Olin maanantaina Santahaminassa katsomassa julkiseksi tulleita vanhoja sota-ajan kuvia. Mielenkiintoinen alku viikolle. Eipä niitä nyt mielikseen katsonut. Kuolintapoja oli joka lähtöön: mm. ammuttuja, palaneita, hukkuneita, jäätyneitä sekä telaketjujen murskaamia ja kranaattien räjäyttämiä. Yhdessä kuvassa oli suomalaissotilas, jolta oli silmät puhkottu, hampaat murskattu ja poskien läpi oli työnnetty hehkuva pistin. Kuvan taakse kirjoitetussa tekstissä oli maininta, että sotilas eli pahoinpitelyn jälkeenkin vaikka päähän oli lyöty kirveellä. Jotkut kuvat todistivat sitä, miten neuvostosotilaat olivat nälissään syöneet toisiaan. Partisaanien Lapissa tappamista ihmisistä oli muutama kirjekuori. Nuorimmat kuvissa olleet surmatut vauvat olisivat nyt noin kuusikymppisiä. Ne ovat olivat ehkä kaikkein koskettavimpia — lapsiuhrit yleensä … Lue loppuun →

Pitää todeta, että ensireaktio eilen alkuiltapäivästä oli “ohhoh”. Kontulan ostoskeskuksella kuvattu video paljastaa väärinkäytöksen. Vartijoiden toiminta on poliisitutkinnassa, joten ei siitä enempää. Sen sijaan kameravalvonta ansaitsee muutaman sanan. Viranomaiset ja vartiointiliikkeet ovat lisänneet erilaista kameravalvontaa 1990- ja 2000-luvulla rutkasti. Esimerkiksi Helsingin keskustassa ihminen on käytännössä koko ajan kameran piirissä. Kameroiden laatu on myös kehittynyt. Jos esimerkiksi luet kesällä kirjaa Lasipalatsin Forumin puoleisessa päädyssä sijaitsevan kahvilan terassilla, niin poliisin hälytyskeskuksessa voidaan zoomata Forumin katolla olevalla kameralla ja tarkistaa mitä kirjaa luet. Kontulan tapaus osoittaa kuitenkin, että kameravalvonta on nykyisin kaksipuolista. Vartija tai poliisi ei voi oikeastaan koskaan olla varma, etteikö jonkun … Lue loppuun →

Huhtiniemen joukkohaudat ovat mielenkiintoinen juttu. Se on selvää — oikeastaan riippumatta siitä keitä sieltä nyt löytyneet 13 vainajaa ovat tai milloin ja mihin he ovat kuolleet. Asiaa kannattaa selvittää, vaikka nyt lienee jo kohtuullisen selvää että toistaiseksi löydetyt luurangot eivät ole karkureina teloitettuja suomalaisia sotilaita. Ilmiselvää poliittista tahtoa Huhtiniemen — korostetaan tässä nyt sanaa mahdollisen — arvoituksen selvittämiseen on, mutta jotain järkeä asiassa kannattaa käyttää. Nyt juttu on sysätty keskusrikospoliisin harteille kuolemansyyn selvittelynä, mutta tosiasiahan on että vaikka Huhtiniemestä löytyisi laittomastikin teloitettuja sotilaita niin yhtään oikeudenkäyntiä asiasta ei ikinä tule. Kyse on historiantutkimuksesta, ei poliisiasiasta. Keskusrikospoliisin rikoskomisarioilla on ajankohtaisempiakin asioita … Lue loppuun →