Täällä alkoi hiihtoloma ja ihanassa pullantuoksussa runosuonikin alkoi sykkiä…aurinkoisia talvipäiviä kaikille 
On taikinassa kädet taas mulla,
siks nimeni onkin Ulla.
Vaikka voisin olla myös nimeltäni Pulla,
silloin hauskempaa ois ainakin sulla.
Kun taikinaa alkaa vaivaamaan,
koko vartalo alkaa hetkuttamaan.
Leipomisen rytmi tarttuu koko kehoon,
eikä se pääse ollenkaan lepoon.
Jauhot pöydälle lentää ja pöllyää,
rytmissä takamuskin heiluu ja höllyää.
Tämähän käy ihan liikunnasta,
eilen kun leivottiin pullaa vasta.
Pullat pian jo uuniin sujahtaa,
ja lapset kärppinä keittiöön pujahtaa.
Joko pullat ovat pian paistuneet,
ne äidille ovat aina maistuneet.
Ulla katsoo pullapeltiä tätä,
jo kypsiä ovat, en niitä uuniin jätä.
Ihana tuoksu valloittaa kodin,
mutta mitä uutta tästä taas opin?
Leivo pullaa joka päivä ainakin,
se kuntoilusta käy, ja maksaa vaivankin 
- 5 dl maitoa
- 50 g hiivaa
- 2 dl sokeria
- 2 tl suolaa
- 1 rkl kardemummaa
- 200 g voita
- n. 14 dl vehnäjauhoja
- Liuota hiiva huoneenlämpöiseen nesteeseen. Lisää sokeri, suola, kardemumma ja suurin osa jauhoista. Vaivaa hieman ja lisää pehmeä rasva. Jatka vaivaamista ja lisää loput jauhot. Vaivaa taikina hyvin ja anna sen levätä peitettynä noin 20 minuuttia.
- Jaa taikina 30 palaan ja pyöritä palat palloiksi. Anna kohota, voitele pullat kananmunalla ja ripota pinnalle raesokeria. Paista pullat uunin kesdkitasolla 225 asteessa noin 15 minuuttia.
Taikina kannattaa vaivata hyvin. Käsin ei saa samanlaista sitkoa kuin koneella, taikinassa on silloin hyvä sitko kun voit venyttää sitä taikinan repeämättä. Huonosti vaivatun taikinan huomaa siitä kun pullan rakenne on tiivis ja mureneva, näin käy kun pullan vaivaa käsin. Mutta käsin vaivattu pullakin on ihan hyvää Hyvin vaivatun pullan tunnistaa mm. siitä kun haukkaat pullasta palasen ja puraistu kohta kohoaa takaisin ylös.
Manteli-hedelmäpommit
Taikinasta saat myös keväisiä pääsiäispullia 30 kpl:
täyte:
- 200 g vaniljan makuista rahkaa
- 1 kananmuna
- ½ dl sokeria
+
vaniljakreemitäyte:
- 1½ dl vettä
- ½ dl vaniljakreemijauhetta
pullaan tulee myös:
- mantelimassaa
- hedelmäpaloja
- Sekoita vaniljarahka, kananmuna ja sokeri keskenään. Sekoita toisessa astiassa vaniljakreemijauhe veteen ja anna sen turvota hetken, yhdistä seokset ja laita pursotinpussiin.
Jaa taikina 30 palaan. Pyöritä palat palloiksi ja anna kohota liinan alla. Paina pyöreät palat esim. lasin pohjalla. Voitele tässä vaiheessa pullien reunat! Kaulitse mantelimassa ja leikkaa siitä pyöreällä muotilla sopivan kokoiset palat pullan keskelle.
Pursota täytettä mantelimassan päälle ja ripota pinnalle hedelmäpaloja. Paista pullat uunin kesdkitasolla 225 asteessa noin 15 minuuttia.
Ihana runo ja ihania pullia =) Ja eikun sitten leipomaan, mutta ensin ulkoilemaan, ihana kevätaurinko ja pikkupakkanen joten pullanpaisto saa jäädä vähän myöhempään =)
Heips! Vaikka paljon kirjoittelenkin, tuollainen runoilu ei multa onnistu! Mutta pullaa tykkään leipoa, ja kun sitä leipoo, niin johan perhe pian kokoontuu keittiön pöydän ääreen herkuttelemaan. Tytärkin, vaikka ei leipomuksista muuten välitä, mutta tuore pulla on vain sellaista, että se maistuu. Kiitos mukavista täyttöohjeista, otetaan kiitollisuudella reseptit talteen. Ei aina tavallista korvapuusti- tai kierrepullaa, vaan jotain rahkaista…Kohtahan on pääsiäinenkin, ja tuollaiset herkut varmaan maistuvat silloinkin. Ohhoh, melkein tuli riimitys, heh
.
Pirjo, täälläkin niin ihana kevätaurinko että tämän päivän kuntoilukuuri eli pullanpaisto saa jäädä
Sirkkutäti, onnistuuhan tuo runoilu, siitä vaan riimittelemään
Kovasti ihanalta näyttää sun mantelipulla,
ja vaikka nimesi onkin Ulla,
et todellakaan ole mikään pulla!!!
Mitä useammin pullia uuniin lykkäät,
sitä enemmän lapset susta tykkää;
meillä onkin leipuri-mamma
tosin pullia ei saa taskuun panna,
saattavat siellä päästä kuivamaan
ja äiti alkaa ehkä nauramaan!
Iloista lomaa toivottaa Kyökkis
joka ei pullia syödessään yhtään yökkis!!
Kyökkis-Kati, sähän olet oikea virtuoosi, tosi hauska runo ja sai hyvälle mielelle ja hymyn karrelle
Oikein mukavaa naistenpäivää
sulle Ulla,
vailla huolen häivää
nyt maistuu tuore pulla.
Taas ohjeet uudet
iloksemme annat,
siinä sivussa perheellesi suuret
herkut pöytään kannat.
Muista ottaa väliin lepohetki oma,
vaikka hiihtoloma
Pirkko,
tätä en sinulle suinkaan tarkoita,
vaikka tänne nyt minä kirjoitan.
Jos sanan säilä voi jotain murtaa,
saan sydäntäni hieman purkaa.
On elämä joskus täynnä huolia,
eikä se silloin näytä parhaita puolia.
Ei ole ihmisen ahneudella vertaa,
vaikka se tapahtuisi ensimmäistä kertaa.
Mutta oppiiko hän siitä silloinkaan,
jolloin vaikeudet ei pääty milloinkaan?
Se omaan nilkkaan saattaa kapsahtaa,
ja silloin päässä voi napsahtaa.
Kun ymmärtää ja oppii sen,
voi saada ikuisen onnen.
Mutta sinulle myös hyvää päivää toivotan
ja mielessäni hiljaa voivotan.
Runoni joku kenties ymmärtää,
ja omatunto saattaa vähän pistää?
Käsin vaivaamallakin saa taikinaan kunnon sitkon. Täytyy vain vaivata tarpeeksi pitkään (n. 10 min.) ja voimakkaasti. Teen leipomossani kaikki hiivataikinat käsin. Käsin tekemällä saa paremman tuntuman taikinaan ja siitä tulee sopivan pehmeää.
Rukka, minä vaivaan koneella tuon ajan, mutta yhtä kaikki, pullat on aina hyviä
Kiitos hyvistä vinkeistä. Itselleni on vielä vähän hämärän peitossa miten saisi sämpylät/leivän onnistumaan kotona paremmin, kovin kuohkeita en ole saanut aikaiseksi. Samoin mittasuhteet eri jauhoja käytettäessä, mikä olisi suositeltava määrä esim. vehnää että sitko olisi hyvä? Entä jos käytää esim. kaurapuurontähteen taikinaan, paljonko silloin tulee nestettä/jauhoja? Jos voisit vaikka laittaa reseptiä tähän blogiin jossain vaiheessa
Miukku, yritän ehtiä leipomaan joku päivä myös leipää
Mukavaa tulevaa pääsiäistä!
(Huonosti vaivatun taikinan huomaa siitä kun pullan rakenne on tiivis ja mureneva, näin käy kun pullan vaivaa käsin) <– lainaus ap. tekstistä.
Aika paksua väittää, et käsin vaivaamalla ei saa kunnon pullaa. Jos ei itse osaa, niin ei tarvi olettaa ettei muutkaan osaa.
Niina, hmm…mitenkähän tämän asian ilmaisisi. Usko pois, kyllä minä käsin osaan taikinaa vaivata, mutta se on sitten aivan eri taikina kuin koneella vaivattu.
Nämä ovat hankalia asioita täällä palstalla, koska jokainen varmasti tekee mielestään sitä parasta pullaa, mutta jos katsotaan ammatillisesta näkökulmasta, niin silloin sitä pullaa katsotaan eri vinkkelistä.
Esimerkki reality lifesta: ennen koulutusta tein maailman parasta tiikerikakkua. Kakkuni onnistui aina, mitä siitä että se oli joskus keskeltä vähän kohonnut tms., pääasiahan oli että se tuli uunista paistuneena ulos ja maistui maailman parhaalta tiikerikakulta.
Kouluaikana huomasin että kakkuni ei ollut onnistunut koskaan. Tajusin että munat olivat juoksettuneet monta kertaa, leivinjauhetta olin käyttänyt aivan liikaa, rasva oli ollut liian pehmeää, massaa olin vatkannut aivan liian vähän jne. Olin hieman järkyttynyt tästä tosiasiasta.
Kotileivonta on aivan eri asia kuin leipomoleivonta. Mutta minä yritän täällä niitä ihan vähän yhdistellä (niin kauan kuin enää muistan leipomoleivontaa) ja jakaa vinkkejä teille, että miten leivonnaisista saa ehkä vähän parempia.
Ja tiesin, että tulee päivä kun joku ottaa asiasta nokkiinsa, niin minäkin olisin ottanut jos joku olisi kertonut minulle miten tiikerikakku oikeasti tehdään kun mielestäni se oli silloin maailman parasta
No miksi ne leipomon pullat on sitten aina niin kovia? Jos ne kerta on niin hyviä?
Mä olen tehnyt mummoni opeilla aina pullat, vaivaten käsin ja koskaan en ole kaupasta/leipomosta niin pehmoista pullaa saanut. Ei ole koskaan pulla murennut tai ollut tiivis rakenteeltaan.
En ole koskaan kokenut onnistuneeni leivonnassa jos kakussa tms. on jotain vikaa ollut. Kohonnut liikaa yms. vaikka paussa ei vikaa olisi ollutkaan.
Olen suorittanut kokin ammatitutkinnon ja koulutuksessa raapaistiin vain pintaa leivonnasta ja konditoria-aiheesta. Silti kummastelen kirjoitustasi edelleen.
Pakko sanoa vähän asian vierestä, moni kokki -nyt sohaisen muurahaispesää- luulee tietävänsä myös leipomisesta kaiken oleellisen, kun koulussa opiskelevat jonkin verran leivontaa. Mutta se leivonta on aivan erilaista, kokin ja leipuri-kondiittorin tutkinnot ovat ihan eri ammatteja.
Eihän leipuri-kondiittorikaan ajattele osaavansa kaikkea ruoan valmistuksesta, vaikka opintoihin kuuluu myös sitä.
Voitaisiin verrata karkeasti esim. sähköasentajan ja autonasentajan ammatteja.
En tiedä miksi käyttämäsi leipomon pullat ovat kovia, leipomoissakin on eroja. En ole missään sanonut, että leipomoiden pullat ovat parhaimpia, kerroin vain miten pullaan saa hyvän sitkon.
Ja jos mummosi tapa tehdä sekä resepti ovat hyviä, niin kannattaa leipoa tietysti sillä, makuasioista ei voi kiistellä.
Niin kirjoitinkin, että vain raapaisimme leivontaosiota ja silti ihmettelen. Eli kuten sinäkin totesit toisilla sanoilla vain ovat kaksi täysin eri asiaa.
Ja kyllä käsin saa yhtä hyvän sitkon pullataikinaan kuin koneellakin, joskus jopa paremman. Se on tekniikkalaji.
Niina, nyt minulla menee jo vähän ohi että mitä ihmettelet. Sitkosta: mikä toisesta on hyvä ei välttämättä toisesta ole riittävä. Niin kauan kuin emme ole vierekkäin leipomassa ja vertailemassa koneella/käsin tehtyä sitkoa, on tämä vähän ajanhaaskausta, vaikkakin ihan piristävää.
Ihmettelen tosiaan tuota sinun lausetta, varsinkin tuota viimeistä virkettä. Törkeää yleistystä.
(Huonosti vaivatun taikinan huomaa siitä kun pullan rakenne on tiivis ja mureneva, näin käy kun pullan vaivaa käsin) <– lainaus ap. tekstistä.
Ja tuohon kokkiasiaan olin kanssasi samaa mieltä, että me vain sohaisemme leipomista. Mutta siitä huolimatta väitän lausettasi törkeäksi yleistykseksi.
Juu, mulle koneella saatu sitkos ei ole tarpeeksi hyvä.
Ja juu olen työssäni suomessa ja maailmalla tenhyt ruoan lisäksi leivonta ja konditorian hommia. Että kokemusta löytyy, vaikka peruskoulutus noihin puuttuukin.
Niina, tämä oli vain pullaresepti, ja vinkki miten saa taikinaan sitkon. Älä ota sitä niin vakavasti, pullan leipominen ja siihen liittyvät asiat eivät voi olla törkeitä, kannattaa upottaa kädet taikinaan ja vaivata sitten se kunnon sitko- ja unohtaa sen jälkeen koko asia
Minua oikeen hirvittää taas tämä sanasota”,ulla lopettaa varmaan tämän blogin pidon kokonaan.Käyn täällä viikoittain ihastelemassa.
Itsekin kokin ja leipurikondiittorin koulutuksen saneena:)
hei! Mun mielipide on että saan parempaa pullaa käsin vaivaamalla, koneella tulee ikäänkuin “kakkutaikinamaista” taikinaa…mistä lie johtuu…
Joskus sekoittelen koneella alkuun, sitten vaivaan lopuksi käsin.
Ihanaa, täällä osataan jopa “tapella”
Pulla on pullaa.. makuasia, jokaisen kädet,silmät ja suu ovat eri mieltä.. esim. Äitini ja anoppini tekevät molemmat käsin pullansa ja vuosienkin jälkeen mieheni on sitä mieltä että minun äiti tekee parempia, ku ne on niin pehmeitä..
Mutta vierekkäin olemme pullia tehneet, toinen koneella ja toinen käsin… koneella se rakenne vaan oli parempi!!!! :O
Liekö se se äidin/mummon rakkaus mikä siitä taikinasta ja pullasta sitte tekee niin hyvää
Ulla, tiistaina tulen käymään liikkeessä, pojan ykköset on ihan näillä näppäimillä ja se kaakku, se kaakku… unettomia öitä
Hanna, mitä ihmeen sanasota? Ihme jos joku lopettaa jotain sen vuoksi, että joku on eri mieltä toisen kanssa.
Onneksi Annukka sinä ostaat laittaa lainausmerkit oikeaan paikkaan
Kyllä mun mielestä on aiheellista sanoa, jos joku noin jyrkästi sanoo mielipiteensä asiasta joka ei ole ollenkaan niin tosi kuin tuo toinen väittää.
Niina, en minä mitään blogia ole lopettamassa pulla-mielipiteen takia
Aika kovasti kumoat toisen mielipiteen, kun väität että minä olen jyrkästi mielipiteeni takana, sinä tässä aika jyrkästi esität mielipiteesi ja kumoat minun – joka on siis vain minun mielipiteeni- täysin.
En jaksa enää “kiistellä” tällaisesta mielipideasiasta, minulle on ihan sama miten kukainenkin pullansa vaivaa, itse vaivaan edelleen koneella kun siihen saa mielestäni paljon paremman sitkon, piste.
Juu, Ulla en niin uskonutkaan. Tarkoitin että en usko kenenkään tällaisen sanavaihdon takia mitään lopettavan. (suomenkileni ei ole vahvimpia puoliani)
Jokainen vaivatkoon kuin tahtoo.
Muistetaan kuitenkin että ei ole yhtä oikeaa tapaa.
Hyvää kevättä kaikille vaivaajille, taikinan siis.
Kiitos ensinnäkin kivasta blogista. Olen saanut täältä paljon ideoita leivontaan.
Mutta minunkin täytyy sanoa, että lukiessani kirjoitustasi pullien leipomisesta minulla pisti silmään tuo sama juttu kuin Niinalla. Vasta toisella lukukerralla taisin tajuta mitä tarkoitat. Aluksi tulee se vaikutelma, että käsin vaivaamalla pullataikinasta tulee automaattisesti mureneva ja tiivis – ja jokainen kokenut pullantekijä tietää, että näin ei ole. Ainakaan minun pullani eivät murene ja hyvin puraistu kohtakin nousee ylös. Uskon kuitenkin, jos sanot, että koneella saa pullaan paremman sitkon. Itse en ole voinut tätä testata, koska en mitään koneita omista. Pullan leipominen taitaa olla sellainen taitolaji ja pulla itse sellainen kansallisaarre tai instituutio, että siitä puhuminen nostaa nopeasti tunteet pintaan. Toisaaltahan tämä on hyvä, niin ei pullan leipomisen taito pääse katoamaan. Mukavaa leipomiskevättä kaikille. 
Anna,tämä on näköjään monipiippuinen asia
toinen voi vaivata käsin vaikka kuinka kauan kun taas toinen voi sekoittaa ainekset ja vähän vaivata–> mureneva pulla jne. Ja koneella sama homma, toinen vaivaa vähän ja ihmettelee kun ei tule sitkoa, toinen oikein kunnolla.
Niina, nyt ymmärrän senkin mitä sinä tarkoitit, minulla on ollut huolia nyt elämässä, niin monet muut asiat ovat tuntuneet toisarvoisilta enkä jaksa ajatella aina monelta kantilta, niinkuin tämä pullajuttu.
Mukavaa leipomiskevättä kaikille täältäkin
Ihana pullaohje! Kiitos siitä! Heti ohjeen löydettyäni aloin tositoimiin siltä istumalta. Nyt keväiset hedelmä-rahkapullat uunissa paistumassa
Palailen tänne kiittämään reseptistä! Kokeilin nyt näitä pääsiäisen kunniaksi. Lopputulos oli kovin makea, mutta hyvä. Varsinkin mantelimassa oli kiva idea. Mukavaa pääsiäistä!
Herkullisen näköisiä pullia!
Kakkukurssi sujui loistavasti ja kurssilaiset kovin kiittelivät sponsoroinnista. Kuvastojen lähettäminen oli mös hyvä idea! 