin nyt ensimmäistä kertaa. Kysymys kuului: “Miten todennäköisenä pidätte sitä, että poliisin sisällä esiintyy korruptiota tai epäeettistä toimintaa (esim. sisäisiä varkauksia, petoksia, valtion omaisuuden väärinkäyttöä tai työtovereiden seksuaalista häirintää)”.
Vastaukset jakautuivat näin:
- 4 % erittäin todennäköisenä
- 22 % melko todennäköisenä
- 4 % ei osaa sanoa
- 51 % melko epätodennäköisenä
- 19 % erittäin epätodennäköisenä
Kysely tehtiin viime vuoden loka-marraskuussa. Tämä ajankohta onkin tässä mielenkiintoinen.
Kyselyn tekemisen jälkeen julkisuudessa ovat olleet mm. poliisiylijohtajan virkakyydit, Helsingin huumepoliisien sekä krp:n ja Vantaan poliisin epäillyt väärinkäytökset.
Toki poliisin sisäisiä ongelmia on ruodittu aiemminkin. Vuosi sitten julkisuudessa kerrottiin poliisin työpaikka-ahdistelusta. Poliisiammattikorkeakoulun ja työterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan joka viidettä naispoliisia on ahdisteltu seksuaalisesti työyhteisössä. Soneran urkintajutussa poliisi hankki teletietoja hankittu kyseenalaisin keinoin. ”Kahvikassavarkauksia” paljastuu aina toisinaan.
Ensi alkuun tuntuu, että väärinkäytöksiin uskova määrä 26 % olisi suuri, mutta se taitaakin kuitenkin olla turhan pieni. Tosin oletettavaa tietysti tällaisessa kyselyssä on, että vastaaja mieltää korruption tai epäeettisen toiminnan laajamittaiseksi.
Laajamittaisesta korruptiosta ei ole nähty merkkejä.
Poliisiylijohtaja Jorma Toivanen nimesi korruption barometrin julkistamistilaisuudessa suureksi uhaksi poliisitoiminnalle. Hän piti tärkeänä, että “mitään ei lakaista maton alle, vaan kaikki tutkitaan ja selvitetään organisaation itsensä toimesta.”
Asenne on tietysti oikea -- etenkin jos siihen vielä lisätään, että paljastuneista tapauksista kerrotaan julkisesti.
Onpas teillä eri tavat kirjoittaa asioista!
Kun vertaa mtv3 juttua ja Uusisuomi lehden juttua, ei voi olla mieltämättä asiaa kuin siten että Herlinillä on omat rahat ja omat jutut, kun kolmonen taas silittää kaikkia myötäkarvaan.
Kts.
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/21573-poliisijohtaja-korruptio-on-suurin-uhka
sieltä poimittua:
“- Järjestäytynyt rikollisuus on ollut vahvassa kasvussa. Niin myös Suomessa, Toivonen sanoi tämänpäiväisessä poliisibarometrin julkistamistilaisuudessa.
Järjestäytynyt rikollisuus käyttää Toivosen mukaan suuren osan laittomista tuloistaan eri virkamiesten, kuten poliisin ja tullin, lahjontaan.”
P.s. kts myös
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/21566-ryopytetty-poliisiylijohtaja-pysyi-piilossa
Mainittiinko tiedotustilaisuudessa mikä se uusi “osasto” sisäministeriössä olisi?
Sisäinen tutkinta viimein mahdollinen?
On taas näitä kyselyjä, joista pitäisi päästä pois. Vajaasta tuhannesta siis 4 % eli 40 pitää korruptiota erittäin todennäköisenä. Samanlainen vastaajamäärä 40 kpl ei osaa sanoa asiaan mitään. Harvassa oikein laaditussa kyselyssä aikuisille on EOS ja toinen äärilaita saman suuruiset. Epäilijöitä samaan kysymykseen on sentään 19%. Joku ei täsmää tässä.
Käyttämällä kysymyksissä vaikeita ja monimutkaisia käsitteitä saadaan vastaaja tietenkin tokaisemaan jotakin. (epäeettisyys, organisaatioristiriita, eturistiriita, eeppinen tai aktiviteetti) ovat sanoja, joiden selittämisessä sanakirjassakin menee palsta. Väitän, että poliisiorganisaatiosta löytyy vain viisi ihmistä, jotka osaavat selittää merkitykset oikein. Näillä sitten leikitään ja saadaan “tulos”, jota kannattaa rummuttaa kalliisti.
Tilastotiedettä ja matemaattisia todennäköisyyksiä opiskelleet tietävät, että viisimiljoonaisen kansan oikean mielipiteen saamiseksi pitää haastatella promille. Se tarkoittaisi 5 000 otosta, jossa maantieteellinen, sukupuolinen, ikä, ammattihajonta ja muut ovat oikein sekmentoitu. Oikeita tuloksia suurella rahalla teetättävät kauppaketjut ja elinkeinoelämä pitävät vähintäänkin 4 000 otoksia käyttökelpoisena. Saaduista tiedoista julkisuteen päästetään vain tarkoituksellinen. Loput salataan imagosyistä ja kilpailijan harmiksi.
Yksi vakavimmista, monimuotoisimmista ja laajimmalle levinneistä korruption muodoista poliisissa on perinteisesti ollut omien rikosten peittely.
Organisaatiossa on läpikäyvänä perinne, että kaveria ei käräytetä eikä vasikointia katsota hyvällä.
Kun tämän tietää, niin tahtoo olla, että kulttuuri ennen pitkää vie mukanaan kirkasotsaisimmankin vastavalmistuneen – ja ajaa vuosittain muutaman näistä hakemaan muita hommia.
Tilaisuus tekee varkaan ja kun antaa pikkusormen, niin menee koko käsi.
Käräyttäisitkö vaimosi rattijuoppoudesta?
Entä esimiehesi kotiväkivallasta?
Kun valehtelen työparin virkaväkivalta-asiassa, emme voi jäädä kiinni. Vastakkain on yksinäinen asiakas ja kaksi poliisia.
Työpari puolestaan valehtelee minun hyväkseni sitten, kun minulle tulee ylilyönti työssä tai vapaalla.
Uskaltaisinko toimia tästä tuesta irtisanoutuneena?
Kyseenalaistamattomana julkisuudessa hellitty hokema, että poliisi meillä on luotettava, on mahdollistanut suojissaan tämän korruptiomuodon ja eräiden muiden epäeettisten menettelytapojen kukoistamisen.
Liian usein korruptio käsitetään vain rahan siirtämiseksi ja halutunlaisten päätösten rahalla ostamiseksi.
Meillä mädännäisyys kumpuaa ennimmin pienten piiriemme Hyvä veli -verkostoista ja kiitollisuusvelan Sulle mulle -asetelmista.
Hyvä, että tätä on nyt erilleen otettuna kysytty, ymmärtääkseni ensi kertaa tämänkertaisessa barometrissämme.
Hyvä, että näihin asioihin on mediassa tartuttu, viime kuukausien aikana ymmärtääkseni aivan ennennäkemättömällä tavalla.
Huolta synnyttää tuo poliisijohtajan lausuma, että omat rikokset olisi tutkittava organisaation omasta toimesta.
Niinhän homma ei toimi ja muutosta ei synny.
Ei sittenkään, vaikka media blogistin ehdottamasti tekisi voitavansa vallan vahtikoirana.
Olettehan panneet merkille, että kaikki nyt poliisin väärinkäytöksiä koskevat ja mediassa esillä olevat jutut ovat viranomnaisten vireille panemia?
Yksi vakava ja valitettavan todellinen päätelmä tästä on, että tavallinen kansalainen poliisrikoksen uhrina ei edelleenkään saa asiaansa tutkittavaksi eikä asialleen julkisuutta.
Toisin kuin Toivonen tuntuu esittävän, suunta ei muutu eikä poliisin kulttuuriin syvälle sisäänrakentunut korruptio tule juurituksi, jos poliisin rikosten tutkinta tehdään jatkossakin omalla porukalla – ja valtaosaltaan medialta piilossa.
Seurauksena on ollut ja tulee olemaan liian usein lumetutkinta ja Ei syytä epäillä -toteamus jo esitutkinnan harkintavaiheessa, tai että riksoilmoitusta ei edes kirjata.
Kun korruptio suhteessa järjestyneeseen rikollisuuteen ja yhteiskuntasuhteisiin liittyvään suureen rahaan nyt näyttäisi havaitun uhaksi ja ongelmaksi poliisissa, torjuntaan tulisi miettiä muitakin keinoja kuin poliisijohtajan esittämät omasta toimesta tutkiminen ja korkeat eettiset arvot.
Asiaa on sivuttu ja joitakin suuntia ratkaisuehdotuksiksi esitetty myös tuoreessa poliisirikoksia käsittelevässä väitöstutkimuksessa
(Marko Viitanen; Ei korppi korpin silmää noki 2007).
Juhlapuheissa ja julkilausumissa esitetyt eettiset arvot voivat olla miten tahansa yleviä, mutta niillä ei ole vähintäkään merkitystä korruption ja epäeettisen toiminnan torjumisessa, jos niillä ei ole kosketuskohtaa arkiseen työhön.
Tätä määrittää toimintakulttuuri, jota taas keskeisesti ohjaa työkavereiden ja ylempien esimiesten esimerkki siitä, millä vakavuudella lain kunnioittamiseen ja ohjesääntöihin tulee suhtautua.
Korkeiden esimiesten esimerkki ohjaa toimintakulttuuria aina yli ja ohitse juhlapuheiden ja julkilausumien silloin, kun ratkaisuja käytännön työssä tehdään kentällä ja rikostutkinnassa.
Toivonen kysyy, eikö kaikilla työpaikoilla esiinny näitä kahvikassarikoksia, esimiesten hyssyteltyjä ylinopeuksia ja virka-auton väärinkäyttöjä.
Ei, näitä ei esiinny kaikilla työpaikoilla.
Poliisissa näitä tiedetään esiintyvän, ja kahvikassarikosten poliisikulttuurissa sallittavuus tuntuu aavistuksenomaisesti välittyvän myös Toivosen lausumassa.
Meillä on esimerkkejä, jossa poliisirikoksen tutkinnassa kuulustelija vedättää itkevää, uhkailtua ja asiantuntematonta kuultavaa tavalla, josta tutkinnanjohtaja myöhemmin antaa ratkaisun, että menettely on ollut yksiselitteisen lainvastainen ja jatkaa perusteluja esittämättä, että lainvastaiseksi todettu toiminta poliisirikoksen tutkinnassa ei synnytä epäilyä rikoksesta. Esitutkintaa lainvastaiseksi todetun menettelyn laajuuden ja mahdollisen virkarikoksen toteamiseksi ei näin tarvitse käynnistää.
Lainvastainen menettely katsotaan perusteluitta lähtökohtaisen sallituksi poliisirikosten tutkinnassa.
Pikkurikkeet kahvikassan kanssa, suuret ylinopeudet liikenteessä ja virka-auton omavaltainen käyttö ovat perinteisesti olleet sallittuja omalle porukalle.
Ei korppi korpin silmää noki.
Korkeat eettiset arvot eivät ulotu käytännön toimintaan.
Pienen ihmisen tasolla epäeettisen ja lainvastaisen poliisitoiminnan salliva syvään rakentunut kulttuurimme muodostaa otollisen maaperän nyt uhaksi myönnetylle suuren rahan korruptiolle.
Jos uusi poliisijohto tulee olemaan vakavissaan tämän asian kanssa, olisi ratkaisuja etsittäessä uskallettava katsoa kaikki tosiseikat.
________
Mutta missä oli poliisiylijohtaja?
Ensimmäinen ajatus on, että hän oli häpeän vuoksi työkyvyttömänä.
Mutta sairaslomasta olisivat sijainen lähivirkamies ja ministeri olleet tietoisia.
Salminen on kertonut, että häneen on kohdistunut turvallisuusuhka.
Onko asianmukaisesti selvitetty, ettei hänelle nyt ole sattunut jotakin, kun hän lienee kulkenut kotimatkat ilman virka-autoa ja kuljettajaa turvanaan?
Repomies kirjoittaa juuri niin kuin asia on.
Isoo-Pellekin on oikeassa, sen osalta että otanta saisi olla PALJON suurempi.
Julkaisukelpoisuus tuskin siitä nousisi hänen mielestään…
Hyviä kommentteja.
NP:lle, kyse ei ole uudesta osastosta SM:öön, vaan SM:n hajoittamisesta kahteen osaan. Lainvalmistelusta vastaisi SM, mutta poliisin operatiivisesta johdosta Poliisivirasto.
Aihetta käsitelty aiemmassa blogikirjoituksessa.
http://blogit.mtv3.fi/elinkautinen/2008/02/08/poliisihallitus-hmm-mieluummin-poliisivirasto/
Poliisijohtaja Toivosen huomautus siitä, että järjestäytynyt rikollisuus käyttää suuren osan tuloistaan virkamiesten lahjontaan, on merkittävä. Sehän ei nimittäin olisi mahdollista, elleivät virkamiehet ottaisi vastaan.
Suurimmalla osalla vastaajilla on luultavasti ollut omakohtaista kokemusta vain liikennepoliisista. Esitutkintaa pystyisivät arvioimaan oikeastaan vain ne, jotka ovat nähneet tai yrittäneet saada sen käynnistetyksi. Toisaalta kansan suussa oikea tieto leviää ja on nyt tullut esille.
Repomiehen huomiot peittelystä ja organisaatioiden paineista ovat merkittäviä. Ne eivät koske vain polisia. Onhan verohallinnossa näkyvästi savustettu ulos mm. PRH:n pääjohtajan ja Hotelli Herttuan asioiden tutkijat.
Ahdistellut naispoliisit eivät saaneet mitään tutkintoja käynnistettyä. Ratkaisu voisi olla laaja-alainen, itsenäinen virkarikospoliisi kaikkia virkamiehiä koskevana.
SM on toiminut ansiokkaasti teettäessään rehellisen selvityksen puolueettomalla tutkimuslaitoksella. Vastaavia pitäisi teettää myös oikeuslaitoksesta, ja selvittää asiakkaiden mielipiteet asianajajien hinta-laatusuhteesta.
Unohtui tuosta poliisin mokailulistasta sensurointi (ks. lapsiporno.info). Mutta sekin lienee poliittisesti liian kuuma aihe kerrottavaksi.
Edellä kirjoitetun perusten teella näkyvissä on vasta jäävuoren huippu. Suomessa on syytä perustaa poliisin ulkopuolinen parlamentaarinen elin tutkimaan poliisien ja muiden viranomaisten rikoksia nykyistä tiheämmällä kammalla.
Erityisesti ihmetyttää poliisin asenne ihmiskauppaan ja prostituutioon. Sitä ei edes katsota aina tarpeelliseksi tutkia. Usein epäilys ihmiskaupasta liittyy prostituutioon. Se selittänee kiinnostuksen puutteen, koska yhä useampi poliisi on asiakkaana.
Käytännön esimerkkinä kummallisista lain tulkinnoista on Helsingin Sanomien paljastama Thai-hieromoiden järjestämä seksipalvelu, joka talonpoikaisjärjellä täyttää jo järjestäytyneen parituksen tunnusmerkit. Mutta viranomaisten mielestä se on niin pientä toimintaa, että esim. verorikosta ei ole tapahtunut. Eikä kukaan näytä olevan kiinnostunut tutkimaan missä asemassa on “hieromoiden” työntekijät.
Pelkkä vilkaisu internetin alan palstoille kertoo, että seksipalvelu on Thai-hieromon päätuote jo toista kymmentä vuotta, mutta poliisi oli siitä autuaan tietämätön.
Toinen esimerkki rakenteellisesta poliisin välinpitämättömyydestä on Lapista. Lisääntynyt prostituutio näkyy jo Rovaniemen sukupuolitautitilastoissa, mutta poliisin tilastoista paritustoimintaa ei löydy. Ilmeisesti se on sen verran tärkeä osa ns. elämysteollisuutta, että ei siihen saa puuttua.
Järjestäytynyt prostituutio Suomessa on jo miljoonabisnestä matkailuteollisuuden kyljessä. Meillä on pitkät perinteet siinä, että ison rahan tekijät eivät veroja maksa. Ne maksatetaan mieluimmin köyhillä, eläkeläisillä, työttömillä ja pienyrittäjillä. Heitä ei viranomainen armahda.
Ja kuten edellä mainituista kommenteista voi päätellä, korruptio on ja pysyy salassa mediassa…
Tänään on kulunut jo kaksi viikkoa kyseisestä tiedotus- tai barometrin julkaisutilanteesta eikä aihe “kiinnosta” enää ketään.
Surku.
Minne asti pitää asioiden luisua?