Saalbach ja naapurit

Julkaistu 18.2.2012 kirjoittajalta hanne.makinen

Saalbach

 

 

 

 

 

 

 

Saalbach ja afterski kuuluvat oikeastaan samaan lauseeseen. Jos etsii hiihtokohdetta monotanssien ja alppihumpan vauhdikkuuden perusteella, tulee Saalbachin olla kärkikahinoissa valintaa tehdessä. Hinterhagalm on varmasti yksi Itävallan tunnetuimmista afterski-paikoista, ja senhän löytää Saalbachista aivan kylän yläpuolelta Kohlmaisin kupeesta.

Hinterhag Alm

 

 

 

 

 

 

 

Saalbachissa monokansaa tulee vastaan vielä kun osa porukkaa suuntaa jo iltaelämään. Suksia nojaa baarien seinustoilla yötä myöten, ja usein hieman hoippuvia, kenties iloisesti laulavia, laskuvarusteissa kulkevia ihmisiä suuntaa hotellejaan kohti pitkäksi venähtäneestä afterista. Viisaat suuntaavat siinä vaiheessa suoraan petiin ja aamulla ajoissa uusin voimin rinteeseen! Uusi kierros voi alkaa…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

On Saalbach paljon muutakin kuin hulvatonta afterskitä! Glemmtalin 1000 metrin korkeudessa sijaitsevassa kylässä on kolmisen tuhatta vakituista asukasta, ja määrä moninkertaistuu talvisin hiihtosesongin ollessa kuumimmillaan. Keskusta on tiivis ja viihtyisä, kauppoja ja putiikkeja löytyy niin vaatteiden kuin laatusnapsien shoppailijoille. Ravintoloita ja kahviloita löytyy yhtä lailla kuin baareja ja diskoja.

Saalbach

 

 

 

 

 

 

 

 

Rinnealue on liitetty naapureihin –Hinterglemmiin ja Leogangiin, ja yhdessä keskukset tarjoavat yli 200 km laskettavaa ilman pakkoa käyttää hiihtobusseja! Vain pisimmän rinteen Jausernin (n. 7,5 km) lopusta täytyy tulla takaisin hisseille bussin kyydissä. Rinteissä löytyy valinnanvaraa jokaiseen makuun, omat suosikkini löytyvät oikeastaan aivan ripotellen ympäri koko rinnesysteemiä! Paikan lempinimi ei suotta ole skisircus, sillä pystyt laskemaan koko alueen ympäri molempiin suuntiin, tai pysyttelemään vaikkapa pelkästään aurinkoisilla eteläpuolen rinteillä. Vaihtoehtoisesti voit korkata varjon puolen koskemattomat rinteet paljon ennen iltapäivän väkijoukkoja…

Aatonaaton aurinkoa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ja jos olet lukenut tätä blogia aiemminkin, tiedät että ruoka on lähellä sydäntäni ;) . Siispä tässä tulee; Saalbachissa on kerrassaan mainio valikoima rinneravintoloita, et voi juuri mennä vikaan. Omat suosikkini mäessä ovat Panorama Alm Kohlmaisilla, ja Alte Schmiede sekä Forsthofalm Leogangissa. Toisaalta parhaan Kaiserschmarrenin olen syönyt Zwölferkogelin Hintermaisalmilla… Valinnanvaraa riittää, ja useimmissa ravintoloissa odotukset viihtyisästä itävaltalaistyyppisestä hüttestä sekä maukkaasta sapuskasta täyttyvät, ja jopa ylittyvät! Myös aurinkoterasseja rusketuksen hankintaan löytyy runsaasti.

Aina varma uuniperuna on mainio rinneruoka

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaiserschmarren

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mikäli haluaa kokea jotain ainutlaatuista, kannattaa lähteä iltaretkelle Spielberghausille! Ylös pääsee joko kävellen tai lumikissan kyydillä, ja perillä nautitaan maha täyteen herkullisia ribsejä tai vaikkapa kasnockenia. Illanvieton päätteeksi lasketaan rodelilla alas kylään valaistua rataa pitkin! Kelkalla laskeminen on aina yhtä kivaa, väkisinkin alkaa ketä tahansa lapsettamaan ;) .

Kulkupeli Spielberghausille -lumikissa

 

 

 

 

 

 

 

 

Saalbach on mielestäni yksi parhaista kokonaisuuksista Alpeilla. Jos haluat asua lähellä rinteitä ja välttää hiihtobussit, nauttia niin laskettelusta kuin hyvästä ruoasta ja menevästä afterskistä, kohde on taatusti mieleesi. Halutessa on näppärä kulkea myös lähellä sijaitsevaan Zell am Seehen, joko ihan vain pikkukaupungin tuulia haistelemaan tai uuteen Tauern Spa-kylpylään rentoutumaan. Ja jos matkustat STS Alppimatkojen kanssa, älä missään nimessä jätä väliin piknikkiä rinteessä! :)   Sellaisesta lisää ensi kerralla…

 

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Arjen juhlaa

Julkaistu 10.2.2012 kirjoittajalta hanne.makinen

 

Sportgastein kevätauringossa

On aika lottovoitto kun työ vie ympäri alppikohteita talvisin. Yleensä pystyy järjestämään kaikkialla aikaa myös laskettelulle, ja hyvät illalliset sekä ihanat ihmiset ovat työn suola. Silti, reissussa olon jälkeen on aivan ihanaa myös tulla kotiin, sekin kun sijaitsee keskellä Alppeja. Gastein on kiertelyn ja vertailun jälkeenkin yksi parhaista paikoista niin laskettelukohteena kuin asuinympäristönä. Tänä talvena lunta on paljon, ja lisää satelee parhaillaan! Auringosta on myös saatu nauttia tänä talvena kunnolla, ja samoin viime päivät tuntuvasta pakkasesta! Ensi viikolla jännitetäänkin näillä näkymin jääkiipeilykisaa kylän suurella vesiputouksella…

Vapaapäivien saldoa

 

 

 

 

 

 

 

 

Talven vielä jatkuessa täällä on vaikka mitä kivoja tapahtumia tiedossa! Parhaillaan on menossa Art on Snow-viikko, joka esittelee taidetta monessa muodossa ympäri kylää. Ensi viikon Urban Ice-jääkiipeilykisa tuo 20 lajin huippua kylään ja maaliskuun alussa Graukogelilla on 24 tunnin skitour-kisa. Fasching on laskiaistiistain karnevaali, jolloin hullunkurisesti pukeutunutta naamiaiskansaa näkee niin rinteissä, kaduilla kuin iltakekkereissä. Torstaisin soittaa orkesteri ulkona vesiputouksella, ja maaliskuussa pyörähtää käyntiin jokavuotinen Snowjazz. Tuolloin jazzia kuullaan niin kylässä kuin ylhäällä vuorella eri hütteillä. Palmen auf die Almen, eli palmupuut almeilla juhlitaan aika samoihin aikoihin kevätauringon ollessa parhaimmillaan.

Palmen auf die Almen maaliskuussa

Livebändit vauhdittavat toki afterskitä ihan joka viikko, ja joka päivä. Silver Bulletissa Bad Gasteinin ytimessä jammaillaan joka iltapäivä ja ilta milloin minkäkin bändin tahdissa. Legendaarisia vakkariesiintyjiä talossa ovat vuosi vuoden jälkeen mm. Afterskindians ja Frezze’s Houseband. Jos taas haluaa vietää afterit hieman hiljaisemmalla volyymillä, kannattaa poiketa Eden’s Pubiin Silverin alapuolella. Erikoisoluet ja siiderit sammuttavat janon ja herra baarimestari kertoo kaupan päälle jutun jos toisenkin ;) . Paikan pubivisa tiistaisin on myös aivan must.

 

Ruoan ystävänä haluan suositella Bad Gasteinin kävijöille muutamia suosikkiravintoloitani. Parhaat rinteessä ovat jo eräässä aiemmassa blogissani mainitut Jungerstube Stubnerkogelilla, Hofgasteinerhaus Schlossalmilla ja Grabnerhütte Dorfgasteinissa. Illalliseen kylässä on myös paljon vaihtoehtoja. Jos halajaa edelleen vuorelle, voi ottaa keskustan laidasta yhden hengen tuolihissin ylös Bellevue Almille. Kyseessä on hyvin perinteinen kievari hyvällä menulla ja ihanalla näköalalla kylän ylle illan pimetessä. Ruoaksi voi valita jopa alppiklassikkoa fondueta. Alas pääsee joko samalla hissillä taikka rodelilla eli puukelkalla! Suosittelen tietenkin jälkimmäistä, omalla vastuulla…

Vanhan keskustan laidassa, kasinon vieressä on Villa Solituden yhteydessä ravintola nimeltä Lutter und Wegner. Keittiömestari on useasti palkittu taidoistaan, ja sen kyllä maistaa tämän aavistuksen tyyriimmän paikan annoksissa. Viinivalikoima on vaikuttava, ja siitä kannattaa kysyä henkilökunnan vinkkejä. Ravintolan sijainti on melkoisen mahtava, kannattaa kurkata parvekkeelta alas vesiputoukselle vaikkei talvella ulkona istuisikaan!

Kevätpäivän paistattelua Sportgasteinissa

Tien toisella puolella sijaitsee mainio pihvipaikka Steak und Mehr. Kuten nimestä voi päätellä, heillä on suuri valikoima hyviä lihaisia annoksia, mutta allekirjoittanut syö itse asiassa miltei joka kerta lohta tartar-alkupalan jälkeen. Kaikkea siis löytyy ja kaikki on hyvää.

Fischerstüberl on hieman piilossa, mutta ehdoton suositus loman ajalle! Tällä viihtyisällä ravintolalla on oma taimenallas, josta tuore vonkale otetaan keittiön kautta lautasellesi. Myös ravintolan sisäpuolella uiskentelee melkoisia kalanjötkäleitä pienessä altaassa. Toinen ”salapaikka” on läheisen Grüner Baumin pikkukylän Sonnenschein, jonne pääsee helposti vaikka taksilla. Hintalaatusuhde on todellakin kohdallaan ja ruoka mahtavaa!

Ribs eli paahtokylki on hyvin perinteistä sapuskaa itävallan hütteillä

Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä; Klapotetz sijaitsee Stubnerkogelin hissin läheisyydessä, Elisabeth-promenadin alussa. Ravintola on pieni kuten hinnatkin, mutta annokset valtavia! Täällä voi yhtä hyvin syödä kuin istua iltaa pitemmän kaavan mukaan, myös snapsivalikoima on kattava :) .

Nyt tulikin nälkä näitä paikkoja mainostaessa, toivottavasti tekin pääsette nautiskelemaan itävaltalaisen keittiön herkkuja tänä talvena…

Vaellusryhmä Gasteinissa kesällä 2010

 

 

 

 

 

 

 

 

Keskellä talvea minulle tulee yleensä pieni kesäkaipuu. Ei niin että kesän toivoisi tulevan nyt heti, vaan sellainen kiva kaiho vaelluslaitumille. Tässä eräänä päivänä joku kyseli kesän vaelluksista joka toi aiheen mieleen, ja nythän onkin kesäreissujen varaaminen kuumimmillaan. Ei se sattumaa ole, että eniten talvimatkoja varataan kuumimmilla kesähelteillä, ja kesän vaellukset talven vielä ollessa täydessä käynnissä!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Olen kirjoittanut Itävallan kesästä paljonkin blogissani viime kesän aikana, ja mm. seuraavan linkin artikkelista voit lukea tarkemmin mitä viikon alppivaelluspaketit pitävät sisällään.

http://blogit.mtv3.fi/alppiaurinkoajapuuterilunta/2011/05/05/alppivaellus-mielessa/

Jos selaat kirjoituksia eteenpäin, löydät tietoa niin varusteista kuin erilaisista vaelluksista, puhumattakaan Gasteinista yleisesti kesäkohteena. Toivottavasti ensi kesänä näen yhä enemmän suomalaisia STS Alppimatkojen vaelluksilla, joita itsekin vedän ns. paikallisoppaan roolissa. Kesäiset Alpit ovat vähintään yhtä hienot kuin talviset!

eräs toinen paikallisopas...

Kesän vaellusmatkoja; www.alppimatkat.fi

 

 

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Verbier

Julkaistu 2.2.2012 kirjoittajalta hanne.makinen

Verbier

Sveitsin Verbier oli hiljattain matkani varrella, ja vierailin kohteessa toistamiseen. Lumitilanne on tänä vuonna aivan mahtava, ja ihastuin näihin vuoriin täysin! Verbier tuo osan mieleen kohteessa viihtyvät kuninkaalliset, toisten ajatuksissa on enemmän mahtavat offarit. Itse olen aina ajatellut Verpparia klassikkokohteena, jossa tarvitaan hiihtohimon lisäksi myös jonkin verran pätäkkää. Paikka vilahtelee myös hiihtopummien puheissa, joten mikä käsityksistä oikeastaan on todenmukainen? Kaikki. Verbier on melkoinen sekoitus sekalaista hiihtokansaa, mainioita rinteitä ja super offareita.Sveitsin hintataso on yleisestikin ottaen omaa luokkaansa, mutta jollakin konstilla läjä hiihtopummeja kitkuttelee täällä vuosittain läpi talven.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun rinnekilometrejä on yli 400, riittää koluttavaa helposti yhdeksi, tai useammaksikin viikoksi. Alue koostuu Verbierin, La Tzoumazin, Brusonin, Nendazin, Veysonnazin ja Thyonin keskuksista, joihin kaikkiin käy sama hissilippu. Neljä laaksoa tarjoavat huikeita laskuja laajalla alueella, ja mäessä vierähtää helposti pitkä päivä. Kelloa kannattaa toki katsoa, jotta ehtii takaisin kotilaaksoon päivän lopuksi. Taksi tulee muuten melko kalliiksi vuorten ympäri!

4 laaksoa kiertämässä

 

 

 

 

 

 

 

 

Verbierillä on mainetta loistavana offarikohteena. Voi lähteä joko täysin pois rinteistä, tai hyödyntää lukemattomia offpist-reittejä, jotka on merkitty myös rinnekarttaan. Kyseisiä reittejä ei valvota, ja niille mennään omalla riskillä, joten asianmukaiset lumivyöryvarusteet tulee olla omasta takaa.

Mont Fort on alueen korkein huippu 3300 metrin korkeudessa, ja sieltä näkee kirkkaalla säällä mm. Cervinian ja Zermattin välissä nököttävän Matterhornin, sekä Chamonix’n tunnuksen Mont Blancin. Mont Fortille menee kabiini, ja alas pääsee mustaa rinnettä. Mustan jälkeen voikin sitten valita joko punaista rinnettä tai vaativaa offarireittiä / kumpareikkoa alas Tortinille, eli tuttavallisemmin Tortulle… Viereiseltä hieman matalammalta Mont Gelé’ltä (3023 m) pääsee alas ainoastaan offpistrouteja pitkin, joten kannattaa miettiä tarkkaan, palaako alas kabiinilla vai suksilla.

Täysin pois rinnealueelta halutessaan voi testata vaikkapa kuuluisat offarit ”Stairways to heaven”, ”Banana Couloir”, Hidden Valley” tai ”Paradise”. Offareille kannattaa toki lähteä ainoastaan asiantuntevan vuoristo-oppaan mukana.

 

 

 

 

 

 

 

Verbierin kylä on melkoisessa rinteessä. Asukkaita täällä on kesäisin n. 2500 ja talvella jopa kymmenkertaisesti! Kylänraitilta löytyy kaikki tarvittavat palvelut sekä loistavat iltamenot, mikäli energiaa riittää vielä Pub Mont Fortin afterin jälkeen. Kyseisessä afterskissä törmäät suurella todennäköisyydellä myös paikallisiin suomalaisiin! Raclettea on kokeiltava Sveitsin lomalla, ja erinomaisen sellaisen saa mm. Le Chamois’sta tai Relais de Neige’sta pääkadun varrelta. Mainiota aamiaista, tai hyvät burgerit saa puolestaan aussityylisestä, rennon letkeästä Offshoresta aivan Medran-hissin vierestä.

Offshore -surffitunnelmaa keskellä talvisia Alppeja

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos himoitsee laskun lisäksi vielä jotain säväyttävämpää kokemusta, voi lähteä vaikka varjoliitoilemaan. Lähtö tapahtuu rinteestä sukset jalassa :) . Eikä siinä vielä kaikki! Myös Chamonix’n rinteisiin voi lähteä tutustumaan loman aikana, sillä viikon hissilippu käy päivän myös Ranskan puolella.

Bienvenue!

 

 

 

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | 1 kommentti

Chamonix

Julkaistu 25.1.2012 kirjoittajalta hanne.makinen

Mount Blanc

Mount Blancin läpi kulkeva autotunneli on 11 kilometriä ja 611 metriä pitkä. Tunnelin läpi huristellessa tieto, että pään yläpuolella on parhaimmillaan noin kolme ja puoli kilometriä kalliota ja jäätä tuntuu aavistuksen epämiellyttävältä, mutta itse tunneli on hyvin rauhallinen säädellyn liikenteen ansiosta. Isojen kulkuneuvojen kuten bussien lämpötila mitataan ennen tunneliin ajoa, ja jokainen auto kuvataan. Etäisyyttä ajoneuvojen välillä tulee olla seinissä näkyvien sinisten valojen osoittamat 150 m. Nopeus ei saa ylittää 70 kilometriä tunnissa, eikä myöskään alittaa viittäkymppiä liikenteen sujumisen takaamiseksi. Radio vaihtuu automaattisesti turvaohjeita latelevalle kanavalle. Huvikseen valkoisen vuoren tunnelista ei viitsi ajella, sillä hinta on yhteen suuntaan pikkuautoilta kolmisen kymmentä euroa, ja riippuen hieman koosta, busseilta yli 150 euroa. Mount Blancin tunneli yhdistää kätevästi Ranskan ja Italian, joka mahdollistaa hiihtokansan saapumisen Sveitsin Geneven lentokentältä Ranskan kohteiden lisäksi myös moneen Italian hiihtokeskukseen.

Chamonix

Chamonix'n laaksonpohjan pilvimerta 23.1.2012

 

 

 

 

 

 

 

 

Mount Blancin molemmin puolin löytyy varsin mainiota laskettavaa, klassikko Chamonix Ranskassa ja charmantti Courmayeur etelärinteillä Italiassa. Jos ostaa Chamonix’n Mt. Blanc unlimited-hissilipun, pääsee laskettelemaan kummassakin kohteessa mielin määrin. Samalla lipulla pääsee lisäksi päiväksi  vielä yhden klassikon, Sveitsin Verbierin rinteille! Kolme maata yhdellä laskettelulomalla, ei paha.

Les Grands Montets

Chamonix on hyvin tunnettu koko maailman hiihtokansan keskuudessa, ja porukka siellä onkin hyvin kansainvälistä. Vaikka kyseessä on Ranskan kohde, pärjää kaupungissa (13 000 as.) poikkeuksellisen hyvin myös englannilla. Laskettelijat ovat kirjavaa kansaa, kaikkea ammattilaisista hiihtopummeihin. Chamonix tarjoaa mielettömästi laskettavaa usealla eri rinnealueella, ja sen lisäksi vielä loputtomilla offareillaan.

Vallée Blanche-offarireitiltä

Vallée Blanche on jokaiselle sopiva, uskomattoman hieno offarireitti Mont Blancin vuorimassiivin kyljessä, Mer de Glace-jäätiköllä. Kyseessä ei ole vain offarilasku, vaan vielä enemmän koko päivän luontoelämys jäätikkömaisemissa. Reitille ei tule lähteä ilman vuoristo-opasta, sillä jäätikön railot ovat vaaniva vaara kokemattomalle. Vallée Blanche alkaa Aquille du Midiltä 3842 metrin korkeudesta. Sieltä laskeudutaan ensin ryhmittäin kaikki yhden köyden jatkona harjannetta pitkin hieman alemmas varsinaisen reitin alkuun, jossa saa sukset jalkaan. Kovasti korkeanpaikan pelkoisille retki ei sovellu, sillä tämä alas kipuaminen sukset kainalossa ei ole heikkohermoisille. Muuten niin sanottu perusreitti soveltuu keskitason laskijalle, ja lisäksi on olemassa vaativampia vaihtoehtoja kokeneemmille alppitykeille. Pituutta laskulle kertyy noin 21 kilometriä alas Chamonix’n kylään, ja aikaa retkeen menee koko päivä.

Vallée Blanchen aloitus harjannetta pitkin Aquille du Midiltä

Tarvitset Vallée Blancen reissuun Mt. Blanc unlimited-hissilipun, joka kattaa kaiken mahdollisen laskettavan Chamonix’n laaksossa ja hieman sen ulkopuolellakin. Varsinaiset rinnealueet Chamonix’ssa ovat nimeltään Brévent-Flégère, Les Grands Montets ja Le Tour, jonka lisäksi laajaan lippuun kuuluvat Aquille du Midi sekä Les Houches.

Brévent

Cafe Gourmand -kahvi herkuilla La Flambee'ssa ;)

Kaupunki sitten. Pientä alppikylää Chamonix ei ole nähnytkään, vaan siellä on jo selvästi kaupungin tunnelmaa ja tarjontaa. Ihania ranskalaisia ravintoloita on joka kulmassa, ja myös huvitarjontaa löytyy niin afterskin, kuin myöhemmällä ”baarikadunkin” puolesta. Rahaa saa palamaan shoppailuun liiankin helposti, sillä tuntuu että kaikki laskuvarustemerkit ovat edustettuna ja toinen toistaan ihania ”tarpeellisia” tavaroita tulee eteen tämän tästä.

Chamonix

Ihania Macaron-mantelikeksejä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Chamonix’sta menee useasti päivässä busseja Courmayeuriin. Matka kestää tunnelin kautta n. 45 minuuttia, ja perillä on helppo suunnata lähimmälle hissille ja rinteeseen. Italiassa ollessa kannattaa panostaa myös pitkään rinnelounaaseen ja afterskin antipasteihin. Courmayeur tarjoaa toki myös ostosmahdollisuuksia yhteensä 120 putiikin voimin! Äläkä unohda syödä jäätelöä Crème et Chocolatissa Via Roman päässä!

Courmayeur

Courmayeurin pääkadun putiikeissa kuluu helposti koko päivä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alppimatkojen Chamonix’n matkalla viikon ohjelmatarjontaan kuuluu muuten niin Courmayeurin kuin Verbierin retki, joten on helppo lähteä katsastamaan kaikki alppikansan suosikit oman bussin kyydissä. Miksei ottaakin kaikki irti vuoden alppilomasta?

Lisätietoa; www.alppimatkat.fi

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | 6 kommenttia

Laskettelua Euroopan huipulla

Julkaistu 18.1.2012 kirjoittajalta hanne.makinen

Pilvistä pilkistävä Matterhorn

Alppeja kiertävä reissuni on edennyt pikkuhiljaa Tirolin lumilta Madonna di Campiglioon, ja edelleen Pohjois-Italian halki Champoluciin ja Aostanlaaksoon. Italian Cerviniaan on aina niin ihana tulla! Jo matkalla ylös vuorelle kylän tunnusmerkki Matterhorn-vuori pilkistää Marmore-laakson perällä, ja itse kylä sijaitsee niin vuorten keskellä kuin vain on mahdollista, aivan Tobleronevuoren kyljessä. Tämän viikon auringonpaiste on myös näyttänyt jälleen kerran Cervinian, ja naapuri Zermattin parhaat puolet, ja saanut suorastaan haukkomaan henkeä maisemien kauneuden vuoksi.

Cervinia oli ensimmäinen opas-kohteeni kun aloitin STS Alppimatkoilla joitain vuosia takaperin. Paikalla on erityinen asema mielessäni, ja suosittelen kohdetta poikkeuksetta, kun joku kysyy minne lähteä seuraavalla hiihtolomalla. Korkeat vuoret ja lumivarmuus, viihtyisä kylä, hyvää ruokaa ja loputtomasti laskettavaa. Laskun puolesta Cervinia lyöttäytyy tässäkin samaan tekstiin viereisen Zermattin kanssa, ja nämä kaksi muodostavat mielestäni yhden Alppien parhaista laskukokonaisuuksista!

Lunta on tänäkin vuonna varsin riittävästi

Ylös Cerviniaan ajellaan viimeinen pätkä tyypillistä kiemuraista pikkutietä pitkin. Kylä on huimassa 2050 metrin korkeudessa, ja vakiasukkaita siellä on vain n. 800. Lyhyehkön pääkadun varrelta löytyy kaikki oleellinen, ja hotellilta pääsee suoraan rinteeseen ja takaisin. Kaikki on lähellä, paitsi jättimäisen rinnealueen kauimmat laidat.

Cervinian kylänraitilta

Italiassa rinteet pidetään uskomattoman hyvässä kunnossa.
Profiili rinteissä on verraten hieman loivempi kuin Itävallassa, joten
carvingin ystäville baana on täydellinen. Cervinian mäissä on paljon oikeita
helmiä, kuten Valtournenchen puolen pitkät kiemuraiset laskut ja hieman
piilossa sijaitsevat mustat rinteet Cielo Altossa.

Cervinian rinnealueen solmukohta Plan Maison

 

 

 

 

 

 

 

 

Italian lomalla ruoka on aina tärkeässä roolissa. Pohjois-Italian herkut ovat tietenkin tuhdimpia kuin merellisen Italian sapuskat, ja hyvin paikallinen ruoka on esimerkiksi Polenta; maissipuuro, joka saatetaan tarjoilla myös grillattuina ”pihveinä”. Cerviniassa tai Zermattissa ei voi vierailla käymättä ainakin kerran Ullan ravintolassa Italian puolella. Kaikki paikalliset tietävät, missä suosittu italialais-ruotsalaisen pariskunnan omistama rinneravintola sijaitsee… Testaa äyriäiskeittoa tai pastoja, kaikki on mielettömän hyvää!

Chalet Etoile Cerviniassa on rinneravintoloiden eliittiä

Korkein kohta laskijan ulottuvilla Cervinian puolella on Plateau Rosa, 3480 m. Siitä, tai Theodul Passilta (3301 m) pääsee laskemaan myös vuoren toiselle puolelle Sveitsiin ja kohti Zermattia. Massiivinen
Matterhorn (4478 m) toimii rajapylväänä niin hiihtokeskuksille kuin maillekin;Italian puolella vuorta kutsutaan Monte Cervinoksi.

Siellä laakson pohjalla sijaitsee Zermattin kylä

Zermatt täydentää Cervinian rinnealuetta loistavasti! Sveitsistä löytyy mm. hieman jyrkempää laskettavaa, kiva juna ylös Gornergratin huipun näköalapaikalle ja kalliimmat rinneravintolat :) . Zermattin  kylällä on hieman enemmän kokoa, asukkaita on yli 5000 ja shoppailumahdollisuuksiakin löytyy kiitettävästi. Huvielämä on suorastaan hulvatonta Cervinian/Italian rauhalliseen afterskihin ja yöelämään verrattuna, joten jos myöhästyy viimeisestä hissistä Italian puolelle, voi hyvin jäädä yöksi katsastamaan paikan bileet. Taksimatkaan vuoren ympäri Cerviaan kun tarvitaan n. 6 tuntia ja melkoinen summa rahaa.

Zermattin tunnusmerkki Matterhorn

Zermattin erikoisuus on autojen puute kylässä. Kaduilla huristelee vain hiljaisia pieniä sähkö-takseja ja busseja, koska varsinainen autotie päättyy jo 5 km ennen Zermattia Täschissä. Toki voi valita kulkupeliksi vaikka hevosvaljakonkin.

Zermattissa voi matkustaa ekokyydillä

Otsikon vihjaama Euroopan korkein laskettelualue löytyy Klein Matterhornin viereltä. Korkein kohta on Gobba di Rollinilla 3899 metrissä, jossa lasketellaan kesälläkin! Kun saapuu Klein Matterhornin kabiinilla ylös huipulle, voi katsastaa myös jääluolan jäätikön sisässä. Huikea korkeus miltei 3900 metrissä saa joillakin suksien kantamisen pitkän käytävän läpi  tuntumaan erityisen raskaalta, joten kannattaa ottaa iisisti! Jos jaloissa on kuitenkin vielä potkua, voi lasketella Klein Matterhornilta alas Cervinian puolelle ja Valtournenchen kylään saakka –lasku jolle kertyy pituutta yli 21 km ja korkeuseroa n. 2300 metriä! Välissä saa istahtaa noin minuutiksi pienelle tuolihissin pätkälle, mutta muuten yhteen pötköön laskiessa aikaa menee puolisen tuntia. Ja millainen lasku!

Näkymät Klein Matterhornilta Cervinian ylle

Cervinian ja Zermattin rinnesysteemi on melko tuuliherkkä, ja joskus kova tuuli saattaa sulkea varsinkin rajan yli vievät hissit. Muuten laskettelu ja maisemat ovat niin mahtavat, etten epäröi hetkeäkään kannustaa ketä tahansa matkustamaan jossain elämän ja alppilomien vaiheessa Tobleronevuoren maisemiin! Ja onhan se mukavaa lasketella samalla lomamatkalla niin Italiassa kuin Sveitsissä. La dolce vita.

Cervinian lomalla on useilla viikoilla mahdollisuus matkustaa futismatsiin Milanoon tai Torinoon!

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Ötztalin hurmurit

Julkaistu 12.1.2012 kirjoittajalta hanne.makinen

Ötzi

Moni on varmasti kuullut Ötzistä, noin 5300-vuotiaasta jäämiehestä. Tämä herra ei varsinaisesti kuulu otsikossa mainittuihin Ötztalin hurmureihin, mutta on varmasti tehnyt kyseistä laaksoa osaltaan tunnetummaksi. Jään sisällä muumioitunut Ötzi löydettiin vuorilta Itävallan ja Italian rajan läheltä vuonna 1991, ja kun tajuttiin löydön olevan supervanha ja siten hyvin erityinen, alkoi kiista siitä, kenelle ruskea muumio kuuluu. Ötzi on lopulta päätynyt Italiaan, Bolzanoon, jossa sitä tutkitaan edelleen ja saadaan yhä uusia tietoja ja teorioita jäämiehen kuolemasta. Ötzi on luonnollisestikin saanut nimensä Ötztal-laakson mukaan. Ötztal on paljon muutakin kuin koko maailman tunteman arkeologisen löydön paikka.

Hileisen hyytävä päivä Obergurglissa

”Alppien timantti” on Itävallan korkeimmalla sijaitsevan hiihtokeskuksen, Obergurglin lempinimi. Aivan Ötztalin perällä sijaitseva pieni kylä majoittaa hyvin rajallisen määrän turisteja, ja jää hieman syrjäisen sijaintinsa vuoksi väliin suurilta massoilta. Enemmän kävijöitä nappaa ehdottomasti matkan varrella oleva isoveli Sölden. Obergurglissa saa siis nauttia rauhasta, tyhjistä hyvin hoidetuista rinteistä ja hissijonojen puutteesta. Hissitkin ovat Itävallan moderneimpien joukossa.

Obergurgl

Obergurgl oli yksi STS Alppimatkojen uutuuskohteista viime talvena, ja houkutteli heti reilusti asiakkaita, joita tänä talvena tulee olemaan vielä enemmän. Useimmilta hotelleilta pääsee suoraan rinteeseen ja takaisin, mikä kuuluukin usein pienempien kohteitten etuihin. Kahden rinnealueen, Obergurglin ja Hochgurglin välillä pääsee liikkumaan ne
yhdistävällä gondolihissillä. Rinnealue on helppo ja kompakti, ja laskettavaa löytyy niin nautiskelijoille kuin haastetta kaipaaville.

Top Mountain Star, Wurmkogl Obergurgl

Rinneravintolat edustavat sekä perinteistä että futuristista tyyliä. Useilla hütteillä on pöytiintarjoilu, ja herkut hakevat vertaistaan. Hohe Mut Almilla nautittu pinaatti- ja juustoknödel hapankaalin ja voisulan kera meni heti kärkikolmoseen kaikkien aikojen rinnesapuskoissa!

Spinatknödel und kaspresknödel mit sauerkraut und butter

Jos Obergurglin loman aikana alkaa kaivata villimpää ilta- tai afterskimenoa, voi suunnata visiitille alemmas laaksoon, naapurikylä Söldeniin. Sölden on monelle tuttu ainakin televisioruudun välityksellä, sillä siellä järjestetään vuosittain maailmancupin pujottelun avauskisa. Jäätiköitä on Söldenissä kaksin kappalein, ja niillä pääsee normaalisti laskemaan jo elokuussa. Lokakuu aloittaa varsinaisen talvikauden maailmancupväen saapuessa paikalle!

Maailmancupin pujottelun avauskisa Söldenissä

Rinnelueita on yhteensä neljä, ja kaikille niistä pääsee kylästä kahdella päähissillä. Söldenin ”Big3” tarkoittaa kolmea yli 3000 metrin korkuista huippua, jotka muodostavat Söldenin laskettelualueen rungon. Täällä riittää lunta lokakuusta aina toukokuuhun saakka!

Söldenin kisajäätikkö

Sölden

Afterskin puolesta Sölden on ehkä Alppien tunnetuimpien
joukossa. Jo kolmelta iltapäivällä pitkän pääkadun varren lukemattomat
afterskipaikat alkavat täyttyä juhlijoista, ja musiikin jytke jatkuu iltaan
saakka. Baareissa on valinnanvaraa, joten Söldenissä kannattaa testata uusi
afteri joka päivä.

Sölden

Ei ole ollenkaan hullumpi idea yhdistää Ötztalin kaksi hurmaavaa laskettelukohdetta yhteen lomaan. Pieni etäisyys tekee tämän
helpoksi, ja harvoin naapurit täydentävät toisiaan yhtä konkreettisesti kuin
täällä. Vastakohdat tarjoavat jokaiselle jotakin. Viime viikon lumisateet
toivat hurjasti puuteria Ötztaliinkin, joten lumitilanne on taatusti paras
vuosiin!

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Lunta tulvillaan

Julkaistu 6.1.2012 kirjoittajalta hanne.makinen

Perjantai-aamu St. Antonissa

Lunta tupruttaa eilisestä asti. Istun kahvilassa St. Antonissa ja katselen ulkona pääkadulla kulkevia huivien ja pipojen alle piiloutuneita ihmisiä. Gasteinissakin sääraportit näyttivät lupaavammalta kuin lähimuistiin, mutta Tirolissa sataa lunta vielä reilummin. Eilinen matkani Itävallan halki St. Antoniin sujui vielä melko leppoisasti, sillä isot tiet olivat täysin sulia ja vasta muutama kilometri ennen Stantonia alkoi auto lipsumaan ja liikennejono hidastumaan. Ystävällinen majatalon emäntä perille saavuttuani vieläpä auttoi lapioimaan pikkuautoni mentävä kolon tienviereen parkkipaikaksi, joten pääsin alkavasta lumimyräkästä suhteellisen helpolla.

Parkkipaikka hautautuneine autoineen

Lumimyrsky jatkui eilen koko illan, ja lunta on satanut koko
yön. Aamulla sitä oli tullut yli 60 cm ja päivän aikana luvataan vielä puolisen
metriä lisää. Emäntä sanoi, että viimeksi satoi näin paljon lunta kerralla
vuonna 1999. Hissit ovat kiinni suuren lumivyöryvaaran takia, mutta ihmiset
tarpovat silti hymyssä suin pitkin Antonin pääkatua ihmetellen kinoksia.
Kaikkialla tehdään lumitöitä, kaikkialla liukastellaan, kaikkialla kaivetaan
autoja lumikinoksista ja lunta sataa edelleen sakeasti. Saan odottaa matkan
jatkumista vähintään huomiseen.

Lunta luvattiin tiettyjen ennusteiden mukaan jopa vajaat kaksi metriä loppuviikon aikana! Tämä on toki jo liikaakin, sillä se ei ainoastaan hankaloita jokapäiväistä toimintaa kylässä, vaan tekee kutsuvat vuoret petollisen vaarallisiksi. Suuret lumimassat lähtevät helposti vyörymään, minkä vuoksi ei haluta ottaa riskiä avaamalla hissit kaikelle kansalle. Monet eivät ymmärrä sään tuomia vaaroja, joka johtaa helposti onnettomuuksiin.
Lumivyöryvaara on tasolla 4, joka tarkoittaa vaaran olevan suuri -- Ihmisten
laukaisemat tai itsestään laukeavat lumivyöryt ovat todennäköisiä. Suurempi vaara on ainoastaan tasolla 5, jolloin jokaisen tulisi pysyä poissa kaltevilta maastoilta.

Lumivyöryjä voi olla hyvin vaikea ymmärtää. Ne saattavat lähteä liikkeelle aivan yllättäen, ilman näkyvää varoitusta ja hirvittävällä
voimalla. Valitettavasti myös tilastot puhuvat synkkää kieltä. Vain puolet lumeen hautautuneista jää henkiin. Lumivyöryjä voi kuitenkin välttää perehtymällä niiden esiintymiseen ja riskien vähentämiseen. Vaikka puuterin laskeminen on maailman parhaita asioita, on äärimmäisen tärkeää ymmärtää lajin riskit ja kunnioittaa luonnon valtavia voimia.

Saalbachin pyryä viime viikolta

Voimakas lumisade, tuuli tai huomattavasti kohoava lämpötila lisää lumivyöryriskiä. Sitä vastoin tasainen pakkanen stabilisoi lunta. 80 % lumivyöryistä tapahtuu vuorokauden sisällä lumisateen alkamisesta. Riskialue on etenkin tuulensuojaisilla rinteillä, joissa kaltevuus on 25-45 astetta. Lumivyöry voi lähteä liikkeelle paljon laskijan yläpuolelta.

Mitä enemmän sataa lunta, sitä suurempi on vyöryvaara. Tuuli
voi siirtää lunta huomattavasti, ja muodostaa vaarallisia pakkaumia, vaikkei
olisi edes satanut lunta. Edellytys lumivyörylle on heikko kerros lumessa,
esim. kerros pintakuuraa joka sittemmin on hautautunut uuteen lumeen. Kun
kuormitus lumikerroksen päällä kasvaa, voi heikko kerros pettää, minkä seurauksena lumi sen päältä lähtee liikkeelle. Yhdenkin laskettelijan verran kuormitusta saattaa riittää tähän. Suuri vyöry saattaa saavuttaa yli 300 km tuntinopeuden, joka voi aiheuttaa todellisia suuronnettomuuksia.

Lumivyöryaidat auttavat vyöryjen hallinnassa

En halua pelkästään pelotella lumivyöryjen mahdollisuudella.
Liian usein kuitenkin näkee, ettei vaaraa tiedosteta, ja saatetaan sitä kautta
myös muita ihmisiä vaaraan. Holtittomat laskijat voivat laukaista vyöryn jopa
rinnealueelle, jolloin turvallisena pidetty alue muuttuu joksikin aivan muuksi.
Offareille rinteen ulkopuolelle suosittelen lähtemään vain ja ainoastaan
vuoristo-oppaan, tai esimerkiksi kokeneen paikallisen kanssa, joka osaa
arvioida ja minimoida riskit. Varustukseen kuuluvat oppaan lisäksi myös lapion
ja sondin sisältävä reppu, sekä paidan alle kiinnitettävä piippari.
Varotoimista huolimatta vahinko voi tapahtua, ja silloin tulee olla
varustautunut ja valmistautunut joko kaivamaan kaveri esiin lumesta tai olla
itse löydettävissä lähettimen signaalin avulla.

Oman auton kaivuuta lumesta

Asiantuntijan perässä voi huolettomammin pöllyttää puuteria
ja nauttia siitä täysin siemauksin! Siinä lajissa vaan on sitä jotain, jota on
vaikea sanoin kuvailla! Valkoista talvea haikailtiin tänä vuonna hieman
pidempään kuin viime vuosina, mutta nyt lunta on enemmän kuin vuosiin!

Nauttikaa lumesta mutta olkaa varovaisia. Lumiset Alpit odottavat :) .

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | 4 kommenttia

Ski amadé

Julkaistu 28.12.2011 kirjoittajalta hanne.makinen

Voi mikä ihana valkoinen joulu! Kinoksia ei ole parina viime jouluna tarvinnut ihastella, vaikka olen ollut siellä mihin lumi talvella
todellakin kuuluu eli Alpeilla. On käynyt niinkin inha tuuri, että juuri aattona ne vähätkin lumet ovat huuhtoutuneet vesisateen mukana kadoksiin.

Nyt kuitenkin vihdoin sain viettää lumista alppijoulua pöllyävän puuterilumen, glühweinin ja paikallisten perinteiden merkeissä. Onni on myös itsetehty riisipuuro, porkkanalaatikko ja piparit :) .

Talven ensimmäiset asiakkaat viettivät joulua Bad Gasteinissa, ja tällä viikolla on nelinkertainen satsi uutta porukkaa uudeksi vuodeksi. Kylä alkaa olla viimeistä petiä myöten täyteen buukattu ja talvikausi on toden teolla käynnissä. Rinteet ovat avautuneet muutama kerrallaan, ja jouluaattona pääsi ensimmäistä kertaa suoraan Bad Gasteinin kylästä Stubnerkogelbahn-hissillä laskettelemaan hiihtobussin odottelun sijaan. Jopa Graukogel avautui laskijoille jouluksi, vaikkei siellä ole lainkaan lumitykkejä apuna. Ja lisää lunta odotellaan loppuviikosta…

Sportgastein

Auki ovat myös muut Ski amadé-alueen hiihtokeskukset. Gasteinissa käytettävä hissilippu on yksi maailman suurimmista, vaikka taskuun mahtuukin. Ski amadé on jaettu viiteen laskettelualueeseen, joiden sisällä on 25 kivaa lomakohdetta erilaisine palveluineen. Salzburger Sportweltiin kuuluvat mm. Flachau, Wagrain ja Zauchensee (sekä kuusi muuta), ja viereiseen Schladming-Dachsteiniin Schladmingin ”omat” neljä vuorta, Dachsteinin jäätikkö sekä kaikki läheiset pikkukeskukset. Hochkönigin alueeseen luetaan Maria Alm, Dienten ja Mühlbach, jotka ovat kaikki linkitetty yhteen hissein ja rintein.
Grossarl on aivan Gasteiner-laakson naapurissa ja yhteydessä Dorfgasteiniin.
Muut Gasteinin rinnealueet; Sportgastein, Stubnerkogel/Schlossalm ja Graukogel
muodostavat varsinaisen Gasteinin laskettelualueen.

Dachsteinin jäätikkö

Alkaako omatoimisilla lomailijoilla jo raksuttaa? Kaikki
tämä löytyy Salzburger Landin sisältä hyvin kohtuullisilla etäisyyksillä,
joista pisin on autolla ajaen noin pari tuntia. Mainio idea hiihtolomalle jos
haluaa vuokrata auton ja nähdä paljon. Samalla lipulla on tarjolla 860 km
rinteitä ja pitkälti yli 200 hissiä!

Enns-laakso Hauser Kaiblingin huipulta (Schladming)

Pientä vaivaa tällainen loma toki vaatii, mutta jos on
yhtään allekirjoittaneen kaltainen, loman suunnittelu on melkein puolet
huvista! On hyvä lähteä liikkeelle valitsemalla keskukset joissa loman aikana
tahtoo käydä. Sitten täytyy arvioida aika mitä rinteiden koluamisessa missäkin
tarvitaan. Seuraavaksi mietitään mitkä olisivat laskujen kannalta parhaat paikat
majoittumiseen, ja kylien valintaa seuraa netin ja puhelinluettelojen
selaaminen hotelleja etsien, joka vaatii ehkä eniten aikaa. Lopuksi tarvitaan
vain lennot ja auto, sekä seikkailumieltä!

Schladming

Ski amadén aluetta voisi lähteä kiertämään vaikka aloittamalla
Schladmingista. Salzburgista ajoaika on reilu tunti, Münchenistä noin kolme.
Schladmingin keskusta on paras paikka majoittua, ja hotelli kyllä löytyy jos ei
lähde maailman cup-viikolla. Koska käytössä on oma auto, voi toki olla kiva
valita hotelli vaikka rinteestäkin! Toisaalta kylä on erittäin charmantti,
joten tärkeää on päästä myös katselemaan keskustaa vaikkapa iltakävelyjen
merkeissä.

Flachaun kiitorataa

Flachaun alue on logistisesti luonnollinen seuraaja Schladmingille, koska sinne ajaa vain puolisen tuntia. Flachaun kylästä pääsee laskemaan Alpendorfiin ja Wagrainiinkin, ja kätevät hiihtobussit vievät vielä muutamalle muullekin rinnealueelle, kuten Flachauwinkliin ja Zauchenseehen. Flachaun Hofstadlin afterskitä ei kannata jättää väliin, eikä myöskään Hotel Enshofin fondueta!

Hochkönigin vuorimassiivi

Seuraava etappi on Hochkönig. Vaihtoehtoja yöpymiselle ovat
Mühlbach, Dienten ja Maria Alm, joista suosittelisin ehkä viimeistä hieman
isomman koon vuoksi. Kaikki rinteet ovat ulottuvilla joka kylästä, ja jos ei
välitä pienestä ajomatkasta mäkeen, voi toki majoittua vaikka
Bischofshofenissa. Muistakaa syödä Dientenissä lasketellessa Steinbock Almilla!

Maria Alm

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä tulee Gastein/Grossarl, jotka voi hoitaa samasta majapaikasta käsin. Kylävaihtoehdot ovat Dorfgastein, Bad Hofgastein ja Bad Gastein. Optimaalisin sijainti olisi ehkä Bad Hofgasteinilla keskellä Gasteiner-laaksoa, josta on helppo ottaa hiihtobussi joka suuntaan. Gasteinin rinnealueista kirjoittelinkin muutamia viikkoja sitten, eli blogeja taaksepäin selailemalla löytyy kasa vinkkejä tähän viimeiseen kohteeseen…

Dorfgastein-Grossarl

Kolusin ensimmäisenä Itävallan talvenani Ski amadén hiihtoalueet melkoisen huolella, ja voin suositella jokaista kohdetta niiden monipuolisuuden, ja ruoan ystävänä tietenkin hyvien rinneravintoloiden vuoksi ;) . Kuulun niihin ihmisiin, jotka nauttivat vaihtelusta ja uuden näkemisestä, ja samankaltaiselle aktiiviselle lomailijalle sopii loistavasti kyseinen seikkailu. Voi sanoa todella ottaneensa kaiken irti maksetusta hissilipusta. Ja seuraavan kerran voikin sitten laajentaa niin aluetta kuin loma-aikaa ja hankkia saman tien Salzburg Super Ski Card-lipun ja sen 2552 rinnekilometriä…

Jos taas haluaa hiihtolomalla ihan vain rentoutua, tehdään
STS Alppimatkojen Bad Gasteinin reissulla viikoittain hiihtosafari, joka vie
Alpendorfin ja Wagrainin kautta Flachauhun pieniä bussikuljetuksia apuna
käyttäen. Uusia rinnekilometrejä tulee roimasti siinäkin ja pääsee samalla
reissulla korkkaamaan useamman hiihtokeskuksen!

Lisätietoa; www.skiamade.com

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Skitouring

Julkaistu 21.12.2011 kirjoittajalta hanne.makinen

Onko sille edes suomennosta? Retkihiihto on eri asia. Skinnauksesta olen kuullut puhuttavan…

Touring-sukset ovat kuin kevyet laskettelusukset, joissa siteet tekevät suurimman eron. Monon voi lukita paikalleen laskemista varten, tai vapauttaa kannan ylöspäin kipuamista helpottaakseen. Jotta päästään ylöspäin mäkeä, on suksien pohjiin liimattava ”skinit” eli suomalaisittain ”karvat”, jotka antavat joka askeleelle pitoa ylöspäin kävellessä.  Myös monot ovat köykäisemmät ja joustavammat kuin normaali laskettelussa.

Tässä lajissa tulee hiki, joten varustus vaatetuksen puolesta on haastava. On tärkeää, ettei pue liikaa ja hikoile aivan ylettömästi, mutta toisaalta ei saa tulla kylmä kun pysähtyy hetkeksi kesken mäen. Siksi laadukkaat materiaalit ja kerrospukeutuminen on pop. Reppu tarvitaan mukaan ja sen täytteeksi ainakin juotavaa ja lisävaatetta alaspäin laskua varten. On luksusta, jos on mahdollisuus vaihtaa vaatteita sisätiloissa ennen alas lähtöä, esimerkiksi jollain hüttellä ylhäällä vuorella. Usein kuitenkin skitour suuntaa jonnekin minne ei hissillä pääse, ja tällöin on vain tärkeää pukea tarpeeksi lämpimästi päälle ennen kuin laskee hikisenä alaspäin. Untuva- tai primaloft-takki tai –liivi ovat oivia tähän, sillä ne menevät todella pieneen tilaan repussa ja ovat kevyitä, mutta erittäin lämpimiä.

Illan hämärtyessä yhä ylemmäs Bernkogelille

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Miksi sitten kivuta ylös mäkiä kun hiihtohissitkin on keksitty? Sitä on jopa hieman vaikea selittää ihmiselle joka ei ole lajia kokeillut :) . Kyse ei todellakaan ole vain kuntoilusta, vaan upeiden luonnonmaisemien saavuttamisesta ihan omin voimin. Koskemattoman puuterin korkkaamista kauempana rinteistä. Hiljaisuus ja rauha, mieltä selkeyttävään raskaaseen kiipeämiseen yhdistettynä. Ja tietenkin kaiken huippukohta, se laskeminen alas tuntuu aivan erilaiselta kun on itse punnertanut ensin ylös! Normaali laskettelu on hauskaa, mutta skitouring tarjoaa enemmän myös fyysistä haastetta.

Taustalla Gasteiner-laakso sumun peittämänä

Esimerkiksi Gasteiner-laaksossa skitouring on aivan oma kulttuurinsa. Graukogel on vuori, jolla ”tuuraajia” vilisee eniten. Kesällä pyöräilevät ja vaeltavat hyppäävät yleensä talvella suksille. Tietyt illat ovat Graukogelin vuoristomajalla varsinaisia lajin harrastajien kokoontumisia, ja järjestetäänpä maaliskuussa myös kilpailu, ”24 hour race”. Tässä skitouring-kisassa kiivetään tiettyä väliä ylös, ja lasketaan alas… 24 tunnin ajan.

Itse tyydyn toistaiseksi vielä lyhyempiin reissuihin…
Parhaimmillaan laji on silloin, kun kiivetään suksilla jonnekin, minne ei
hiihtohissillä pääse. Tällöin rauha on taattu ja laskut usein vaivan väärtejä.
Meille tarjoutui mahdollisuus yöpyä eräällä yksityisellä vuoristomajalla viime
uutenavuotena. Mökki on oiva tukikohta pienemmille skitoureille ja ylhäältä
vuorelta ei ollut hullumpi katsoa laaksossa ammuttuja keskiyön rakettejakaan.
Oman tunnelmansa tuo tietenkin sähköjen puute, ja ruoan valmistus puilla
lämmitettävällä hellalla. Kynttilänvalo, uunin lämpö ja kortin peluu jägerteetä
siemaillen aloitti uuden vuoden oikein mukavasti :) .

Uudenvuoden illallinen kynttilänvalossa ylhäällä vuorella

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamu ylhäällä vuorella ei ollut sekään hassumpi. Sininen taivas ja auringonpaiste kelpasi aamiaisen nauttimiseen ulkona terassilla, ja sen jälkeen oli hyvä startata vielä yhdelle hiihtoreissulle.

Bernkogel

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Varusteet skitouringiin voi vuokrata ja kokeilla lajia vaikka ihan lasketteluloman yhteydessä. Matkaan voi lähteä vuoristo-oppaan kanssa, tai miksei rinnettä pitkin itsekseenkin. Varoitan kyllä, että touring-kärpänen saattaa puraista ja silloin kutkuttaa tietysti omien varusteiden hankkiminen.

Monet kipuavat vuorelle otsalampun valossa myös illalla töiden jälkeen. Syksyn ja alkutalven aikana hissejä on vielä kovin vähän auki, joten on kiva tuurata ylös vielä autioille rinnealueille. Lunta ei tarvita yhtä paljoa kuin mitä rinnekoneet vaativat ajaakseen rinteet avattavaan kuntoon. Ja niin pääsee malttamatonkin ottamaan varaslähdön laskukauteen…

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti

Vastakohtien Ischgl vs. kansainvälinen St. Anton

Julkaistu 13.12.2011 kirjoittajalta hanne.makinen

Ischgl

Nyt on jo saatu valkeaa maisemaa tänne Itävaltaankin! Hissejä on avattu Gasteiner-laaksossa, mutta vielä tarvitaan lisää lunta, jotta loputkin rinteet saadaan auki. Laskukelejä odotellessa on mukava puhua talven tarjoamista vaihtoehdoista ja fiilistellä tulevaa…  Tirolin reissuni viime talvena vei kahteen hiihtokansan mekkaan, Ischgliin ja St. Antoniin. Lähdin kieltämättä suurin odotuksin.

Ischgl

En ole kuullut Ischglistä koskaan mitään huonoa, ainoastaan ylistäviä kommentteja niin asiakkailta kuin kollegoilta. ”Vastakohtien kylä” –luonnehdintaan olin törmännyt useamman kerran, ja mielenkiinnolla odotin mitä se tarkoittaa. No, se tarkoitti navettoja ihmisten takapihoilla keskellä kylää, mieletöntä afterski-menoa ja lukemattomia baareja. Kaikki sulassa sovussa keskenään. Keskustasta löytyy shoppailumahdollisuuksia ja ravintolavalikoimaa moneen makuun.

Ischglin pääkatua

 Sää suosi, aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta ja lämpötila oli mitä parhain lasketteluun. Aamulla kömmimme kylän kätevän dorf-tunnelin läpi hissiasemalle ja nousimme gondolilla Idalpille, kiireiseen ”risteyskohtaan” rinnealueelle. Laskettelun lisäksi Idalpilla voi esimerkiksi treenata lumivyöry-piipparin käyttöä tai hypätä suksilla valtavasta hyppyristä ilmapatjalle. Sieltä oli hyvä aloittaa päivä ja kruisailla läpi koko Ischglin rinnesysteemin Sveitsin puolen visiitti mukaan lukien. Ihastuin täysin!

Kylätunneli eli dorftunnel rullamattoineen kuljettaa monokansan kylän laidalta toiselle ripeästi ja mukavasti. Hissillä pääsee myös kylän ylempään osaan vaivatta.

 

 

 

 

 

 

 

 

Hieman faktoja kehiin; Laaksot joissa Ischglissä lasketellaan ovat nimeltään Idalp, Fimbatal, Höllenkar, Alp Trida ja Velilltal. Hiihtohissejä on nelisen kymmentä, ja hoidettuja rinteitä n. 230 kilometriä. Hissikalusto on modernia, koska kaikki hiihtokeskuksen ansaitsema raha investoidaan edelleen parannuksiin. Rinteet ulottuvat myös Sveitsin Samnaunin puolelle, ja sinne voikin laskea alas kylään vaikkapa verovapaille ostoksille. Takaisin ylös pääsee jättikokoisella kaksikerroksisella kabiinilla! Ischglin rinnealueiden korkeus 2000 ja 2872 metrin välillä takaa lumen läpi kauden.

järkyttävän hyvä suklaamousse

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Alp Bellassa kannattaa maistaa herkullista grillikanaa. Rinteet ravintolan ympäristössä ovat täydellisiä leppoisaan kurvailuun ja aurinko hellii aluetta suuren osan päivästä. Toinen kokeiltava on Heidelberger Hütte, joka sijaitsee rinteiden ulkopuolella; ravintola hakee asiakkaat vetäen suksijat moottorikelkan perässä perille!

Ischgl by night

 

 

 

 

 

 

 

Huhutaan, että Ischglin jotkut afterski-ravintolat joutuvat vaihtamaan pöytänsä vuosittain, koska niillä tanssiminen on kovin kuluttavaa! Se kertookin jo paljon paikan afterskistä, josta löytyy valinnanvaraa jokaiselle. Ei tarvitse kuin tulla laskupäivän päätteeksi alas kylään ja valita monesta eri vaihtoehdosta aivan hissin vieressä. Äänen perusteella on helppo valkata kovin meno. Kitzloch oli yksi omista suosikeistani viihtyisän, perinteiseen tyyliin tehdyn baarin ja hyvän juomavalikoiman ansiosta. Ei aikaakaan kun tanssi siirtyy pöydälle, ja kun nälkä yllättää, voi tilata kylän parhaita ribsejä. Jos taas haluaa viettää afterin jo rinteessä, suosittelen Paznauner Thayaa.

Ischglistä on melko kätevää tehdä retki St. Antoniin. Välimatka
on hädin tuskin 40 kilometriä tietä pitkin, linnuntietä vain puolet siitä.

St. Anton

 

 

 

 

 

 

 

St. Antonilla on jonkinmoinen kulttimaine alppikävijöiden keskuudessa. Jo nimi tuo mieleen sen imagon; jylhät vuoret, paljon hiihtokansaa ja menevän huvielämän. Jos kuvailisin Stantonia yhdellä sanalla, se olisi kansainvälinen. Laskettelijoita on kaikkialta maailmasta, ja yleisin kieli tuntuu olevan englanti. Mainio asia turistille joka ei taida saksaa, mutta miinustekijä niille, jotka haluavat myös paikallisväriä laskulomaan. Tarjoilija ei luultavasti ymmärrä jos yrität tilata saksaksi.

Antonin pääkatua

 

 

 

 

 

 

 

Laskettelun kerrotaan alkaneen kylässä jo kirkon papin toimesta 1800-luvun lopussa. Maailman ensimmäinen lasketteluklubi perustettiin täällä jo vuonna  1901. Vuonna 2001 St. Antonissa oli MM-kisat ja myöskin 100-vuotisjuhlat. Rinnejärjestelmä on kasvanut huimasti vuosien myötä, ja nykyään rinnekilometrejä on 280. 85 hissiä vievät sinut 1304 metristä korkeimmillaan jopa 2800 metriin, ja pisin lasku on yli 10 kilometrin mittainen. Laskettelualue ulottuu myös Lechiin ja Zürsiin, ja ”Der Weisse ring” eli valkoinen kierros alueiden läpi kannattaakin lasketella loman aikana. Lisäksi kylässä toimii lukemattomia eri offarifirmoja, jotka tarjoavat retkiä rinteiden ulkopuolelle. Offari-sanan voisi liittää vaikka St. Antonin nimeen. Kylä suorastaan henkii extreme-urheilua ja puuterilunta. Eri tasoisia offpiste-ryhmiä lähtee päivittäin, ja kokemattomatkin opastetaan lajin saloihin. Jos et halua rinteiden ulkopuolelle, kokeile vaikka  jääkiipeilyä! (Arl Rockissa on jääseinä sisätiloissa!) Jokaisen on testattava täällä jotain uutta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Antonin afterski vie helposti mukanaan ja havahdut ajantajuusi vasta pimeän tultua hotellille kömpiessäsi. Mooserwirtin terassille mahtuu tuhatkunta ihmistä ja sisälle vielä monta sataa lisää. Olutta myydään huhun mukaan noin 2500 litraa päivässä, joten yksi työntekijä tarvitaan pelkästään tynnyreitä vaihtamaan! Krazy Kanguruh:ssa saatat tavata paikan omistajan, itävaltalaisen alppitähden Mario Mattin, jonka voit nähdä yhtälailla asiakkaiden kanssa juttelemassa, kuin olutta laskemassa. Päivällä ei ole väliä, Antonissa on aina juhlat!

Jos lähdet Antoniin kevätkauden loppupuolella, älä missaa ”Der Weisse Rauschia”. Kisassa lasketaan mäki alas, kivutaan toinen suksien kanssa ylös ja lasketaan taas seuraava. Ensimmäinen maalissa loppusuoran juoksun jälkeen saa mainetta, kunniaa ja 500e. :)

Der Weisse Rausch

 

 

 

 

 

 

 

 

Läntisen Tirolin reissu tarjoaa Itävallan jylhimpiä vuoria. Sveitsin
raja on aivan vieressä, joka näkyy niin maisemassa kuin hassunkurisessa saksan
kielen murteessakin. Jos lähtee länteen niin kannattaa katsastaa nämä molemmat helmet, Ischgl ja St. Anton! Omassa päänsisäisessä listauksessani Ischgl kipusi suoraan kärki-kolmikkoon, St Antonin on vielä todisteltava lisää. Siihen se saa
mahdollisuuden jo tänä talvena!

Tallennettu kategorioihin Ei kategoriaa | Jätä kommentti