Vietimme hiljattain Kansainvälistä Naistenpäivää ja sen jälkitunnelmissa vielä muutamia mietteitä naisten asemasta. Tänä vuonna Naistenpäivän sanomana nostettiin esille naisten huono seksuaalisen kohtelu ja hyväksikäyttö, joka alkaa niin nuorena, että tytöt joutuvat jopa jättämään koulun kesken. Koska naisten asemassa on niin paljon korjattavaa, ja jo seksuaalisuuteen koskevasta luettelosta tulisi pitkä, niin keskityn tällä kertaa vain yhteen seksuaaliseen epäkohtaan.

Maaliskuu lähestyy ja kollit alkavat mouruta. Eläinten kiima on huomattavasti näkyvämpää kuin ihmisen. Kennel-ihmisille on tuttu juttu se, että uroskoira tietää hyvin tarkasti naaraskoiran tuoksusta ja mausta, milloin tämä on valmis astuttavaksi. Ihmistä pidetään jatkuvakiimaisena, mutta tämä ei aivan pidä paikkaansa. Toki valon määrä lisää miesten testosteronitasoa ja saa naisetkin heräämään seksiin pimeän kauden jälkeen. Naisen seksuaalinen halu on osittain sidoksissa hänen kuukautiskiertoonsa.  Kun taas nuoren miehen kuuluisi biologian mukaan siittää mahdollisimman paljon. Tätä luonnon kiertokulkua on muokannut niin kaupunkilaistuminen, parinmuodostuksen vaikeus kuin ehkäisy. Ihmisen haju ja makuaisti eivät enää tunnista itselleen sopivaa paria, kumppanin kiimasta puhumattakaan.

Pohdinko olemattomia, kun mietin, että miten rakastelusta ja seksistä on tullut niin vaikeaa? Ei voi avata yhtään lehteä, selata yhtään keskustelufoorumia netissä tai välttyä kuulemasta puhelinkeskusteluja julkisissa kulkuneuvoissa, joissa lähes jokaisessa pohdittaisiin seksiongelmia. Niin yksinkertaisesta asiasta kuin uuden elämän siittämisestä on tullut elämääkin suurempi asia, kun siinä täytyy onnistua ja kun siitä täytyy nauttia. Eivätkö seksi ja rakastelu ole aina nautittavia, kysyy joku. Niin, eivätkö ne ole sitä?