Käytännössä kaikki kommentointi tässä(kin) blogissa käydään nimimerkkien turvin. Ainakin mulle on herännyt kysymys: miksi? Eikö niitä voi omalla nimellä kirjoittaa? Toki tietyntyyppisissä arkaluonteisissa aiheissa nimimerkin suoja on tarpeen, mutta sellaisia tekstejä ei täällä ole juuri näkynyt. Arvoisat lukijat, pyydän kommentteja aiheeseen. Nimimerkillä tai omalla nimellä. Toki mieluummin nimellä. Jara

Helsingin käräjäoikeudessa oli torstaina kahden kerroksen väkeä. Medialle oli tarjolla kaksi juttua: Alpo Rusin vahingonkorvaukset ja Henry Saaren seksisyytteet. Tv-toimittajat jaksoivat neloskerrokseen Rusin perässä, kun muut jäivät kakkoseen vartomaan oikeudenkäynnistä myöhästynyttä Saarta. STT hoiti molemmat jutut, Hesaria ei tainnut kiinnostaa kumpikaan. Joka tapauksessa salissa 416 tunnelma oli — jos ei nyt ihan kuuma — niin kuitenkin lämmin. Suurlähettiläs Alpo Rusilla oli tunteet pelissä ja halu todistaa syyttömyyttä oli palava. Hyvä niin, vaikka itse oikeudenkäynnin loogisuus siitä hieman kärsi. Tosin tämä oli vasta valmisteluistunto. Sen verran avoimeksi asiat jäivät, että puheenjohtaja Riitta Wirilander piti toista kirjallista valmistelukierrosta tarpeellisena. Lisäksi ohjelmassa on … Lue loppuun →

Viime talvena laitoin tänne kommentoitavaksi Mitään salaamatta -dekkarin alun. No, tehdäänpä sama nyt. Alla ensi kesänä ilmestyvän — toistaiseksi vielä nimettömän — seitsemännen Takamäki-dekkarin alku. Tarina kertoo vankikarkurin jäljittämisestä. Kyse on ns. raakaversiosta, joten lyönti yms. virheitä saattaa olla. 1. luku Maanantai, kello 14.45 Hietaniemen krematorio Pappi seisoi harmaan arkun takana. Arkku oli halvinta mahdollista mallia. Krematorion kymmenennellä rivillä istuva Timo Ruoste huomasi kuinka nuori mies vaihtoi taas painon toiselle jalalleen. Äänikin vaikutti vähän epävarmalta: — Herra on minun paimeneni, eikä minulta mitään puutu. Ruosteen mieleen nousivat Samuel L. Jacksonin esittämän rikollisen sanat Pulp Fictionissa. Ruoste oli katsonut elokuvan sellissään … Lue loppuun →