Jaa-a, yksi vuosi taas takana ja seuraava edessä. Aika paljon rikosjuttuja — etunenässä tietysti Bodom ja Sonera. Muutenkin tapahtui aika paljon monella saralla. Rikostoimittajan työssä kyse on tapahtumien raportoinnissa tai ilmiöiden etsimisessä. Toinen työsarkani — dekkareiden kirjoittaminen — koostuu taas tapahtumien kuvittelemisesta ja ilmiöiden ennakoinnista. Parhaimmillaanhan kirjat ovat kun niissä voi olla askeleen edellä todellisuutta. Oikeastaan se on kirjoittamisessa pakko, koska esimerkiksi ensi kesänä/syksynä ilmestyvää kirjaa tietysti tehdään nyt. Kun tuossa blogin alla olevassa tekstissä on luvattu myös palasia dekkarimaailmasta niin, tässä nyt ensi vuoden kirjan ykköskappaleen alku tunnusteltavaksi. Lopullista nimeä tällä Takamäki 6 -kirjalla ei vielä ole, mutta työnimiä … Lue loppuun →

Tuohtunut ystäväni lähetti torstaina noin kymmenelle kaverilleen emailin, joka kuului: ”Tämä päivä jää historiaan mustana aukkona lihaa syövien, iloisesta elämästä pitävien heteromiesten historiassa. 1) Tupakointi ravintoloiden tarjoilutiloissa aiotaan lopettaa 2) Seksin ostosta on tulossa yleisesti rangaistavaa 3) Molemmat iltapäivälehdet: “Liian isot rinnat monien riesana” Mitä ***tua tässä maassa tapahtuu?” Tämä synnytti piirissä keskustelun: ”Tossa seksin ostokiellossa on se super-hilpeä puoli (komiikkaahan tämä koko hanke on), että sen mukaan mitä olen tänään kuullut a) jo pelkkä seksin ostoyritys on rangaistava b) oston välineen ei tarvitse olla raha. Näin ollen kannattanee vastedes olla tarkkana, keneltä ravintolassa kysyy ’mitä sä joisit’.” Edelleen: ”Niin … Lue loppuun →

Olin maanantaina Turussa Diakin viestinnän opiskelijoita opettamassa. Parin tunnin tilaisuus poiki myös kohtuullisen vilkasta keskustelua, jossa esiin tuli myös se miksi rikoksesta tuomittujen nimiä kerrotaan julkisuudessa. Koska keskustelua aiheen tiimoilta syntyi tuossa tilaisuudessa, niin ehkä aihe kiinnostaa muitakin. Joku — todettakoon tässä ettei tätä onneksi esittänyt kukaan Diakin opiskelijoista — mutta joku voi kysyä miksi minkään tiedon pitäisi ylipäätään olla julkista. Eikö esimerkiksi oikeudenkäynneistä kertominen ole vain turhaa tirkistelyä? Ei ole. Rikokset vaikuttavat yllättävänkin vahvasti nykyisenä turvallisuutta korostavana aikakautena yhteiskuntaan. Jos niistä ei voisi kertoa, niin olisimme diktatuurimaa. Niissä ihmisiä saattoi kadota ilman että kukaan ei saanut tietää mihin, koska … Lue loppuun →

Välillä tuntuu siltä, että olisi kiva olla radiossa töissä. Viimeksi tämä tunne tuli maanantaina, kun tein juttua keskusrikospoliisin tutkimasta rakennusalan kuittikauppavyyhdistä. Juttu ei ollut oma löytö, vaan tuli toimituksen tietoon krp:n tiedotteen kautta. Miksi radioon? Siksi, että kuva on tv-toimittajan paras ystävä tai pahin vihollinen. Jos juttuun on hyvää videokuvaa, se kertoo kaiken. Jos kuvaa ei ole, niin jotain pitää keksiä. Mustan ruudun näyttäminen ei ole vaihtoehto. Mutta palataan maanantaihin: Uutispäivä oli hiljainen ja krp:n tutkima vyyhti huomattavan laaja, joten siinä oli selvästi jutun paikka. Lopulta se päätyi 7-uutisten paalupaikalle eli kyse oli päivän tärkeimmästä uutisesta. Krp:n tiedotteesta löytyivät jutun … Lue loppuun →