Nuoret olivat hyvin varustautuneita kun he tulivat Helsingin käräjäoikeuden turvasaliin. Kaikilla oli huput tai isot lippalakit -- yhdellä jopa kasvojen eteen vedetty musta huivi tai bandana villin lännen rosvojen tyyliin. Vain silmät näkyivät.
Kukaan ei ilmeisesti ollut kertonut ns. äidin murhan yritys -jutun [linkki uutiseen] syytetyille, että turvasalissa on kuvaaminen kielletty. Tämä käräjäoikeuden kategorinen kielto on kummallinen, koska oikeustalon turvasalissa ei todellakaan ole mitään erikoista.
No, ehkä yksi erikoisuus löytyi: sali ehti olla noin puoli vuotta käytössä ennen kuin vahingossa huomattii, että ikkunattoman tilan valot saattoi sammuttaa yleisön käyttämän oven vierestä. Sittemmin tämä on korjattu.
Mutta takaisin oikeudenkäyntiin. Eniten jutussa ihmetytti se, että eikö kukaan uskaltanut sanoa muille, että mietitään tätä nyt vielä hetki. Mitä tässä nyt ollaan tekemässä?
Kenellekään ei ilmeisesti välähtänyt, että kiinnijäämisriski tämän tyyppisessä jutussa on täydet sata prosenttia.
Jutussa ei ollut kyse hetken huumassa tai humalassa tehdystä rikoksesta, vaan 16-vuotiaan äidin tappamista suunniteltiin pari viikkoa. Toki useimmiten suunnittelijat olivat kertomansa mukaan erilaisten päihteiden vaikutuksen alaisina.
Kukaan ei kuitenkaan sanonut seis. Jonkun olisi pitänyt uskaltaa.
Syyttäjän mielestä kyse oli murhan yrityksestä, epäillyt myönsivät tapon yrityksen. 16-vuotiaan tytön osalta kyse on nuorena henkilönä tehdystä yllytyksestä ja yhtä syytetään avunannosta.
Tässä valossa on selvää, että koko joukolle on tulossa pitkät vankeusrangaistukset. Syyttäjän vaatimasta murhan yrityksestä tyypillinen tuomio on kahdeksan vuotta vankeutta.
Onnekasta jutussa oli tietysti se, että 16-vuotiaan äiti selvisi suhteellisen lievin vammoin. Epäilemättä järkytys oman tyttären toiminnasta oli suurempi kuin päästä kimmonneen varsijousen nuolen aiheuttama haava.
Lopuksi vielä turvasalin aulaan. Jutussa oli vain yksi todistaja: naiskonstaapeli, joka hälytettiin äidin asuntoon Länsi-Pasilassa.
Sääliksi kävi, sillä hän tuli oikeuteen aamuyhdeksäksi suoraan yövuorosta. Jutun käsittely kuitenkin venyi pitkälle iltapäivään ennen kuin todistaja pääsi saliin.
Odotushuoneen aulassa saattoi kuitenkin ottaa pienet tirsat.
TV ja video-sukupolven normaalia käytöstä. Kuulen päivittäin 16 vuotiaiden huutelevan vieraille: “Vittu määää tapatan sut homoooo!!!” Että selaaistahan se jyvä maasta kasvaa, kun sihen pudotettu.
Jyviä jyviä juu, mutta miksi tyttö pakotettiin äitinsä luo asumaan, jos hän itse sitä vastusti, vaan halusi olla huostassa ja sijaispaikassa minne hänet oli laitettu tai kierrätystähän sekin voi olla montakertaa, mutta tyttö katsoi senkin parhaimmaksi kuin asua äidin luona. Näin oltaisiin vältytty tästäkin itsekeskeisestä draamasta, jossa näköjään ei vaihtoehtoja sosiaalitädit halunneet kuunnella tältä jo 16v huostalapselta, vaan kun äiti halusi…. äidin etu haluineen oli se jo painoi lapsen edun (haluamiset) kuin tuhkan tuuleen.
Tytön kaksi vanhempaa veljeä olivat jo täysi-ikäisiä ja entisiä huostalapsia.
Kuinka moni näistä edellisen kirjoittajan huutajalapsista on kodeista, joissa lapset ovat huostaanotettu.
Ihmetellä täytyy, että tämänkin tytön kasvatus on tehty huostaanottokasvatuksena? Mikä mättää, ettei ISÄSTÄ/ISISTÄ ole mainintaa sanaakaan? Sikiävätkö nämä rikolliset huostalapset itsestään?
Kyllä sosiaalipuoli saa katsoa peiliin. Tätähän se loppu peleissä teettää, kun kaikkea mahdollista ja mahdotonta paapotaan, ja annetaan anteeksi. Ja ei se huostaanottokasvatus ole kokonaan onnistunut, kun ei ole saatu vihaan minkäänlaista kontrollia.
Mut tämä pullamössösukupolvi vaan tahtoo olla sitä, että istutaan tietokoneen ja tv:n ääressä, ja sinne rajoittuu myös harrastukset. Onhan se virtuaalimaailma niin kiehtovaa…
Kaksi syytetyistä on kuitenkin jo vapaalla, joten ihan kaikille ei taida kakkua tässäkään jaossa riittää. Kun tiedonvälittäminen perustuu myyviin artikkeleihin, yleinen mielipide ei sitten lopulta mitenkään voi ymmärtää tai hyväksyä tuomioistuimen kaikkia ratkaisuja. Tämänkin oikeudenkäynnin päätteeksi on lupa odottaa äänekkäitä vaatimuksia kovemmista tuomioista.
Ankarat rangaistukset eivät vähennä rikollisuutta, vaan lähinnä kasvattavat sen kustannuksia yhteiskunnalle. Suomessa korotettiin törkeän pahoinpitelyn minimirangaistus kuudesta kuukaudesta vuoteen v. 2001. Niiden tekojen määrä ei vähentynyt, mutta vankivuosien määrä kasvoi. Kustannukset huomattavat, hyötyjä hyvin vaikea havaita.
Samalla rahalla olisi saanut paljon positiivista tulosta sijoittamalla ne vaikkapa neuvolatoimintaan, varhaiskasvatukseen ja peruskouluun. Väkivalta on syvällä suomalaisessa kulttuurissa ja sen juurimiseksi on paljon työtä tekemistään odottamassa. Vankiloissa ollaan kuitenkin jo raakasti myöhässä, kannattaisi alottaa paljon aikaisemmin. Maata kannattaa parantaa jo ennen jyvän pudottamista.
Niin peruspakki, harvat ne vankilassa paranee. Mutta kuitenkin, nykypäivänä on jo näitä “menetettyjä” tapauksia niin paljon. Kovemmat tuomiot pitäisivät edes nämä muutamat pois meidän normaalien ihmisten jaloista. Jos vaikka mietit jotain Kanaali-Koskista tai Rumensaarta, niin onko mitään järkeä päästää tällaisia kavereita vapaaksi? Kun tämä kaksikko, jonka esimerkkinä mainitsin, ja monet muut mutta vähemmän kuuluisat vapautuvat vankilasta, niin on vain ajan kysymys kun joku raiskataan/tapetaan/hakataan henkihieveriin. Itse näkisin, että vankilaan pitäisi eristää ihmiset, jotka eivät kykene elämään yhteiskunnan sääntöjen puitteissa, ja toistuvasti rikkovat lakia. Jos näiden paatuneiden rikollisten eristämisellä saavutetaan se, että tavalliset ihmiset saavat elää rauhassa, niin minä ainakin olen tyytyväinen. Rikollisen ura on jokaisen oma valinta, ja minusta rikollisen oikeus vapauteen ei saisi olla painavampi kuin kansalaisen oikeus turvallisuuteen.
Tällaiset tarinat kertovat karua kieltä siitä, ettei loukkaavimmillakaan teoilla ole yhteiskunnassamme välttämättä oikeastaan minkäänlaisia seurauksia: http://www.raapylan.vuodatus.net