Seksikö hyödytöntä? Kuka näin edes ajattelee tai väittää? Mistä ajatus syntyy? Miltä se tuntuu ja miksi?
Naistenlehdet, iltapäivälehdet ja media kertovat meille, että kesä ja lomat ovat aikaa, jonka jälkeen erohakemuksia tehdään eniten. Miksi? Onko yhdessä niin vaikea olla? Silloinko paljastuu, että suhde ei voi hyvin? Juuri silloin, kun odotukset ovat suurimmillaan. Eikö edes seksi pelasta suhdetta ja lisää läheisyyttä loman aikana? Juuri silloinko huomaamme, että olemme eriparia, erilaisilla haluilla varustetut? Olen kirjoittanut aiheesta aiemminkin, mutta niin olen myös monesta muustakin aiheesta, joten ehkä tästäkin voi keskustella uudestaan.
Miksi yhdessä on sitten niin vaikea olla? Sain idean tämänkertaiseen aiheeseeni lehtiartikkelista. Olivia-lehden numerossa 8/12 on artikkeli Lapsettomuus korosti erojamme, kirjoittajana Riina-Maria Metso. Tässä artikkelissa muutama lause sai minut taas miettimään ihmisten parisuhteita ja siinä koettua erilaisuutta.
”Lapsettomuus korosti seksuaalisia erojamme. Kaipasin kehollista lohdutusta, mutta mies torjui jopa halaukseni, koska epäili niiden johtavan aina seksiin. Huomasin, että miehelle tuli suorituspaineita. Seksi väheni, koska se tuntui jotenkin hyödyttömältä: kun tulosta ei tule, miksi harrastaa sitä? Alkioiden siirtojen jälkeen seksielämämme oli luontaisesti varovaisempaa. Kun hoidot epäonnistuivat, menimme pariterapiaan. Siellä kävi ilmi, ettei mies halua puhua seksiin liittyvistä asioista kenenkään kanssa. Lopulta erosimme.”
En tunne tätä puolta parisuhteessa, jolloin raskauspettymiset ovat jatkuvaa arkipäivää. Seurasin aikoinaan erästä televisiosarjaa, jossa pari kävi pariterapiassa juuri lapsettomuuden vuoksi. Nainen ei pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin raskaaksi tulemista, ja se tuntui sekoittavan koko hyvän suhteen. Mies taas – mielestäni vähän petturimaisesti – ilmoitti monien terapiaistuntojen jälkeen, ettei hän ole koskaan lasta halunnutkaan. Tämä on ilmeisesti vaikea kertoa kumppanille, jonka koko elämä on vain yhtä raskaustestin tuijottamista. Heillä tuntui olevan ihana suhde ja hyvää seksiä ennen vauvatoiveita, mutta kaikki kariutui koska asiasta ei voitu keskustella avoimesti. Seksistä tuli suoritus ja pakkomielle, rakasteltiin vain raskaaksi tuloa varten, nautinto läheisyydestä hävisi.
Lapsettomuus ei ole ainoa kriisitilanne suhteessa. Esimerkiksi haluttomuus seksiin, orgasmien puute tai erektio-ongelmat voivat johtaa yhtä suureen tuskaan ja lopulta eroon. Eräs hyvä ystäväni sanoi aikoinaan minulle, että onneksi hän on homo, sillä välttyy niin monelta parisuhdeongelmalta. No varmasti välttyy ainakin raskauden jännittämiseltä, mutta välttyykö muilta seksuaalisilta ongelmilta? Eikö homosuhteessa koeta haluttomuutta tai erektio-ongelmia? Outoa, jos ei koeta. Tai osaavatko he keskustella ongelmista helpommin ja ymmärtävät toisiaan paremmin, samaa sukupuolta kun ovat? Nainen ja mies ovat niin kaukana toisistaan ajatusmaailmoiltaan, tai hyvin monet ovat, että ymmärtämättömyyttä ja väärinkäsityksiä syntyy helposti enemmän.
Keskustelua ongelmasta varotaan ihan liikaa, kuitenkaan mikään ei ole niin tärkeää, kuin tieto kumppanin ajatuksista. Lehtiartikkelin mies ei halunnut tai pystynyt puhumaan ammattiauttajankaan kanssa, vieraiden kanssa ei seksistä puhuta. Vaikeus onkin siinä, ettei siitä keskustella kumppaninkaan kanssa, vaan vaietaan koko ongelmasta, niin kuin sitä ei olisikaan.
Hyödyttömäksi tunteminen on ymmärrettävää, jos seksi ei johda siihen mihin sen pitäisi johtaa: hedelmöittymiseen, erektioon tai siemensyöksyyn, orgasmiin tai vain läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteeseen. ”Olen hyödytön, ei kannata jatkaa, kun tulosta ei synny, paras olla harrastamatta ollenkaan, parasta vetäytyä omiin oloihinsa.” Nämä ovat usein miesten mietteitä, mutta myös naiset kärsivät hyödyttömyyden tunteesta. Myös kumppanin poisvetäytyminen satuttaa.
”Nykyisessä suhteessani fyysinen koskettelu on arkea eikä esileikkiä. Juuri tällaista huomiota olisin kaivannut lapsettomuuden aikana. Mieheni on seksuaalisesti minua kokeneempi ja osaa tukea minua. Hän muun muassa sanoo, etten ole yhtään sen vähäisempi nainen, vaikken ole äiti. Seksin ilo on nykyisin helppo tavoittaa. Mies puhuu avoimesti kaikesta seksiin liittyvästä. Se olenkin nyt minä, joka joskus arastelen esittää asentotoiveita tai kysyä, mistä mies pitää. Jälkikäteen mies ihmettelee, miksi varoin. Kun tabuja ei ole, seksielämä syventyy.”
Lapsettomuus ja sen aikainen seksielämä saattaa käydä rasittavaksi, sillä seksiä harrastetaan silloinkin, kun ei sitä tee kovasti mieli. Muiden ongelmien (kuten orgasmin puutteen, erektiohäiriöiden tai haluttomuuden) takia seksikerrat vähenevät, vaikka niiden oikeasti pitäisi lisääntyä. Halua, erektiota ja orgasmia pitäisi enemmän houkutella esille. Päinvastoin taas on lapsettomuuden ajan rakastelussa, jolloin pitäisi olla vähemmän seksiä ja antaa enemmän hellyyttä ja aikaa toisilleen, jotta kun taas rakastellaan, se olisi haluttua ja intohimoista, ei pakkopullaa.
Seksuaaliset ongelmat saavat ihmisen vähentämään seksiä elämässään, mikä on mielestäni väärä suunta. Ongelmat saavat myös ihmisen hiljaiseksi, myös kumppani on hiljaa ongelmasta, eikä koko seksistä tai tilanteesta keskustella ollenkaan. Miten tilanne voi muuttua, jos siihen ei paneuduta yhteisesti keskustelemalla? Odotellaanko vain parempia aikoja, jos vaikka ongelma häviäisi itsestään? Ongelmia ei tietenkään kannata vatvoa ja on hyvä saada vain olla, mutta tiettyyn rajaan asti.
”Ensimmäinen mieheni ei näyttänyt nautintoaan. Nykyinen mieheni näyttää, ja nautin siitä. Seksi on vuoropuhelua. Olen oppinut, että oma nautinto ei olekaan se paras. Tyydyttävintä on nähdä toisen nauttivan ja tietää, että vaikutan siihen. Seksissä minulle tärkeää ovat läheisyys, turvallisuus, kosketuksen lämpö ja hellyys. Haluan, että kumppani huomioi minut. Pidän myös siitä, että toinen uskaltaa olla vähän rajukin. Se on intohimoa.”
Seksuaalisesta ongelmasta voi tulla addiktio: siitä etsii kaiken mahdollisen tiedon minkä vain voi saada käsiinsä. Tämä ei kuitenkaan poista ongelmaa, vaan usein se pahenee ja korostuu, varsinkin jos siitä ei keskustella kumppanin kanssa. Ongelma pitäisi purkaa paloihin ja korjata pala kerrallaan yhdessä kumppanin kanssa. Itse uskon siihen, että mikäli ongelmaa ei kokonaan voi hävittää, siitä voi tehdä vähemmän hallitsevan. Se on kuin laihduttaminen: sitä tietää että painoa pitäisi pudottaa esimerkiksi 10 kiloa, mutta jos sen jakaa kahden kilon etappeihin, onnistumisia tulee viisinkertainen määrä. Myös seksuaalisten ongelmien yhteydessä pitää tulla niitä onnistumisen tunteita välillä, jotta kehitystä syntyisi.
Kuva: Shutterstock
Tuosta laihduttamisen helppoudesta etappeina tuli heti mieleen tämän aamuinen Fingerpori
”Juuri silloin, kun odotukset ovat suurimmillaan.”
Tässähän se koko ”lomahelvetin” ydin on.
Odotukset ovat suurimmillaan… Loma alkaa ja lomalla tehdään kaikkea kivaa ja korjataan kaikki edellisen loman jälkeen tullut täyhkä suhteesta. Loman jälkeen olemme levänneitä ja täynnä energiaa… Koko perhe on matkustanut yhdessä nauttien kohteesta toiseen tai on viettänyt klassisen kesämökkiloman vailla nykyajan hömpötyksiä… Mutta ennen kaikkea tuskin maltan enää odottaa viikon päästä tulevaa hetkeä jolloin leimaan kellokortin lomalle… Se tulee olemaan yhtä juhlaa!
Näin varmaan jos perhe toimisi kuin hyvissä elokuvissa ja vanhemmat olisivat kuin työtehoseuran esitteestä missä työ ei kuormita ketään… Jos talous olisi rypyttömän mallikkaassa tilassa eikä niskassa lojuisi asuntolainat tai pörssissä sukeltaneet vanhuuden varalle hankitut Nokialaiset osakkeet…
Kyllä se on se loma jonka perusteettomat odotukset ja toiveet lyövät märän rätin lailla jotka kaatavat sen parisuhteen kuin lahon puun… Jokin jos tässä puheesta syvenee niin ei se ainakaan seksi ole, sillä se on ”lomahelvetin” ensimmäinen uhri… Mies voisi olla jopa kiinnostunut seksistä ( yllättäen
) vaan nainen ei todellakaan… Jos parisuhde kestää perheloman teinien kanssa ilman eropapereilla tuulettelua, niin ei se kovin huonolla tolalla ole… Sujuu se seksi tai ei 
Muunlaiset perhelomat ovat vain säännön vahvistavia poikkeuksia tai sitten ollaan lomalla kahdestaan kohteessa johon ei lapsiperheitä päästetä eivätkä oppaat ole tyrkyttämässä ”kaikkea kivaa yhteistä aktiviteettia”
Hetken jo ihmettelinkin, mutta tuohan selittää miksi femme ei ole sanonut sanaakaan tähän uusimpaan, sillä tämähän on jonkun Helmen kirjoittama…
Meillä eivät raskauspettymykset olleet sentään arkipäivää.
Sen verran ”tiukassa” oli kuitenkin, että kyllä siinä ehti alkaa seksi tuntumaan työn tekemiseltä mistä ei suuremmin pitänyt ja varsinkin näiden jälkimmäisten kohdalla viilattiin ajoitustakin jo melkoisesti… Se vaan ei ole kivaa se.
Hei
Kyllä alustus keskusteluun on minun kirjoittama
mutta kun Helmi lisää näihin nykyisin jonkun kivan kuvan, niin siihen on vahingossa jäänyt Helmen nimi kirjoittajaksi. Kiitos Lukija että huomasit, korjataan asia mahdollisimman pian 
Otsikko on sinänsä aika osuva, koska näin varmaan on. Meillä tuo puhuminen on toimitut alusta lähtien, samoin seksi. Enkä taaskaan pysty samaistumaan tuohon lomahelvettiin, kun enimmäkseen olemme olleet yhdessä reissussa ja vielä minun harrastusteni perässä. Hyviä seksimuistoja on noilta ajoilta huru mycky. Muksujen ja myös teinien nukkuessa on harrastettu salaa kiihkeää seksiä milloin missäkin ja milloin mitenkin. Ja jos ei muuta ole pystytty, niin vaimon on ottanut suihin mitä mielenkiintoisimmissa paikossa.
Kerran jätin kesäreissun väliin ja oltiin 3 viikkoa vain mökillä pienimmän muksun ja vaimon kanssa. Naatittiin toisistamme ja vaimon kehräsi tyytyväisenä kuin kissa. Seksi on oli tavallistakin parempaa. Tuli laitettua rahaa pankkiin vastasuuden varalle.
Pakko todeta tuokin, että kemiamme sopivat niin hyvin yhteen, ettei lasten tekoa ole paljoa tarvinnut yrittää. Ennemminkin laaki ja vainaa. Viimeinenkin tuli yllättäen nelikymppisenä, kun lekuri väitti munasolujen irtoamisen olevan lottovoittoa epätodennäköisempää. Ei tarvinnut paljoa lipsua, kun jo vain oltiin paksuna. Toisekseen ainakin meillä lapsien todellinen tekeminen ja odotusajat ovat olleet yhtä tykitystä ja seksijuhlaa. Noita aikoja muistelee vieläkin kaiholla.
Ehkä me ollaan sitten poikkeus kaikista säännöistä.
Luulenpa, että iso osa lapsiperheiden parisuhteista voisi paremmmin, jos vanhemmat olisivat jo alusta lähtien keskittyneet vaalimaan omaa parisuhdettaan, lapsista riippumatta. Parisuhteen toimivuus ja avoimuus takaavat lopulta kumminkin lapsille parhaan ja turvallisimman tulevaisuuden. Joten mielummin tyytyväinen vaimo ja turhasta kitisevät teinit, kuin toisinpäin. Toimiva rakkaudentäyttämä parisuhde on perheen kivijalka. Sitä pitää vaalia ja siihen joutuvat molemmat tekemään kompromisseja ja luopumisia omista jutuistaan.
Taitaa vain aika usein olla niin, että sillä äidillä menevät ne kitisevät lapset/teinit edelle omasta parisuhteesta ja mies on jo sitä ennen ”vaiennettu” mitään asioista ymmärtämättömänä, minkä jälkeen tämä sitten siirtyykin sinne autotalliin omiin harrasteisiinsa ja kas… Perheessä on rauha maassa asioiden ollessa ”kuten pitääkin”
Sitten on vaimon ihan turha ihmetellä, että mies lähti jonkun toisen häntä arvostavan naisen mukaan. Vieraan naisen on silloin todella helppo iskeä mies, kun ei tarvitse kuin antaa vähän huomiota ja seksiä. Tähänkin pätee se, että sitä saa mitä tilaa.
Jotkut naiset/miehet eivät ilmeisesti ymmärrä, että vakiintunut parisuhden, avio- etc. ei poista sitä tosiseikkaa, että ulkopuolinen kilpailu jommasta kummasta muiden ”kilpailijoiden” puolelta jatkuu silti edelleen. Tiedän kokemuksesta, että jos oma parisuhde ja seksielämä kukoistaa, niin syrjähyppyyn lähteminen on todella vaikeaa ja rima nousee huisin korkealle. Mieli tekee, mutta miten perustelet itsellesi, kun ainuttakaan syytä pettämiseen ei ole.
”Mieli tekee, mutta miten perustelet itsellesi, kun ainuttakaan syytä pettämiseen ei ole.”
Eikös tuo ole selkeästi mielikuvituksen puutetta
Se on semmoinen juttu, ettei siihen oikein riitä, että joku vieras nainen on seksikkään näköinen tai muuta vastaavaa. Syynä varmaan se, että jos on henkisesti ja fyysisesti tyytyväinen, niin tuon harmonian tahallinen rikkominen on vaikeaa ja nostaa kynnyksen korkealle. Sitä ei silloin edes tosissaan yritä pokata ketään, eikä siten kyllä siinä onnistukaan.
Hei
Lainaan pari pientä otetta kirjasta Mistä halu syntyy ja miten se säilyy? jotka sopivat mielestäni tähän aiheeseen:
”Seksiä tulisi tehdä tavalla, jolla se kulloisenakin ajanjaksona elämässä on mahdollista. Arjessa on erityisen tärkeää vaalia seksuaalisuutta fyysisen läheisyyden osoituksilla, vaikka se ei aina johtaisikaan yhdyntään – eikä sen todellakaan aina tarvitse johtaa. Molemmilla on vastuu siitä, että ilmaisee toiselle seksin aikana edes jotenkin, että nyt tuntuu hyvältä. Hyvä seksi, parempi mieli myös arjessa.”
”Jos fyysinen läheisyys vähenee radikaalisesti tai peräti jää kokonaan suhteen sisällöstä, ollaan usein vakavien ongelmien edessä. Tilanteen purkamiseksi kannattaa käydä keskustelemassa pariterapeutin kanssa, jos keskustelu kotona ei tuo apua. Jos kumppani kieltäytyy avun hakemisesta, voi mennä terapeutille yksinkin – onhan se myös toiselle osoitus, että itse ottaa tilanteen vakaavasti ja haluaa korjata tilannetta. Kyse ei ole syyllisen etsimistä, vaan tarkoituksena on yrittää katkaista kierre.”
”Molemmilla on vastuu siitä, että ilmaisee toiselle seksin aikana edes jotenkin, että nyt tuntuu hyvältä. Hyvä seksi, parempi mieli myös arjessa.”
Eli pitää muistaa viljellä niitä sallittuja ”valkoisia valheita”… Näin koska seksi ei aina tunnu sellaiselta, että siitä voi valehtelematta sanoa ”tuntuipa hyvälle”.
”Kyse ei ole syyllisen etsimisestä, vaan tarkoituksena on yrittää katkaista kierre.”…
Kauniita sanoja ja hyviä tarkoituksia, vaan jos kerran koetetaan katkaista jokin kierre niin silloin joudutaan etsimään syitä tähän kierteeseen ja jos syitä löytyy, löytyy samalla myös syyllisiä. Syylliset otetaan aina listan kärkeen kun asiaa sen jälkeen käsitellään… Jos käyt jotain muuta ongelmaa käsittelemässä, niin kohta kaivetaan esiin se kuinka on aikaisemmin jo… …
Iltaa
Melkoisen ikävää, jos seksissä on sellainen tilanne, että siinä pitää valehdella, että ”tuntuupa hyvälle”
Rakastelu ei voi aina olla täydellistä, mutta siihen kuitenkin pyritään, molemmat pyrkii, eikö niin? Olemme keskustelleet useasti siitä, että toinen ”suostuu” seksiin, mutta ei ole siinä mukana
Miten hän voi olettaa, että suhde kestää, on onnellinen, eikä toinen osapuoli löydä haluavaa syliä muualta? Ei kai kukaan ole niin naivi?
Ammattilaiset kirjoittavat kauniisti ja heillä on kauniita sanoja, ja joskus tuntuu, että he ovat liian optimistisia siinä, että keskustelemalla saadaan poistettua seksuaalisia ongelmia. Ongelmia voi vähentää ja lieventää, mutta saadaanko vuosikymmeniä ongelmia kokonaan pois?
Jos ajattelemme lapsettomuus ongelmaa, niin ongelma on yleensä melko tuore, ehkä vain muutamia vuosia kytenyt, kuitenkin sekin ongelma on sellainen, että kaikki parit eivät saa sitä ratkottua.
Minulta ei hevin valkoista valhetta kuule koska jos satun jostain kehumaan on siihen varmasti myös aihetta…
En ole kyllä huomannut, että meillä pyrittäisiin mihinkään ”täydellisyyteen” rakastelussa.
Siinä tapahtuu käytännössä aina tietyt asiat tietyssä järjestyksessä ja joskus saattaa jokin pieni poikkeama osua reitille kuten vaikka kalun ulos lipsahtaminen tai lapsen herääminen huoneessaan josta seuraa mahdollisuus odottamattomaan taukoon ehkä jopa pieneen asennon korjaamiseen josta lopulta palataan ruotuun ja toivottavasti kyetään kestämään kunnes on takaa naitu samalla sormin avusten vaimolle orgasmi jonka yhteydessä tai mahdollisimman nopeasti heti perään on minun laukeaminen… Nopeasti ulos koska sisään ei voi jäädä nautiskelemaan ja sitten nukutaan mieluiten koskettamatta vaimoa koska hän ei halua olla liian lähellä.
No… Onhan tuossakin tavallaan oma ”täydellisyys” tavoitteena kait. Sitä vaan ei tarvitse erityisemmin ajatella tavoittelevansa kun se on jo niin pitkään harjoiteltua…
Niin, kyllähän ammatti-ihmiset ovat usein sellaisia yltiöpositiivisia eivätkä välttämättä ota huomioon, miten erilaisia ihmiset ovat. Että syvällisempi keskustelu ei luonnu ollenkaan kaikilta miehiltä eikä ehkä ihan kaikilta naisiltakaan. Tai ainakin se olisi joku ihan erikoistilanne, missä sitä voisi syntyä.
Parempi voisi olla vaikka joku käytännön harjoitus, että halatkaa ja suudelkaa ainakin kerran päivässä. Tai että lepäilkää yhdessä päivittäin. Tai että tehkää taas jotain, mitä joskus teitte yhdessä ja mistä nautitte. Saattaisi noista se seksikin virkistyä.
Pari ei saa ratkottua lapsettomuusongelmaa? Kyllähän se ajan kanssa ratkeaa joko lapsen saamiseen tai sitten siihen, että lapsettomuushoidot on käyty tuloksetta lävitse. Eri juttu sitten on asian henkinen ratkaiseminen – pystyykö pari elämään asian kanssa yhdessä vai erottaako se heidät.
Mutta tuo seksin tuloksellisuus. Itse pidän ihan yksioikoisesti seksin yhteydessä tavalla tai toisella saatua orgasmia riittävänä tuloksena. Olipa sitä ennen tapahtunut miten hienoja tai päinvastoin miten vaatimattomia ja pieniä asioita tahansa
.
Olen osallistunut terapiaistuntoihin erinäisiä kertoja ja niissä on kyllä käynyt lähinnä niin, että minä puhun liikaa… Huomasin sen aina kyllä vaimon ilmeestä ettei nyt olisi välttämättä tarvinut jatkaa asiasta… (kyseessä ei ollut pariterapia)
Töissäkin on nyt yksi sellainen työkaveri jolle on tullut ”avauduttua” ehkä liikaa, mutta se kävi jotenkin niin helposti kun hänellä oli omia vastaavia kokemuksia lastensa kanssa… Myöhemmin on vain tullut sellainen tunne ettei ollut ehkä loppuun ajateltua näistä asioista puhua koska on mahdollista että asiat leviääkin. Ei ole levinnyt, mutta tiedän asioita joissa hänen puheensa ja toimintansa eivät kohtaa
Luotan liian helposti naisiin… Vain kahdelle miehelle olen asioista maininnut koska oli hieman pakko (esimiehiä ja heihin on vain luotettava).
Hei
Lukija kirjoitti seuraavaa:
”Taitaa vain aika usein olla niin, että sillä äidillä menevät ne kitisevät lapset/teinit edelle omasta parisuhteesta ja mies on jo sitä ennen “vaiennettu” mitään asioista ymmärtämättömänä, minkä jälkeen tämä sitten siirtyykin sinne autotalliin omiin harrasteisiinsa ja kas… Perheessä on rauha maassa asioiden ollessa “kuten pitääkin””
Minun on kyllä vaikea allekirjoittaa tätä. Ilman niitä kitiseviä penskoja, ei olisi perhettä ja ilman kumppania ei olisi niitä lapsiakaan. Tai on, jos kuuluu niihin rohkeisiin naisiin, jotka lähtevät hommaamaan lasta yksin. Kaikki eivät vain yksinkertaisesti löydä sitä itselleen sopivaa kumppania, mutta haluaa kuitenkin perheen tapaisen olotilan lapsineen.
Olen kuitenkin siinä uskossa, että useimissa parisuhteissa kumppanit ovat tärkeitä toisilleen, yhtä tärkeitä kuin ne lapsetkin
Aina se ei vain tunnu näkyvän arkea pyöritellessä.
Hei
Lainaan taas vähän tekstiä kirjasta Mistä halu syntyy – miten se säilyy?:
”Tekemisen tilassa meillä on tavoite ja lähdemme helposti suorittamaan seksiä. Tavoitteita on helposti myös useita. Esileikki on vihje varsinaisesta, oikeasta seksistä. Tavoite on siis esileikkiä, jotta pääsee varmasti seuraavaan tavoitteiseen. Monella se tarkoittaa yhdyntää. Yhdynnän aikana tavoitteeksi tulee orgasmi ja laukeaminen.
Olemisen tilassa ei periaatteessa pyritä saavuttamaan tavoitetta, vaan ainoastaan seksin antaman nautinnon saavuttaminen on tavoite. Se, ettei pyri mihinkään, auttaa vapautumaan tekemisen tilasta. Enää ei tarvitse jatkuvasti tarkkailla ja arvioida tavoitteeseen pääsyä. Seksiin liittyvää kokemusta ei tarvitse arvioida siltä kannalta, millainen sen pitäisi olla, onko se oikea vai väärä, riittääkö nyt varmasti, olinko tarpeeksi hyvä, onnistuimmeko vai epäonnistuimmeko seksissä. Tarkoitus ei kuitenkaan ole vain maata paikallaan ja ajelehtia, vaikka sekin olisi mukavaa. Voimme toimia ilman pakkoa ja rutiinia sekä ilman rajoittunutta käsitystämme tavoitteistamme.
Jos todellisuus ei vastaakaan toiveitamme ja vaikka orgasmia ei nyt saavutettu, se ei järkytä tai turhauta meitä enää. Pääsemme irti niistä tunteista, jotka ennen herättivät sisällämme aina ristiriidan sen välillä, miltä meistä tuntuu ja miltä haluaisimme tuntuvan. Jatkuva murehtiminen siitä, mikä meissä ja kokemuksissamme seksistä on vialla, jää pois, ja voimme olla sopusointuisempia suhteessa itseemme ja kumppaniin.”
Eli, teksti kertoo meille sen, että seksuaaliset ongelmamme syntyvät helposti siitä kuvitelmastamme, minkälaista seksin ja suorituksen pitäisi olla, ja kun se ei sitä ole, niin meillä on ongelma. Suurin osa ongelmista on siis siellä korvien välissä, ei kehossamme. Miten pääsisimme eroon mielikuvasta, minkälaista seksin pitäisi olla, jotta se olisi oikeaa ja hyvää? Miten pääsisimme samalle seksuaaliselle aistitasolle kumppanimme kanssa? Miksi toinen on tyytyväisempi kuin toinen? Vai esittääkö hän vain tyytyväistä, että en hautoisi ongelmaani? Seksuaalinen ongelma voi paisua valtaviin mittoihin, jos sen antaa tehdä niin. Moni ongelma ei vaadi enemmän seksiä ja suorituksia, vaan läheisyyttä ja tutustumista oikeasti toiseen ja hänen tunteisiin ja ajatuksiin.
Se vaan on niin, että kun parisuhteeseen tulee lapsi(a) niin parisuhde muuttuu perheeksi, nainen äidiksi sekä mies isäksi ja tässä yhteydessä tapahtuu usein se, mistä toisinaan on kirjoituksia näkynyt että isä jääkin äidin ja tämän lapsen muodostaman ”joukon” ulkopuolelle… Lapsi vie kaiken huomion äidiltä, mikä on kyllä ihan luonnollistakin en sitä muuksi muuttuvaksi ehdota…
No tähän tarjotaan sitten ratkaisuksi sitä, että äiti (ei siis nainen tai vaimo vaan äiti) päästää isän (ei siis miestään…) mukaan lapsen hoitoon ja elämään… Kaikki miehet… anteeksi isät eivät ole mitään loistavia ja innokkaita lasten hoitajia eivätkä he saa siitä juuri mitään jos osallistuvat puuhaan…
Suurin osa osallistuu varmaankin lähes kaikki, mutta osa varmasti vain sen vuoksi, että kuvittelevat sen kautta sitten sieltä perhe-elämästä nousevan esiin ainakin makuuhuoneen puolella aiemmin olleen parisuhteen, sen hänen naimansa vaimon ja naisen jotta hän voi olla hetken taas mies eikä pelkästään isä… Luultavasti hieman samoja odotuksia on myös niillä isillä jotka ovat täysin rinnoin mukana jokaisessa pulautuksessakin.
Hei
Niin…toisille miehille tuntuu kyllä nimenomaan se jälkeläisten siittäminen olevan elintärkeää, kun toisille taas ei. Tuttavapiirissäni on joitakin naisia, jotka ovat eronneet siksi, että kumppani ei ole pystynyt siittämään lapsia, mitä ilmeisemmin nämä naiset ovat olleet sitä naistyyppiä, joiden on lähes pakko olla äitejä. Mutta, mutta, tuttavapiirissäni on myös miehiä, jotka ovat eronneet siksi, että vaimo ei pystynyt tulemaan raskaaksi, kaikista kokeiluista huolimatta, ja näille miehille on ollut vaimoa tärkeämpää, saada lapsia ja perhe.
Toki tällaisissa suhteissa on stressi lapsettomuudesta, erkaannuttanut paria ja tuonut ehkä muitakin konflikteja suhteeseen.
Minulla kun on vain tuo yksi lapsi, niin minulla oli aina myös mies, ei lapsen isä, ehkä se johtuu siitä, että yhden lapsen perheessä ei kaikki aika mene lapseen muutenkaan, vaan miehellekin jää riittävästi aikaa.
Täytyy sanoa, että Lukijan kommentit kylmää. Luojan kiitos, että meidän parisuhde ja perhe-elämä ei ole ollut koskaan tuollaista. Ei, vaikka meillä on 4 lasta. Parisuhde on aina ollut ykkösenä. Tämä on varmistanut sen, että lapsilla on ollut hyvä kasvuympäristö. Silti lapset ovat pienestä pitäen tottuneet siihen, että meidän parisuhteessa ja perheessä asiat sanotaan suoraan, eikä haudota takanapäin.
Hei
Muistelen, että Lukija on aiemmin kertonut esimerkiksi, että hänen vaimonsa ei halua halia tai suukotella lasten nähden, sillä lapset tulevat mustasukkaisiksi
Kuitenkin lasten olisi juuri kotoa opittava läheisyyttä, myös vanhempien läheisyyttä. Tulevassa elämässä he joutuvat jakamaan huomiota monien kanssa, joten on opittava mustasukkaisuutta ja opittava hillitsemään sitä normaalille tasolle. Jos sitä ei opita kotona, niin missä sitten?
Eipä tuo meilläkään ole aivan noin karua sillä tuossa on mukana tiivistettynä havaintoja ympäristöstä lähinnä kerrostalolähiöissä… En tosin usko, että omakotialueet olisivat asumismuotona tuon kaltaisille kuvioille immuuneja.
Tiedän myös sen, että ”päälle päin” näyttää meidänkin perhe-elämä varsin sujuvalta ja parisuhdekin ”niin hyvältä”…
Näin on minulle kerrottu.
Eli se minkä näkee ulkopuolelta voi näyttää paljon paremmalle eikä vielä ystävien kesken tapahtuvat kyläilytkään välttämättä kerro mitään.
Ihmisten luona käydessä muissa merkeissä (vaikka työn) ei näitä kulisseja pidetä niin pystyssä joten silloin pääsee näkemään ja kuulemaan karumpaa maisemaa.
HUH. Lapsien tulee oppia jo pienenä, että isä on äidille kaikki kaikessa samoin äiti isälle. Vanhemmat nukkuvat omassa huoneessaan vierekkäin ja lapset vähänkään kasvettua omissaan. Lapsen tulee ymmärtää jo pienenä, että hän voin tulla syliin koska tahansa, muttei voi vielä isän tai äidin paikkaa toisen vanhemman kanssa. Ymmärtää kyllä aikanaan etsiä oman rakastetun.
Vanhempien kannattaisi lukea vähän lasten kasvatuksesta kirjoitettuja kirjoja, jos ei itse ymmärrä. Sama juttu lapsien kasvatuksessa muutenkin. Pitäisi ymmärtää, että vanhempien tärkein tehtävä on olla läsnä lapsien kanssa, eikä juosta väkisin erilaisissa harrasteissa tai tehdä ns. pakolla erinäisiä reissuja tapahtumia, etc. Antaa lasten toteuttaa itseään ja seurata vierestä. Kyllä niistä jokainen oppii omat kujeensa aikanaan. Ohjata ei pysty juuri kuitenkaan. Ei lapsille voi syöttää mitään harrastuksia pakolla.
Se olisi muuten vallan toimiva keino rajoittaa väestöräjähdystä jos lapsia saisivat vain vanhemmat jotka oikeasti osaavat sen kaiken mitä kirjoissa kerrotaan…
Tippuisi syntyvyys murto-osaan
Ehkä se on meillä täällä länsimaissa vaan hämärtynyt, että toimiva ja rakkauden täyttämä parisuhde on perheen ydin. Siitä se lastenkasvatus lähtee. Ei sen tajuamiseen tarvita kirjoja. Valitettavan usein näkee, kun vanhemmat hehkuttavat vain lasten etua ja lasten vaatimusten täyttämistä. Mitä etua se on, jos perheen ydin pettää. Ei mitään. Syntyy vain turvattomia kakaroita, joilla on lisäksi huono itsetunto.
Tuosta em. kirjoitetusta pääsemmekin siihen ajatukseen, että jos haluaa omille lapsilleen parasta, niin pitää panostaa omaan parisuhteeseen, jotta siinä säilyy rakkaus ja kiintymys.
Hei
Meillä olisi varmasti vähemmän avioeroja, jos osaisimme vaalia parsuhdetta. Toisaalta meillä myös eletään huonoissa tai tyydyttömissä suhteissa, koska eroaminen on liian vaikeaa ja monimutkaista, eikä tulevaisuutta osata nähdä yhtään sen parempana.
Tunnen valitettavasti useitakin pareja, jotka elävät suhteessa, joka näyttää ulkopuolisista hyvältä, lähes ihanteelliselta, mutta jotka voivat huonosti. Ympäristö lähes tyrmistyy, kun tällainen pari sitten eroa. Kaikki luulivat heidän olleen mitä täydellisemmät toisilleen ja niin sopivat ja mukavat ympäristölleenkin.
Taitaa olla, että siellä missä vielä on toisin perhe-elämän ymmärrys on myös vielä tasa-arvo kovin hämärä käsite… Toisin kuin täällä, missä parisuhdeongelmat kukoistavat ja elättävät ammattiryhmiä joita niitäkään ei ole läheskään samassa mitassa tuolla missä parisuhteen päälle ymmärretään.
No… Tämähän kielletään tietenkin, mutta kyllä ne maat sieltä vielä perässä tulee käsikynkkää sen kanssa kun länsimainen ”kulttuuri” leviää.
Mitä tulee tuohon kummaan käsitteeseen parisuhteen huoltamisesta ja siihen panostamisesta…
Ne parisuhteet jotka voivat hyvin voisivat hyvin vaikka eivät erikseen siihen panostaisikaan koska näillä pareilla homma toimii ilmankin, mutta eipä siitä varmaan haittaakaan ole ja kait se käy harrastuksesta sekin siinä kuin golf…
Kun taas jos parisuhde on kompuroiva, niin ei se siitä muuksi muutu vaikka kuinka panostettaisiin… Ehkä joksikin aikaa jotain muuttuu, vaan kun arki alkaa palaavat entiset kuviotkin.
Eli koko puuha on lähinnä kuin kantaisi kaivoon vettä…
Hei
Minä olen kyllä sitä mieltä, että hyvissäkin parisuhteissa täällä meillä, siis Suomessa, toimii tasa-arvo. On jotenkin kaukaa haettua se, että kuvittelee, ettei tasa-arvoa voi olla muuta, kuin suhteissa jossa menee huonosti. Omat suhteeni ovat olleet aina tasa-arvoisia, niin myös tuttavapiiriini kuuluvat, joten on turha sanoa, että ”hyvät suhteet” ovat niitä muunmaalaisten ei-tasa-arvoisten, jossa naisella ei yleensä ole sanavaltaa.
Hyvässä suhteessa mies osaa olla mies ja nainen nainen, ihan niiden oikeassa merkityksessä. Eikä hyvässä suhteessa kumpikaan yritä ottaa valtaa ja olla se määräävämpi osapuoli. Hyvässä suhteessa ei myöskään ole niitä tilanteeseen alistuvia.
Hyvässä parisuhteessa nimenomaan ollaan täysin tasa-arvoisia ja arvostetaan toista ja toisen mielipiteitä, tekemisiä vähintään yhtä paljon kuin omia.
”Hyvässä suhteessa mies osaa olla mies ja nainen nainen, ihan niiden oikeassa merkityksessä.”
Tähän vaan ei sovi täydellinen tasa-arvo…
Miksei sovi???
Minulla on sellainen vaimo, jota ei ole koskaan voinut omistaa, ei määräillä, eikä painostaa. Ja on liian viisas siihen, että voisi manipuloida. Lisäksi on henkisestä vanha, mutta kuitenkin herkkä. Siitä huolimatta on ollut kaikki nmä vuodet vierelläni ihan ja varmasti omasta tahdostaan. Kummasti vaan tekee nöyräksi, kun vastapuoli on varmasti täysin tasa-arvoinen. Sänky on ainut paikka, jossa voin hetkeksi ”viedä” määräysvallan.
On muutena ainut ihminen, jonka kanssa en riitele, enkä väittele. Siitä kun ei ole mitään hyötyä, eikä sillä voita mitään. On vielä pirulauta usein oikeassakin. Vaikea paikka, koska väittelisin niin mielelläni. Onpa kummasti oppinut arvostamaan naisia, tosin tuo on sujunut luonnostaan jo ennenkin. Miehistä #ylivoimaa# ei ole muualla kuin huonon itseluottamuksen omaavilla miehillä.
“Hyvässä suhteessa mies osaa olla mies ja nainen nainen, ihan niiden oikeassa merkityksessä.”
Se on just näin.:)
Korjaan: on henkisesti vahva..
Minun vaimoon kyllä sopii aivan nuo samat määrittelyt…
Meillä kyllä väitellään eikä oikeassa olija ole etukäteen selvillä… Joissain aiheissa hän on vahvempi toisissa minä.
Varsinaista riitelyä meillä on hyvin harvoin koska yleensä viisaampi lopulta taipuu sen välttääkseen… Todennäköisesti tilastot osoittaisivat tässä minua ja vaimolta kysyttäessä häntä
Onko se sitten tasa-arvoista olemista… En tiedä…
Mieluisimmat työyhteisöt minulle ovat olleet aina ne missä on ollut vähiten miehiä koska siitä ei vaan tule mitään pidemmän päälle jos pitäisi saada jotain tehtyäkin eikä vain juoruttua… Joukko miehiä… Olkoon se kooltaan vaikka vain kaksi alkaa lopulta aina ”äijäilemään” eikä hommat sen jälkeen etene… Tämän edessä on nöyrästi todettava että naiset ovat niitä jotka maailmaa pyörittävät ja miehet vain luulevat niin koska naiset antavat miesten niin luulla
Minun näkökulmasta vaimoni ei sovi kuvaan jonka kuvatekstissä lukee ”nainen joka on nainen”, mutta en minäkään mielestäni mikään miehinen mies ole… Ehkäpä täydennämme toisiamme tässä suhteessa kummankin ollessa muuta kuin ”pitäisi”
Minun luonteella ei muuten oteta mitään erityistä määräysvaltaa edes sängyssä… On nimittäin niin vastenmielinen tilanne jos joutuu vaikka töissä käskemään toisia
”Toisaalta meillä myös eletään huonoissa tai tyydyttömissä suhteissa, koska eroaminen on liian vaikeaa ja monimutkaista”
Eiköhän se ole ihan liian helppoa erota suomessa.
Siihen ei tarvitse edes molempia vaan voi erota yksinkin…
Lehtien otsikot pursuavat kuinka se ja se eroaa…
Ja kuinka se ja se menivät naimisiin juuri erottuaan tuosta ja tästä… Eroprosessin byrokraattinen osuus ei todellakaan ole mikään hidaste edes tänä päivänä… Hidasteet tulevat sitten osapuolien korvien väleistä ja siihen ei mitään poppakonstia ole olemassa jonka avulla lähtö/eroaminen helpottuisi entisestään… Ajanmyötä ihmiset muuttuvat ja henkiset jarrut vähenevät ja sitten hiljakseen ehkä myös epätyydyttävät parisuhteet alkavat vähentyä…
Esimerkiksi itselläni on hyvin voimakas näkemys, että olen valintani tehnyt ja siitä ei ole eroamista jollei toisen elämä pääty… En osaa perustella sitä mitenkään ja olisi oikeastaan helppo perustella eroamista tästä, koska ”järki sanoo niin”, mutta järjellä ei ole tässä osuutta..
Taas täällä liikutaan syvissä vesissä.
”eroaminen on liian vaikeaa ja monimutkaista”
Suurin vaikeus on varmastikin siellä tunnepuolella – jos on – mutta eivät käytännön asiatkaan ole ihan merkityksettömiä. Yhdestä asunnosta tai talosta on vaikea saada kahta ja toinen velkaantuu kun koettaa lunastaa toisen pois… Huoltajuudet on sovittava ja tapaamiset jne.
Joskus on myös niin, että erotessa ei pääsekään eroon vaan tulee aivan kohtuuton viha toiselle tai jommallekummalle ja lähestymiskielto yms. ongelmat eteen.
Itseäni on mietityttänyt esim. se, että miten hyvin lapset sopeutuvat kahdessa kodissa vuorotellen elämiseen. Viikko toisen vanhemman ja viikko toisen luona. Toiset ovat tietysti jo lapsesta asti henkisesti lujempaa tekoa kuin toiset mutta näittenkin järjestelyjen vaikutukset näkyvät kenties vasta vuosikymmen tai pari myöhemmin.
Eli varmaan eroja olisi vieläkin enemmän, jos kaikki olisivat niin rikkaita, että kaikki käytännön asiatkin voisi järjestää eron sattuessa heti parhain päin.
Mutta varmaan se on niin, että femme ja Leijonamieli ovat vain löytäneet – tai osanneet valita – miten asia nyt halutaan nähdä
– ne oikeat, jolloin kaikki yhteiselämä sujuu kuin itsestään. Jos taas ei vain suju, ei ihan hirveän paljon ole tehtävissä.
Jotain voi toki yrittää mutta ”ehkä paremmaksi kaikki muuttuu, silti hyväksi ei milloinkaan”.
Joka tapauksessa en voi mitään sille, että kunnioitan Lukijan asennetta. En voi mitään sille, että en kunnioita miehiä, jotka eroavat neljän tai kolmen lapsen äidistä. Tunnen hiukan etäisesti parikin sellaista tapausta.
Tietenkin voidaan kysyä, eivätkö vaimot olisi voineet panostaa vähän enemmän seksiin, yhteiseen aikaan, mihin tahansa, mikä olisi pitänyt parisuhteen edes vähän paremmassa kunnossa?
Eivätkö molemmat olisi voineet tinkiä vähän elintasosta, asuntovelan suuruudesta tai hätätilassa vaikkapa ylipäänsä omistusasunnosta ja tehdä vähän vähemmän työtä ja olla enemmän keskenään ja lasten kanssa? Tasa-arvoon tämä liittyy kyllä sikäli, että kahta yhtä suurta uraa, joka vaatii epäsäännöllistä työntekoa, on vaikea luoda perheessä yhtaikaa. Ellei sitten olla sellaisella tasolla, että esim. kotiapulaisen ja/tai lapsia kotona hoitavan henkilön pitäminen ole mahdollista.
Kyllähän parisuhteen turma on usein se, että yritetään liikaa kaikkea mahdollista ja usein juuri silloin, kun lapset ovat pieniä. Virkistävät asiat jäävät liian vähälle, seksi jää liian vähälle, ollaan aina kiireisiä ja väsyneitä ja kireitä.
Tai niin, että vaikka esim. harrastetaan ja kuntoillaan innolla, niitten asioitten tuottama virkistys häviää, kun ne periaatteessa hauskat asiat tekevät koko tilanteen liian kiireiseksi.
Moni nykyihminen ei osaa elää tasapainoisesti eikä luopua edes muutamaksi vuodeksi mistään.
Onko esimerkiksi pikkuvauvaperheen järkevää ruveta rakentamaan työn ohella omin käsin taloa? Tai entisöimään isoa ja hyvin huonokuntoista vanhaa? Hyvin usein sellainen projekti päätyy eroon, kun talo on valmis
. Joskus jo projektin aikana.
Hei
Minä ihmettelen myös sitä, että miksi parisuhteessa ei ole tasa-arvoa, jos nainen on nainen ja mies on mies
Tietysti on, jos molemmat tietävät mitä se tarkoittaa.
MJ on todella oikeassa tässä viimeisessä kommentissaan, monet yrittävät liikaa, tapahtuuko se omasta halusta, vai ympäristön luomista paineista? Luultavasti siitä jälkimmäisestä. Omaiset ja ystävät odottavat, että nuorella parilla on heti kaikkea, mutta mikä sen hinta on. Monella nuorella parilla on myös liian suuret odotukset sille, että tässä pärjätään hienosti rakentamalla talo saman aikaisesti kun hankitaan ne lapset ja yritetään luoda vielä uraa. Voimat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen ja mitä todennäköisemmin, niin parisuhteen läheisyys ja intiimiys kärsii ajanpuutteesta eniten. Ja seksi on usein se ensimmäinen uhri, sitä karsitaan, jotta aikaa riittää muuhun, yleensä nukkumiseen. Kun seksitoiveet ja määrät eivät sitten kohtaa, niin tulee seksuaalisia ongelmia, jotka vuorostaan rasittavat suhdetta entisestään. Siinä sitten ihmetellään ja ollaan loukkaantuneita, kun toinen ei saa orgasmia, hänellä on erektio-ongelma tai hän masturboi kumppanin mielestä liikaa
Hei
sallyann lähetän sinulle ohessa terveisiä eilisestä Roxetten konsertista, olen itse kuunnellut kappaletta paljonkin, kun jokin suhde on päättynyt eroon.
http://www.youtube.com/watch?v=k2C5TjS2sh4
Särähti jotenkin korvaan
”Tietenkin voidaan kysyä, eivätkö vaimot olisi voineet panostaa vähän enemmän seksiin, yhteiseen aikaan, mihin tahansa, mikä olisi pitänyt parisuhteen edes vähän paremmassa kunnossa?”
Josko useimmiten kumminkin syynä on se, ettei mies ole arvostanut ja panostanut vaimoonsa, jonka jälkeen sitten ihmetellään, kun seksiä ei pisaa ja vaimo muutenkin kiukuttelee. Naisystäviä tai muita naisia kyllä vietäisiin ravintolaan syömään tai muuten vain osoitetaan huomiota, mutta se oma vaimo. Jokusen kerran on tullut työkavereiltakin kysyttyä, ja aika hiljaiseksi on vetänyt. Jos haluaa seksiä ja vaimolta muutenkin huomiota, niin tuo em. jutut pitää tehdä ensin, niin seksiä tulee pyytämättäkin. Naiselta ei nimittäin seksiä irtoa, jos hän ei ole hyvällä tuulella, saati halua varta vasten miestään miellyttää.
Tässä tullaan siihen parisuhteen vaalimiseen. Sitä voi ja pitää oikeasti vaalia ja osoittaa arvostustaan ja kiintymystään puolisoonsa, AINA ja pitkin päivää. Silloin pätee se, että niin makaa, kun petaa.
ROxettehan oli Kotkan meripäivillä…
Osuitkos kohdalle
”
Hame heilui korvissa – Pariskunta sekstaili julkisesti Kotkan Meripäivällä!
Julkaistu: 28.7.2012 6:27
Kotkan Meripäivät alkoivat perjantaina kuumissa tunnelmissa kun pariskunta harrasti seksiä julkisesti kaiken kansan nähden alkuillasta.
Noin kolmekymppinen pariskunta harrasti kadulla täysin avoimesti seksiä kadunlaitaan pysäköidyn auton vieressä. Pariskunnan ystävät, kolme muuta miestä, seurailivat tapahtumia vierestä.
Naisen hame heilui estoitta lähes korvissa saakka. Ohikulkijat hämmästelivät tilannetta.
- Vaikutti vähän näytösluonteiselta, eräs hymähti.
Muutoinkin Kotkassa oli perjantaina iloinen meininki. Kotkan satama oli iltapäivällä jo aivan tukossa ihmisistä ja kaupustelijoista.
Afrikkalaista korua, kiinalaista tilpehööriä, vappuhuiskaa, saippuaa ja neuleponzoja pullistelevat kojut esittelivät antiaan Meripäiville saapuvalle juhlakansalle.
Elisa Rimaila, Kotka ”
Hei
Eksyi näköjään väärän otsikon alle, tuo terveiseni sallyannille
No, ei kai se haittaa, voin tietysti siirtää sen myös sinne, minne se pitikin tulla 
En sattunut näkemään tuota ”rakastelu” esitystä, mutta paljon muuta kyllä
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun vierailin Kotkassa tai Meripäivillä. Ohi on kyllä tullut ajettua lukuisia kertoja, kun olen ajanut rajalle viemään puutuvia dokumenttejä tai ajanut Pietariin 
”Voimat eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen ja mitä todennäköisemmin, niin parisuhteen läheisyys ja intiimiys kärsii ajanpuutteesta eniten.”
Noinhan se tietysti menee. Kun ei ole yleisesti arvostettua ja tapana, että seksiin on OK panostaa aikaa ja voimia, siitä on näennäisesti helpointa tinkiä. Vaikka sen tinkimisen seurauksena voi koko liitto ja lasten hyvinvointi ja monta muuta asiaa lähteä väärille urille.
Leijonamieli – toki miehet voisivat hyvin monet yrittää enemmän pitääkseen vaimon hyvällä mielellä – sitä en kiellä ollenkaan. Mutta epäilen vain, että useimmat miehet väsymyksestä ja muista projekteista huolimatta haluaisivat myös ainakin pikaista seksiä suht usein ja että kyllä se on useammin vaimo, joka ei edes huomaa kun lipsahti kokonainen viikko ilman seksiä. Ehkä toistakin viikkoa tai kaksi. Ihan niissä muissa projekteissa.
Hän voi tietysti tuntea itsensä epämääräisesti tyytymättömäksi mutta eiköhän noissa tilanteissa se kuitenkin ole useammin se mies, joka alkaa pohtia, että onko tässä enää mitään järkeä, onko tämä avioliitto vai työleiri vai mikä ja voiko tästä vapautua jotenkin…
Mutta kuten Lukija on monesti kertonut, voi olla myös niin, että vaimo ei halua huomionosoituksia eikä suostu lähtemään minnekään. Eikä tunne hellyyttä – vaikkapa lähekkäin nukkumista – luontevaksi. Läheskään kaikki miehet eivät huomioi tarpeeksi mutta vastaankin pitäisi osata ottaa.
Ja yksi juttu on se, että niistä ärtymisistä yms. hyvinkin runsaammalla läheisyydellä ja seksilläkin normaalisti vältettävistä tuntemuksista jopa oireista hyvin helposti osoitellaan sitä kumppania vaikka tällä ei välttämättä olisikaan juurikaan osuutta asiaan ja sen kautta sitten tilanne vain pahenee… Itsessään kun harvoin sitä syytä näkee ja siksi ei myöskään näe syytä minkään ”korjaamiseen” kuin toisissa ja lähin on tietenkin se kumppani…
No tuota… Monesti olen miettinyt, että sinun vaimo, Lukija, on oikeastaan feministi pahimmasta päästä
. Antaa absoluuttisesti vain silloin kun itse tarvitsee, ei koskaan muulloin. Ja kääntäen, vaikka itse ei haluaisi enää koskaan, saisi myös ukko olla ilman 
.
Lisäksi hänen mielestä naisella pitää olla mahdollisimman suuri valta kaikessa ja miehestä on otettava kaikki hyöty irti. Kun hän nyt sattuu olemaan mies… Pientä etäisyyttäkin on hyvä pitää eikä heikkoutta sovi osoittaa. Ei ainakaan hellyydenkipeytenä
.
No, puolittain tämä on leikkiä. Mutta kyllä hän niin hyvin osaa pitää puolensa ja hyödyntää tilanteen naisnäkökulmasta
, että tosi harvalta sellainen onnistuu. Ja on ilmeisesti aika onnellinenkin, kun asiat menevät niin kuin hän tahtoo.
Mutta kyllä me muut naiset helposti tehdään monenlaisia asioita ja taloushommia miehenkin puolesta. Pyritään miellyttämään eri tavoin ja annetaan valtaa ja vapautta helposti turhankin paljon… Toiset antavat seksiäkin, vaikka ei itseä aina niin kovin kiinnostaisi… Emme pidä puoliamme läheskään noin hyvin
.
Heips
”helposti tehdään monenlaisia asioita ja taloushommia miehenkin puolesta. Pyritään miellyttämään eri tavoin ja annetaan valtaa ja vapautta helposti turhankin paljon… Toiset antavat seksiäkin, vaikka ei itseä aina niin kovin kiinnostaisi…” Tunnistan itsestäni tämän käyttäytymismallin hyvinkin usein. Viimepäivinä tosin on mennyt taas tosi hyvin niin seksissä kuin ylipäätään.
Toisaalta, onhan tuossa miellyttämisessä, ainakin omalla kohdallani, sekin aspekti, että kun mies on tyyttyväinen niin sitä on itsekin vähintäänkin iloinen siitä että toisella on asiat hyvin ja että se kulta on tyytyväinen….
”Myös seksuaalisten ongelmien yhteydessä pitää tulla niitä onnistumisen tunteita välillä, jotta kehitystä syntyisi.” (keskustelun alustus)
Niinpä, minä olen nyt muun muassa tämän keskustelun innoittamana hakenut voimaa ja viisautta oikaista omaa parisuhdettani, joka on sen hartaasti odotetun kesäloman aikana taas tuntunut kaatuvan päälleni.
Meillä mies on sellainen, joka käyttää kaikki voimansa töissä ja harrastuksissa, ja joka arvostaa tekemistä ja aikaansaamista (mm. mökillä), kun taas minä haluaisin käyttää enemmän aikaa ja energiaa hitaaseen oleiluun, lukemiseen, tunnelmointiin ja aistillisiin nautintoihin.
Hänelle on tärkeää se, että saadaan aikaan jotain konkreettista, tehokkaasti ja suunnitelmien mukaan, kun taas minulle on tärkeintä se, että pyrittäisiin säilyttämään hyvä henki ja pitämään sopua yllä kaikessa tekemisessä, vaikka jotain menisikin pieleen.
Toisaalta arvostan mieheni touhukkuutta ja kekseliäisyyttä, ja hän arvostaa minussa sitä, että osaan nauttia olemisesta ja olen tyytyväinen siihen mitä on. Toisaalta nämä vastakkaiset ominaisuutemme haittaavat usein yhteistyötä. Siksi on niin vaikeaa olla yhdessä.
En tiedä, onko mieheni kaivannut mitään parannuksia seksielämäämme, mutta varmasti hänkin on tyytyväisempi kun huomaa minun olevan taas vaihteeksi iloisempi. Minun mieltäni on vapauttanut se, että olen touhunnut itse vähemmän (miehen ahkeruudesta huolimatta), mikä on miehen ymmärrettävissä nyt kun olen viimeisilläni raskaana. Touhuamisen sijaan olen uinut monta kertaa päivässä ja lukenut puutarhakeinussa samalla sääriäni ruskettaen, ja bongannut televisiosta sellaisia aistikkaita, pohdiskeltavaksi tarkoitettuja elokuvia (esim. Kohti etelää, joka tuli yllättäen neloselta lauantaina). Tämä kaikki saa minut nauttimaan omassa kehossani olemisesta ja toisen kosketuksesta, jopa kiihottumaan.
Leijonamielen, MJ:n ja femmen viisaista puheista olen myös muodostanut omaa näkemystäni siitä, miten tärkeää parisuhteen vaaliminen on lapsenkin kannalta.
Vauvaa odottaessa on tullut sellaisiakin ajatuksia, että keskitytään nyt sitten vaan lapseen, joka tuntuu olevan meille molemmille yhtä tärkeä, ja annetaan seksielämän jäädä toisarvoiseksi ja syttyä taas joskus kun on syttyäkseen… Ja jos mieheni hankkii koko ajan liikaa tekemistä ja stressiä itselleen, niin minkä minä sille voin… Se tuntuu ihan luonnolliselta, että äidin elämän täyttää lastenhoito, eikä sitä miestä enää niin kaivatakaan. Se mistä Lukija puhui, on minunkin perhe- ja ystäväpiirissä tuttua.
Mutta kun hiukan miettii Lukijan ja muiden kokemuksia niin ymmärtää, että seksuaalisista toiveistaan luopuminen etäännyttää omasta kumppanista ja tulevaisuudessa tod.näk. aiheuttaa rakastumisen johonkuhun toiseen, joka saa ne toiveet taas heräämään.
Viime yönä sain hiukan puhuttua siitä parisuhteen vaalimisesta positiivisessa hengessä, osoittamatta meidän orastavia ongelmia. Ja mieheni tuntuu olevan samaa mieltä. Pohjimmiltaan hänkin haluaa nyt vanhoilla päivillään keskittyä meidän yhteisiin lapsiin ja myös meidän välisen rakkauden hellimiseen, jotta ei lopulta oltaisi liitossa pelkästään vastuuntunnosta, lasten takia jne. Sitä en voi tietää millaista meidän perhe-elämä tulee olemaan, sillä se ei riipu pelkästään meidän toiveistamme, saati sitä miten seksuaalisuus suhteessamme pysyy ja muuttuu, mutta toivossa on onni elää.
Hei elina, minäkin tunnistan itseni tuosta kuvauksesta. Minusta miellyttäminen ei ole itseltäni pois niin kauan kun se tuntuu itsestä hyvältä. Kyllä se mieskin välillä ymmärtää palvella minua kaikin tavoin. Pitää vaan pitää varansa, ettei kuluta itseään niin että se alkaa harmittaa. Pahimmassa tapauksessa mies ei edes osaa arvostaa tekemisiäsi, ja kohta nainen huomaa olevansa vanha ja katkera…
Ciao,
omilla kokemuksillani olen sen kannalla, että avoin keskustelu asioista ja varsinkin parisuhde- ja seksiasioista on kannattavaa ja oikeastaan ainoita teitä tulla ymmärretyksi ja puoli-toisin saada toiveitaan täytettyä.
Lomalla ja vapaapäivillä on usein ongelmana se odotusten kasaantuminen ja niiden aiheuttama painolasti, pahimmassa tapauksessa myös se loputon suorittaminen ja aikatauluttaminen myös lomalla.
Olen siinä ”erilainen nuori” etten usko siihen että seksielämä lässähtää lasten, raskauden, arjen, asuntolainojen tms takia. Lässähtämisen määrittää ihmisen seksuaalisuus sekä tahto,sitoutuminen hyvään seksuaalisesti toimivaa yhteiselämään.
Asia ei tietystikkään ole ihan näin musta-valkoinen, mutta väittäisin sen olevan omasta seksuaalisuudesta hyvin pitkälti kiinni. Ja tietysti siis siitä miten seksuaalisuus kohtaa oman puolison kanssa yhteen.
Kyse parisuhteen ja sen osa-aluiden toimivuudesta on pitkälti kiinni molemminpuolisesta tahtotilasta ja sitoutumisesta rakastaa ja ottaa rakkautta vastaan, haluun olla yhdessä, tahtoa sitä lujasti. Tämä useimmiten vatii puolin-ja toisin kompromisseja.
Olen törmännyt itse seksuaalisuuden hetkittäiseen vähenemiseen omalla kohdallani vain puolisoni masennuksen kautta, joka onkin ymmärrettävää, varsinkin sen pokiessa muuta mielenterveydellistä sairastumista. Jo lääkkeet vaikuttavat usein seksuaalisuutta ajoittain vähentäväksi.
Stressi on myös usein miehillä määräävä tekijä, ja tietysti kaikilla myös fyysiset sairaudet.
Ymmärrän kuitenkin että kaikilla ei ole seksuaalisuus niin tärkeää.
Oman elämäni kohdalla olen vain omakohtaisesti oppinut, että useimmiten kyse on ääneen lausumattomista asioista, ääneen lausumattomista odotuksista, paineista, ääneen lausumattomista toiveista, väärinkäsityksistä…
Joten, vain puhumalla voi voittaa…
Ja itse olen oppinut että suora rehellinen, hienotunteinen puhe on parempaa, kuin kautta rantain vihjailu ja selittely. Useimmat miehet arvostavat sitä enemmän kuin selittelyjä ja kiertelyjä pitkän kaavan kautta. 
Love,
Bella
Avoin puhe… Puhe ylipäätään on varmasti ihan toimiva juttu heille, joille se on luonnollinen helppo ja vaivaton, siis huomaamattomasti sujuva juttu ja etenkin ns. ”vaikeammista” asioista puhuttaessa.
Suurimmalle osalle on varmaan arkisista asioista puhuminen aika ”jokapäiväistä kauraa”, mutta on myös heitä joille jopa sekin on henkisen ponnistuksen takana…
Itselleni on ollut syystä tai toisesta parisuhdeasiat, seksistä ja ylipäätään se mitä itse haluaisi ollut aina alueella joista en oikein oma-aloitteisesti kykene puhumaan…
Jos vastapuoli on näissä asioissa luonteva ja kykenee puhumaan helposti, niin tempaudun kyllä mukaan…
Tunnen suorastaan kuinka syke nousee sillä jännitän kuitenkin samalla siinä niin paljon.
Tuo on kaikki sellaista mistä oma järki sanoo, että ei se näin pitäisi olla vaan näin se kuitenkin sitten on…
Joskus kun noiden muiden juttujen vuoksi on ”perheterapian” merkeissä tullut hiukan ”avauduttua” enemmän kuin normaalisti tekisin, niin olen tärissyt vielä hyvän tovin jälkeenpäin. ”Tärinä” ei kylläkään ole fyysistä ja näkyvää vaan sellainen tunne sisällä.
Luulen, että on varmaan yhtä vaikeaa käsittää miksi jollekin puhuminen on vaikeaa kuin on minunkin vaikeaa käsittää, miten se toisilla sujuu kuten vaikkapa Bella antaa ymmärtää…
Meillä on noita samankaltaisia kuvioita kuin Peppiina kertoo, mutta toisin päin sillä minä olen se joka ”osaan” jättäytyä vain olemaan, enkä koe pelkästään itselähtöisesti pakkoa suorittaa ja saada tehtyä. Vaimollani on ne aikataulut kaikkeen sekä järjestys siitä miten asiat etenee.
Sitten kun teen, niin teen ohjeita noudattaen asiat ja liiankin tarkasti toisinaan, mutta muutoin voin hyvinkin olla kuin ”ellun kanat” vailla mitään kiirettä mihinkään.
Olen suorastaan tyytyväinen siihen, että olen oppinut olemaan enemmän ”kiirehtimättä” myös työnteossa jos se suinkin on mahdollista, sillä koen sen kyllä olevan hyväksi itselleni
Ciao,
tottahan se on ettei puhuminen ole helppoa. koska se vaatii sitä avautumista ja siten itsensä paljastamista sekä alttiiksi asettamista.
Tunnistan tuon tilan jota Lukija kuvailee, itselle se on ollut joskus jopa sekä että – niin fyysistä – kuin sielun perhosten siipien lepatusta.
Ymmärrän sen kyllä olevan haastavaa, enkä sitä itse ihmettele enempiä tai arvostele.
Omassa tuttava ja ystävä piirissä on myös ihmisiä, joille puhuminen ei ole ihan niin helppoa, kuin ”annan ymmärtää”.
Tarkoitukseni ei ole olla mikään Besser-Wisser”, jokaisen meidän elämä ja sen kokemukset ovat olleet omanlaisiaan. Ja puhuin omasta puolestani.
Tarkoitukseni ei ole arvostella tms, luonteellani sen on hyvin kaukana minusta ja ajattelumaailmastani.
Love,
Bella
Hei
Helteiset terveiset Roomasta
Olen kyllä lukenut kaikki keskustelut, mutta juuri nyt en osallistu keskusteluun, sen vuoksi että heräsin juuri myöhäiseltä siestalta ja täytyy laittautua taas iltaa varten. Iloitsin vain nyt, että netti toimii 
Se ei nimittäin toiminut eilen 
en siis päässyt lukemaan kommenttejanne eilen ollenkaan.
Peppiina: kun lapsi on isompi, sinun kannattaa laittaa miehesi erilaisiin aktiviteetteihin hänen kanssaan. Varsinkin jos tulee poika. Sillä aikaa kun hän opettaa lapselle urheilulajeja yms. voit sinä rentoutua. Itse pidät sitten leppoisammista asioista huolen – lukemisesta, lastenelokuvien ja -teatterin katsomisesta… Saattaa tulla toimivakin kombinaatio.
Tai mies touhuamaan talousasioita ja sinä lapsen asiat. Voimia tarvitaan monenlaiseen ja jos kumpikin tekee sellaista, mihin oma persoona luontuu paremmin, jää energiaa myös yhteiselämään
.
”osaan” jättäytyä vain olemaan”
Tuota en olisi, Lukija, uskonut. Kun olet kuvaillut sitä pikkutarkkuutta töissä. Mutta varmaan hyvä niin… Toisaalta et ole juurikaan kuvaillut, mitkä hommat vaimosi hoitaa, joten on tullut sellainen kuva, että sinä hoitaisit sanoisiko että leijonanosan
.
Miellyttäminen on OK, jos itsellekin tulee hyvä mieli siitä, mutta on tosiaan niin karuja naisia, jotka eivät halua miellyttää ollenkaan. Enkä tiedä, onko se hyvä vai paha
.
Hyvä MJ! Tuo tehtävänjako voi hyvinkin syntyä meillä jopa itsestään, tuli sitten poika tai tyttö.
Avoimesti puhumisesta vielä sellaista, että varsinkaan seksi- tai tunnevaikeuksista puhuminen ei minusta ole välttämättä hyödyllistä, sillä vaikka pystyisi itse avautumaan ja kertomaan, mikä itselle on tärkeää (kuten minä pystyn nykyiselle miehelleni), niin toinen ei välttämättä pysty vastaanottamaan kovin monimutkaista pohdiskelua asioista, jotka ovat hänelle yksinkertaisia. Minun ongelmani eivät koske ensisijaisesti konkreettista tekemistä tai tekemättä jättämistä, vaan sitä miten mies minuun suhtautuu ja miten hän minua katsoo.
Hän voi esim. tehdä jotain mitä tietää minun haluavan, mutta ei hän välttämättä osaa siitä nauttia vaan hän suorittaa sitä – mikä salaa harmittaa minua kun aistin sen. Miehelläni taas on oma fetissinsä, joka on minusta ihan suloinen juttu, mutta en minäkään innostu sen toteuttamisesta yhtä paljon kuin hän. Hänelle kuitenkin riittää että sitä toteutetaan.
Jos olen puhunut minua vaivaavista asioista, se saattaa vaan pilata iloa seksissä, sillä mies ymmärtää vain että kaipaan jotain enemmän, ja samalla kokee, ettei osaa sitä minulle antaa. Voi olla, että minäkin lannistuisin, jos saisin tietää ettei hän ole tyytyväinen.
Olen kyllä kuullut niitä parisuhdeneuvojia, jotka sanovat miten ongelmista pitää puhua syyllistämättä toista suoraan, eli kertomalla sillä tavalla että minusta tuntuu siltä ja minä koen siten… Mutta meillä tuo ei ainakaan toimi, sillä toinen kyllä syyllistyy kun hän tajuaa ettei ole antanut sitä mitä toinen kaipaa, vaikka siitä on ehkä ennenkin puhuttu.
Minun kokemukseni mukaan ei ole kannattavaa esittää esim. kosketuksen puutetta ongelmana, vaan joskus auttaa kun puutteen tai kaipauksen hetkellä kertoo esimerkiksi, että olispa ihanaa jos sä silittäisit mun peppua nyt… Se kuulostaa miellyttävältä, ja hän saattaa joko innostua siitä tai sitten vain vähän silittää ennen kuin nukahtaa. Jälkimmäisessäkin tapauksessa hän saattaa muistaa haluni aamulla, ja se voi johtaa kiihottavaan hyväilyyn – tai sitten toistan toiveeni useammin, ja hän voi joskus jopa muistaa, että minäkin kaipaan silitystä.
Joskus tulee mieleeni myös se, että minun pitäisi malttaa vain odottaa parempia seksihetkiä eikä aiheuttaa miehelleni enempää paineita, jos esim. jokin stressi vie hänen halujaan. Eihän miehenikään vaatinut mitään vaan suhtautui minuun lempeästi kaikki ne illat ja aamut, kun raskaushormonit veivät minulta seksihalut.
Kun mainitsin että miehelläni on fetissi, niin siitä tulikin mieleeni, että seksuaalisista mieltymyksistä puhuminen voi tietysti syventää seksiä, ainakin jos puoliso on toisen kummallisuuksille vastaanottavainen. Jos toisen mieltymyksiin oikein eläytyy, niistä voi oppia jopa itsekin nauttimaan.
Jos taas ei voi samaistua puolison toiveisiin, olisi silti hyvä hiukan sulatella niitä ennen kuin avoimesti tyrmää koko jutun. Ellei se juttu sitten ole jotain todella vastenmielistä.
Oma mieheni on jo suhteemme alkuvaiheessa ilmoittanut, ettei ole tissimies ja että suhtautuu pillunkin näkemiseen neutraalisti – ja se on vienyt minulta mahdollisuuden tuntea, että hän nauttisi siitä mistä minä kiihotun, eli siitä että herkimpiä paikkojani katsellaan ja kosketellaan himoiten. Onneksi minulla on fantasiani. Ja onneksi mies huomioi kuitenkin peppuni ja sääreni/jalkani, joista tosin vain pepun koskettelu kiihottaa minua.
Fantasioista tuli mieleeni, että mieheni haluaa usein elokuvia/pornoa katsoessamme tietää, mitkä kohtaukset minua kiihottavat. Se tivaaminen kyllä hiukan estää eläytymistäni kyseisiin kohtauksiin… Se on myös vaivaannuttavaa, kun häntä tuntuu erityisesti kiinnostavan, josko minua kiihottaisi musta mies tai iso kalu. Minulla on kyllä molemmista kokemusta, eivätkä ne ole minua tyydyttäneet (ja olen sen kertonut). Mutta elokuvassa esim. joku iso mies saattaa olla kiihottavasti esitetty. Pitäisikö tällöin olla avoin ja sanoa, että no joo, kun oikein mietin niin minua taitaa kiihottaa ajatus siitä, että olen noiden käsien kannattelemana ja tunnen miltä tuo kalu tuntuu… Voisiko se syventää nautintoamme?
Hän on kuitenkin sanonut, ettei ehkä kestäisi mitään parinvaihtoa, jos toisella miehellä olisikin isompi kalu kuin hänellä, ja minä sattuisinkin nauttimaan sen toisen miehen kanssa panemisesta. No, en minäkään mitään parinvaihtoa halua, mutta siitä on joskus puhuttu. Kuitenkaan se jättikalu ei ole oma fantasiani, mutta ilmeisesti mieheni on vaikea uskoa sitä.
”IS:n lukijat avautuvat seksielämästään: ”Vaimoni ei ole mitenkään aloitteellinen”
Ilta-Sanomien lukijat kertoivat seksielämästään. Sujuuko parisuhdeseksi vielä vuosien jälkeen ja mitä, jos kaikki muu suhteessa mättää paitsi seksi?
”Seksielämääni en ole millään tapaa tyytyväinen. Mies on intissä hoitamassa velvollisuuksiaan vielä puoli vuotta, viimeiset puoli vuottakin on ollut suhteellisen kuivaa. Viimeiseen kuukauteen ei ole mitään tullut, ja seuraavaan puoleen vuoteenkaan ei tule mitään, mikäli miehen suunnitelmat olla pitämättä lomia jouluun asti tulevat toimimaan. Pettämään en kuitenkaan ole ruvennut, enkä tulekaan rupeamaan.”
”Meillä ainakin on niin, että vaimoni ei ole mitenkään aloitteellinen vaan kyllä se miehen pitää tehdä. Kun hommia tehdään yhdessä niin aloituksen pitäisi tapahtua puolin ja toisin. Henkilökohtaiset asiat ovat meillä ok: en käytä alkoholia ja ”kärytä” ja siisti olen myös, mutta jostain vaan sitten kiikastaa. Olen kysellyt ja sanonut, että kerro niin koitetaan sitä tai tätä, mutta ei niin ei. Vaimoni on kuitenkin ihana ja rakastan häntä sataprosenttisesti.”
”Seksi toimii täydellisesti. Kumppanini tuntee minut täysin ja molemmat saavat aina tyydytyksen. Seksi ei ole ennalta-arvattavaa vuosista huolimatta, vaan keksimme aina jotain uutta. Kuin olisimme toistemme
puuttuvat palat, pelkkä fyysinen läheisyys ilman seksiäkin on äärimmäisen tyydyttävää. Siksi onkin vaikeaa ottaa avioeroa, kun KAIKKI muu suhteessamme mättää.”
”Saan kumppaniltani kaiken mitä tarvitsen ja edelleen joka päivä kuulen sanonnan ”rakastan sinua”. Parinkymmenen yhdessäolovuoden jälkeen seksi on yhtä ihanaa kuin aina ennenkin, kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Tunnemme toistemme tarpeet ja tiedämme mistä toinen pitää ja kunnioitamme toistemme mielipiteitä ja kokeilemme kaikkea kivaa yhdessä.
Vuosien varrella on kertynyt mukava määrä myös kaikenlaisia leluja ja
aina välillä piristämme sänkyelämää: kummankaan meistä ei ole tarvinnut hakea vierasta seuraa erikseen, koska haemme sitä yhdessä.”
”Seksiä on paljon ja se on erittäin hyvää. Synnytysten jälkeen ei jäänyt kuin kahden viikon tauko. Mitä vanhemmaksi tulee sen parempaa se on. Ei ole väsymys ollut koskaan syy olla touhuamatta, päinvastoin. Kaiken lisäksi seksi on monipuolista!” ”
Iltsanomat
Hei
Vähän aihetta sivuten…
http://www.mtv3.fi/helmi/seksi/artikkeli.shtml/2012/07/1105739/suomalaiset-paljastavat-mita-sangyssa-puhutaan
Taitaa olla kohta aika vaihtaa blogin nimi ”Aikuisen naisen treenipäiväkirjaksi” sillä sitähän tämä alkaa paikoitellen muistuttaa…
Vaan jospa ei ihan vielä… Eihän
Seuraavaksi pikku kopsu tuolta rakkaudeksi.fi sivustolta jossa oli artikkeli ”Ystävyyden huolto-ohjeet”…
Usein ja oikeastaan aina puhutaan parisuhteen huoltamisesta mikä on varmaan ihan asiaa sekin, vaan koskaan en muista ennen törmänneeni siihen, että myös ystävyyttä pitäisi erityisesti huoltaa
Sekään ei siis ”vain ole olemassa”…
Ja eiköhän nuo asiat osittain päde myös tämän ”meidänkin” aiheen puitteissa
”Ystävyyden huolto-ohjeet
Huolla ihmissuhteitasi!
Mitkä ovat hyvän ihmissuhteen, kuten ystävyyden, tunnusmerkit? Entä mitä on ystävyys parisuhteessa? Ystävyyden huolto-ohjeet pätevät myös ystävyyteen parisuhteessa.
Ystävyys on itse valittu, vapaaehtoisuuteen perustuva suhde. Monet ihmissuhteistamme tulevat enemmän tai vähemmän annettuna; ystävyys puolestaan rakennetaan, joten sitä kannattaa huoltaa.
Mielenterveyttä edistävän ja ylläpitävän ystävyyden voi tiivistää kolmioon, jonka sivuja ovat luottamus, vastavuoroisuus ja hengittävyys. Myös ystävyyden huolto kannattaa kohdistaa näihin kolmeen kokonaisuuteen.
Rakenna ja ylläpidä luottamusta johdonmukaisesti!
– Paras tapa saada luottamuksellisia ystäviä on olla itse sellainen. Osoita olevasi luottamuksen arvoinen. Tee kuten lupaat. Muista, että myös sanat ovat tekoja.
– Älä lupaa, mitä et voi pitää. Uskalla myös tarvittaessa sanoa jämäkästi ja ystävällisesti EI.
– Olen inhimillinen ja armollinen omien odotustesi suhteen. Luottamuksen suhteen ei kannata olla liian musta-valkoinen siinä mielessä, että kukaan ihminen ei ole 100-prosenttisen luottamuksen arvoinen kaikilla elämänalueilla. Esimerkiksi joku ystäväsi saattaa olla täysin luottamuksen arvoinen siinä, että silloin kun hän on paikalla, hän antaa täyden läsnäolonsa ja kuuntelee ymmärtävästi, mutta kyseinen ystävä saattaa olla niitä ihmisiä, jotka kroonisesti myöhästyvät tapaamisista. Eli yhdessä asiassa voit luottaa tähän ystävääsi lähes epäilyksettä, mutta toisessa asiassa et. Mieti, mitkä luottamuksen ulottuvuuden sinulle ovat kriittisimmän ja minkä ulottuvuuksien suhteen sinulla voi olla mielen joustavuutta sietää toisen keskeneräisyyttä.
– Luottamusta ei voi vaatia. Jos sitä ei suhteeseen yrityksistä huolimatta synny, pohdi, onko kyseinen henkilö ylipäätään ystäväsi. Huoltoa voi olla sekin, että luopuu ja päästää irti ihmissuhteista, jotka eivät toimi vastavuoroisesti ja rakentavasti.
Toimi vastavuoroisesti!
– Ole oman itsesi ystävä, niin sinulla on voimavaroja vastavuoroisuuteen ihmissuhteissasi!
– Pidä huolta, että antaminen ja saaminen ovat tasapainossa pitkässä juoksussa.
– Uskalla tarvita toista ja pyytää apua. Meidän suomalaisten helmasynti tuppaa olemaan liialliseen omavaraisuuteen ripustautuminen. Henkisesti kypsä ja kestävä ihminen uskaltaa myös ottaa apua vastaan, kun sitä tarvitsee.
– Sanotaan, että hädässä ystävä tunnetaan. Muista kuitenkin tasapaino eli on erittäin tärkeä pysähtyä jakamaan onnen ja onnistumisen hetket ystävien kanssa, se vahvistaa keskinäistä sidettä.
– Kun ystäväsi haluaa saada sinulta tunnetason tukea, voi joskus olla paikallaan tarkistaa, haluaako hän empatiaa vai sympatiaa. Sympatia kallistuu enemmän siihen, että ystävänä kuuntelet ymmärtävästi ja suhtaudut myötäilevästi. Empatia vaatii jo molemmilta enemmän, sillä siihen sisältyy sekä ystävän hyvä tahto sinua kohtaan, että myös ystävän kyky tavoittaa sinun subjektiivinen näkökulmasi tilanteeseesi ja kokemukseesi. Kun ystävä on empaattinen, hän ei välttämättä suhtaudu pelkästään myötäilevästi, vaan saattaa kommentoida tilannettasi ihan uudesta, sinulle yllätyksellisestäkin perspektiivistä. Oletko valmis siihen? Empatian saaminen voi nimittäin haastaa jopa koko elämänkatsomuksesi. Oma kehittymisesi on sen varassa, että saat monipuolista, rohkeaa ja aitoa peilausta siihen, miten muut ihmiset sinut näkevät. Empaattinen ystävä on siis kullan arvoinen!
– Ole aito ja rohkea, kun ystävä kysyy näkemystäsi. Älä puhu selän takana ystävän asioista, vaan uskalla tarvittaessa haastaa edestäpäin. Sanotaan, että pitkäaikainen ystävä on ihmisen paras peili.
PS. Tiesitkö, että tutkitusti:
– empatian antaminen lisää antajan tunne-älyä ja vahvistaa aivojen kapasiteettia?
– empatian saaminen vähentää saajan stressiä ja ahdistusta sekä tuo toivoa ja perspektiiviä?
Suhtaudu hengittävästi!
– Hyvissä ystävyyssuhteissa on hengittävyyttä. Ystävyys voi perustua esimerkiksi yhteisiin intresseihin tai harrastuksiin, ja saman aikaan ystävykset voivat hyväksyä ja kestää keskinäisiä eroavuuksia ilman liian suurta yhdenmukaisuuden painetta.
– Kunnioita toisen rajoja ja erilaisuutta.
– Ei kannata kuormittaa samoja ystäviä liian paljon.
– Muista myös, että ystävä ei ole täysipäiväinen terapeutti. Liian intensiivinen tukeutuminen voi syödä hapen ystävyydestä.
– Kannattaa myös pitää mielessä että ei-rakentava kilpailuhenki, kateus ja liiallinen velvollisuuden kokemus ovat myrkkyä ystävyydelle. Tosiystävät kestävät toistensa menestyksen ja iloitsevat siitä.
– Ystävyys ei voi rakentua pelkälle velvollisuudelle.
– Ystävyys ei myöskään voi rakentua pelkästään hyöty-näkökulmaan.
– Jos ystävä ärsyttää sinua hetkellisesti, se voi olla hyvän merkki siitä, että liikettä ja kehitystä tapahtuu mielessäsi.
– Ole kärsivällinen. Todellinen ystävyys kasvaa hiljalleen ja testataan vastoinkäymisissä.
Hanne-Leona Luomajoki/Rakkaudeksi.fi
Kirjoittaja on psykologi, psykoterapeutti ja coach
www .prosynthesis.fi”
Usein sanotaan, että mies sekoittaa keskenään hyvän seksin ja rakastumisen…
Nyt on kuitenkin lyöty faktaa pöytään siitä, että se onkin nainen jolle näin käy
”Oksitosiinia erittyy enemmän naisilla
Seksi saa nimenomaan naisen rakastumaan ja syy löytyy pitkälti oksitosiini-hormonista. Oksitosiinia erittyy seksuaalisen kanssakäymisen aikana enemmän naisilla kuin miehillä.”
”Tätä hormonia siis erittyy etenkin naisilla seksin yhteydessä. Tästä syystä seksin harrastaminen on omiaan saamaan naisen rakastumaan seksikumppaniinsa.
Keho ei tunnista, onko seksuaalisessa kanssakäymisessä kyse yhden illan jutusta, syrjähypystä vai kumppanin etsinnästä. Kehon reaktiot siis saavat naisen rakastumaan, vaikka kyse olisi syrjähypystä.
Miehillä seksuaalisessa kanssakäymisessä puolestaan vapautuu eniten dopamiini-hormonia, mielihyvähormonia.”
Lähde: Haaste miehelle – Tämä on varma keino, että nainen rakastuu. Tosin en kyllä ihan ymmärrä artikkelin otsikon tarkoitusta… Mikä ihmeen haaste, vaan mitäpä siitä
Ciao,
olen itse ymmärtänyt jotenkin asian olevan juuri näin kuin tuo artikkeli kertoo.
Olen vastaavaa lukenut aiemminkin, ja meillä oli tuolla Anatomiassa ja Fysiologiassa lisääntymis luentojen osuudessa kyseisestä asiasta myös puhetta. 
Ja ehkäpä omat suhteeni ovat sen myös osoittaneet ja keskustelut naisten ja miesten kanssa. Kuulun kaiketikkin niihin skeptisiin naisiin omien hieman ”huonojenkin” kokemusten takia, jotka uskovat ettei tie miehen sydämeen käy ”housujen ja kalun” kautta.
Mutta samaa mieltä olen kyllä tuosta otsikosta.
I don´t get that Point. 
Olen fiilistellyt hyvin paljon tällä biisillä:
http://www.youtube.com/watch?v=o7aShcmEksw
Paula Abdul Cold hearted Snake
Eikä vähiten tanssi osuuden takia videolla. Menen ihan kananlihalle.
Otin tämän biisin pitämälleni tunnille. Ja osan koreografiasta. Ja upposi kuin veitsi sulaan voihin. Kumpa budjetti kestäisi alkaa käymään vielä ihan tanssistudiolla. 
Ja biisin sanat kuvastavat turhankin hyvin joitakin mies suhteitani.
Valitettavasti ex:nikin vaikkei hän nyt vieraissa juossutkaan.
Eräs ystävättäreni ihmetteli miten mies voi pettää naista joka rakastaa seksiä ja on halukas, mutta olisipa se niin musta-valkoista.
Love,
Bella
” Ystävyyden huolto-ohjeet pätevät myös ystävyyteen parisuhteessa. ” Niimpä. Otsikkokin jo sanoo, että myös parisuhde on paitsi rakkaus- tain kiintymys- myös ystävyyssuhde. Muistetaan kaikki pitää parisuhteista ja ystävyyssuhteistakin huolta
” Hyvissä ystävyyssuhteissa on hengittävyyttä. Ystävyys voi perustua esimerkiksi yhteisiin intresseihin tai harrastuksiin, ja saman aikaan ystävykset voivat hyväksyä ja kestää keskinäisiä eroavuuksia ilman liian suurta yhdenmukaisuuden painetta. ” Tuo kuulostaa vähän minulta ja ystäviltäni
. Meillä on kyllä niin, että kun kokoonnumme, niin saatamme puhua pääasiallisesti noista yhteisistä intresseistä ja harrastuksista. Toki vähän muitakin kuulumisia siinä vaihdetaan, mutta parisuhteestani en juurikaan heidän kanssaan keskustele. En odota heidän ”ymmärtävän” niitä asioita koska eivät itse ole seurustelleet.
” Jos ystävä ärsyttää sinua hetkellisesti, se voi olla hyvän merkki siitä, että liikettä ja kehitystä tapahtuu mielessäsi. ” Tämä taas kuulostaa hiukan varsinkin toiselta ystävältäni. Hän sanoo myös olevansa ”skeptikko, ja ehkä siksi toisinaan häneltä tulee tylyäkin kommenttia. Olen jokseenkin alkanut nähdä hänet negatiivisempana ihmisenä kuin aikaisemmin. Jotenkin katkeroituneena. Hän on toki yhä ystäväni, mutta hän on ehkä se ”toissijaisempi” jos vertaa toiseen ystävättäreeni… Minulla oli kerran myös kaveri, joka moitti,haukkui, ja oli kateellinen kaikesta minulle. Hän oli kateellinen siitäkin että ystäväni viihtyivät paremmin minun kuin hänen seurassaan. Hyvin katkera ihminen. Enkä ole katunut että irrottauduin siitä ihmisestä ja katkaisin välini häneen. Mietin kyllä toisinaan että mitäköhän hänen elämäänsä kuuluu, koska emme ole tavanneet sen jälkeen kun minä laitoin pisteen koko kaveruudellemme…
Tuo jälkimmäinen artikkeli ruokkii mielestäni sitä ajatusta, että seksi -varsinkin hyvä ja tyydyttävä seksi- kasvattaa naisen kiintymystä ja rakkautta kumppaniinsa. Ainakin meillä tuntuu kyllä pitävän sikäli paikkansa, että aina kun olen saanut hyvää seksiä niin olen iloisempi, tyytyväisempi ja valmis saamaan ja antamaan lisää/useammin
. Minuakin ihmetytti vähän tuo otsikko…
!
Mukavaa päivää kaikille
Jaa-a.. Tästä listasta on itse tullut käytettyä nroita
1.
2. joskus
4. joskus
5. aika harvoin
13. ehkä?
18. muutaman kerran
24. ehkä?
27.
30. ”Voimme varmasti ilmaista tunteitamme muullakin tavoin.” En ehkä ole esittänyt asiaa aivan näillä sananmuodoilla, muttä tähän suuntaan ehkä….
32. Haluan läheisyyttä, en seksiä. – Ehkä yksi yleisimmistä syistäni, kuten myös nro 35.
48. Ehkä…
Tai sitten olen vain sanonut ” Kulta, ei nyt..”
Eipä kuulu sanavarastooni. En muistaakseni ole koskaan kieltäytynyt seksistä. Vieraiden naisten kanssa en ole joutunut sellaiseen tilanteeseen, enkä omalle vaimolleni kieltäydy. Hän on kieltäytynyt monestikin, mutta se on ihan normaalia naisille.
Pikku vinkki blogin naisille ja miksei myös miehille joilla kumppani… Hesarissa oli mainos jotta ”Funky Ladyssa alkoi ALE!”… Kaupat sijaitsevat Kauppakeskus Iso Omena, Forum Kukontori, Itäkeskus, Freda 36, Kerava ja Lahti…
Nyt siis jotain Funkya naiselle ylle
Harmi ettei tuota lehden mainosta saa tänne näkyviin, sillä kuva herätti kyllä melkoisesti… Kaikenlaista
Niin alkoi,tiedetään jo, sillä myös mieheni noteerasi mainoksen aamiaisella Hesaria lukiessaan ja tiedotti asiasta ystävällisesti minulle. Sinnekö sitä on nyt suunnattava?
Täytyy sanoa, että en kyllä pidä minään erityisenä meriittinä sitä ettei mies (tai nainenkaan) ole kieltäytynyt koskaan seksistä… Itselläkin oli siinä lajissa pitkä historia, mutta se perustui oikeastaan sille oletukselle ettei mies saa kieltäytyä, miehen pitää haluta aina ja oli siinä sitäkin osan aikaa jolloin seksiä oli vähän ”ettei ollut varaa” kieltäytyä jos aikoi seksiä saada… Vieläkin se kyllä hieman kirpaisee eikä ole helppo päätös. No… En sitä ole kuitenkaan ”harjoitellut” kuin 2-3 kertaa tämän n. 25 vuoden liiton aikana… Mutta jos itseäni harmittaa rakastella kun vaimo ei ole yhtään mukana, niin miksi sama pitäisi ”antaa” vaimolle… Mies jota ei oikein kiinnosta kuin sen verran, että keskittymällä saa kalun riittävän jäykäksi ja sitten oikeastaan enemmän teeskennellen rakastelee velvollisuudentunnosta… Eikö silloin ole parempi vaihtoehto sanoa, että ei kiitos nyt ja sitten kun on levännyt ja täydessä iskussa palata asiaan?
Itsellä tosin viimeksi kun kieltäydyin… Ja nukahdin lähes välittömästi kun olin aivan kuitti tuolloin, niin oli vaikea ”palata” sillä niskaan painoi tunne siitä, että olisi pitänyt kuitenkin vaikka… Että loukkasin tällä… Meillä kun ei näistä juuri puhuta, niin… … Noh… Nyt asia on jo takana ja hiukan seksiäkin on jälleen ollut ja mikä mukavinta, niin oma kiinnostus asiaan on jälleen palaillut sen oltua hiukan kadoksissakin…
Hei
Tervetuloa katariinankamarissa keskustelemaan kanssamme seksistä
kiva, että olet löytänyt blogiini 
Toivottavasti viihdyt kanssamme.
Täällä Roomassakin on jos jonkunlaista hepenekauppaa, halvoista huippu kalliisiin
Saattaisihan siitä sukeutua juhlat arvaamattomat Katariinankammarissa…
Juhlat joista lauluja laulettaisiin ja runoja rustattaisiin polville tuleville opiksi ja illan huviksi
Elä nyt tässä kristillisesti teidän kanssanne.
Ei mulle ole tullut mieleenkään tuo hepenissä keikistely, koska mä riisun hepenet aina mahdollisimman nopeasti poikkeen. Tässä on nyt kyllä selkeästi mietinnän paikka.
Kyllä niistä hepenistä iloa riittää kun ei hätäile riisumista suotta… Kaikkia ei trvitse edes riisua vaan antaa olla mukana loppuun saakka
Tosin jotkut eivät vain koe niistä saavan mitään ja olen kuullut jopa sellaista, että kumppani tavallaan ”ulosmittaa” hepenien tuomat ilot ja siksi ei niihin nainen oikein halua panostaa…
Meillä taas ei niihin panosteta koska ovat ”turhuutta” vaimoni mielestä, jolla käytännöllisyys on se ainoa valintakriteeri halvan hinnan lisäksi
Iltaa
! Mukava kuulla, Lukija, että kiinnostuksesi on palaillut 
. Liekö ollut jotain kevätväsymystä. Tähän aiheeseen voisin sanoa, että siinä missä mieheni ei ole koskaan halunnut tai oikein edes osannut puhua seksiasioista niin sivusuhteeni taas päinvastoin haluaisi kaiken aikaa sitä avointa puhetta ja epäilee, että minä en ole riittävän avoin enkä uskalla kertoa, mitä oikein haluaisin… Minä jo vanhempi nainen ja melkoinen lörpöttelijä 
!
Eli kyllä miehissäkin näkyy olevan keskustelijoita ja ihmissuhteiden pohtijoita ja toisaalta on joskus parempi, että ei pohdita niin paljon vaan nautitaan vaan
.
Iltaa
Kuvitelkaa seuraavaa: Italian parlamentin edustalla, eli piazzalla, lähes täysikuun aikaan, kello lähentelee puolta yötä, lämpötila on noin +30 astetta, iphonesta soi tango, ystäväni ja minä tanssimme sen tahdissa. Kymmenkunta carabinieriä vartioi aukiota sekä parlamenttirakennusta. Ohikulkijat hymyilevät meille ja joku pysäyttää ja kysyy mitä tanssimme.
Tuosta tulikin mieleen, että tansiin kutsut ovatkin sitten sellainen alue jossa olen useammin kieltäytynyt naisen kutsusta kuin myöntynyt…
Olisin voinut ajatella, että mieluusti tanssit. Tässä nyt tanssiinkutsu sinulle erityisesti. http://www.youtube.com/watch?v=GVTN5o9Kgu8
Täytynee irrottautua arkiaskareihin. Mukavaa elokuista lauantaita kaikille.
Huomenta,aivan ihana tilannekuvaus Femme, voin aistia myös ympärillänne leijuvan eroottisen latauksen. Oikein rentouttavaa loman jatkoa, olosuhteet vaikuttavat ihanteellisilta.
Ciao,
dramaattista oma suosikkini, taitavia tanssijoita.
http://www.youtube.com/watch?v=ic4PQ-tnwJw&feature=related
Love,
Bella
Kaksi ihanaa…
Jennifer L & Richard Gere
http://www.youtube.com/watch?NR=1&feature=endscreen&v=tqLh6rQqkoA
Love,
Bella
Ei näemmä pitäsi sanoa, ei koskaan. Tuli juuri mieleen, että vähän aikaa sitten kieltäydyin. Juttu lähti naisenlogiikasta. Vaimoni syyllistyy siihen harvoin, mutta nyt kojahti. Edellinen naintikerta tuntui aivan taivaalliselta ja erehdyin sanomaan, että tuntui aivan samalta kuin nuoruudeessa. Ja lisäsin ”onneksi on pimeään, niin ei huomaa eroa”. Se oli siinä, heti yli viisikymppinen nainen otti herneen nenäänsä. En edes tajunnut tätä, ennenkuin seuraavan kerran seksiä halutessani tuli kylmää kyytiä. En kuulemma arvotanut ja olin arvostellut hänen ulkonäköään. Olin ihan puulla päähän lyöty, enkä tajunnut mitä ja milloin olin sen tehnyt. Sitten paloi hihat. Hm.., mutta toisaalta enhän kieltäytynyt tuolloinkaan, koska eihän vaimo halunnut edes seksiä. Vaimo avautui kyllä seuraavana päivänä tekstiviestein ja asia sovittiin. Sitten seksi oli taas niin taivaallista kuin olla voi.
Aijaijai Leijonanmieli
taisi olla kieli nopeampi kuin ajatukset. Ettei olisi vaimollasi menopaussi kun noin herkästä otti herneen nenään?
Menny ohi jo, vaikka tosin syö kyllä helpottavia hormooneja. Naisen nyt vain eivät kestä sitä, että vanhuus tulee vääjäämättä ja kroppa ei vastaa enää nuoren naisen kroppaa. Siis ei vastaa ulkonäöltä, alapäässä ei kyllä ole tapahtunut juurikaan muutosta. Niinkuin ei tapahdu miehilläkään.
En itsekäään ole enää mikään adonis, enkä kyllä koskaan ole ollutkaan. Ikä näkyy ihan varmasti, vaan eipä tuo tahtia haittaa. Pitää vain hyväksyä niin naisten kuin miestenkin. Naisille näyttää olevan kova paikka. Madonna yksi surullisimmista esimerkeistä.
Cioa,
voi näitä pahaa tarkoittamattomia kömmähdyksiä.
Hänellä on varmasti ollut silloin joku muukin asia päivän aikana mielessä, joka on jäänyt alitajuntaan painamaan. Herkällä hetkellä tai huonolla mielellä, saattaa tuntua juuri tuollainen pahaa tarkoittamatonkin lausahdus pahalta, vaikka kuinka tuntisi oman puolisonsa.
Tässä kirjoitettuna siitä lausahduksestasi huomaa enemmänkin miehen poikamaisen ja aidon innostuksen, kuin tarpeen loukata tai moittia ulkonäköä.
Kuin myös luottamuksen vaimoasi kohtaan, jolloin ei ehkä ajattele niin mitä sanoo. 
Mutta ymmärrän myös vaimoasi, jokaisella on omat heikot hetkensä. Ja myös monet miehet murehtivat ikääntymistään.
Naisilla on kuitenkin toive ja tarve näyttää hyvältä oman puolisonsa silmissä, ja kuulla siitä myös.
Tähäntörmäsin eilen käytyäni ystävättäreni kanssa pitkästä aikaa pikaisesti ulkona. Viereisessä pöydässä eräässä tasokkaassa olutravintolassa, meitä seurailivat n. 50-vajaa 60v seurue. Oikein tyylikäs nainen jolla upeat hiukset, joita ihailin, sekä hyvin kaunis kotelomekko. Nainen oli hyvässä kunnossa, muttei ollut juurikaan ehostanut itseään. Jota taas ammattimeikkaajana kaunista luustoaan katsoessaan ajattelin hänen näyttävän upealta ehostettuna.
Seurueessa oli hänen puolisonsa ja kaksi muuta miestä.
Keskustelimme omiamme ystävättäreni kanssa ja yht´äkkiä kuulimme miten nainen kivahti: No, nuo nyt olisivat teille ihan liian nuoria tyttöjä, 3-kymppisiä.
Kohdistin katseeni heihin ja huomasin naisen tuijottavan meitä, varsikin minua hyvin arvioivasti ja inhottavalla tavalla, vaikka aiemmin tilatessamme juotavaa samalta tarjoilijalta, olimme nyökänneet toisillemme ja minä toivottanut hyvää illan jatkoa.
Mutta tässä tuli esille naisten, toisinaan jopa alitajuinen vanhenemisen pelko, sekä se, ettei nainen halua jakaa huomiotaa muiden naisten kanssa.
Noh, minäkään en ole 3-kymppinen, vaan ihan pian 41v, ystävättäreni 36v.
Nuorempi en haluasi olla pätkääkään, enkä toistaiseksi vanhenemista ajattele. Ehkä liikunta ja kohtuu terveet elämän tavat pitävät siitä huolen.
Hyvä että teillä saitte asian puhutta. Epäilen että vaimoasi harmittaa oma reaktio, vaikka täytyy muistaa, että hänestä tuntui siinä tilanteessa asia juuri tuolta, miten hän sen kertoi, ja tilanne oli hänelle täten senhetken totuus.
Mutta ihailen teidän viriliiä ja läheistä suhdettanne, se on tavoittelemisen arvoista.
Kunhan taas uuteen mieheen törmään.
Ottajia olisi eilen ollut vaikka kuinka, kaiken ikäisissä, mutta kun ovat liian humalassa. Ja eräs mielenkiintoinen ja mukava mies paljastui heti varatuksi.
Huomasin sen hänestä heti. Onneksi, sillä elämässäni on ollut draamaa jo vaikka muille jakaa. 
Love,
Bella
Hei kaikille!
femme ihanalta ja romanttiseltahan tuo kuulostaa
!
Jennifer L & Richard Gere
, elokuva oli myös hyvä, se on tullut katsottua muutaman kerran. Jotkut elokuvat kun ovat sellaisia, että ne voi katsoa useamman kerran.
Me olemme käyneet mieheni kanssa heinäkuun jokainen viikonloppu tanssimassa, eri lavoilla. Eräässä paikassa oli mahdollisuus seurata myös paria joka tanssi argentiinalaista tangoa, sitä kun näkee harvemmin, ainakin näillä korkeuksilla.
Leijonamielelle sen verran, että hieman nyt kyllä yleistät
, tuota että (kaikki) naiset… 
.
Omalta kohdaltani voin kertoa, että nuorempana oli noita paineita, mutta kun pääsi aikuisen naisen ikään, niin ulkonäköpaineet eivät ole vaivanneet.
sallyann
Me ollaaan aina puhuttu ja keskusteltu kaikista asioista, joten yleensä ei tuollaiseen törmätä ollenkaan. Nyt vain en ollut tajunnut ollenkaan syntynyttä tilannetta. Ihmettelin vain miksi vaimo oli pari päivää tavallista kiukkuisempia ja äksyili minun muka vähättevän häntä jostain. En sitten mitenkään ymmärtänyt mistä kenkä puristi. Se on tuo huumori sellainen juttu, että niin kauan on ihan mukavaa, kun ei kohdistu itseensä arasta aiheesta. Luulin toki tokaistuani, että vaimon huumori kestää. Vaan eipä kestänyt. Olisi kuulemma pitänyt jättää pelkkään kehumiseen ja olla jatkosta hiljaa.
No nämä puhdistavat hyvin ilmaa.
Penis muuten pienenee miehen vanhetessa..
Piti sanoman muuten terveisiä Tampereelta
Hei
Täällä Roomassa on helppo heittäytyä romanttiseksi. Mekin lähdimme tangoamisen jälkeen kävelemään käsi kädessä Fontana di Treville, kun olimme niin monena yönä ohjanneet amerikkalaisia tietä kysyviä pareja sinne.
Onhan se upea yövalaistuksessakin, mutta mielestäni Roomassa on muitakin upeita suihkulähteitä, esim Piazza Navonalla niitä on useita. 
Se on kyllä miehinen harha tuo ilman puhdistuminen ja muistaakseni Leijonamieli taisi itse viitata naisen käytännössä äärettömään muistiin ja etenkin tämä pätee loukkauksissa… Se vaan ei unohdu ja ilman puhdistuminen on pelkkää harhautusta… Onneksi olkoon uuden unohtumattoman kokemuksen luomisesta
Jään kyllä pöytään tuon kappaleen voimin esitetyllä kutsulla… On tuo niin imelää, eikä asiaa auta sekään, etten tunne ”kutsujaa”…
Vain riittävän tutut ja ystävän asemassa olevat ovat onnistuneet…
Luultavasti jopa yhden käden sormet riitäisivät naisiin joiden kanssa olen suostunut tanssimaan tai lähinnä yrittämään sillä ei siitä voi enempää sanoa. Toki tiedän, että se on heille kelvannut, mutta ei itselleni…
”Joutavista” tansseista
elokuvien pariin, sillä tänään nelonen tarjoilee elokuvan Cheri jossa Michelle Pfeiffer ja Rupert Friend näyttelevät kurtisaania (43 vuotias) ja nuorukaista (19 vuotias) jotka solmivat suhteen. Itse elokuvan alussa on suhdetta kestänyt jo kuusi vuotta…
Hesarissa tuolle annettiin neljä tähteä joten ei kait se ihan huono ole
Ciao,
olen aloitellut aamun kuuntelemalla musiikkia. Luen uudestaan Ray Charlesista kertovaa kirjaa ja aloin kuunnella Rayn musaa.
tämä saa aina vaan oman jalkani vipattamaan:
http://www.youtube.com/watch?v=0rEsVp5tiDQ
Lisäksi I don´t need no Doctor, Unchain my heart, I believe to my soul…. ja moni muu ovat aivan ihania…
Seksuaalista virettä nostaa itselläni lattarit ja blues ja rock… lienee riippuu osittain tunneyhteyksistä biiseihin. Sekä miten musiikki resonoi eri osissa kehoa.
Piristäisikö tämä Lukijaa.
http://www.youtube.com/watch?v=fQ4NFsw4bOU
Love,
Bella
Ciao,
olen nähnyt kyseisen leffan. Itse pidin kyllä, koska rakastan kyseisiä ajanjaksoja ja historiaa noilta ajoilta.
Suosittelen…
Aikoinaan olin aivan lääpälläni Amadeus leffaan, ja hyvähän tuoon vieläkin.
Katsoin Madonnan ohjaaman W.E leffan, joka on aivan ihana. Samoin pidin armoitettuna Marilyn fanina My week with Marilynsta, eilen katsoin punkkua juoden Pascal Chaumeilin ohjaaman HeartBreakerin. siinä pääosissa Vanessa Paradis (josta pidän aivan vietävästi) ja Romain Duris. Ihana ranskalainen leffa.
Onhan näitä.
Kiitos kun muistutit tuosta Cheristä.
Love,
Bella
Tänään on muuten kulunut tasan 50 vuotta Marilyn Monroen kuolemasta joten olen lueskellut Ilta Sanomien Marilyn-liitettä. Meillä on tänään 17-vuotishääpäivä ja ihan pikkuisen harmittaa kun ei tullut ostetuksi noita hepenihiä yhteiseksi häälahjaksi.
Noista mainitsemistasi elokuvista olen nähnyt ainoastaan my week with Marilyn, jonka voisin katsoa uudelleen. Näkyisi olevan saatavana jo dvd:na.
Jotenkin olen niin Femmen Rooman tunnelmien lumoissa, että on pitänyt verestellä vanhoja omia Rooman matkamuistoja. Kaksi kertaa on tullut fontana di Treviin kolikot heitettyä. Uskomuksen mukaan siis palata sinne pitäisi.
Aurinkoista sunnuntaita!
Iltaa, ja ”aurinkoista” sunnuntaita tosiaan….
… Tuosta en kyllä ole ollenkaan samaa mieltä. On varmaan yksilöllistä tuo että miten ikääntymiseensä suhtautuu. Oman sukuni naiset eivät todellakaan näytä sen ikäiseltä kuin ovat. Toki tuon 60n kympin ylittäneet näyttävät ”kypsemmiltä”, mutta eivät ikäistään vanhemmilta. Seitsenkymppinen mummuni kantaa ilolla koko olemuksensa ja on ylpeä elämästään ja saavutuksistaan. Äitinikään ei näytä tippaakaan keski-ikäiseltä, vaikka vaihdevuosiaan jo viettääkin. Niin että kyllä se minusta on ihan asenteesta kiinni. Jos itsensä tuntee vanhaksi niin alkaa näyttääkkin siltä. Niin kauan ”kun sielu käy rippikoulua” niin koko olemuskin näyttää siltä, sanoo mummuni.
(Viittaan: Leijonamieli sanoo:
4.8.2012 klo 13.18)Eipäs taas yleistetä
elina: kyllähän nainen voi ikääntyä ilman hirveää murhetta ja kriisiä ulkonäöstään. Omasta tietystä itsevarmuudesta nuoruuteen verrattuna on helppo iloitakin ja tietysti, jos on saavuttanut elämässä sellaisia asioita, joita todella arvostaa niin toki niistä on tyytyväinen.
Mutta tuskin se, miltä näyttää, on pelkästään asenteesta kiinni. Sitä, miltä näyttää, sanelee perimäkin ja se, miten jaksaa terveyttään hoitaa. Jos voi hyvin, on helppo hymyillä ja näyttäähän iloinen ihminen aina puoleensavetävämmältä ja kauniimmalta kuin masentunut ja väsynyt ja kenties erilaisista sairauksista kärsivä.
Roomassa olen käynyt ja kolikkoja Fontana di Treviin heittänyt perheen kanssa koulutyttönä, joten kunnon aikuisia muistoja
minulla ei siitä kaupungista ole. Mutta ehkä niitä vielä tulee kun ne kolikot tuli heitettyä 
. Viime vuosina olen käynyt Milanossa, mikä on hieno kaupunki ja Garda-järvellä. Siellä haluaisin käydä uudelleenkin – esim. Malcesine ja Limone ovat ihania lomapaikkoja 
.
Tottakai nainen voi ikääntyä arvokkaasti ja ilman turhia kriisejä tai paineita ulkonäöstään. Sitähän minäkin tuossa tarkoitin. Ja toki geenit määräävät paljon, mutta positiivisen asenteen ja ”nuorekkaan ajattelun” vaikutusta ei myöskään pidä väheksyä.
Katselen tässä vielä dokumenttia ”Tosipaikka: Maailmanluokan rakastaja”
Jjoo-oh…. Ensimmäinen ajatus mikä tuosta heräsi: Voiko tuo mies tosiaan olla noin juntti?! Anteeksi nyt kaikki miehet, en tarkoita yleistää!)Tuntui vaan,että tuohon dokumentin herraan verrattuna te kaikki täällä blogissa sekä omakin mieheni (sekä ehkä jopa minä?)tietävät enemmän seksistä.
Vähän jäi ”tekemällä tehdyn” dokumentin maku kyllä tuosta.
Eipä siitä sen enempää
! Hyvät yöt!!
Edelliseeni vielä;
Eriasia, jos tuo pari olisi ollut tälläinen nuori ja vähän seksuaalisesti kokematon, mutta olivat sentään olleet jo 20 vuotta aviossa ja olivat 40-kymppisiä, ainakin tuo mies. :/ Eikö vaimokaan ole osannut miestään opettaa :O ? Ei ylipäätään tuntunut itsekään oikein tarkkaan tietävän mitä haluaa…. Ainoa selitys olisi että he olisivat olleet aikoinaan toistensa ensimmäiset kumppanit, ja olisivat vaan rakastuneet ja päätyneet avioon kokeilematta keitään muita
Lukijan kommentti:
”penis muuten pienenee miehen vanhetessa”
Missä iässä tuo alkaa, kun 55v ei ole vielä tapahtunut muutosta. Vieläkin näyttää yläviistoon. Muutenkin minulla on sellainen käsitys, että yli nelikymppisestä se on ollut pidempi kuin alle kaksikymppisenä. Voiko se kasvaa toista senttiä ahkerassa käytössä?
Kyllä puhdistaa ilmaa, jos asiat ja varsinkin väärinkäsitykset keskustelee heti tuoreeltaan pois. Asiat tuppaavat paisumaan, jos ne jättää ruotimatta. Sitten vasta naisten kanssa kusessa ollaankin.
EIpäs sotketa erektiota ja peniksen pituutta/kokoa toisiinsa
”WebMD:n mukaan esimerkiksi 30-vuotiaana noin 15 senttimetrin pituinen penis kutistuu suurin piirtein sentillä 60-70 ikävuoteen mennessä, mikä ei kuitenkaan kokonaispituuteen kovin paljoa vaikuta. Peniksen kutistuminen johtuu muun muassa siitä, että peniksessä verisuonien sisällä rasva-aineet alkavat kerääntyä, jolloin verenkierto heikkenee.”
”Samalla tavalla kuin peniksen kohdalla, myöskään kivekset eivät säästy ikääntymisen vaikutuksilta. Noin 40 vuoden jälkeen kivesten koko alkaa pienentyä. Kivekset ovat normaalisti noin 3-6 senttimetrin pituiset, mutta vanhenemisen myötä ne voivat kutistua noin sentillä.”
Hei
Kotona taas
Täällä tuntuu olevan vähän viileä, siis verrattuna Rooman lämpötiloihin, jossa oli tasaisesti +37-39 ja öisinkin se +28-30. Lämpöä ei kyllä ole mielestäni koskaan liikaa, ei ystävänikään mielestä 
Minulla on sellainen tuntuma, että jatkuvassa käytössä oleva kalu ei juurikaan pienene. Erektion kulma sen sijaan voi hieman laskea vanhemmiten. Mitä suurempi kalu, sen loivempi on erektion kulma. Nyt puhun tietysti ISOISTA kaluista, jokainen voi sitten miettiä, että onko oma kalu sellainen.
Tähän jatkuvaan käyttöön lasken myös masturboimisen
Olen kyllä tavannut miehiä, joilla on ollut pitkiäkin taukoja seksissä ja kun se taas pääsee vauhtiin, niin erektiokyky, kalun suuruus ja tehotippojen tuotanto ovat parantuneet. Niin kuin myös yöllisten ja aamuisten erektioiden määrät ovat lisääntyneet.
No ehkä pitää sitten odottaa kuusikymppiseksi. Itse kuulun siihen yläpään muutaman prosentin joukkoon, joten luulisi, että olisi mistä kutistuu. Taas törmättiin siihen, että vaimolla ei ollut oikein maha toiminut ja tuli tökkäistyä pieni haavauma suoleen pillunpohjan taakse, joka siitä sitten ärtyy. Siitä kärsii aina välillä, kun on vähän ylipitkä ja kovakin vielä pirulainen. Kyllä tuosta vois yhden sentin lyhentääkin, niin helpottaisi hommia. Vaimo ei kyllä ole samaa mieltä, kun olen joskus asiasta maininnut. Niipä sitten hän on sitten yleensä ajoittanut seksikerrat vatsantoimintojen mukaan. Lomalla on joskus ollut hetkittäin seksi bannassa. Yleensä on viikon tauolla selvinnyt.
Hei
En epäile ollenkaan kalusi kokoa Leijonamieli, mutta tuota muuta selostusta epäilen kyllä vahvasti. Onkohan tuohon ihan lääkärin tekemä diagnoosi, vai onko se vain oma oletuksesi? Asentoa vaihtamalla, voi estää kalun painuvan liian syvälle emättimeen. Tosin mitään liian syvälle termiä ei ole, vaan toiset naiset yksinkertaisesti tuntevat kipua, kun kalu ”tökkii” liikaa kohdunsuuta. Kaluhan ei pääse emättimeen, kuin sen verran kuin mitä sinne emättimen pituudelta mahtuu ja loput jää sitten ulkopuolelle.
Ihanteellinen suhde emättimen pituuden ja kalun pituuden välillä olisi se, että ne olisivat suurin piirtein saman mittaiset, näin miehen häpyluu hieroo naisen häpykumpua ja klitorista ja nainen saisi helpommin orgasmin yhdynnässä. Jos kalu on paljon pidempi, ei tätä kosketusta tule ollenkaan, silloin jopa lyhempi kalu olisi parempi. Pitkä kaluiselle miehelle on edullisinta yhtyä CAT asennossa, tämä ei taas toimi lyhempikaluisen kanssa.
Tuo on sellainen pohjaton suo jos lähtee pohdiskelemaan mikä on iso mikä ei, tai mikä on kivikova ja mikä ”vain” kova saati sitten kun mukaan otetaan vielä paksuuskin…
Eikä tässä vielä kaikki kun tuo vastapuolikin saattaa hyvin olla toisella kerralla tiukempi kuin kolmannella, joskus luistavampi kuin toiste joten variaatioita tässäkin yhdistelmässä riittää vaikka kumppani samana pysyisikin
Se kun on vielä hyvin usein riippuvaista arvioitsijan omista kokemuksista… Jopa asenteistakin tyyliin, että onko se lasi puoliksi täynnä vaiko tyhjä
Asiaahan ei tee helpommaksi sekään, että suurin osa ei pääse koskaan tilanteisiin missä saattaisi olla mahdollista suora vertailu ja pelkillä muistikuvilla vertailu ei ole oikein tarkkaa… Oikeastaan jos ajattelee asiaa, niin ainakin itse joskus tuon vaimon kanssa tuntuu kuin olisin kovinkin suuri ja toisella kerralla taas ei tuollaista harhaa koe lainkaan
No tässä auttaa toki tieto omista mitoista pitämään jalat lähes maassa vaikka siinä kieltämättä hiukan tuntuukin enemmän ”äijältä” olo silloin kun tuo satunnainen hetki osuu kohdalle
Tietenkin on osa joiden kohdalla ei ole tulkittavaa minkään kohdalla näistä… On yksiselitteisesti niin suuri/tiukka tai pieni/löysä… Me loput olemmekin sitten hiukan aina rajatapauksia suuntaan tai toiseen
Yhden havainnon olen myös itsestäni tehnyt, että rakastelun yhteydessä on erektio lähes poikkeuksetta kovempi kuin masturboidessa… Ja se kyllä vaikuttaa myös tuohon muuttuja kaksikkoon ”pituus/paksuus” siinä määrin, että sen omin käsinkin huomaa
Tuota aavistuksen kyllä ihmettelen, että kalulla, olkoonkin se sitten suuri ja kovakin, saa tökittyä haavaumia suoleen…
Kuitenkaan kaluissa ei yleensä ole kovinkaan teräviä ei edes lähelle teräviä ulkoumia…
Toisaaltaan… Jos tässä nyt ”vaihteeksi” ääneen pohdiskelen, niin ehkäpä sitten se mainittu suuri pituus on lähinnä syypäänä jos jotain sattuu koska näyttäisi eri lähteistä katsoen peräsuolelle annetun keskimääräiseksi pituudeksi 15 cm… Paksuus tuskin ihan äkkiä tulee etenkään suolen sisällä vastaan ja sen tietää jokainen joka joskus on taakseen katsonut vessassa käytyään jos on oikein joutunut työntämään
Toki taas tässä voi jatkaa mietintää, että miksi sitten nämä pornovideoiden jättiläiset näyttävät työntävän koko pituudelta sisään vain anaaliin jos se ei kuitenkaan ole juurikaan ”pidempi” paikka kuin emätin… Vai onko tässäkin sitten erikseen ”peppuseksin kuningattaret” joiden sisäinen rakenne antaa myöten vaikka +30 cm…
Ehkäpä he käyttävät näitä alan liikkeistä saatavia puuduttavia liukkareita/suihkeita anaaliseksiin joiden variantteja näytetään myytävän myös nieluun suihkutettavaksi jotta oksennusrefleksi/tunto vähenisi ja ”facefucking” onnistuu
Minunkin mieheni kuuluu siihen 3%
(ainakin omien sanojensa mukaan), ja olen kyllä itse joskus huomannut sellaista, että joskus on tuntunut peräsuolen puolelle pientä kipua, jos on oikein tosi ”pohjaan” asti mieheni työnnellyt. En tosin usko että siitä mitään haavaumaa kylläkään voisi aiheutua. Ehkä sitten ymmärtäisin jos olisi esim. anustappi tms lelu pyllyssä ja kalu pillussa samaanaikaan, tai vain pelkästään tuo lelu tai sormi…. En voi tietää kun en ole kokeillut 
mutta ehkä te jotka noista peppu-jutuista paremmin tiedätte tiedätte…..
Kyllä sitä voi anatoimian kirjasta katsoa, minne se kalu osuu, kun menee kohdunsuun ohi sinne pohjille. Suoli siellä on takana. Suoli ärtyy, koska se oireilee sen jälkeen, eli ei kipuile pillun puolella vaan takana. Ja siihen vaikuttaa suolentoimta.
Kohdunsuun haavaumia on saattunut, lääkärinkin toteamana, aina säännöllisin välein. Nuorempana kävi lekurissa, nykyisin osataan on osattu välttää sellaisia asentoja tai rynkytystä. Ja osataan ottaa iisisti vähän aikaa, niin paranee. Sama juttu pikaseksin kanssa, enimmäkseen on tullut hiivatulehduksia nirhaumiin ja siitä aina saanut viikon kärsiä.
Näitä ongelmia tulee, kun vaimo haluaa ehdottomasti hieroa häpyluitamme voimakkaasti vastakkain. Tosin silloin säästyy kohtunsuun haavaumalta, kun edestakaisin liike on lyhyttä.
Tähdennän vielä, että eiköhän se ärsytys synny siitä, että takana on suoli täynnä. Peppuseksiä meillä ei harrasteta, kun se ei ole mahdollista. Ei mahdu kuin väkisin.
En nyt enempiä lähde väittelemään vaan totean, että kyllä sinne itse suoleen mahtuu aivan varmasti heittämällä isompikin kalu. Se mistä ei niin vaan välttämättä mahdu, on sulkijalihakset, jotka kaiken lisäksi ovat ”se” mikä tuntuu tiukalta pepussa… Suoli itsessään kun ei ole ”tiukkaa” samalla tavoin kuin emätin…
Sulkijalihaksistahan on sitten vain ulompi tahdonalaisesti hallittavissa ja sisempi on autonomisesti toimiva…
Ruokavalioon kannattaa sitten hiukan paneutua jos suolentoiminta on tuollain ”kovaa vatsaa” aiheuttavaa josta seuraa haavaumat suolen ulkopuolisen paineen seurauksena…
Varmaan harjoituksen puutetta. Kerran tuli kostean illan jälkeen kokeiltua vaimon sitä halutessa. Ihan hyvin tuo sujui, mitä nyt kirurgi vähän joutui pieniä suonikohjuja tai mitä lie pykämiä, jälkikäteen korjailemaan. Sen jälkeen en ole saanut kajota. Sen verran kyllä muistan tapahtuneesta, että piti oikein varmistaa, että olin oikeassa paikassa. Tuntui nimittäin aika samalta kuin toinenkin puoli, yhtä tiukalta. Jäi mieleen, että paljon melua tyhjästä ja pärjään ihan hyvin ilmankin.
Tainneet olla ns. peräpukamia joita on sitten ”paikkailtu” kirurgisin toimenpitein…
Oma kokemus työntyjänä peppuseksistä on jäänyt yhteen nopeahkoon tapahtumaan joka oli kaikesta huolimatta positiivinen kokemus josta oikeastaan jäi enemmänkin uteliaisuus ”voisipa tutustua ajan kanssa asiaan”, mutta sattuneesta syystä tuollaista mahdollisuutta ei toiste tule…
Sitten taas niitä omia yksityisiä leikkejä on ollut enemmänkin ja aika vähälläkin harjoittelulla aikanaan on kurkkua, joka oli ISO, tullut käytettyä vierailulla sekä myös muita enemmän ja vähemmän ”sopivia” välineitä
Se on ihan hauskaa ”pikkuextraa” tavalliseen masturbointiin lisättynä toisinaan
Mielikuvituksessa sitten on leikitelty ajatuksin joissa myös bi-leikit ovat löytyneet uteliaisuuden herättävänä ”mahdollisuutena”… Mutta nämä jutut ovatkin jo tuttuja kohdallani blogissa
Voitelu muuten pitäisi sitten varsinkin ison kera olla todella kohdallaan… Oikeastaan liikaa taitaa olla vaikea laittaa edes
Eipä ollut pukamia, vaan ympäröivään kudokseen tulleita. Vaikka vaimoni on leveälanteinen a´la Kim K, niin paikat ovat silti pienet ja ahtaat. Ja kaiken lisäksi lantionpohjan lihakset ovat vahvat.
Kuinka moni pari huomaa vasta eron jälkeen, mistä kaikesta ei puhuttu?
Usein kuulee ihmettelyä siitä miten: ”…kasvettiin erilleen, vaikka me keskusteltiin kaikesta ja meillä meni hyvin”.
Siinä on sellainen mutka, kun keskustelu on ”helppoa ja välitöntä”, niin usein vältellään vaikeita aiheita -> Juuri siksi se keskustelu on niin helppoa. Sitten se ero tulee täytenä yllätyksenä, ainakin toiselle: ”eihän meillä ollut mitään isompia ongelmia, …eihän???
Todella moni sanoo, että suhteessa on avointa keskustelua. Silti, ei haluta loukata, ei uskalleta sanoa, ajatellaan asian korjaantuvan…
Oikeista tunteista puhuminen toiselle on vaikeaa, koska monien tunteiden hyväksyminen pelkästään itselleen on usein liikaa. On esimerkiksi yllättävää tajuta, että niin sanottu ”villi seksi” kyllä onnistuu, kun seksikumppanin kanssa ei ole tunnesidettä. Sitten kun niitä tunteita on, niin jännittää, ihan ihme homma
Sitä välittää toisesta, asioilla on yllättäen ”merkitystä” 
Se kuitenkin kertoo suhteesta jotain, jos pystyy paljastamaan haavoittuvaisuutensa… silloin kun se on vaikeaa
Helppo tunteista puhuminen on ”huijaamista” 
Siksi esimerkiksi itse arvostan enemmän pitkiä suhteita, vuosien läheisyys on ihmeellinen asia.
Sitten taas lyhyemmissä jutuissa ollaan kyllä niin niin rakastuneita, koko maailma on meidän! Muutaman kerran jälkeen kuitenkin tajuaa ”illuusion”, sitä vain ymmärtää eron suhteen ja seikkailun välillä
…Sitten seuraa se vaikein vaihe, pitää oppia yhdistämään nuo kaksi
Suhde ilman seikkailua on tylsä, seikkailu ilman suhdetta ei pitkään kestä 
Hei
Todella hyvä kommentti Kermit
On totta, että jos suhteessa keskustellaan vain helpoista asioista, niin huomataan joidenkin vuosien, jopa vuosikymmenien jälkeen, että ei oikeastaan tunne kumppaniaan, ei tiedä mitä hänen päässään liikkuu, mitä ajattelee. Jokaisella on se oma ajatusmaailmansa, mutta jos sitä ei jaa ollenkaan kumppaninsa kanssa, niin suhde jää jotenkin vajaaksi. Hyvin usein on myös niin, että varotaan ihan liikaa puhumasta edellisistä suhteistaan ja aiemmin koetuista kokemuksistaan. Kaikea ei pidäkkään kertoa, mutta ei pidä salatakkaan ihan kaikkea. Kumppani saattaisi oppia jotain kumppaninsa onnistuneista ja ikävistäkin kokemuksista, jos niistä voidaan keskustella luontevasti. Kumppania olisi helpompi ymmärtää, jos tietäisi enemmän hänestä.
Tuossa tuli jälleen hyvä annos sen puolesta, että ”neitseelliset suhteet” pitäisi kieltää.
Vain toinen saisi olla kokematon ja tämä koskee muutakin seurustelua kuin vain seksin osuutta.
Koska jos kumpikin on kokematon niin parisuhteista kuin seksistäkin jää uupumaan tämäkin osio…
”Hyvin usein on myös niin, että varotaan ihan liikaa puhumasta edellisistä suhteistaan ja aiemmin koetuista kokemuksistaan. Kaikea ei pidäkkään kertoa, mutta ei pidä salatakkaan ihan kaikkea. Kumppani saattaisi oppia jotain kumppaninsa onnistuneista ja ikävistäkin kokemuksista”
Ei ole kokemuksia joita jakaa tai joista ammentaa vaikkapa vertailutietoa omaan tilanteeseen…
Jos ajattelen vaikkapa itseäni, niin tuollaisia kokemuksia ei ollut aikanaan ja nyt niitä mitä sitten on kertynyt ei voi hyödyntää mitenkään parisuhteessa koska eivät kestä tietenkään päivänvaloa… Tästä näkökulmasta katsoen sivusuhde ja vaikkapa koko blogissa vietetty aika on ollu täysin turhaa aikaa. Kaikki pitäisi tapahtua ja kokea ennen ”sitä” parisuhdetta johon jäädään.
Puhumisen helppous on myös hämäävää parisuhteen alkuvuosina jopa pitkäänkin… Jossain kohden sitten se ”asioiden merkitys” alkaa vain pistämään suuta soukemmalle… Hitaasti, mutta varmasti. Eikä siitä sitten osaa irtautua koska ei koe minkään olevan edes vialla.
Varsinkin jos tuossa on sotkemassa asioita vielä se ”suurempi rakkaus” jolloin sokeus ja kuurous on vallitseva olomuoto jos järkeä pitäisi käyttää…
Näin jälkikäteen näen kyllä sivusuhteenikin suhteen tätä kehitystä kohdallani… Mitä rajummin tunteet mylläsivät sitä helpompi oli ohittaa asiat jotka jotenkin vaivasivat.
Siinä hetkessä sitä ei havainnut kuinka kävi vaikeammaksi esittää jotain omaa toivetta tai kertoa jonkin asian olevan todella vaikea toteuttaa, jota tämä rakkauteni kohde esitti josta sitten seurasi mm. riskien ottamista mihin ei olisi muutoin lähtenyt…
Tätä kaikkea on niin kovin helppoa sommitella täysissä sielun ja ruumiinvoimissa, vaan siellä ”kentällä” missä taika tapahtuu siihen kykenee hyvin harva… Epäilenkin hieman, että jos tähän kykenee, niin silloin ei olla kuin puolivaloilla liikkeellä tunteiden kanssa.
Hei
Sellaiseen, että toinen pareista pitäisi olla kokeneempi, emme kyllä koskaan pääse
vaikka se jossain määrin voisi olla hyvä. En näe mitään vikaa pareissa, jotka ovat ensimmäiset toisilleen, se on suloista ja kaikki on ensimmäistä kertaa yhdessä koettuja ja opittuja. Kaapista ei löydy luurankoja, jotka voisivat haitallisina hiertää itsetuntoa. Näissäkin suhteissa voi kuitenkin olla ”luurankoja” jotka murentavat itseluottamusta, nämä ovat vain syntyneet kasvatuksesta, koulukiusaamisesta ja vääristä eväistä elämää varten.
Toiset parit vain osaavat luontaisesti ottaa huomioon toisen, osaavat olla avoimia ja osaavat pysyä omana itsenään. Osaavat tuoda esille tunteitaan ja toiveitaan, sekä osaavat kuunnella vastapuolta.
Hyviä kommentteja femme ja Lukija
(sori jos ei tullut oikein nuo tagit….)
Kyllä siinä tosiaan on omat hyvätkin puolensa kun on neitseellisessä, ensimmäisessä suhteessaan.Ei tarvitse pelätä että toinen vertaa edelliseen kumppaniin (oli sitten ollut salarakasta tai ei), mutta kuten femme sanoi niin ainoat kompastuskivet voivat tulla tuosta huonosta itsetunnosta, joka varsinkin minulla saa toisinaan ajattelemaan mm. että millaista olisi jos olisi jonkun toisen kanssa (en tarkoita tässä pettämistä!) tai millaistakohan olisi jos emme olisi koskaan tavanneet, tai riitänköhän hänelle seksuaalisesti tms epävarmuuden tunteita ja jossittelua. Olemme keskustelleet toistemme aiemmista ”ihastuksista”. Sanon ”ihastuksista” siksi koska, ne eivät ole olleet mitään ”peruskouluaikojen ihastumista” tai pientä tapailua ihmeempää, varsinkaan minun kohdallanil.
Tässäpä artikkelissa aika herkullisia kuvia:
Hö, no otetaas uusiksi toisella tapaa….
eli vielä kerran jos tuokaan ei onnistunut…
http://www.mtv3.fi/helmi/seksi/artikkeli.shtml/2012/08/1591997/hervoton-jarkale-vai-pienempi-penis-lue-parhaimmat-seksiasennot-erikokoisille-varustuksille
En kyllä allekirjoita noita. On liiallista yleistä luulla ettei iso kalu voisi olla kova. Siten tuo esitettu liukumisasento ei välttämättä tunnu mukavalta, kun vääntää kalua väkisin alas.
Kalun suuruus riippuu aina vastapelurista. Meillä paras ja turvallisin asento on nainen päällä makaamassa, jalat miehen kupeilla. Siitä voi turvallisesti painaa pohjaan ja pitää siellä. Siten ei töki kohdunsuuhun, kun kalu menee siitä ohi.
Tagi on suljettava Nuoli vasemalle /a nuoli oikealle…
Eli…
Nuoli vasemmalle a href=”tässä on linkki”ja tämä taas linkin nimi Mahtijuttu jota seuraa nuoli vasemmalle /a nuoli oikealle jonka jälkeen tuleva teksti ei enää ole linkissä mukana
”se on suloista ja kaikki on ensimmäistä kertaa yhdessä koettuja ja opittuja”
Se on varmaan suloista lähinnä romanttisen ajatuksen tasolla, mutta käytäntö ei ole kyllä niin suloista…
Nyt on kaksi todella hankalaa aihetta, paljonko kertoa menneisyydestään ja tunteet…
Existä kertominen on taitolaji, jossa varovaisuus on kultaa 
Menneistä tunteista ei kannata puhua ja kaikki ”vertailukelpoinen” materiaali kannattaa jättää väliin. Sitä vastoin yleisellä tasolla voi kertoa itsestään ”parisuhdeihmisenä”, myös kokemuksen kautta opittuja asioita.
Suhteen alussa kannattaa myös ottaa rauhallisesti, ettei menneisyys kiilaa väliin
Neutraali ja ”kasvoton” menneisyys on ok, tarinaa ei kannata ainakaan aloittaa: ”hän oli sellainen hoikka ja urheilullinen punapää, ensitapaamisella hänen yllään oli…” 
Tosin, jos tykkää rodeoseksistä, niin kannatta kutsua kumppaniaan ex:n nimellä kesken aktin
Noista tunteista sen verran, että yksi idioottimaisimpia lausahduksia on: ”olen tunneihminen…”
…Siis täh??? Kuka ei ole? ”Olen tunneihminen” toimii yleensä perusteluna sille, että tehdään tyhmyyksiä, eikä niistä haluta oppia.
Tunteet ovat ihmisen paras ystävä, siksi niille ei kannata tehdä kahta karhunpalvelusta: ensimmäinen moka on siirtää vastuu tunteille, toinen kämmi on tuntea syyllisyyttä tunteistaan. Kuitenkin, valinnat siitä mitä teet, teet itse, ei tunteesi
Ketä EI ole kuullut seuraavia selityksiä harkitsemattomille teoille: ”Olin niin ihastunut…, Olin niin vihainen…, Olin niin rakastunut…”
Tekojaan voi pyytää anteeksi ottamalla niistä aidosti vastuun, sen sijaan tunteiden, tuon parhaan ystäväsi, syyttäminen on raukkamaista 
Hmm… olisin todella varovainen tuo suhteen, kun ryhdytään vertailemaan ”neitseellistä” ja ”kokemuksellista” suhdetta
Molempia kokeneena en näe paremmuuseroa, jokaisella suhteella on ollut täysin ”oikea aikansa” ja kestonsa. En myöskään näe mitään syytä sille, että neitseellinen suhde ei voisi kehittyä vuosien myötä, kokemusta siinäkin karttuu.
Uuden suhteen aloittaminen alkaa aina nollatilanteesta, vaikka mutkia tunteekin, niin ne saattavat myös jarruttaa menoa. Neitseellisessä suhteessa on se upea ”mikään ei voi mennä mönkään” –olotila, jota harvemmin sen jälkeen saavuttaa
Sitä paitsi, nuori pari ”kasvaa yhteen”, ihmisen luonne alkaa jäykistyä siinä kolmenkymmenen jälkeen. Kokemuksella osaa ehkä valita kumppaninsa paremmin, mutta tuota yhteen kasvamista ei enää tapahdu yhtä helposti, vaan pitää olla ”sopiva” heti kättelyssä
Toisaalta unelmapariskunta voi olla vähän yli kaksikymppinen ja yli kolmekymppinen yhdessä, se nuorempi osapuoli joustaa ja kasvaa. Vanhempi tarjoaa suhteelle selkärangan ja kokemuksen tuoman varmuuden. Kuivainnollisesti nuori köynnös kasvaa puun ympärille
Toiset ihmiset ovat myös sillä tavalla parisuhdeihmisiä, että elävät vanhempanakin varsin helposti ”kumppaninsa ehdoilla”, helppoja ja mutkattomia kumppaneita, eivätkä kaihda suhteen hankaluuksia
Joka tapauksessa, tärkeintä on elää niin, että elää siinä parhaassa mahdollisessa suhteessa juuri nyt. Se on aika epäolennaista, onko kyseessä ensimmäinen, vai viimeinen
”Neitseellisessä suhteessa on se upea ”mikään ei voi mennä mönkään” –olotila”
No ei todellakaan ole, koska ei tiedä mistään mitään ja kaikki mahdollinen voi mennä mönkään juuri siksi, kun ei ole niitä kokemuksia joiden avulla voisi edes yrittää luovia paikoissa mistä reimarit on myrsky vienyt.
”Jalat alta rakastuneena” voi hyvinkin kokea voittamattomuuden tunteita, eikä siinä oikein auta vaikka olisi kokemustakin… Se on tila jossa voi jopa itse todeta olevansa lähinnä ”tuhon tiellä”, mutta ei kykene valitsemaan muuta tietä vaan lentää kohden liekkejä joiden vetovoima ylittää järjen voiman…
Toki tässäkin väitetään, että se on ”oma valinta” kuinka toimii milloinkin… Noh… Joka näin väittää ei joko ole koskaan sellaiseen kyytiin päässyt tai sitten ei sellaista kyytiä edes kykene kokemaan vaikka saisikin.
Olkaa te onnellisia, sillä säästytte monelta pahalta kylmän päänne ja järjenkäytön pysyessä aina läsnä
Siinä ei ole mitään kadehdittavaa jos ei kykene kokemaan sukkien pyörimistä ja todella jalkojen alta lähtemistä…
Ciao,
”Let yourself be open and life will be easier. A spoon of salt in a glass of water makes the water undrinkable. A spoon of salt in a lake is almost unnoticed”
Love,
Bella
Mutta silti yhdysvalloissa tyhjennettiin yksi järvi hygieniasyihin vedoten, koska sinne oli todistettavasti nähty miehen virtsanneen… Tulipa vain mieleen tuosta lusikallisesta suolaa järvessä jutusta
Hesarissa palstan ”Tätä elämää” kirjoittaja Heli Roiha kirjoitti…
”Ystäväni tapasi vastikään Turku-Helsinki-junassa hollantilaisen eläkeläisherran. Reilaamaan lähteneellä vaarilla oli yksinkertainen ratkaisu parisuhdeongelmiin.
Hänen mukaansa suurin osa suhdekriiseistä johtuu vain siitä, ettemme ymmärrä toistemme tapaa osoittaa rakkautta.
Miehen mielestä tapoja osoittaa kiintymystä on lopulta viisi: sanat, kosketus, aika, teot ja lahjat. Ongelmia syntyy, kun parisuhteiden puoliskot pitävät eri tapoja tärkeimpinä.
Verbaalisia rakkaudenosoituksia tarvitseva turhautuu, kun toinen kokoajan puuhastelee jotain eikä puhu tunteistaan. Kosketusta haikaileva ärsyyntyy siitä, ettei toinen voi olla hetkeäkään vain hiljaa sylissä. Pieniä lahjoja kaipaava puolestaan tuskastuu toisen alituiseen hiplaamistarpeeseen.
Se miten haluamme osoittaa ja vastaanottaa rakkautta on meille niin itsestään selvää, ettemme älyä puhua siitä partnerillemme. Sitten rakkaudenosoituksemme vain sinkoilevat toistensa ohi.
Kumpikaan ei tunne itseään rakastetuksi, suhteeseen tulee ongelmia.
Jos vain puhuisimme näiden eri tapojen tärkeydestä puoliskojemme kanssa, kaikki olisi hollantilaisen herran mukaan enemmän kuin bueno.”
Lopuksi kirjoittaja pohtii…
”Onnellisen parisuhteen salaisuus on tuskin se, ymmärrämmekö toisen tavan osoittaa rakkautta. Tärkeämpää on se, hyväksymmekö me tämän tavan ja lopunkin ihmisen.”…
Onhan tuossa vaarilla tietty logiikka… Ehkä enemmänkin tyypillinen miehen logiikka joka jotenkin tuntuu jopa mustavalkoiselta…
Oikeastaan tuo tuntuisi sopivan omaan parisuhteeseen jossa on useitakin juttuja joissa eivät tavat kohtaa… Mikä sitten on näistä juontavien ongelmien taso? Voiko puhua ongelmista vai olisiko kyseessä enemmänkin epämukavuuksien sietokyvyn taso…
Hyvä artikkeli ja hyvää pohdintaa Lukija
Ciao,
suloinen artikkeli ja sisältää paljon hyviä ajatuksia. Mutta ei ehkä ihan noin yksinkertaista.
Kaikkea ei tosiaan tarvitse ymmärtää, siihen voi pyrkiä, mutta se hyväksyminen on tärkeintä.
Silloin arvostaa toista, oikeasti. 
Eli jenkeillä oma ”pissis-lake”.
Kaksinaismoralismin luvattu maa. 
Itse yksi monista asioista joista tulen pitämään huolen jatkossa seuraavassa suhteessa on tervehtiä toista ihmistä kunnolla hänen tullessaan kotiin, eikä jatkaa omia puuhastelujaan, olivatpa ne kuinka ”tärkeitä” tai ajatuksia vieviä. Itsellänni kun toisinaan taipumus olla hajamielinen professori tai runo-tyttö-haaveilija.
Sinänsä pieni, mutta hyvin merkityksellinen asia ottaa toinen hymyllä ja katsekontaktilla vastaan, huomioida tervehtien toisen tullessa. Tämä on minun eräs parannettavista asioista, jota oikeasti kadun. Koska elämäni miehet ovat olleet tärkeitä, vaikken aina olekkaan heti havahtunut huomaamaan heidän tuloaan.
Love,
Bella
Hyvä kommennti Bella. Molemminpuolinen ”arkikohteliaisuuskin” (johon sisältyy mm. tuo mainitse,se toisen tervehtiminen ja muukin huomioonottaminen) on suhteessa myös tosi tärkeää
Silloin osoittaa toiselle, että tämä ei ole yhden tekevä
Femme on tainnut joskus kertoa tuollaisen vastaanoton olevan hänen tapana… Itse en muista onko meillä ollut joskus vastaan juoksuja yms… Ehkä… Nykyisin lähinnä ynähdämme merkiksi, että olemme huomanneet jonkun tulleen kotiin.
Ajatushan on kyllä hyvä, että koettaa huomioida enemmän kotiin tulijaa, vaan onko tuo kuitenkin sellainen tapa joka tulee unohtumaan kuten uudenvuoden lupaukset ja paluu siihen omimpaan tapaan käyttäytyä tapahtuu ihan huomaamatta…
Tänään oli Hesarissa isyysvapaasta juttua ja siitä miksi sitä niin vähän isät käyttävät vaikka gallupeissa saadaan tuloksia monin kertaisesta kiinnostuksesta…
Siinä vedettiin vaihteeksi ”lapsuus-kortti” esille ja sillä selitettiin osaltaan se miksi tuore isä muuttuu työnantajalleen kullanarvoiseksi työmyyräksi.
Miehen ollessa itse lapsi on hänen isänsä ollut ”aina töissä” joten hänkään ei osaa jäädä kotiin perheen kasvettua ja niin päivistä alkaa tulla yhä pidempiä…
Kun sitten tuota mietin, niin oma isäni oli kyllä aika paljon poissa kotoa ja teki pitkiä päiviä ja jos ei tehnyt, niin ei häntä saanut häiritä työpäivän jälkeen…
Ja kas kummaa… Minulla on verraten harvoin kova kiire töistä kotiin… Jään helposti puuhastelemaan jotain muka tähdellistä jollen skarppaa ja lähde ajoissa.
Voisiko tuollainen tosiaan ”periytyä”… Kenties.
Täytyy myöntää, että itsellä jää tuo tervehdys kyllä useimmiten siihen että toinen tervehtii ensin ja minä siihen vastaan kyllä, mutta vähän lyhyesti
Pitää tosiaan petrata….
Löytyi vielä tuo ”pissis-lake” uutinen
Sitä voisi tietysti pohtia tuossa, että miksi tuota tekojärveä ei tyhjennetä kun sinne kuolee jokin eläin tai eikö lintujen jätökset sekä mahdollisten kalojen vastaavat vaivaa tuota aamumehun tekijää…
Toisaalta… Onhan sitä myös näitä homeopatiaan uskovia…
”Juopunut virtsasi tekojärveen – vesilaitos päätti vaihtaa veden
Julkaistu:
20.06.2011 08:22
Altaasta juoksutettiin pois yli 30 miljoonaa litraa vettä. Yhdysvaltojen Oregonissa sattunut tapaus maksoi paikallisille veronmaksajille noin 23000 euroa. Uutisen kertoi brittiläinen The Telegraph verkkosivuillaan.
Juopunut 21-vuotias nuorukainen nähtiin valvontakameran kuvassa tyhjentämässä rakkoaan tekojärveen kello 1.30 yöllä. Paikallinen vesilaitos reagoi välittömästi, sillä kyseisestä altaasta otetaan juomavettä Portlandin kaupungille.
Terveysviranomaisten mukaan yksi rakollinen virtsaa ei aiheuta noin suuressa vesimassassa toimenpiteitä. Vesilaitoksella oltiin kuitenkin eri mieltä.
- On ihmisiä, joiden mielestä tämä oli ylireagointia. En usko niin. Uskon, että meidän on otettava huomioon yök-tekijä, vesilaitoksen johtaja David Shaff sanoi.
- Voin kuvitella kuinka monet ihmiset sanoisivat tehneensä appelsiinimehua veteen tänä aamuna. Haluaisitko juoda pissaa? Suurin osa ihmisistä on aika pirun yliherkkä sen suhteen, hän jatkoi.
Nuorukainen on pyytänyt anteeksi tekoaan. Hän ei tiennyt, että allas on vesisäiliö. Mies saa teostaan todennäköisesti sakkorangaistuksen.
IS”
Iltaa
Lukija muisteli ihan oikein
Minulla on kyllä aina ollut tapana tulla vastaan kumppania, kun hän tulee kotiin, suukottaa ja halata ja kysellä päivästä. Mutta olen kyllä muutenkin se paapoja ja passaaja 
Hyvästelen myös ovensuussa suukoin 
Edesmenneen mieheni kanssa meillä oli ”erikoisperjantait” 
Miehelläni oli tapana pelata tennistä kavereiden kanssa perjantai iltaisin ja kotiin tullessa minulla oli valmiina viinilasilliset tai joku drinksu, ja itse olin pukeutuneena hepeniin, tietysti 
”Siinä ei ole mitään kadehdittavaa jos ei kykene kokemaan sukkien pyörimistä ja todella jalkojen alta lähtemistä…”
Voi, Lukija… Kyllä minä olisin maksanut aika paljon siitä kokemuksesta
. Siis sellaisesta, että se toinenkin olisi ollut leikissä mukana eikä ne sukat olisi pyörineet aikansa vain niissä omissa jaloissa ilman suhdetta siihen toiseen. Etenkin jos sen olisi saanut kokea nuorena ja samalla vielä sellaisena kauniina ja molempien osalta neitseellisenä suhteena.
Vaikka pidät itseäsi tavallaan kokemattomana niin kyllä sinä olet saanut minun mielestäni kokea kaikkein tärkeimmän tällä suhteitten alalla ja vieläpä kaksi kertaa…
Tuosta puolivaloilla ajamisesta on kyllä sanottava, että jos tositunteet olisivat mukana, en pystyisi olemaan sivusuhteessa. Jos se olisi jatkunut vähänkään pidempään, olisi ollut pakko erota. Kun sydän on vain korkeintaan puoliksi mukana, pystyy olemaan ”järkevä” ja punnitsemaan tilanteet.
Minä en ole erityinen paapoja ja passaaja. Toki pyrin ottamaan toisen huomioon kotiintulon noteeraamisella, merkkipäivien muistamisella ja erilaisilla pikku ilahduttamisilla. Mutta näissä oikeissa suhteissani, mitä minulla on ollut, siinä on aina ollut vähän sellainen tekemällä tekemisen maku.
Kun taas rakastuneena oli sellainen olo, että voisi tehdä ihan mitä vaan toisen takia ja ihan vaistomaisesti ja pinnistelemättä keksi kaikkea, millä olisi voinut toista ilahduttaa. Jos olisi ollut oikeasti suhteessa tunteen kohteen kanssa
.
Mutta tässä on yksi aihe, jonka käsittelemistä avoimesti ei takuulla kukaan kumppani olisi sulattanut
. Että tässähän minä sinun kanssa olen, vaikka vain näillä puolivaloilla. Ja että en olisi ollut päivääkään, jos olisi ollut onni saada joku niistä, joihin ihan oikeasti iskin silmäni 
.
No, elämä on…
Hei
Kiitos elina mukavan näköisistä miehistä
Asennotkin olivat oivat ja todella kokeilemisen arvoisia 
Näitä kuvia on kiva katsella, mutta minulla on nykyisin uusi ihana ”harrastus” 
katselen aamuin illoin, kun ystäväni peseytyy suihkussa 
siihen näkyyn tuskin voi väsyä koskaan 
Erikoista etteivät minuun nuo kuvat tehneet mitään vaikutusta. Luin ensin jutun ja sitten aloin miettiä, hetkonen ne kuvat. Mielestäni pintaa, josta en osaa olla kovin kiinnostunut. Kiinnostukseni siis herää jostain ihan muusta. Juttu oli ok, yleensäkin nuo linkit milloin mihinkin ovat mukavia. Kiitos.
Meillä mieheni huomioi kotiin saapuessaan enemmän kuin minä. Tervehtii ja kyselee kuulumiset. Taidan alkaa `vaatia` suukkojakin vielä lisäksi.
Emme ole koskaan keskustelleet ex-jutuistamme. Kummallakaan ei ole tuntunut olevan minkäänklaista tarvetta siihen. Ne ovat taakse jäänyttä elämää. Jännä lukea miten ihmiset ajattelevat tästäkin asiasta niin eri lailla.
Kaiken kaikkiaan virkistävä blogi ja koska olen seurannut blogia keväästä asti, ajattelen voivani kommentoida jotain. Ilman kommentteja tuntisin ehkä itseni tirkistelijäksi.
Itse ajattelen seksin ja erotiikan olevan osa suurempaa kokonaisuutta, osanen ihanaa elämää.
” Se on tila jossa voi jopa itse todeta olevansa lähinnä “tuhon tiellä”, mutta ei kykene valitsemaan muuta tietä vaan lentää kohden liekkejä joiden vetovoima ylittää järjen voiman…”
Tuo kuulostaa kyllä enemmänkin huumeriippuvuudelta
Aika monen olo varmasti helpottuisi sillä, että toteaisi tilanteen olevan vain tunteiden vika.
Esimerkiksi kumppaniaan väkivaltaisesti kohteleva ei tekisikään väärin, tai hänen ei pitäisikään kyetä hillitsemään itseään, koska on raivonpuuskissaan ”vain tunneihminen”
Helppo selitys, eikö? 
”Ei on mun vika, tunteet olivat niin vahvat…” 
Valitettavaa on vai se, ettei tunteiden ”vallanotto” useinkaan johdu noiden tunteiden voimakkuudesta, vaan pitkään jatkuneista tunnemaailman puutteista. Pitkään jatkunut tunteiden kieltäminen, tai puute, johtaa padon lailla murtuvaan tilanteeseen
Siksi esimerkiksi kovassa rakkauden ja hyväksynnän kaipuussa olevat ”ihastuvat helposti”, valitsevat kumppaninsa sokeina todellisuudelle ja aina yhtä ”rakastuneina”
Väkivaltaisen käyttäytymisen taustalla taas on usein kyvyttömyys käsitellä kielteisiä tunteita, jotka sitten purkautuvat räyhäämisenä, henkisenä, tai fyysisenä. Tunnereaktioita kuitenkin
Tunteiden voimakkuutta en lähtisi sillä määrittämään, kuinka ihminen niiden vuoksi riehuu, kuin norsu posliiniliikkeessä
Osalle tunnemaailma on vain virtaava joki, joka toki elämän kivikoissa välillä kuohuu ja myllertää. Tunteet pysyvät kuitenkin pääosin uomassaan, eivät patoudu, vaan virtaavat vahvoina ja vapaina
Kyllä neitseellinen ensirakkaus on nimenomaan sen tietämättömyyden takia vapaa paineista, tietysti ajan myötä suhde kehittyy johonkin suuntaan
Myöhemmissä suhteissa olet kuitenkin kokemustasolla tietoinen siitä, että se onni voi päättyäkin 
Ensimmäisellä kerralla et 
Tuosta tietoisesta suhdekäyttäytymisen petraamisesta, tervehtiminen ei ole koskaan ollut ongelma, eli kumppani ei ole tarvinnut kokea olevansa ”pelkkää ilmaa”. Sitä vastoin olen ottanut tavaksi päättää päivän aina siihen, että mennään yhdessä nukkumaan.
Toisin sanoen valveilla olo päättyy siihen, että hellittään ja keskustellaan päivän tapahtumista. Tuo hetki kestää vaihtelevasti vartista pariin tuntiin ja toisen nukahtaessa voi yökukkuja jatkaa vielä touhujaan. Meillä on hyvin erilainen unentarve, mutta silti tuolla ”rauhoittumisrituaalilla” päätetään jokainen yhteinen päivä
Se on ihan tietoisesti sovittu yhteinen tapa.
Ciao ja hyvää huomenta,
Tervetuloa reissusta takaisin Femme.
Onko rusketusraidat kohdillaan? 
Oikein odotan itsekkin aikaa että opinnot pulkassa, uusi ihana työ alkanut ja pääsee taas hieman lomalla reissaamaan.
Nyt voi nauttia muiden kokemuksista.
Voi Lukija, olet kyllä mainio tapaus.
Tuo on aivan hulppean käsittämätön artikkeli. On kyllä tehty ”pissasta asiaa”. Huh huh!!! 
Ja juu, enemmän ne raadot siellä lemuaa. Ja entäpä pienet lapset, jotka laskettelevat tuotoksensa iloisesti sinne missä ovat.
Hulluja nuo roomalaiset, siis tässä tapauksessa jenkit. Plaah!
Itselläni oli joskus tapana, sanotaanko noin 1/3 kerroista mennä toista vastaan ja suudella. Nyt kun muistaa kuinka useimmiten se valaisi toisen kasvot tai sai jotain positiivista aikaiseksi vaikka olisi ollut huonokin päivä, tuo ettei sitä tehnyt aina kaduttaa. Olemme jokainen huomion arvoisia, emmekä kuulu siis asunnon vakiokalusteisiin.
Meillä halattiin ja suudeltiin, vähintäänkin pussattiin aina erotessa. Nyt eron tullessa tajuaa, kuinka käsittämättömän tärkeitä juuri nämä pienet asiat ovat.
Kuten esim vierekkäin nukkuminen. Yhdessä vaikka sohvalla istuminen hetken illalla, vaikkei samasta ohjelmasta pitäisikään. Ainahan siinä voi vaikka lukea jotain tms…
Enkä nyt tarkoita että täytyy olla jatkuvasti kuin paita ja p…e, mutta läheisyys ja sen antaminen, ruokkii läheisyyden tarvetta. Yleensä ainakin.
Toki täytyy antaa sitä omaa tilaakin. Sitä läsnäoloahan se toisinsanoen on, niin itselle kuin toiselle.
On ollut aika miettiä kaikenlaista tämän kesän aikana, ja tullut huomattua yhtä sun toista omasta käytöksestä, jota on syytä jatkossa hioa ja muuttaa.
Ennenkaikkea varmasti monella on juuri se, ettei kannata luovuttaa hyvien ja positiivisten asioiden antamista ja jakamista, vaikkei se vastaanotto aina olisikaan sitä mitä odottaa. Pitkällä juoksulla se kuitenkin huomataan ja sitä aletaan odottaa.
Ja sen lopettaminen huomataan varmasti. Se on vähän kuin siivoaminen. Jokainen rekisteröi että on puhdasta ja siistiä, muttei siitä yleensä mainita tms, mutta auta armias kun tämä ei olekkaan toteutunut, niin varmasti kuuluu perästä. (esim, yleiset paikat, työtilat, lastenhuone, lasten omien jälkien korjaaminen, puolison sukat ja muut tavarat lojumassa jne…) 
Muistan elävästi itse sen, miten ex:ni on kertonut miten hänestä tuntui ihanalta ja miten se on jäänyt hänen mieleensä ja fantasioihinsa, kuinka eräskin kerta kiiruhdin häntä vastaan ovelle pienissä valkoisissa hot-pantseissa ja topissa, hiukset valtoimenaan auki ja vain hyppäsin hänen syliinsä kietoen jalat ympärille ja halasin, suukotellen kaulaa ennen huulia.
Hän kertoi sen jääneen mieleensä valtavana rakkauden tunteena, ja kun meille tuli sitten ongelmia, hän suri sitä kaikkein eniten, ettei enää nähnyt minussa sitä samaa iloa ja riemua.
Asia jonka olen itse oppinut, on ainakin se kuinka tärkeää miehelle on tietää oman naisensa olevan tyytyväinen ja onnellinen, iloinen. Siinä mielessä olemme ikuisesti ”lapsia” että kiitosta ja kannustusta emme saa varmastikkaan koskaan liikaa aitona annettuna. Miksi emme siis sitä antaisi.
Ymmärrän kyllä sen, että kaikille se ei ole yhtä luontaista, ja tuosta saattaa tulla itsellekkin se ”luonnoton” tai teeskentelevä, epäaito fiilis. Mutta uskon että kaikkeen oppii ja se muuntuu luontevaksi.
Love,
Bella
Ciao,
tuo on hieno tapa Kermit.
Respect for that. 
Varmasti lisää ja ylläpitää yhteenkuuluvuutta. Näin mekin toimimme, kunnes pahaolo otti toisesta (puolisostani) vallan, ja hän vetäytyi omiin oloihinsa.
Siinä onkin sitten taitolaji se irtilaskeminen ja tilan antaminen oikeassa kohdassa.
Ihana kuulla ja lukea hyvistä tavoista, saa aina oppia tulevaa varten. Ainakin ajattelemista ja vinkkejä.
Joka päivä on mahdollisuus oppia jotain uutta ja virkistää muistiaan.
Love,
Bella
Ciao,
tässä eräs lemppari bändini hyvä biisi jonka sanomaa olen miettinyt paljon, vaikkei se nyt ihan kokonaisuudessaan menekkään yksi yhteen, vaikka petielämä rulettikin aivan täysillä.
http://www.youtube.com/watch?v=XtmFXJTZDYI
Love,
Bella
Hei
Kiva katariinankamarissa, että haluat osallistua keskusteluihimme ja kommentoida blogissani
Minä yritän tehdä ”raamit”, ja nytkin yritän kuumeisesti miettiä seuraavaa aihetta, ja te lukijat rakennatte blogin sisällön 
eli kerrotte kokemuksistanne ja tunteistanne.
Tuosta yhdessä nukkumaan menosta, on myös minulle tullut tapa. Tein edesmenneen mieheni aikoihin todella paljon työtä ja usein pääsin nukkumaan vasta yöllä, silloin ei raaskinut herättää kultaansa kömpimällä hänen syliinsä nukkumaan. Olenkin ottanut tämän huomioon kaikkien sen jälkeen tulleiden kumppaneiden kanssa, ja nyt menemme aina yhdessä nukkumaan. Tässä auttaa se, että unen tarve ja rytmi on suurin piirtein sama
Kun yörituaaleihin kuuluu lähes joka iltainen rakastelu, niin se uuvuttaa ihanaan uneen, eikä kummankaan tee mieli lähteä esimerkiksi vielä koneelle 
Vai että näin….
(Tulikohan oikein… yritin kyllä tehdä Lukijan ohjeiden mukaan….)
Äääh meni TAAS mönkään…
No, se linkki sentään tuli tuohon. Alan oppia
Edellisen kommenttini linkki tuli vahingossa tuon tekstin taa, eli kun siitä klikkaatte niin pitäisi aueta..
. Tuossa miettiessäni asioita muistin, että toisinaan minullakin on tapana kävellä kumppania vastaan ja auttaa esim. kauppakassien kanssa pusun annettuani ja sitten kysyä päivästä.
!
femme sanoo:
7.8.2012 klo 22.20 >a Kuulostaa hauskalta femme
Minäkin olen paapoja ja passaaja. Teen kumppanilleni aamiaista joka ilta valmiiksi jääkaappiin odottamaan, pesen tämän pyykit (tietysti siinä samassa kun omanikin) ja muutenkin pidän huolta että hänellä on hyvä ja viihtyisä olla. Toisinaan tulee olo että passaan häntä liiaksi, vaikka hän on siitä kiitollinen ja iloinen, eikä edes sitä erikseen pyydä, vaan teen sen vapaaehtoisesti. Minkäs teet, olen liian kiltti
”Myöhemmissä suhteissa olet kuitenkin kokemustasolla tietoinen siitä, että se onni voi päättyäkin. Ensimmäisellä kerralla et” Kyllä minä ainakin olen tietoinen, että tämä suhde voi kestää tai sitten ei kestä. Elämme päivän kerrallaan, ja tulevaisuus tuo tullessaan sen mitä tuo.
”olen ottanut tavaksi päättää päivän aina siihen, että mennään yhdessä nukkumaan. ” Tuollainen tapa on mukava. Pidä ihmeessä siitä kiinni
Bella: Ihanaa Nickelbackia
femme: ”Kun yörituaaleihin kuuluu lähes joka iltainen rakastelu, niin se uuvuttaa ihanaan uneen, eikä kummankaan tee mieli lähteä esimerkiksi vielä koneelle ” Voi kun kuulostaa ihanlta. Pitäisi ottaa itsellekin tuollainen tavaksi, mutta aina se vaan tuppaa menemään niin, että toinen nukkuu jo kun toinen vielä vaan kukkuu
Mutta yhtä ihanaa on myös jos saa herätä toisen vieressä aamulla, joko yhtäaikaa, tai katsella toista hetki kun tämä nukkuu suloista untaan
”Kyllä neitseellinen ensirakkaus on nimenomaan sen tietämättömyyden takia vapaa paineista”
Jostain syystä sitten useatkin foorumit ja artikkelit käsittelevät sitä kuinka mm. se ensikerta jännittää ja siitä otetaan aivan käsittämättömiä paineita…
Kysellään pitääkö suostua, kuuluuko sen tuntua siltä tältä ja tuolta saanko seksitaudin kun olemme molemmat neitsyitä entä saatanko sittenkin tulla raskaaksi saatuani poikaystävän spermaa suuhuni…
Todellakin tietämättömyyden takia vapaata paineista
Minulla on neitseellinen suhde ja vaikka olin asioihin perehtynyt, kenties enemmän kuin moni muu… Siis teorian tasolla luettuna (muutakin kuin seksilehtiä), niin kyllä siinä paineita piisasi… Seurustelunkin suhteen olin tuossa ”neitsyt” ja kaikki oli siis uutta mitä vastaan tuli… Kyllä se vain nosti paineita sekin…
Sivusuhde oli sitten vasta toinen kerta tuota kaikkea ja vaikka jo tiesin kokemuspohjaisesti asioista, niin silti oli paineita, koska tämä oli uusi ihminen… Ei tosin niin suuria kuin ”silloin ennen”
Mutta ei siinä mitään… Kermit nähtävästi on tapaus jota ei ensimmäinen laskuvarjohyppy jännitä lainkaan ja hyppy kolmesta tonnista tapahtuu vailla paineita ja vasta sitä seuraavat luovat paineita koska sitten tietää mitä voi odottaa
Muutama kohta tuolta elinan vinkkaamasta jutusta jotka herättävät kysymyksiä
”Nainen menee kontilleen nojaten jokaiselle raajalleen. Mies seisoo naisen takana, pitäen kiinni naisen lantiosta liikuttaen naista eteen ja taakse, penetraation tahdissa.”
Tätä asento vinkataan siis ”normikokoiselle”, mutta ilmeisemmin hyvin lyhyt jalkaiselle miehelle…
Kuinka hän muutoin voisi seisoa kontillaan olevan naisen takana, pitäen lantiosta kiinni ja penetroida
Huomautan, että vinkissä on muunnosehdotuksena asennolle se, että nainen on kontillaan sängyllä joten tuossa edellä olevassa vinkin alkuasetelmassa nainen ja mies ovat samalla pinnalla…
Sitten tuo sana normi aiheuttaa hassuja huomioita
… No joo… ”Asiaan” 
Normi sanaa käytetään siis puhekielessä sanan normaali tilalla ja mitä sitten oikeastaan normaali tarkoittaa?
”säännönmukainen, odotuksia vastaava, hyväksyttävä, tavanomainen”
…hyväksyttävän kokoinen kalu
Ja samasta ”reippaasti takaapäin” asennosta on yhä kyse seuraavassa…
”Mies kiihottaa varmasti katsoa kuinka hän työntyy sinuun, samalla kivesten painautuessa naisen peppua vasten.”
Ihmettelen vain, että kuinka ne kivekset pystyvät painumaan peppua vasten…
Toisaalta voi myös kysyä, että mitä se mies tuossa kiihottaa
Sitten tästä ”Hänellä on aika iso”… Eli ”Lehmityttö väärinpäin”
”Mies makaa selällään nostaen lantiotaan ja peppuaan ylös nojaten olka- ja kyynärpäihinsä, pitäen käsillään lantiotaan korkealla.”
Tähän nyt ei ole mitään sinänsä sanottavaa… Varmaan ihan toimiva juttu juu, vaan tämän kaltaiset asennot kyllä antavat sitten niitä perusteita siellä salilla käymiseen
Ehkäpä tuo on hiukan turhan lähellä akrobatiaa kuitenkin…
”Ennen kuin mies laukeaa, kannattaa kuitenkin vaihtaa asentoa ettei vain penis revähdä.”
Lihas voi revähtää, mutta penis kun ei ole lihasta niin…
Haettaisiinko tässä kuitenkin sellaista asiaa kuin peniksen murtuma…
”Vamma syntyy kun erektiossa oleva penis taipuu voimakkaasti, yleensä yhdynnän aikana. Potilas kuulee usein paukahduksen, syntyy kova kipu ja erektio laukeaa. Peniksen varteen syntyy turvotusta ja mustelmaa kun paisuvaiskudoksen valkokalvo repeää. Joskus myös corpus spongiosum ja virtsaputki voivat revetä. Diagnoosi tehdään yleensä esitietojen ja kliinisen kuvan perusteella, ultraäänestä voi joskus olla apua. Vamma vaatii operatiivisen korjauksen, leikkauksessa revennyt paisuvaiskudos ommellaan.”
Tekee oikein pahaa kun tuota murtuman kuvausta vain lukeekin
Lopuksi vielä ”kevennys” jonka perusteella mies on aina jonkinlainen surkimus <a href="http://www.mtv3.fi/helmi/seksi/artikkeli.shtml/2011/06/1338808/mita-seksiasento-paljastaa-miehesta"lempiasennostaan riippumatta…
No niin… Taisin saada elinalta tartunnan
Siis…
lempiasennostaan
Ei kai Femmellä vaan ole ´suorituspaineita´ blogin uusien aiheiden suhteen, aivan suotta, sillä keskusteluhan soljuu varsin mukavasti. Uusi aihe tulee kun on tullakseen.
Tuon kokemattomuudesta ja kokeneisuudesta keskustelun seurauksena aloin miettiä seksielämääni ennen miestäni,enkä muista siinä olleen mitään kohokohtia, miehiä laskeskelin olleen kuusi, toivottavasti muistin edes kaikki. Yksikään heistä ei jäänyt minään erityisenä mieleen, luultavasti en muuten minäkään heille kenellekään.
Ajanlaskuni antoisan seksin suhteen alkaakin miehestäni, kaikki ihanat asiat seksissä olen kokenut hänen kanssaan. Tärkeimpinä elementteinä antoisaan seksiin tunnun tarvitsevan rakkautta, luottamuksen toiseen, leikkimieltä ja turvallisen tunnesiteen. Luulenpa ettei pelkkä naiminen ilman tunnesidettä tuntuisi yhtään miltään. No joo, tunnen itseni lausuntoineni täällä hieman puritaaniseksi. Toisaalta ajattelen olevani melko suvaitsevainen ja yritän ymmärtää tätä elämän monimuotoisuutta.
Hei
Kyllä minulla on jo vuosia ollut tiettyä painetta uuden aiheen kanssa
vaikka ne ovatkin sitten luotu vain muutaman sanan tai lauseen pohjalta 
Minulla on Helmen eli maikkarin puolelta toive, että kirjoittaisin vähintään kaksi uutta otsikkoa kuukaudessa, tämä siksi, että blogiani lukevien joukko on pääosin sitä hiljaista joukkoa, jotka vain lukevat kommentoimatta. Tietysti he lukevat myös keskusteluja, mutta jos niitä ei seuraa päivittäin, tai tasasin välein, niin putoaa keskustelusta.
Nyt kun olen ollut lomalla ja muutenkin tiiviisti uuden ystäväni kanssa, niin lukeminen ja kirjojen ostaminen on jäänyt vähemälle, niistä ammennan usein niitä aiheita
Okei, kiitos selvennyksestä nyt ymmärrän paremmin.
Aluksi luin vanhoja itseäni kiinnostavia tekstejä nopeasti silmäillen, vanhoihin keskusteluihin ei vaan tullut vastattua. Nyttemmin seuraan käynnissä olevaa keskustelua päivittäin. Ensi viikolla alkavat työt, toivottavasti tämä rentotunut fiilis säilyy.
Hei, Femme. Kun mietit uutta osiota, niin voisiko yksi aihe olla erilaiset seksivälineet ja kokemukset niistä? Muistaakseni niille ei ole ainakaan omaa otsikkoaan ollut.
Itse en esimerkiksi pidä dildoista, kun ne ovat mielestäni jotenkin naurettavia ja niiden ääni häiritsee. Sen sijaan vastikään ostin spider gag -suurenkaan, josta on ollut jo paljon iloa
Välineitähän on jos jonkinlaisia, olisi kiinnostavaa kuulla muiden kokemuksia – jo siinäkin mielessä, mikä on oikeasti kestävä ja mikä ihan pilipalikamaa. Plus sitten tietty vinkkejä kotitarvelelujen kehittelyyn, tavallisesta keittiöstähän löytyy jos jonkinlaista apuvälinettä.
Tämä nyt on täysin out of topic mutta ”pakko” laittaa jatkoksi tuohon tekojärven tyhjentämisestä kertovaan ja Bellan kommenttiin liittyen ”Ja entäpä pienet lapset, jotka laskettelevat tuotoksensa iloisesti sinne missä ovat.”
Yritä siinä sitten sanoa pienille lapsille ettei niin saa tehdä varsinkaan uimahallissa, kun on nämä aikuiset esimerkit
Mietin vain jotta mahtavatko naisuimaritkin olla yhtä ”fiksuja”… Jotenkin vaikea uskoa…
Joten siitä vaan sitten nauttimaan uimisesta sen jälkeen kun kilpauimarit ovat lopettaneet harjoitusvuoronsa
Phelps avoimena: ”Virtsaan altaaseen
On ollut aihe Lelulaatikko
Juu, niinpä onkin, Lukija. Ehkä täällä tosiaan on jo kaikki sanottu seksistä
Pitipä heti varmistaa ymmärsinkö oikein…
Spider gag
Paljon on sanottu, vaan tuskin edes lähelle kaikkea
Tuollainen rengas juuri, tosin mulla on vielä hieman isompi halkaisijaltaan. Eli sisään mahtuu hyvin normikalu tai jopa hieman normia reippaamman kokoinen.
Hehhe, vai sai Lukija tartunnan
Tuo ekan linkin arikkeli ei minun mielestä ainakaan pitänyt yhtään paikkaansa kun sitä oman mieheni kohdalla vertasin.
Seuraavassa puolestaan osui lähinnä tuo ensimmäinen. Oikein nauroin tuolle: ”Hän on selvästi peppumies, sillä hänen lempinäkymänsä makuuhuoneessa olet sinä koko komeudessasi, takaapäin. Takaapäin-mies on useammin enemmin ori, kuin metroseksuaali. Hän ei ole kovin kiinnostunut siistimään omaa karvaisaa edustustaan, ja joskus voi jopa tennissukat jäädä jalkaan. Hän on usein kovaääninen suorituksen loppumetreillä.”
Aika paha tartunta olikin näemmä
Huomasin vasta nyt kun mainitsit ”seuraavan linkin”…
Tarkoitus oli nimittäin korjata tuo epäonnistunut viritys, mutta onnistuinkin laittamaan siihen tuon toisen linkin
Että sellainen päivä siis tänään
Noista vaihtoehdoista oikeastaan ”parhaiten” sopii myös tuo sama takaapäin… Ainoa vain, että on tuo suurin hohto kyllä karissut jo takaapäin olemisesta… Kun sitä se on käytännössä aina… Nooh… Kuitenkin on, sillä on se enemmän kuin ei ollenkaan
Iltaa
Niin kuin Lukija ehti jo vinkata, niin on meillä ollut se Lelulaatikko
mutta toki voimme keskustella lisää seksileluista. Itse olen kyllä vahvasti tärisevän dildon kannattaja, vaikkakin sen kova ääni vähän häiritseekin. Se on kiva lelu niin naisen kun miehenkin käyttää 
yhdessäkin sillä saa paljon tyydytystä aikaiseksi 
Taitaa olla niin, että joku on kääntänyt tuon elinan vinkkaaman asentolinkin esimerkiksi englanninkielestä suomeksi, eikä oikein paneutunut itse tekstiin
Siksi lyhytjalkaisia miehiä ja muita kummajaisia tuli esille. Itse kun olen sanasokea ja luen tekstiä melko nopeasti, niin en edes huomaa tuollaisia virheitä tekstissä 
olen heti asennossa 
Vastaavanlaisia virheitä löytyy eri oppaista, ihan selvästi kirjoittaja on kopioinut ne jostain ymmärtämättä mitä kirjoittaa tai ei ole koskaan kokeilut asentojen toimivuutta 
Ehkä ei ole harrastanut koskaan muuta, kuin lähetyssaarnaajaa 
Vinkkejä aiheeksi otetaan mielellään vastaan
Ciao,
ai kääk ja kamalaa.
Täytyy kysyä tutulta uimarilta pissiikö hänkin altaaseen. Hyi Hyi…
Ihme Jannuja…
Love,
Bella
Että tämmöistä:
Tässäpä ovat pojat osuneet asiaan artikkeleista päätellen.
http://www.youtube.com/watch?v=tu1bF_zGCdw
Vintiöt….
Repesin tuolle Bellan videolinkille
Iltaa. Kovinpa synkäksi maalailit, Lukija, kahden kokemattoman ihmisen seurustelun ja suhteen. No, enhän minä ole – ainakaan tietääkseni – sellaisessa pitempiaikaisessa suhteessa ollutkaan. Kahdella pojalla ei ollut ollut vielä muita kokemuksia mutta minulla oli jo ollut. Muilla taas oli ollut ainakin jotain kokemuksia silloin kun minulla ei vielä ollut tai oli ainakin hyvin vähän.
Mutta en minä muista mitään erityistä murhetta ja tuskaa tunteneeni siitä, miten seurustelu sujuisi tai miten seksi sujuisi enkä muista niiden poikienkaan puhuneen mitään sellaista.
Vaikka mistäpä minä tiedän, miten mahtoivat pelätä ja murehtia mielessään, kun ei ollut tuota nykyään niin muodikasta avointa keskustelua asioista
. Mutta toisaalta se olikin sitä iloista ja vapaata 70-lukua kun ei aidsiakaan ollut vielä keksitty 
.
Ainoat murheet asiassa olivat kotiväen – etenkin nykymittapuiden mukaan – käsittämätön ahdasmielisyys ja seksikielteisyys ja se, että en päässyt seurustelemaan omasta mielestäni riittävän aikaisin ja oikein mieleisen ihmisen kanssa.
Mutta ehkä juuri siksi ei mitään ihmeempiä jännityksiä ollut – olin juuri täyttänyt 18, kun seurustelut ja seikkailut alkoivat – ja minulla oli – varmaan hyvän isäsuhteeni vuoksi – tietty perusluottamus miehiin ja edelleen minusta on helppo jutella ja seurustella lähes kaikkien miesten kanssa.
Pois saa laskea vain karkeimmat ja sovinistisimmat tyypit – eli ne, joiden keskustelutaito ja psykologinen ymmärrys on nolla. Ja mies on aina hyvä ja kiva kunnes toisin todistetaan eikä päinvastoin
.
katariinankamarissa: miesten määrässä olemme kohtalotovereita – riippuen tietysti vähän, mitä seksikokemukseksi lasketaan
– mutta minun täytyy kyllä sanoa, että kaksi parhaista seksikokemuksistani tapahtui niin, että olin tavannut kaverin samana päivänä enkä ole ikinä niitä katunut 
. Sivusuhteeni kanssa on sitten ollut niitä ”parhaita kokemuksia” hyvinkin usein ja siinä allekirjoitan, että tietty luottamus ja tunneside – tosin valitettavasti vain niillä puolivaloilla 
– vaikuttaa. Miksei myös mieheni kanssa – tietty toveruus on, ja tuttu tekniikka on hiottu huippuunsa ja jos ei tule yllätyksiä niin harvemmin tulee isompia epäonnistumisiakaan 
.
Joo meillä myös vähän kyllästyttää välillä tuo takaapäin. No, viimeksi oli taas vaihtelun vuoksi edestäpäin kun mieheni halusi suudella ja halailla samalla
Mutta nyt öitä
!
”Kovinpa synkäksi maalailit, Lukija, kahden kokemattoman ihmisen seurustelun ja suhteen.”
Tiivistelmänähän tuo on lähinnä ”nähtävä”, sillä eivät nuo kaikki ole päällä samaan aikaan
”olin juuri täyttänyt 18, kun seurustelut ja seikkailut alkoivat”
Olin 23 kun seurustelu ja seikkailu alkoi… Siis se ensimmäinen ja ”viimeinen”…
Huomenta,
ken tykkää niin tykkää… minä ainakin
Piristystä kaikille liikunnan vastustajille.
Specially Lukijalle joka ei kannata salia.
http://www.youtube.com/watch?feature=endscreen&NR=1&v=GKNo-N75_yk
Bella
Buah hah hahhaa!
Vanhaa kunnon sukupuoli valistusta.
http://www.youtube.com/watch?v=X3ZXqKZXrcE&feature=related
Love,
Bella
Jaa-a Lukija, sen ainakin tiedän, että moni hieno asia olisi jo tähänkin mennessä jäänyt kokematta, jos suhtautuisin noin synkästi ja epäilevästi kaikkeen
Osa ihmisistä on epävarmoja ihan pohjimmiltaan, silloin suhdettaan ja seksiä vatvoo, vaikka niissä olisi kaikki ihan ”normaalia”
Tuollaisessa tapauksessa on aika sama, löytyykö kokemusta, vai ollaanko vasta opettelemassa 
Enkä usko: ”No ei se ainakaan toimi, koska…” –asenteen paljoa auttavan 
Mitä tuohon yhdessä ”nukkumaan menoon” tulee, niin sitä on vain oppinut siihen, että välittäminen osoitetaan puurtamalla. Siksi sitä joutuu ihan tarkoituksella opettelemaan ”läsnäoloa”, enkä tarkoita sillä sitä, että tehdään jotain yhdessä
Toki kaikki yhdessä touhuaminenkin on tärkeää, mutta välillä vain pitää ”olla” toisen kanssa, tekemättä mitään oheistoimintoja
Sitä niin helposti päivät täyttyvät, kun on tottunut tekemään töitä ja opiskelemaan samalla, sitten on harrastuksia melkein joka illaksi ja niin edelleen. Siinä laittaa läheisensä helposti asemaan, jossa teet jotakin ja toinen on ”seurana” siinä mukana. Se ei kuitenkaan ole intiimiä läheisyyttä kasvattavaa yhdessä oloa, vaan kumppanille kannattaa antaa myös ”vain hänelle” varattua aikaa
Synkkää ja synkkää…
Epäileväistä kenties hyvinkin juu…
Toisaalta en koe mitään merkittävää jääneeni paitsi, mutta todennäköisesti olen joitakin turhia pään kolhimisia välttänytkin… Joskus toki myös siksi jotain kyllä on ohikin mennyt, vaan tarvitseeko kaikkea kokea edes mitä ulottuville osuu?
Hauskaa sinänsä tuo kuinka koetat vaikuttaa jotenkin positiiviselta, mutta kuitenkin sitten käytät tuollaista sanaa kertoessasi välittämisen osoittamisesta…
Puurtaa… Asia jonka eteen joutuu puurtamaan, kun ei oikein vaikuta sellaiselta josta pitäisi, vaan täytyy kun on pakko …puurtaa
(Puurtaa = uurastaa, ahertaa, ponnistella, puskea)
Mutta tämä on tietenkin makuasia ja tuota puoli täysi/tyhjä aluetta…
”Siinä laittaa läheisensä helposti asemaan, jossa teet jotakin ja toinen on ”seurana” siinä mukana. Se ei kuitenkaan ole intiimiä läheisyyttä kasvattavaa yhdessä oloa, vaan kumppanille kannattaa antaa myös ”vain hänelle” varattua aikaa ”
Tuossa Kermitin kommentissa on vinha perä. Tuo ”vain hänelle varattu aika” on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Se kerryttää hyvää ja korkoa sitten ainakaan. Kerran jätin kesällä harrastereissut väliin ja ”uhrasin” 3 kesälomaviikkoa vain hänelle. Uskomattomat viikot ja sitä hyvää seksintäyteistä aikaa riitti vuosiksi eteenkin päin.
On tosiaan tärkeää, että välillä tehdään niitä juttuja yhdessä, eikä vain olla samassa huoneessa ja tehdä molemmat jotain omiaan ja pidetä sitä ”yhteisenä tekemisenä”.
Hassu tuo kumivideo ja -biisi Bella
Sleepy Sleepers on ”Aito Asia”
Toisin kuin tuo Hedberg joka ei kyllä uppoa oikein…
Mitähän tuo ”vain hänelle varattu aika” muuten mahtaa teillä oikein olla käytännön tasolla?
Sillä itselläni ainakin on aika herkässä tunne siitä, että muuta aikaa ei ole kuin ”hänelle varattua” tai ”hänelle/perheelle” ja muu aika mihin ei lasketa palkkatyöhön kuluvaa aikaa on erikseen ”anottavaa” vapaata tästä ”hänelle varatusta ajasta”…
No tuo ei sikäli ole hankalaa, koska en oikeastaan harrasta mitään sellaista mikä edellyttäisi kodista poistumista.
Hei
Vain Hänelle varattu aika voin usein olla aikaa, jonka esimerkiksi viettää esimerkiksi Hänen harrastuksensa parissa. Edesmennyt mieheni oli liikemies mutta myös aikanaan huippu-urheilija, urheilu harrastus jatkui kuolemaan asti, joka tarkoitti sitä, että tuli osallistuttua hänen kanssaan siihen ja sen seuraamiseen.
Seuraava kumppanini oli ex-viihdetaiteilija
joten myös hänen intresseihin tuli paneuduttua. Tämä viimeinen exä harrasti ratsastusta, joten osallistuin hänen harrastukseen, kilpailumatkoihin ja hevosen hoitoon. Uusimmallakin ystävälläni on rakas harrastus, mutta saa nyt nähdä, koska osallistun siihen, ja osallistunko ollenkaan 
Tuo on nyt kyllä enemmänkin jatkumoa tuolle ”paapomiselle” joka alkaa aamupalan tekemisestä ja päättyy hyvän yön seksiin
Meillä on sikäli ”helppoa” kun kumpikaan ei harrasta mitään sellaista johon voisi liittyä.
Pari kertaa on käyty yhdessä tapahtumissa jotka ovat olleet ns. minun juttuja näiden vuosien aikana ja se riitti minulle… Vaimoa en mukaan kysele kolmatta kertaa.
Hän käy omissa jutuissaan myös yksin eikä halua kuljetusta enempää minulta osallistumista
Toisaalta ei tässä oikein harrasteisiin ole aikaa saati varaa sen enempää kuin energiaakaan.
Harrastukset kun ovat enemmänkin sinkkujen lapsettomien ja eläkkeellä olevien puuhia. Eivät ”aviomiesten”… Tiedättehän sen joka sanoi ”tahdon”
Kyllähän nainenkin sanoo tuolloin tahdon, mutta se on aivan eri asia se
Ciao,
niin se vain on että elämä ja siperia opettavat. Sain juuri postissa lapseni hääkutsun.
Ihanaa! Hekin ovat toistensa ensimmäiset, ja muistan kyllä että kaikennäköistä jännitystä ollut ilmassa aikoinaan seksiin ja parisuhteeseen liittyen.
Jokainen elää ja kokee nekin asiat luonteidensa ja mielensä mukaan.
Joko jännittäen tai sitten ei.
Itse en jännitellyt aikoinaan liimeämmälti omia ekoja kertojani.
Love,
Bella
Saat tuo puurtamisen kuulostamaan todella hyvältä Lukija!
Uurastaa yhteisen hyvän eteen, ahertaa kodin askareissa, ponnistelee ongelmien selvittämiseksi ja puskee aina välillä eukkoaan.
Eikös siinä ole hyvät vinkit parisuhteessa elävälle miehelle? 
Heh, taidat olla aika miehen ehdoilla elävä nainen Femme
Ei siinä mitään väärää ole, mutta nuoret naiset pakkaavat olemaan aika paljon itsekeskeisempiä nykyään 
Tosin poikkeuksiakin on! 
Joka tapauksessa tuossa kahdenkeskisessä ”läsnäolossa” nimenomaan on kyse muusta, kuin yhdessä tekemisestä, tai pelkästään samassa talossa olemisesta
”Joka tapauksessa tuossa kahdenkeskisessä ”läsnäolossa” nimenomaan on kyse muusta, kuin yhdessä tekemisestä, tai pelkästään samassa talossa olemisesta”
Sehän tässä jo tiedetään, että kyse on jostain muusta…
Kovin on vaikeaa vain näköjään muovata ”se jokin muu” sanoiksi, joten voi vain arvata kuinka vaikeaa se onkaan sitten puurtaa teoiksi saakka
Googleta hyvä mies, googleta
Netistä artikkeleita tulee tietysti laadullisesti laidasta laitaan, mutta saat jonkinmoisen käsityksen asiasta. Esimerkiksi haulla: ”läsnäolo parisuhteessa” saat muutaman helmekin artikkelin aiheesta
”Läsnäolo” ja ”Läsnäolon taito” nyt ovat sellaisia muotisanoja, että kaikenlaista niiden alta löytyy
Hei kaikille!
Ei tässä pysy enää millään perässä kun on niin paljon kommentteja
.
Yhteisistä harrastuksista sen verran, että minun miehelläni on ollut lähes koko pitkän liittomme ajan hyvinkin paljon aikaa vievä harrastus, joka jatkuu edelleenkin, mutta nykyään hän pääsee siinä jo vähemmällä ajankäytöllä.
Kyllä silloin kun lapset olivat vielä pieniä, niin joskus pinna kiristyi siitä kun kaikki menot piti suunnitella kilpailujen mukaan. Tosin olen kyllä myös innolla seurannut ja ollut kannustaen mukana kuten lapsetkin tässä hänen harrastuksessaan.
Nyt ”vanhoilla”
päivillään hän on sitten ollut jo useamman vuoden ajan innokkaana mukana ”minun harrastuksessani” joka siis ei ole enää yksinomaan minun 
. Samoin kuin minä olen tavallaan ominut ihan ikiomana osan samaa harrastuslajia kuin hänellä on. Siis olemme sekoittaneet nämä systeemit keskenään 
!
Meidän yhteinen perinne on perjantai illan myöhäinen päivällinen ja sama toistuu kyllä lauantaisinkin, mutta perjantai tuntuu aina spesiaalilta työviikon jälkeen
.
sallyann
Hei
Kyllä meillä on eletty täysillä molempien tekemisissä, niin harrastuksissa kuin työssäkin ja koti on pyhitetty yhteisille nautinnoille
Minä kun tuppaan olemaan, tai olin ainakin ennen, työnarkomaani, yksityisyrittäjä kun olin 
En minä pelkästään miehen ehdoilla elä 
mutta toki otan miehen aina huomioon. Kun ollaan yhdessä 24/7 niin on otettava huomioon toisen intressit ja soviteltava omia niiden lomaan. Perhe, työ ja ystävätkin täytyy saada siihen vielä mahtumaan, sopivassa suhteessa.
Edesmenneellä miehelläni oli tapana tulla lukemaan esimerkiksi Hesaria minulle ääneen, kun tein sellaista työtä, jossa se ei häirinnyt. Ilman sitä en olisi koskaan ehtinyt lukea lehtiä
Meillä on aina istuttu sohvalla vierekkäin ja kyhnytetty toistemme kupeessa, niin ennen ja niin nytkin 
Ruokailu on eräs rakas tapahtuma ja keskustelut niiden yhteydessä. Nykyisin valmistamme ruokaa yhdessä ystäväni kanssa, aamiaisesta alkaen 
Aikasemmissa suhteissa miehet ovat olleet kyllä aina läsnä keittiössä, kattaneet, keskustelleet jne. Ja niin kuin kerroin, niin nukkumaan ollaan menty yhdessä, paitsi silloin, kun tein oikein paljon töitä. On meillä nämä tietokoneetkin vastakkain pöytienpäissä 
ja kumpikin keskittyy omiin juttuihin niillä.
Eli ei pysty selittämään Kermit omia puheitaan vaan käskee vain googlettamaan jotta löytäisin tuon muotiaiheen…
Noh… En ole muodin perään joten googlettelut joutaa jäämään
Femme mainitsi keittiössä yhdessä tekemisen…
Ei onnistu minulta ainakaan helposti, että siinä olisi joku häiriötekijä. En puutu muiden tekemisiin siellä, enkä halua heidänkään tulevan siihen sekaan kun itse teen.
Olin ennen aika herkästi lukemassa ääneen kaikkea mikä tuntui kiinnostavalta tai hauskalta, mutta sitä tapahtuu enää harvoin… Se vain on jäänyt kaiken muun metelin jalkoihin sekä siihen ettei kuuntelijoita ole.
Mekin laitamme yhdessä ruokaa ja välillä laitamme ruokaa yhdessä ystäviemme kanssa. Yhteinen harrastus siis.
Lapsetkin pitäisi kyllä mobilisoida tehokkaammin yhteisiin asioihin. Muuten kiinnostuksen kohteet mieheni kanssa eroavat aika lailla, mutta hyvä niin.
Tänään yllätin itseni unelmoimasta yksinäisellä lounaalla Jyväskylässä. Tälläinen on aika harvinaista minulle, ehkä sain kimmokkeen Lansonin roseesta? (vain yksi lasi huom.)
Näin se loma lähestyy loppuaan, mutta niin kai pitääkin.
Musta Joutsen (= MJ), kiitos vastauksesta tuolla yllä. On mukavaa saada reilu vastaus kommenttiinsa.
Niin eihän sitä tiedä vielä mihin sitä tässä ehtii. Vaaniva viidenkympin villitys voi ehkä iskeä minuun mieheni sijasta?
Iltaa
Noista yhteisistä harrastuksista….
Meillä ei ole yhteistä harrastusta, eikä oikeastaan omiakaan.
). Olen ollut ”katkolla” jo noin kolme vuotta ja odotan taas että tulee uusi ”innostuksen aalto” jatkaa taas juttujani. Sitä odotellessa…
Miehellä on omat ajanvietteensä kotona niinä aikoina kun emme tee asioita yhdessä tai ole poissa kotoa. Minun harrastukseni taas on sellainen, että sitä tehdään silloin kun tulee fiilis siihen (ja ei, se ei ole liikuntaan eikä seksiin liittyvä
Meillä kumpikin ruokailee omaan tahtiin, mutta yleensä minä teen lounaan/päivällisen. Meillä on molemmilla hieman erilaiset ateriarytmit, joten siksi on helpompaa kun kumpikin syö sitten kun nälkä on.
Tämmöistä meillä…
Ciao,
minulla on ollut aikuisissa suhteissa myös aina yhteisiä harrastuksia puolisoideni kanssa, mutta en koe sitä välttämättömänä.
Mutta ymmärrän hyvin halun olla toisen touhuissa mukana tai että alkaa harrastamaan itse myös samaa.
Se voi olla hyvinkin kätevää, varsinkin jos jälkikasvua, koska lasten hoitaminen on usein jo arjessa vuorottelua työaikojen yms takia.
Muuten sitä on äkkiä aina eriaikaan kotona, kuten meille kävi viimeisimmän ex:ni kanssa silloin kun olimme yrittäjiä kumpikin.
Ja myöhemminkin kun tein työtä hänen firmassaan ja muualla asiakaspalvelussa. Treenasimme lapsen ollessa vähän isompi yhdessä juuri siksi, että kun salilla oli lapsiparkki, saimme näin yhteistä aikaa. Tosin kyllä kumpainenkin pitää treenaamisesta. (hänkin entinen urheilija, myös kilpaillut ja valmentanut)
Läsnäolosta senverran että itse pidän Tollen Läsnäolon voimasta. Puhutteleva kirja, jota joutuu lukemaan ajatuksella.
Good Night Sleep tight
Bella
Minusta on ollut aina hieman sellaisia ”huh huh…” päätä puistellen ajatuksia herättäviä nämä ”yhteiset harrastukset yhtenevät tuulipuvut” joukkoon kuuluvat parit…
En oikein usko, että parisuhteeni olisi kestänyt tätäkään jos olisimme olleen siten samanlaisia tai, että vaimoni olisi pyrkinyt ymmärtämään ja osallistumaan kiinnostuksieni kohteisiin… Minusta kun sen harrastuksen pitäisi olla juuri sellainen jossa tuosta parisuhteesta pääsee tavallaan irti.
Meillä oli varsinkin ennen lapsen syntymää se yhteinen harrastus, että olemme molemmat (pinnallisesti) kiinnostuneita melkein kaikesta ja olemme kulkeneet paljon erilaisissa tapahtumissa, näyttelyissä jne.
Matkailu on tietysti myös hiukan sama asia mutta sitä uutta on vain koettavissa ja nähtävissä matkoilla vähän enemmän. Olen joskus sanonut täälläkin, että ehdottaisinpa reissua jokseenkin mihin tahansa, mieheni sanoisi, että joo – hiwno juttu – koska lähdetään
…
Tuollaiset yhteiset riennot ovat minusta sitä toiselle kokonaan annettavaa aikaa. Tulee keskusteltua ja eivätkä ainakaan arkihommat häiritse toisen huomaamista. Nykyään ovat älypuhelimet ym. tietysti helposti tulossa siihenkin väliin – että kahdenkeskistä aikaa limittävät myös esim. 200 Facebook-kaverin kuulumiset. Mutta kyllä se helpommin on toiselle omistettua aikaa kuin tavallinen kotonaolo.
Ihan yksinkertaisimmillaan voi keskustelulle luoda mahdollisuuden kävelemällä yhdessä (rauhallisessa ympäristössä) ja näin kesällä vaikka pysähtymällä kauniiseen paikkaan yksinäiseen paikkaan piknikille. Ihan keskikaupungilla tuo ei kenties onnistu mutta jo lähiössä hyvinkin – maaseudusta puhumattakaan.
elina: minusta taloudenhoito toisen puolesta on vähän eri asia kuin ilahduttaminen lahjoilla, yllätyksilä jne. Siihen voi tuntea varsinkin alussa suurta tarvetta ja sitä voi tehdä ilolla mutta jos perhe kasvaa tai sitten kun ikä lisääntyy ja energia tai rakkaus vähenee, homma voi käydä aika rasittavaksi. Kyllä parempi olisi, jos pari opettelisi jo alussa ja lapsettomana jonkin työnjaon. Että tehtäisiin yhdessä tai että olisi omat vastuualueet. Jos mies on tottunut, että hänelle pyykätään ja tuodaan aina ruoat pöytään, se on saavutettu etu, josta on varsin katkera luopua enää koskaan.
Kyllä meillä mies leikkaa nurmikon, ja itse viikkaa pyykkinsä kaappiin,yrittää korjata jos joku laite hajoaa… ja toisinaan ihan yhtäkkiä innostuu tekemään kovasti kaikkea homma, missä en sitten edes saa auttaa…
Nniin että kyllä hänelle jotain jää myös, toki minulla on enemmän vastuuta….
Ja sitäpaitsi, kyllä minä usein sen aamiaisenkin miehelleni teen valmiiksi ihan huomionosoitustarkoituksessa.
Ciao ja Huomenta,
hih, alkoi naurattaa ajatus yhtenevistä tuulipuvuista.
Juuh, ei kiitos tähän osoitteeseen.
Mielestäni yhteisten harrastusten on hyvä OIKEASTI herättää kummankin mielnkiintoa ja tuottaa hyvää mieltä ja mielihyvää. Mikään ei ole karseampaa, kuin puoliso joka notkuu mukana vain yhteisen ajan takia, eikä nauti koko touhusta. 
Tästäkin on valitettavasti kokemusta. Ex:ni ja itselläni (ei viimeisin ex:ni, tämä suuri rakkauteni josta vieläkin toivun)oli osittain hyvinkin eriävä musiikkimaku. Pidän konserteissa käymisestä ja hän sitten lähti muutamalle keikalle mukaan, joista ei itse niin välittöänyt. Niinhän siinä kävi, että ei viihtynyt. Ja toisella kerralla tiivistyi jo siihen, että antoi asian näkyä ja kuulua.
Sovimmekin senjälkeen, että parempi tuolloin tehdä kummankin omia asioitaan, kun toinen käy jossain omassa riennossaan, joka ei ole toiselle mitään antava.
Mutta itse taas olen löytänyt näin mielenkiinnon kohteita. Joten olen myös asian kannalla. Olen sitä mieltä, että kummankin kannattaa tehdä asioita joista saa mielihyvää ja ”hengenravintoa”, joko yhdessä tai erikseen, ja ehdottomasti myös erikseen.
Toisen harrastukseen mukaan lähteminen suorittamaan tai vain viettämään aikaa yhteisesti ilman suurempaa kiinnostusta, ei ole mielestäni hyvä ratkaisu, koska se voi pilata harrastuksesta pitävältä paljon. Ainakin aiheuttaa mielipahaa tai harmitusta siitä, ettei toinen viihdy.
Itselleni on plussaa jos on yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai harrastuksia. Kaikkea voi kokeilla, mutta on hyvä keskustella ennen näitä ”rientoja” ja ottaa kokeilu uuden asian parissa huumorilla, ja suunnitella plan B mahdollisesti, mikäli on kärsimätön luonne.
Jolloin pystyy viihdyttämään itse itseään, jolloin toinen saa nauttia omasta kiinnostuksen kohteestaan. 
Aikuinen kun osaa usein olla Suuri Lapsi.
Bella
Hei
Minä en kyllä tiedä juuri muuta harrastusta, jossa tarvittaisiin tuulipukua, kuin lenkkeilyn tuulisella säällä
On jokseenkin outoa, että kun puhutaan yhteisistä harrastuksista, niin se nähdään juuri tehtävän tuulipuvussa. Jokaisessa harrastuksessa on ne omat sopivat vetimet 
ja on sitten itsestään kiinni, että kuinka pyntättynä harrastaa mitäkin 
Itse olen sitä mieltä, että rakastelun lisäksi juuri yhteiset ateriat ovat parisuhteessa tärkeimmät. Silloin rauhoitutaan yhdessä hyvän ruoan ja kauniin kattauksen luomaan ilmapiiriin. Keskustellaan ja viihdytään. Ruokailusta on nykyisin tullut jokin kummajainen
syödään eri aikaan, eri ruokaa ja eri huoneissa jopa 
Mikään ei yhdistä perhettä niin hyvin, kuin ruokailu saman pöydän ympärillä, samaan aikaan. Monille ruokailusta on tullut myös pakollinen paha. Kuitenkin juuri rauhoittuminen nauttimaan hyvästä ateriasta ja perheestään tai kumppanistaan on jo terveydenkin ja varsinkin mielenterveyden kannalta elintärkeää.
Taisi olla eilen, kun selailin uutta Evita lehteä, jossa uusi oopperamme johtaja Lilli Paasikivi sanoi: ”Tärkeintä illallisella on se että syntyy ajatustenvaihtoa ja että ruuan ääreen pysähdytään nauttimaan.”
Kauniin kattauksen luomaan ilmapiiriin?
Taitaa todella harvat suuremmin panostaa kattaukseen ja sen luomaan vaikutelmaan arkisin eikä kovin monet edes viikonloppuisin jollei ole jokin juhlapyhä
Kunhan syöminen onnistuu, niin se riittää ja se on jo extraa jos saa koko rytmiryhmän kerralla pöytään edes hetkeksi ilman temppuiluja
”Yhtenevät tuulipuvut” on oikeastaan sellainen yleistys josta kaikki ymmärtävät mistä on kyse. Samaa yhteneväistä pukeutumista näkee muussakin kuin tuulisella säällä yhdessä kävelijöissä… Oikeastaan kävelyyn liittyen on toisinaan nähtävissä vastaavaa siinä kun pariskunta on lenkillä ja molemmilla on kävelysauvat… Usein toinen pareista on selkeästi se joka on hankkinut molemmille ne ”kivat sauvat joilla sitten kivasti lenkkeillään”… Tuulipukujuttu siis
Ciao,
kyllä yhteinen ateria on tärkeä ja se keskustelu. Yhteistä aikaa, jolloin nautitaan ja voi keskittyä toiseen.
Lapsiperheissä vaatii hieman harjoittelua erinäisistä syistä.
Yleensä ne lapset voivat viedä shown aika helposti.
Mutta nämä yhteiset arjen hetket ovat niitä tärkeimpiä. Suurin aika kun menee työssä jne…
Onko edes parisuhdetta ilman rakastelua? Mielestäi ei. Silloin se on sisko-veli suhde, lämmin ystävyyssuhde tms…
Tuulipukua en päälleni vetäisi… kaikella kunnioituksella.
Enemmän tuo lienee kielikuva…
Mutta yhteiset kiinnostuksen kohteet lähentävät, eriävät taasen avartavat omia näkemyksiä ja herättää keksustelua…
Suhde on ”kuin puutarhan hoitoa”.
Bella
Hmmmm….
kävin tällä viikolla kyläilemässä elämäni toisiksi suurimman rakkauden(nuoruuden avopuolisoni, kihlattu)luona.
Hän naimisissa kaverini kanssa, jonka kanssa vain tiemme erosivat, koska vietimme villiä sinkku aikaa, joka omalta kohdaltani katkesi rauhoittumiseen.
Anyway… rauhallisesta päivällisestä perheen kesken pienten lasten keskellä en puhuisi, tai rauhoittumisesta, kun alle 1v opettelee syömään itse, tasaiseen tahtiin isommat lapset suoriutuvat miten parhaiten taitavat.
Mutta yhteinen hetki on hieno asia, mutta niin paljon opittavaa… Ja oppivathan nuo, kun aikaa kuluu ja on itse tai vanhemmat johdonmukaisia ja kärsivällisiä.
Sanoisimpa vain että harvalla vastaa tuo yhteinen päivällinen pienten lasten kanssa kaunista kauttausta rauhallisine hetkineen sisutuslehtien posing kuvaa… tai sitten koko poppoo on jonkin keijupölyn vaikutuksen alainen.
Mutta samaa mieltä, että tärkeitä hetkiä, joista lapset oppivat tapoja ja perinteitä, yhteis eloa ja oloa.
Anteeksi Femme, mutta kuvauksesi on kuin sisustuslehden hieman hmmm… epärealistisesta rikkauden luvatusta valtakunnasta. Joka vaatii poikkeuksellisen rauhalliset lapset ja vanhemmat…
Tämä kuva mahdollinen vähän isompien lasten kanssa, mutta…
Bella
Hei
Eiköhän tuo kaunis kattaus, hyvä ateria ja yhteinen ruokailu kuulu jo persu tapakasvatukseen? Ainahan voi olla kasvattamatta lapsiaan
mutta minkälaisia aikuisia ja kasvattajia heistä tulee? Mihin häviävät hyvät tavat, jos niitä ei vaalita? Olen aina ihmetellyt vanhempia, jotka antavat lastensa pomottaa. Vanhempi on se joka kasvattaa ja lapsi se, joka tekee niin kuin opetetaan.
Hei
Kyllä minullakin on lapsi ja perheystäviä, joilla lapsia ja ollaan syöty sadat kerrat yhdessä, niin kotona, mökillä kuin lomamatkoillakin. Hyvin on mennyt.
Vai ”persu tapakasvatukseen”… Just just…
Huomenta!
Meillä on syöty perheen kesken aina yhdessä, vaikka lapsilla oli omat harrastuksensakin, niin ruokapöydässä oltiin arkisinkin yhdessä. Kattaus oli arkisin normaali, mutta sunnuntaisin halusin panostaa juhlavammin niin ruoan kuin kattauksenkin suhteen.
Mielestäni kuuluu ihan perus johdonmukaiseen kasvatukseen se, että joistain asioista pidetään kiinni. Kyllä lapset tuon oppivat. Varsinkin esikoisemme oli hyvin tarkka siitä, että se ruoka oli siihen sovittuun aikaan.
Mitä tulee yhteisiin tekemisiin ja harrastuksiin nyt kun olemme olleet jo pitkän aikaa kahden, niin emme suinkaan pakota toisiamme yhtään mihinkään johon toinen ei halua. Meillä on aina ollut ja on edelleenkin asioita joita teemme erillään
.
Perjantai
, illalla nautitaan sekä hyvää ruokaa että myös seksiä jos siltä tuntuu 
! Ruoka on must, mutta pakkoseksi perjantaina ei kuulu kuvioon 
!
Herranen aika sentään, ei pidä tehdä asioita minkään vaikean kautta
!
sallyann
No joo… ”herkullinen” typohan tuo oli varmaan eikä mikään puoluekannanotto
Femmellähän on käsittääkseni taustalla suomenruotsalaisuutta ja kun itselläni on sukujuurissa sitä myös, niin olen sen havainnon tehnyt, että ruokailutapahtuma on hyvin erilainen kun on tämän sukuhaaran kanssa tekemisissä verrattuna ”vain” suomalaisiin.
Samoin on ruokailun aikana tapahtuvassa ”ajatuksien vaihdossa”, minkä itse koen jopa hieman häiritseväksi koska itse olen kyllä ruokapöydässä syömässä. Jutella voi sitten vaikka kahvin yhteydessä ruuan jälkeen
”Tuulipuku” on nykyään enemmänkin käsite tietynlaisesta suhteesta
Sillä yleensähän pariskunnat juuri pukeutuvat saman tyylisesti, kun hieman katsoo ympärilleen, on punkkaripariskuntia, bisneshenkisiä, sporttipareja, emoja ja niin edelleen. Tuulipuvusta on vain tullut symboli sille, miten toinen osapuoli (yleensä nainen 
on alistanut kumppanin täyttämään ”ideaalisuhteen” – kuvaa 
Tuulipukua pidetään junttiuden kuvana, vaikka samantyylinen pukeutuminen on itse asiassa huomattavasti yleisempää
Tuossa kasvatuksessa on nykyään se haaste, että ihmisen pitäisi olla ikinuori, aikuiseksi ei saa kasvaa
Silloin lapsiakin kasvatetaan enemmän ”kaverin”, kuin vanhemman asemasta. Lasta ei ”kasvateta”, vaan lapsen kanssa ”keskustellaan” 
Jo pelkästään kun sanotaan, että ”kasvatetaan keskustellen” kertoo tuossa pyrittävän johonkin mikä voi onnistua kun kaikki natsaa ja on vähintäänkin lähellä täydellistä.
Näitä vain on todella vähän ja ikävä kyllä tämän vähemmistön edustajat usein tuntuvat olevan niitä jotka pääsevät vaikuttamaan enemmistön toimintaan…
Pelkällä keskustelulla kun se kasvattaminen ei onnistu suurimman osan kohdalla ja nämä kyllä osaavat ottaa kaiken ilon irti siitä kun ”keskustelu” on se ainoa mitä mistään seuraa…
Hei
Yleensähän tämä lapsen kanssa keskustelu tarkoittaa nykyisin sitä, että kysytään lapselta: haluatko mennä nukkumaan, haluatko syödä, mitä haluat syödä, mitä haluat pukea päällesi, saako äiti olla nyt tietokoneella välillä, saako isä katsoa uutiset ja sammuttaa sinun videon tai tv-pelin jne.
Eli lapsen kanssa ei keskustella, vaan lapselta kysytään lupaa tai kysytään haluaisiko hän mahdollisesti tehdä jotain, minkä vanhempi haluaisi hänen tekevän
Lasten kasvatuksessa ei keskustelemalla tai kysymällä lapsilta lupaa tai mielipidettä pärjää. Lapset ajattelevat ja toimivat tunteella, joten järkeily ei toimi. Vanhempien on siten näytettävä ja ohjattava oikeaan suuntaan, halusi lapsi tai ei. Jos lapselle annetaan valtaa, niin lapsesta tulee turvaton auktoriteetin ja päättävän isä/äiti-hahmon puuttuessa. Näitä laosia olen nähnyt maailman sivu, vaimon työnohessa. Omaa kokemusta on 4:stä lapsesta.
Meillä ei ole ollut, eikä ole vaimon kanssa juurikaan samoja harrastuksia. Silti ollaan enimmäkseen yhdessä, jos ei muuten tietoisesti läsnä kumminkin, vaikka olisimme muualla. Ja puhelin on sitä varten, että sillä saa toisen aina kiinni tarvittaessa. Eli tiedämme missä toinen kulkee. Minulla on aina ollut paljon aikaavieviä harrastuksia ja siksi olen vartavasten välillä varannut aikaa vaimolle ja yhteiselle ajalle. Silloin olen keksittynyt vaimon intresseihin, käynyt konserteissa, etc. Tai sitten on vain vietetty luppoaikaa kotona tai mökillä. Meillä sovitaan ja keskustellaan paljon menemisistä ja reissuista, joten omatkin harrastereissut sovitaan hyvissä ajoin. Jos ei sovi, niin jää välillä reissu toteuttamatta ja siirtyy tulevaisuuteen. Ei sen kummempaa ole. Kompromisseja joutuu molemmat tekemään.
Meillä on arkiruokailu aika boheemia mm. eri aikataulujen ja myös erilaisen ravinnontarpeen takia. Murrosikäinen kun syö kuin hevonen
ja vanhusikää kohti kääntyvien olisi jo hyvä reippaasti vähentää syömistä. Pääasia, että tulee syötyä riittävästi ja mahdollisimman terveellisesti.
Mutta arjen boheemius ei sulje pois sitä, että oikeat ruokailutavat on opetettu ja tarvittaessa – ravintoloissa (missä olemme aina syöneet koko perhe aika usein), kylässä, perhejuhlissa, matkoilla – on syöminen sujunut aina ihan OK. Mutta poika on ollut aina aika rauhallinen luonne ja tietysti useamman tenavan syömistä voi olla vaikea saada asialliseksi. Kun yksi keksii jotain tyhmää niin toinen keksii siitä vielä jotain tyhmempää jne.
Keskustella voi jokainen mieleisessään paikassa ja tilanteessa. Kun poika oli pienempi ja saunoimme yhdessä, keskustelimme saunassa kaikki ”synnyt syvät”.
Hmmmm….
meillä syödään yhdessä ruokapöydässä noudattaen kohteliaita pöytätapoja, ja hieman keskustellaankin ruokapöydässä. Eli kysellään päivän kuulumisia, mutta tiettyjä asioita tulee vaatia lapsen iän, kehityksen ja kykyjen mukaan.
En itse ymmärrä myöskään sitä että lapset eivät saisi näkyä ja kuulua, että heidän pitäisi olla kuin jäykkiä pikkuaikuisia, asusteita ja somisteita vanhemmille. Itselleni on päivänselvä asia että lapselle on rajat ja säännöt. Totta kait…
Kuten jo aiemmin sanoinkin kyllä lapset oppivat, kun on johdonmukainen ja kärsivällinen…
Käymme jopa ulkona syömässä juuri senkin vuoksi, että näitä sosiaalisiakin tapoja ja käytöstapoja opittaisiin.
Meillä on rajat ja säännöt joiden mukaan toimitaan ja joista pidetään kiinni. Mielipiteitä kysyttäessä on vaihtoehdot(2) joista valita.
Jokainen tavallaan…
Ja kyllähän heidän kanssaan sattuu ja tapahtuu pöydässä kaikennäköistä, ilman että jostain Conan Barbaareista olisi kyse. 
Lapset ovat yksilöitä myös varustettuna erilaisilla luonteilla. Yksi lapsi on helpompi hallita, kuin 3-4 kplta.
Tekstissäni en myöskään kuvannut mitään Kiljusten herrasväen touhua, vaan ”normi” perhearkea useamman lapsen kanssa, jossa ”aikuisten sivistynyt keskustelu” voi toisinaan olla hieman haastavaa.
Tottakait yhteinen päivällinen on tärkeä, tai aamiainen jne… Tuomitsevaisuutta en tosin ymmärrä…
En malta olla sanomatta, Bella, että femmellä on sisimmässään tuo hyvin jyrkkä ”bättre folk” -näkökulma elämään. Joka aina silloin tällöin sukeltaa esiin. Ei se tietysti välttämättä liity (vain) ruotsinkielisiin piireihin vaan koko varakkaan eliitin tapaan tarkastella yhteiskuntaa ylhäältäpäin – sitä, miten sivistymättömästi ja tyhmästi tavallinen väki elää
. Ei osaa käyttäytyä, ei kasvattaa lapsiaan jne. 
Onhan se osaamattomuus monesti ihan tottakin mutta kyllä sivistys, raha ja hienot sukujuuret ym. antavat niissä piireissä alusta asti ”ihan ilmaiseksi” niitä valmiuksia ja mahdollisuuksia elää fiksusti. Kenties myös parisuhteessa ja perhe-elämässä
?
Minulle ja miehelleni suositteli joku ammatti-ihminen joskus niinkin, että voisi kokeilla pitää aika reilustikin etäisyyttä. Niitä enemmänkin niitä omia juttuja. Kaikki suhteet eivät kuulemma kestä hirveän paljoa yhdessäoloa vaan vähemmän. Sitten kun taas ollaan yhdessä, se kuulemma sujuu paremmin. Kovin laajamittaisesti emme ole tuota kokeilleet mutta on siinä ajatusta.
Tietenkin näkökulma kaventuu kummassakin suunnassa toiseen suuntaan katsottaessa, eli kun itselläkin neljä lasta on, niin on verraten hankala nähdä minkään täysin rauhallisen tapahtuman syntyvän yhteisestä ruokailusta…
Luultavammin samaa vaikeutta tulee esiin sitten sen yhden ”kullanmurun” parissa toimiessa ja syntyy ihmettelyjä tyyliin ”kuinka nuokaan eivät saa lapsiaan käyttäytymään paremmin…”
Ja toden totta on tunnustettava, että olen ”sisäisesti suu auki” ihmetellyt joskus n. 10 hengen perhettä joka toimi kuin kone tullessaan syömään ravintolaan. Heistä lähti vähemmän ääntä yhteensä kuin keskiverto avioparista jotka olivat kahdestaan naapuripöydässä…
En sitten tiedä onko sekään enää ihan tervettä…
Huomenta
”Anteeksi Femme, mutta kuvauksesi on kuin sisustuslehden hieman hmmm… epärealistisesta rikkauden luvatusta valtakunnasta” Minulle tuli tuosta sama vaikutelma. Älä nyt femme hyvä suutu, mutta joskus minusta tuntuu, että ajattelet/kuvittelet että muissakin talouksissa tai perheissä olisi tai että pitäisi olla samanlaiset puitteet kuin sinun kodisssasi. Vähän tuntuu välillä sellainen pieni arvosteleva taituomitsevahko tai ylenkatsova sävy.
Jokaisessa taloudessa on omat tavat, ja vierailijoiden olisi kohteliasta niitä kunnioittaa. Itse pyrin aina käyttäytymään siivosti ja siten miten ”kyläpaikassa” kuuluu käyttäytyä.
Meilläkin kotona syötiin aina kaikki saman pöydän äärellä yhtäaikaa koko perhe. En vain ole saanut samaa tapaa tuoduksi omaan kotiini. On niitä kuitenkin muita tapoja rauhoittua ja hiljentyä yhdessä, ainakin meillä lapsettomilla…
Noihin harrastus-keskusteluihin sen verran vielä, että tottakai meillä muuten jutellaan ja ollaan samassa tilassa, vaikkei yhteistä aktiviteettiä tehtäisikään. Aika samaan malliin menee arki kuten Leijonanmieli tässä http://blogit.mtv3.fi/aikuisennaisenpaivakirja/2012/07/25/avoin-puhe-syventaa-seksia/#comment-29228 kuvailikin, miinus ne omat riennot, koska meillä ei yleensä juurikaan ole sellaisia, ellei satu poikkeusta.
Huokaus…
Jotenkin vain tekee hiukan pahaa nyt tämä femmen ”ylenkatsonta osoittelu”, kun siitä nyt tuskin on kuitenkaan pohjimmiltaan kyse… Tai en ainakaan halua niin uskoa…
Mutta tässä hieman ”avoimen puheen” sarkaa…
Iltalehdessä oli seuraava artikkeli.
”Näistä parit riitelevät lomamatkalla
Torstai 9.8.2012 klo 15.54
Reissussa ja matkoilla olo ei aina ole pelkkää hyvää mieltä ja rentoutumista.
Stressittömästä lomamatkasta tulee helposti kiistelyä, ja jossain vaiheessa saatat huomata riidelleesi kumppanisi kanssa puolet reissusta.
79 prosenttia lomailevista brittiläispareista myöntää riitelevänsä kumppaninsa kanssa kahden viikon lomareissun aikana ainakin kaksi kertaa. 62 prosenttia puolestaan myöntää olevansa rakkaansa kanssa tukkanuottasilla päivittäin. Kuusi prosenttia pariskunnista jopa siirtyy jossain vaiheessa reissua nukkumaan eri makuuhuoneisiin.
Brittitutkimukseen osallistui noin 1000 brittiä, jotka olivat olleet viime aikoina lomamatkalla.
Daily Mail -lehti listasi yleisimmät riidan aiheet lomareissulla. Ehkä tämän luettuaan jokainen voi hieman vähentää itse aiheuttamiaan kiistoja.
1. Yleisin riitelyn aihe on se, kun miehet tiirailevat rannoilla vähäpukeisia naisia – muitakin kun kumppaniaan.
2. Miehet ovat lomalla yleensä se aktiivisempi osapuoli ja he haluavat koko ajan tehdä jotain. Naiset mielummin oleilevat rauhassa rannalla tai uima-altaalla ja ottavat aurinkoa.
3. Pakkohan jossain välissä on syödäkin, ja siinä oon taas yksi kiistakapula. Missä syödään, mitä syödään ja milloin syödään?
4. Kun on syöty, sitten juodaan. Pariskunnan toinen osapuoli juo aina toisen mielestä liikaa alkoholia lomamatkoilla.
5. Kartanlukutaito on erityisesti oudossa paikassa tärkeää. Kun toinen ajaa ja toinen lukee karttaa riita on valmis kehkeytymään sodaksi.
6. Riitely voi alkaa jo ennen reissuun lähtöä. Mikset ole pakannut tuota ja miksi taas olet pakannut tuota? Toinen osapuoli pakkaa aina liikaa ja toinen liian vähän.
7. Naisten täytyy saada reilusti aikaa valmistautua uloslähtöön. Päivälliselle lähdettäessä mies yleensä turhautuukin siihen, kun naiselle kuluu pitkä tovi laittautumiseen.
8. Eivätkös kaikki riidat ala rakkaudesta tai rahasta? Liika rahankäyttö onkin kahdeksanneksi yleisin riidan aihe pariskuntien lomareissuilla.
9. Jos jossain pitää olla reissussa ajoissa, niin lentokentällä. Parin toinen osapuoli on liian hidas lähtemään, ja kohta saatetaankin jo myöhästyä kentältä ja lennolta.
10. Jos pelkkä rahankäytöstä riiteleminen ei riitä, niin silloin kiistellään myös rahan vaihdosta. Kuinka paljon valuutta vaihdetaan ja missä sen voi tehdä?
IL”
Lukija: ”ylenkatsontaosoittelu… kun siitä nyt tuskin on kuitenkaan pohjimmiltaan kyse”
Minä ainakin olen satavarma, että juuri siitä on kyse! Mistä muusta??? Ei tuo ainakaan lempeältä ja rakkaudelliselta kuulosta… Mutta näiden useamman blogivuoden aikana olen jotenkuten tottunut siihen…
Niin kuin kai jotkut toiset taas ovat tottuneet minun joihinkin vastenmielisiin piirteisiini
.
Meillä on enimmäkseen syöty aina yhdessä, kun se vain on ollut mahdollista. Ruokailuaikaa on sovitettu viimeisenä kotiint tulevan mukaan. Viikonloppuna sitten varmemmi koko porukalla. Vieläkin pois muuttaneet aikuiset lapset käyvät säännöllisesti syömässä. Meillä on myös aina vaihdettu kuulumisia ja keskustelut vilkkaasti ruokapöydässä. Syystä, että silloin porukka on ollut parhaiten koossa. Muutenkin meidän perheessä on aina kaikki asiat sanottu suoraan ja heti tuoreeltaan, joten ei ole ollut tapana puhua seläntakana tai jäädä murjottamaan toisten puheita. Lapset ovat tottuneet siihen, että pitää pitää omasta puheenvuorosta kiinni, jos haluaa tulla kuulluksi. Keskustelu on ollut yleensä vilkasta ja antoisaa ja valmistanut lapsia siihen, että asioista voidaan ja saa olla eri mieltä, muttei pidä sekoittaa tähän henkilöitä ja ottaa henkilökohtaisesti.
Meillä on aina asiat käsitelty asioina, eikä sekoitettu henkilökemiaan. Tästä syystä ei varmaan ole tarvinnut vaimonkaan kanssa riidellä. On saanut pitää päänsä ja mielipiteensä, jos siltä on tuntunut.
Hei
En todellakaan ylenkatso ketään, mutta perään kyllä hyviä käytöstapoja ja jonkunlaista etikettiä, se kun tuntuu katovan kovalla vauhdilla
Minun mummoni olisi aikoinaan antanut korvatillikan vieraallekin lapselle, jos olisi kuullut tätä nykyisin, joka toista sanaa käytettävän, joka alkaa v kirjaimella. Nykyisin sitä viljellään surutta ja kuulee jopa vanhempien käyttävän sitä lapsilleen puhuessa, samoin kun lapsille puhuttaessa kiroillaan ja huudetaan 
Pelkään omien lasten ja mahdollisesti tulevien lastenlapsieni puolesta, että minkälaisten ihmisten kanssa he vielä joutuvatkaan tekemisiin. On jo kouluvieroksuvia, työtä vieroksuvia pussikaljaporukkaa pilvin pimein, joiden puhekieli tai tavat ovat kaiken arvostelun alapuolella. Ei ole ihme, jos sosiaaliset erot alkavat näkyä yhä selvemmin ja uudet luokkaerot syntyvät, onko todellakin palattava takaisin johonkin ”eliitti” ja ”rahvas” luokkiin? Eikö tästä olla juuri yritetty päästä pois viimeiset satavuotta?
Kun lähdin ystäväni kanssa matkalle, niin sanoin hänelle, että matkalla ystävyys punnitaan
Me emme kyllä riidelleet kertaakaan, emme olleet eri mieltä nähtävyyksien katselusta tai ruokailusta 
eikä mistään muustakaan 
ostoksilla käymistä varsinkaan 
Lastenkasvatus on jonkin verran kuuma peruna, vanhemmat pakkaavat olemaan varsin ”kuumapäisiä” tuossa aiheessa
Muutamakin opettajatuttu on todennut nykymenosta, että kyllä lasten kanssa vielä pärjäisi, mutta lapsilleen kaikki vapaudet sallivia ja herkästi loukkaantuvia ”pissisvanhempia” alkaa olemaan turhankin paljon 
Kasvatus tuntuu kuitenkin käytöksen olevan sellaista hommaa, että korkeintaan viidesosan voi opettaa, loput lapsi oppii annetusta ”mallista”.
On oikeasti tänään jo aivan se ja sama, millaisen mallin kotona antaa koska perheen ulkopuolelta tulee silmät suut täyteen malleja missä nähdään hyväksyttävänä se, mihin nyt ollaan matkalla…
Yksi ripaus ”mallia” näytti olevan juuri erään urheilu uutisen yhteydessä Iltalehdessä…
”Mitalitoivo Mikkonen joutui v-mäiseen paikkaan
Perjantai 10.8.2012 klo 13.20
Suomalainen meloo haastavassa välierässä.
Jenni Mikkonen meloo kello 13.51 Suomen aikaa v-mäisen kovassa välierässä kajakkiyksiköiden 200 metrillä.”
Piti sanomani tuohon vielä, että tunnustan toki kotona käyttäytyneeni toisinaan huonosti ja kiroillutkin olen tiukan paikan kohdatessa kun turhautuminen on ajanut ylitse jossain asiassa tai muu hetkellinen luonnonmullistus on horjuttanut mielenrauhaa, vaan silti näistäkin huolimatta uskallan väittää, että joka kerran kun joku näistä neljästä lapsestani on jäänyt kiinni vaikkapa kirosanasta, niin ensimmäinen puolustus on ollut se että vedetään joku kaveri, kaverin ”iskä” ja on ollut jopa opettajakin mainittuna lähteenä… ”kun sekin…”…
Kirosanat ovat sinänsä vielä hyvin kevyttä näissä kuvioissa, mutta kuitenkin sen on voinut havaita, ettei ole enää oikein mahdollista ainakaan kaupunkioloissa eristää lasta siten etteikö nämä perheen malliakin vahvemmat mallit tule päälle…
Hei
Ystäväni kertoi juuri eilen, vai oliko se pari päivää sitten, että sellaiset ei edes vielä teini-ikäiset käyttivät tätä v sanaa jokaisen sanan vahvistuksena, uimastadionin pukuhuoneessa. Ystäväni lisäsi siihen, että ennen koko kylä kasvatti lapsia, jos nyt toimittaisiin samalla tavalla, niin pukutilojen siivoojanaiset ottaisivat korvasta kiinni ja heittäisivät ulos, jos ei puhe siistiytyisi. Näin ei kuitenkaan tapahdu, vaan nuoriso saa mielin määrin v…uilla.
Eräs vanha ystäväni oli myös kova kiroamaan ja käytti tätä v sanaa. Kysyin joskus, miksi? Hän vastasi siihen, että kaikki ymmärtävät että asiat ovat nyt niin, kun niiden ei pitäisi olla. Mielestäni tuo on huono selitys ja tarkoittaa sitä, että henkilöltä puuttuu sanoja asioiden ilmaisemiseen.
Edesmennyt mieheni oli joskus harmissaan, kun vaihdoimme kotikielen ruotsiksi
että eihän siinä ole edes kunnon kirosanoja 
Ei voi viedä korvasta ulos näitä pikku mussukoita ja jo pelkkä uhkaaminen moisella fyysisyydellä voisi johtaa vähintään varoitukseen kun äitykkä ja issukka on käynyt tekemässä valituksen heidän puolustuskyvyttömän mussukan uhkailusta työnantajalle…
Olen törmännyt tuollaiseen silmittömään päin näköä v ja p alkuisin sanoin huutavaan lapseen joka oli äitinsä ja hänen kohtalotovereiden kanssa pihalla jo 10 vuotta sitten.
Tämä oli näiden nuorten äitien mielestä hirmuisen hauskaa…
Siis ainoa reaktio oli nauru kun ”pikku Ville noin pärisee sedälle”… Tämä on pitkän tien tulos eikä mikään vuoden parin aikana syntynyt
Anteeksi vaan, mutta kurinpito kauniisti puhuen on utopia johon vieläkin jotkut jaksavat uskoa…
”Pelkään omien lasten ja mahdollisesti tulevien lastenlapsieni puolesta, että minkälaisten ihmisten kanssa he vielä joutuvatkaan tekemisiin…”
Eiköhän aika moni vanhempi ja isovanhempi päinvastoin ole hiukan huolissaan, ettei juuri oma nuoriso hairahdu siihen pussikaljaporukkaan, tutustu huumeisiin, jää pysyvästi ilman työpaikkaa tai vain huonosti palkattuihin pätkätöihin… Jne. Nykyisessä piinkovassa menossa kun se sille huonommalle puolelle jääminen voi olla aika pienestä kiinni.
Mutta joissakin piireissähän menestyminen on se ainoa vaihtoehto ja jos se ei joltain omin voimin onnistu niin suhteilla ainakin järkätään jotain. Niin ettei siitä mustastakaan lampaasta kovin mustaa tule
.
v-sanan käytöstä ja tapainturmeluksesta olen kyllä samaa mieltä. Eikä se liene mikään erityinen luokka- tai kasvatuskysymyskään. On vain hyväksytty huonot tavat ja ihan normaalisti kasvatetutkin lapset ja nuoret saattavat käyttäytyä huonosti kun semmoinen vain on nykyaikana tapana…
Olen kuullut – tosin aika kauan sitten -professorismiehen käyttävän työpaikkansa kahvihuoneessa mm. sanaa perse (ko. ruumiinosa oli päässyt kastumaan sateessa) ja myöskin on yleistynyt raportoida seurassa kuin seurassa, että pitää käydä kusella/paskalla. Ei kuulosta hyvältä vaan on kuin jotenkin alleviivattaisiin, että eipä tässä hienostella, ns. perusasioitten äärellä tässä kaikki eletään!
”onko todellakin palattava takaisin johonkin “eliitti” ja “rahvas” luokkiin? Eikö tästä olla juuri yritetty päästä pois viimeiset sata vuotta”
Minusta tuossa on omistavalla luokalla ja poliitikoilla avaimet kädessä. Jokainen työttömäksi potkaistu ihminen on vaarassa syrjäytyä ja kun sosiaaliturva ei riitä normaaliin elämiseen, syntyy yhä enemmän sitä näköalattomuutta ja voimattomuutta, joka jopa periytyy seuraaville sukupolville.
Pitäisi olla enemmän töitä ja ennen kaikkea sellaista työtä, jossa ei tarvitse olla moniosaaja ja huippu ja jossa pärjäisi, vaikka ei olisi jostain syystä ihan huipputehokas kaiken aikaa…
Miten moni nainenkin elätti vielä joku vuosi sitten itsensä ihan kivasti vaikkapa ihan tavallisena pankin kassavirkailijana tai liukuhihnatyönä suoria saumoja tehtaassa ompelemassa tai vaikka raitiovaunun rahastajana
. Femme, sinäkin muistat ne ajat, kun heitä vielä oli!
Pahasti epäilen, että samanlaisia ihan tavallisia naisia kuin he olivat, on tällä hetkellä valtavasti mielenterveysongelmista eläkkeellä jo nuoresta pitäen tai ns. ”sossuäiteinä” jne. Kun korkeisiin opintoihin ja vaativampiin töihin ei ole rahkeita. Ja miesten töistä on varmasti vastaavia esimerkkejä.
No, yhteiskunnalliselle keskustelulle tämä paikka ei ole tarkoitettu, joten…
Taannoin täällä oli puhe tunneihmisistä. Toki kaikki tuntevat tunteita mutta erot ovat herkkyydessä ja siinä, miten niitten perusteella reagoi. Jos vaikka opettaja tai vanhempi puuskahtaa, että sinusta ei tule ikinä mitään (mitä ei tietenkään pitäisi tehdä), joku purskahtaa itkuun ja masentuu loppuiäkseen. Joku ottaa sen vähän kuin kipeän hyttysen piston, joka ei pitemmän päälle haittaa – se sanoi niin kun sillä oli huono päivä
. Joku taas raivostuu ja saa päinvastoin syyn oikein näyttää, miten pärjää. (Tämä tietysti vähän kärjistäen sanoen 
.)
Enkä voi olla vähän epäilemättä, että vaikkapa rakastuminen on jollain syvempi tunne kuin jollain toisella. Eri juttu, mitä se sitten teettää vai teettääkö konkreettisesti yhtään mitään
.
Hei
Minä en syytä tai tuomitse nuoria syrjääntyneitä ja pussikaljajoukkoa, vaan heidän vanhempiaan. Mutta jos nyt palattaisiin jo ruotuun ja jatkettaisiin blogin aiheella, kun näistä kasvatus ja vastuuasioista voidaan vatvoa vaikka kuinka, eikä valmista synny
Helmessä on seuraava mielenkiintoinen otsikko, mekin olemme jutelleet samoista asioisat.
http://www.mtv3.fi/helmi/seksi/artikkeli.shtml/2012/08/1041031/miehet-kertovat-tallainen-pelinainen-saa-seksiseuraa
Varmasti hyvä päätös. Nyt täytyy kyllä muistuttaa että itse aloitit tämän vähemmän neutraalin keskustelun, joten…
Hyvä asia toki että osaat lopettaa… toivottavasti sait viimeisen ”ei-tuomitsevan” ja sen ainoan oikean sanasi…
Täytynee alkaa kirjoittamaan ruotsiksi josko keskustelujen dialogit olisivat sivistyneempiä.
Kiitos MJ hyvistä argumenteista.
Ihanaa viikonloppua.
Mahtaako nykymiehillä olla noin huono itsetunto, että ottavat itseensä, jos joku nainen iskee heidät? Ei kai tuo ole mikään kilpailu, jossa mitellään kuka on kingi. Jos itse olisin vapailla markkinoilla ja seuraa etsimässä, niin olisin otettu jos joku kaunis daami tulisi itse iskemään. Sehän vain kertoisi heti, että toinen haluaa seksiä tai ehkä vieläkin parempaa. Omaa itsentuntoani sellainen ainakin hivelisi.
Minulla on nytkin yksi kolmekymppinen sinkku työtuttu, jonka kanssa tulee käytyä henkeviä keskusteluita. Hän on yrittänyt jo pidemmän aikaan saada minut ihastumaan ja alkamaan sivusuhteeseen. Tuntuu hyvältä ja kohottaa itsetuntoa, pakko myöntää. Oma parisuhde on niin hyvässä kuosissa, etten yleensä kiinnostu muista naisista muuten kuin ulkonäöstä ja seksimielessä. Henkiseltä puolen ei kiinnosta ollenkaan. Arvostan kyllä kaikki saisia, joten siitä ei ole kiinni.
Mutta tämä nätti daami on siitä harvinainen, että meillä on aivan liian paljon sanatonta viestintää ja liki kaikissa asioissa samat mielipiteet. Näin ollen hälyskellot soivat päässäni tämän tästä ja hän alkaa puskemaan päivänuniini. Luulin jo 55:sena olevani ohi näistä vaaroista.
Tilanne on siinä mielessä herkullinen, että hän on vapaamielinen sinkku, jolle riittäisi turvallinen sivusuhde. Ei tarvisi sanoa kuin hep, niin oltaisiin sängyssä. Eli ”valta” on minulla. Ja sekös hivelee itsetuntoa, mutta teettää myös kylmiä väreitä selkäpiihin.
Tuota… Kuusi vuotta keskustelua seksistä eikä vieläkään valmista…
Onhan tämä toki miellyttävämpi aihe jota kaikki haluavat jatkaa
Ainakin siihen saakka, että vaihdatte toiseen kotimaiseen jolloin omalta osaltani heitän pyyhkeen kehään…
Leijonamieli on aiemmin antanut sellaisen kuvan jotta on immuuni kaikelle tuollaiselle koska on niin täydellinen parisuhde… Nyt sitten kuitenkin alkaa selkeästi raotella takaporttia
On silti eri asia antaa periksi ja hairahtua, kuin pitää pää kylmänä. Siinä otetaan miehestä mittaa. Kyllä normaalilla viriilillä miehellä aina tekee mieli vierasta. Jos ei tee, niin jossain mättää.
Silloin ollaan tilanteessa jossa miehestä otetaan mittaa jos tuntee että tässä on tehtävä parhaansa jotta pää pysyy kylmänä eikä ”sorru”, mutta kun mennään tuollaisella pohjalla jossa vain todetaan kuinka pää kylmänä nautiskellaan tilanteesta joutumatta asian eteen energiaansa tuhlaamaan, niin siinä ei kyllä mitata yhtään mitään… Näin näen tuon mittauksen.
Sikäli tuo kuulostaa jopa ikävän tutulta kuviolta joiltain osin, että sanaton viestintä ja samat mielipiteet osuvat hyvin… Siihen kun lisäsi saman perheen koon ja joiltain osin samankaltaisia juttuja kumppanien tahoilta itseä kohtaan, niin yhteistä oli enemmän kuin suotavaa…
Ja flirtistä se lähti liikkeelle…
Aika usein on kuitenkin täällä blogissa nostettu esille sellainen seikka, että jos parisuhteessa on seksi kohdallaan ja siitä on tyydyttynyt, niin silloin ei seksi olisi kovinkaan kiinnostava ajatus muiden kanssa…
Mietin tätä vain tuota vasten miltä ”kuulostaa” kiinnostuksen herääminen toisiin naisiin ”seksimielessä”…
Itsellä kun melkoisen harvoin kiinnostus yltää sille tasolle saakka ulkonäöllisen nautiskelun jälkeen…
”Henkevät” keskustelut taas kylläkin kiinnostavat lähes poikkeuksetta
Tosin se on sitten toinen juttu kuinka ”henkeviä” keskustelut ovat, mutta miksipä en juttelisi jos se mukavalta jonkun kanssa tuntuu… Kertaakaan ei tuo ole tapahtunut miehen kanssa mikä ei varmaan yllätä heitä jotka täällä tuntevat suhtautumistani miehiin
Kyseisellä daamilla ei ole perheä ollenkaan, joten sieltä ei ole mitään yhtäläisyyksiä. Henkeviä keskustelut lähinnä politiikasta ja yrityselämästä. Kannattaa kaikenlisäksi eri puoluetta, mutta sehän ei haittaa. Älyllinen keskustelu asioista on se juttu.
Miehen mittaa mitataan myös sillä, että kuka tahansa pystyy käymään vieraissa, mutta kaikki eivät pysty olemaan käymättä. Sanomattakin on selvää, etten arvosta sellaisia miehiä, jotka rikkovat perheensä lasten ollessa pieniä. En toki sellaisia naisiakaan.
Ciao,
onhan se niin ettei meille ole suotu ja tarkoitettu vain sitä yhtä ainoaa ja oikeaa. Vaikka rakastammekin, saatamme huomioida silti muutkin viehättävät ja kiinnostavat ihmiset. Ja kun kiinnostumme hyvässä toimivassa suhteessa jostain toisesta kuin puolisostamme hieman enemmän, kuin vain ”hyvänä ja hyvän näköisenä” tyyppinä, nii ne hälytyskellot alkavat soida. Ainakin niillä jotka omaavat omantunnon.
Mihin se sitten johtaa, onkin pitkälti kiinni halusta ja tahdosta sitoutua ja toimia oikein, selkärangasta.
Ja niinhän se useimmiten on, että kun suhteessa ollessaan viehättyy jostain vieraasta ihmisestä vähän enempi, sieltä löytyy niitä yhteisiä ajatusmalleja ja mielenkiinnon kohteita, muutoin ei tätä niin voimakasta ihastusta/kiinnostusta olisi tapahtunut. Mitä se sitten muistuttaa? Aika usein omaan puolisoon rakastumista, silloin kun oltiin villejä ja vapaita, ei talousasioiden kuormittamia, eli omat taloudet, ei lapsia yhteisiä, ei yhdessä asumista, vain tapaamisten ja yhdessä olon odottelua.
Juu, toki on pareja, joilla ei mahdollisesti sitä kahdenkeskistä aikaa ole ollut edes alussa, mutta alussa kaikki suhteet ovat vähemmän ”vastuullisia” ja vakavia, yms…
Ja, en sulje pois sitäkään mahdollisuutta, että voi tavata elämänsä rakkauden vaikka onnellisesti varattu olisikin. Tai kokea sen iki-ihanan alkukantaisen ihastumisen/rakastumisen, intohimon sen oman vakaan rakastavan suhteen ulkopuolella. Sen mitä juuri siitä omasta suhteesta ei ole saanut, tai edes huomannut kaivata ennen tätä uutta tapaamaansa ihastusta.
Realistisesti ajateltuna, kannattaa muistaa, että se ruoho on kuitenkin vihreämpää aidan toisella puolen, joten jokaiseen suhteeseen tulee arki ja omat saagansa. Hieman eri muodossa ja eri paketissa tarjoiltuna.
Valintoja, valintoja…
keskityn jotenkin hunosti näihin Helmen kyselyihin ja seksi artikkeleihin, nekun useat tuppaavat muistuttamaan Cosmopolitanin artikkeleita, ja ovat selvästi nuorille aikuisille suunnattuja. Ja kuitenkin vain jonkun pienen otatanta ryhmän mielipiteitä, joiden mielipiteiden valintaan, vaikuttaa täysin alkuperäisen artikkelin kirjoittajan oma valintaperuste, mitä tuo esille.
Mutta hyviä keskusteluja niillä on saatu aikaiseksi, jopa ”sivistyneitä” vaikka suomea käytämmekin.
Aivan upeaa Woody Allenia katselin, Midnight in Paris. Tämä elokuva sivusi Femmen uutta aihetta kasvatus- ja käytöstapa kiihkoilun ja natseilun jälkeen. Elokuva avasi itselläni uusia näkökantoja. Ja hyvin tuli elokuvassa ihmisen luonteenkin raadollisuus erimuodoissaan esille, kuten Woody sen hyvin osaa humoristisella tavallaan kuvata ja esille tuoda. Mielyttävää, viihteellistä, romanttista sekä terävä älyistä huumoria ihmisten erilaisuudesta ja ihmismielestä Monikerroksillista katsottavaa kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Ja huom, myös luokkaerot ja eliitin vs rahvaan erotkin, olivat esillä. 
Mutta uuteen annettuun aiheeseen viitaten. Kyseisestäkin aiheesta on monia mieliä, kuten on ihmisiäkin. Eipä voi niputtaa yksi-yhteen, kuten jo viitattiinkin. Yksi tykkää toisesta lähestymis tavasta, toinen toisesta. Iloisella mielellä lähestyvää, teeskentelemätöntä ihmistä harvoin ihan kaltoin kohdellaan. Kemiaahan ja vetovoiman lakeja nuo ”kaato” jutut ovat, energiaa.
Olen samaa mieltä, että empä ole tuota Leijonamielen mainitsemaa kilpailuasetelmaa itse havainnut.
Love,
Bella
HUPS!
Piti siis kirjoittamani ettei se ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella. (toisinaan kyllä, mutta jos nyt puhutaan toimivasta suhteesta, jossa kiinnostuu kuitenkin muustakin kuin omasta puolisostaan)
Ja parinsuhteen alun vastuulisuudessa ja vakavuudessa tarkoitan näitä yhteisiä laina yms vastuita, joita ei yleensä ole. Eikä sitä niin voimakasta tunne vastuutakaan, kun vasta tutustutaan…
Liikaa txt…täältä päästä
Hmmmm… ja kun ei ole niitä yhteisessä elämässä jaettuja yhteisiä ongelmia, on helpompaa olla kiinnostava.
Ei väsytä se yhteinen arki, vaan pystyy sen uuden ihmise kanssa keskustelemaan avoimemmin asioista, koska vielä eivät ole yhteiset jaetut tunteet ja riskit pelissä, yhteisen jaetun elämän ja arjen tylsyyden kanssa.
Jokainen voi vaikuttaa vakituisen arjen pyörityksen ulkopuolella kiinnostavammalta mitä onkaan, ja paljastamaan sitä toista minäänsä, soppa- ja siivous tarvikkeiden jäädessä kotinurkkiin. Myös ymmärtämystä piisaa parisuhde ongelmissa, kun ne eivät ole vielä tämän uuden keskustelukumppanin kanssa saman katon alla elettyjä.
Siten nuo työ-ja harrastus paikat voivatkin olla aikamoisia ansoja heikoimmille, sillä moni pakenee niihin arkeaan, löytäen hetkeksi sen toisen, vapaan ja perheettömän, vanhan minänsä niiden parissa. Ihmisten kanssa, joilla mielenkiinto sama.
Niistä kokemuksista ja keskusteluista voi kuitenkin ammentaa sitä hyvää sinne kotiinkin, ja käyttää voimavarana ja energiana. Respect LeijonaMielelle selkärankaisesta ajattelusta.
Onhan se vähän kornia, että kädenulottuvilla on älykäs ja seksikäs nuori nainen, joka haluaisi pelkän seksisuhteen. Ei halua muuta, kun on työ ja menestyminen, etc elämässä pärjääminen omin avuin tärkeintä. En ole edes sellaisessa asemassa tai työssä, jossa häntä voisin auttaa. Kokemusta ja viisautta kylläkin. Olisi kokeilunhaluinen nainen, joka toteuttaisi kaikki seksitoiveet antaen miehen päättää ja olla itse vastaanottavana osapuolena. Eli todellinen ukkomiehen päiväuni.
Kyllähän tuo muuten voisi toimiakin, mutta naisen älykkyys ja hyvä itsetunto vaivaavat kovin. Siinä leikissä voi helposti mennä itseltä kuuppa sekaisin.
Olen aina ollut sitä mieltä, että jokaiselle löytyy sopivia sielunkumppaneita ja täydellisiä puolisoita useita. Tälläisen kohdatessa on pitänyt vain ottaa etäisyyttä, jotta pysyy täysjärkisenä. Miehet ovat tunnetusti heikkoja, jos nainen haluaa miehen tosissaan valloittaa.
Kinkkinen tilanne.
Kuulostaa kyllä hyvin pitkälti jo siltä, että peli on Leijonamieleltä pelattu ja on vain ajan kysymys milloin se kopiokonehuone kutsuu…
Epätoivoisesti haetaan framille selityksiä joilla koetetaan pysyä aidan toisella puolella…
Jahas
. Tasapainoisen Leijonamielenkin oli ajanut tähän blogiin joku pikku ongelma 
. No, eihän siinä mitään…
Mutta vaikka ”valmista ei tule”, vaikka seksistä ja ihmissuhteista keskusteltaisiin sata vuotta, saa joku aina jotain vinkkiä, mihin suuntaan kannattaa edetä. Siinä omassa ainutkertaisessa seksielämässä ja suhteissaan. Ehkä Leijonamielikin…
”Minä en syytä… vaan vanhempia.”
En minäkään halua jatkaa tuosta enempää mutta, femme hyvä, vanhempiakin kannattaa syyttää vain, jos heillä on oma elämä edes suht hyvin. Tietenkään lapsia ei olisi hyvä olla, jos oma elämä on kovin hakusessa ja ei voi hyvin, mutta kuten täällä seksiblogissa tiedämme, heitä vain sattuu saamaan alkunsa
. Kun ihastuu ja kun se seksi on niin kivaa ja kun ehkäisy unohtuu ja kun toisaalta olisi ihana, kun olisi se oma lapsikin – jos se vaikka tekisi tästä elämästä paremman…
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Vähän kepeämpää väliin, sillä nyt pyörii niin piukkoja peppuja ruudun täydeltä, jotta… Huh…
Nimittäin naisten 20km kävely on käynnissä
Iltaa
Nyt kun aloitin vinkkaamaan näitä Helmen juttuja, niin laitan linkin seuraavaan
http://www.mtv3.fi/helmi/seksi/artikkeli.shtml/2012/08/1596069/naita-kolmea-huomaamatonta-seksimokaa-jokaisen-naisen-tulisi-valttaa
Usein puhutaan miesten mokista ja ne ovatkin olleet paljon vakavampaa luokkaa. Miksiköhän? Nämä mokat nyt eivät ole mitään mokia, vaan pikemminkin vinkkejä, miten voisi seksielämäänsä piristää
Hei
Olemme keskustelleet naisten aloitteen teosta seuraavissa otsikoissa :
http://blogit.mtv3.fi/aikuisennaisenpaivakirja/2009/03/19/haluan-rakastella-sinua/
http://blogit.mtv3.fi/aikuisennaisenpaivakirja/2009/03/06/saako-nainen-tehda-aloitteen/
Keskustelusta tuli hyvin vilkasta, lähinnä miesten taholta, jotka olivat jopa vihaisia naisille, jotka eivät tee tarpeeksi aloitteita ja ovat hyvin/liian valikoivia miesten mielestä.
”CollegeCandy is pop culture, fashion and sex for the twenty-something college girl.”
Tuo on sen sivuston kuvaus jolta tuo naisten ”seksimokat” on lainattu… Tuon ikäiset naisethan ovatkin jo hyvinkin ehtineet leipääntyä pitkään parisuhteeseensa
Seuraava linkki olisi sitten jo aihettakin sivuava
http://www.mtv3.fi/helmi/seksi/artikkeli.shtml/2012/08/1212903/hyva-vuorovaikutus-suhteessa-takaa-myos-seksuaalisen-onnen
Tuon jutun yhteydessä oleviin kysymyksiin kykenisin oikeastaan vastaamaan vain yhteen ja sekin on silkkaa sattumaa koska parisen viikkoa sitten en olisi edes sitä tiennyt… Tehtävät taas jäisivät suosiolla väliin…
…Loman suunnittelut ja mikä se olikaan… Mistä sen voi tietää mikä kiinnostusta pitäisi yllä vuosien kuluessa kun ei siitä ole hajuakaan edes huomiseksi…
Tosin olen kyllä huomannut, että on oikeastaan ihan se ja sama mistä minulta kysellään omia mieltymyksiä tai haluja, varsinkin jos sitä suoritetaan kasvotusten sillä silloin lyö oikeastaan aina tyhjää
Mielenkiintoista sinänsä oli huomata tuo aika selvä asenne, että mies on se jota väsyttää eikä seksi kiinnosta josta seuraa ”päänsärkyä” jota perinteisesti on vain naisilla ja tämän ”päänsärkyisen signaalin” jälkeen sitten pitäisi intoutua valloittamaan tämä ”päänsärkyinen” kumppani…
Eihän tuossa suoraan sanottu kumpi on kumpi, vaan eipä siinä juurikaan ole vaihtoehtojakaan
Eikä siinä sen paremmin pohdittu mistä se väsymys on peräisin… Voisiko syytä löytyä tästä ”päänsärkyisestä”…
Ehkäpä se onkin hän jonka pitäisi lähteä valloittamaan väsynyttä?
Iltaa vielä
Minua pisti silmään tuosta linkistä Lukija, että kalenteriin kannattaa merkitä hellitelyaikoja
Pyysin heti ystävääni ottamaan kalenterinsa esille 
Hänellä ei kuulemma ole sitä mukana 
Onhan sekin yksi syy 
jättää merkitsemättä hellittelyajat 
Meillä kun tuntuu nyt kaikki aika olevan hellittelyaikaa, joten ehkä sitä ei tarvitse erikseen merkitä kalenteriin
Paremminkin pitäisi merkitä jotkut työtehtävät, että ne tulisi tehtyä 
Nyt ne jäävät hellittelyn jalkoihin 
No tuo taitaa olla yksi vanhimmista ”vinkeistä” varata kalenterista aika säännöllisesti…
Eipä ole tullut sellaista kalenteria koskaan omistettua johon moisia sopisi…
Minusta se olisi lähinnä ”pakkoseksiä” huvittaisi se tai ei ja todennäköisesti ei huvittaisi juuri koskaan juuri sen vuoksi
Katselin äsken ehkä 5 minuuttia tv5 kanavalta tulevaa ”Kiihkeät kotirouvat” pehmopornoelokuvaa… Kuka ihmeessä noita viitsii katsoa? Viihdyttävämpää katsottavaa on tuo voicelta tuleva ikivanha Nanny sitcomkin
Tuo Vaarasen kysymyspeli… Sitä voisi olla hauska kokeilla. Joskin on aiheita, joista on toistaiseksi turha edes keskustella. Esimerkiksi ne suuremman luokan unelmat ovat kyllä senlaatuisia, että niistä on turha puhua kun niitä voi toteuttaa vain kaksin elävä pariskunta. Haluaisin esimerkiksi joskus tehdä Espanjassa pyhiinvaelluksen, mikä ei mitään lasten ja nuorison ohjelmaa totisesti ole
.
Mutta nuo naisten seksimokat. Toki ajan ja paikan vaihtelu virkistää aina ja luulisi, että nuorilla olisi sitä kokeilunhaluakin vielä…
Sen sijaan tuo liukkarijuttu. Jos seksi toimii niin miksi siitä on tehty muka joku välttämättömyys? Lienevätkö liukkarinvalmistajafirmat asialla
? Jos kiihottuu kunnolla, liukkautta riittää ja ennemminkin niin, että sitä voi pitkässä sessiossa olla jo liikaakin 
.
Jos taas se ei toimi eikä nainen kiihotu niin onkohan oikea ratkaisu luoda oikea tila jatkuvasti keinotekoisesti? Pitäisin kyllä fiksumpana vaikka pornofilmien katsomista tai suuseksin kokeilua aloituksena.
Toki liukkarin käyttö voi olla joskus tarpeellista ja hyvä asia mutta sen pitäisi olla poikkeus, ei sääntö.
Mutta Lukija: eikös sinunkin elämääsi olisi helpottanut, jos teillä olisi ollut sopimus, että seksiä on torstaisin kello kuusi? Sen sijaan, että odottelet ja ihmettelet viikkotolkulla, milloin sitä saa eikä sitä ole kai aina edes sitä kertaa viikossa… Vaimollekin se olisi voinut olla kiva rutiini
. Kun olisi ollut sellainen päätös, toimeen olisi tullut tartuttua ja se olisi voinut olla mukavakin sitten 
.
Meillähän on ollut osittain asunto-olojen ym. vuoksi juuri tuollaiset aika säännölliset ajat ja se on ollut avioliitossani mielestäni vain hyväksi.
Tietysti jos suhteen mekaniikka on sellainen, että kumpikin alkaa haluta heti kun toinen on maisemissa niin mitä sitä sitten sopimaan aikoja
. Kyllä seksi siinä tapauksessa sijoittuu ihan luonnostaan johonkin rakoon riittävän usein, vaikka miten kiireisiäkin oltaisiin 
.
Tuskin tuosta olisi mitään iloa ollut, koska olisi vain ajan kysymys kun ilmaantuisi jotain tärkeämpää tekemistä ja sitten alkaisi siirtolupaukset… ”Ei tänään, mutta huomenna sitten…”… Sellaisia naiset vaan ovat sillä heillä kun on se lupa muuttaa mieltänsä
Hei
Aurinkoista aamua
Minä en ymmärtänyt, että hellittelyajan varaamisella tarkoitettiin seksiä, vaan ihan hellittelyä
Sitä on nyt meillä niin, että kaikki muu tahtoo jäädä, kuten parvekekukkienhoito, siivoaminen, ystävien tapaaminen jne. Kai se sitten on vain tällaista uusissa suhteissa, että ollaan jatkuvasti niin lähellä, ettei siihen mitään muuta mahdu 
Oli meillä sentään ystäviä syömässä eilen 
ja ehditään me kyllä salille ja altaaseenkin joka toinen päivä 
Tässä laina tuosta kohdasta… Onko se todella niin epäselvää mitä tuossa tarkoitetaan?
”Arvosta seksiä ja sille varattua aikaa. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta kalenteriin kannattaa varata viikoittain hellyysaikaa, Vaaranen suosittelee. ”Seksiä torstaisin kello kuusi” ei ehkä kuulosta seksikkäältä, mutta usein toimii.”
Hei
Totta Lukija, luin taas ihan omiani
sellaista se on, kun ei malta edes lukea kunnolla 
Minun kun ei ole koskaan tarvinnut merkitä kalenteriin päiviä, milloin seksiä pitäisi saada 
pikemminkin voisi merkitä päivät, jolloin sitä ei ole 
Sama jatkuu edelleen 
eli seksittömiä päiviä ei juurikaan kalentersissa näy. Tai ei ole vähään aikaan näkynyt, nyt on kuitenkin niin, että lomat ovat taas ohi ja ystävänikin on palattava taas työhönsä 
joten niitä päiviä alkaa väkisinkin olla 
Tiededokumentti: Rakkauden mysteeri Jakso 1/3
Osa 1/3. Rakkaus ei kysy lupaa, kun kihloissa oleva Juliette ihastuu toiseen mieheen. Tiedesarjassa tutkijat kertovat, mikä saa kaksi ihmistä valitsemaan toisensa.
11 päivää jäljellä tänään…
Hei
Kiitos Lukija vinkistä
täytyy katsoa se, sillä aihe sivuaa seuraavaa aihettani.
Parisuhteen kohentamista, sivusuhteita…
Niissä on molemmissa huomannut tavallaan kaksi suuntautumista, hakeutumisen ja ajautumisen. Jokaisessa suhteessa tuntuu olevan aktiivinen ja passiivinen osapuoli, silloinkin, kun ”molemmat haluavat” 
Joku sen ensimmäisen liikkeen kuitenkin tekee, toinen sitten siirtyy lähemmäs, tai kauemmas
On ihmisiä, jotka ryhtyvät suhteeseen, kun toinen sitä haluaa, menevät kihloihin, kun toinen kerran kysyy, aloittavat sivusuhteen, kun joku sitä haluaa, suhteet loppuvat vasta, jos toinen päättää erota / lopettaa, jne. jne. Se on tavallaan tuota passiivista touhua, ollaan ”kypsiä omenoita”, kunhan sopiva poimija löytyy
Elämä on sarja muiden tekemiä valintoja 
Sitten toiset taas ovat enemmän oman elämänsä ”kippareita”, esimerkiksi aloittavat ja lopettavat suhteita, joskus sitten ”liiankin aktiivisesti”
Kummallakin elämäntavalla on omat etunsa ja haittansa, ongelmat lienevät kiteytyvän kummankin ääripäässä. Passiivinen on jatkuvasti tyytymätön ”olosuhteiden uhri” ja aktiivinen voi jäädä ”jatkuvan muutoksen” koukkuun
Suurin osa elämänkohtaloista kuitenkin sisältää varmasti molempia elementtejä, aina ei saa kaikkea, mutta haaveista täyttyy silti valtaosa. Ainakin siinä vaiheessa, kun ikä ja kokemus tuovat mukanaan rauhoittavaa ”realismia”
Mielestäni tuossa on se elämisen salaisuus, avulias itsetuntemus, kun tietää kumpaan ”valintamalliin” on taipuvainen ja tunnistaa, miten se elämään vaikuttaa
Lukija: Pointtina tuossa ajan sopimisessa on mielestäni juuri se, että se vähemmänkään haluava osapuoli ei siitä lipsu
. Ei ellei kyseessä ole oikeasti sairaana olo tai joku vähän isomman luokan katastrofi jollain elämänalueella. Mitä ei ihan joka toinen viikko tapahdu kenellekään.
Vähän sama asia siis kun yksi perheneuvojapariskunta – tai mikä heidän ala nyt ihan tarkalleen olikaan – suositteli, että kaikissa lapsiperheissäkin pitää molempien vanhempien pitää yksi ilta viikossa, jolloin käydään omassa harrastuksessa, eikä siihen saa tulla esteitä. Koska se auttaa jaksamaan ja voimaan hyvin.
Radiosta satuin kuulemaan tänään tämän:
http://www.youtube.com/watch?v=YMjXmo85ykc
Mutta suorasukaisista puheista huolimatta nainen odottaa miehen aloitetta
.
Tuon nyt voi kiteyttää yksinkertaisesti siihen, että vastakohdat vetävät puoleensa…
Kaksi aktiivista saattavat hetkeksi törmätä, mutta kaksi passiivista tuskin koskaan…
Aktiivinen tarvitsee sen jota viedä ja passiivinen viejän..
Nähtävästi jonkinlainen ”luonnollinen tila” taitaa usein olla se, että mies on se enemmän aktiiviin puoleen kääntyvä ja nainen passiiviin… Tätähän pidetään ”normaalina”.
Toisin päin kun nämä navat kääntyvät, niin sitten jo löytyykin termejä tätä kuvaamaan kuten vaikkapa ”tossun alla” kun puhutaan parisuhteen miehestä… Siis ”epänormaalia” ja sen myötä naurettavaakin..
Minusta tuollaisista asioista ei voi sitovasti sopia yhtään mitään ja jos joku ehdottaisikin, niin ainakaan minä en sellaisiin suostuisi.
Tuollainen sopiminen saattaa toimia siten, että kumpainenkin haluaa seksiä niin usein, että on jopa järkevää sopia seksittömistä päivistä jolloin ei kosketa vaikka kuinka mieli tekisi… Silloin nuo päivät voisivat jopa olla lisäenergiaa tuomassa.
Vaan kun on vaikkapa tällaista kerran kaksi kuukaudessa tahtia, niin jos tähän alkaa vääntämään sovittuja päiviä jolloin sitten olisi ”aina” seksiä… Todennäköisyys sille, että sovittuna päivänä ei sitten kiinnosta on melkoisen suuri. En usko sen olevan kovinkaan antoisaa seksiä.
”No niin… Alahan panna kun kerran on sovittu niin…”
Oi sitä riemun määrä ja unohtumatomia sovittuja nautinnon hetkiä…
No eipä tuosta daamista itselleni mitään ongelmaa tule. Kunhan nyt vain päkäilin ilman toteuttamisen ajatusta. Onpa tuo tainnut jo parissa kuukaudessa luopua toivosta. Mutta kiva sitä on syödä silmillä ja flirttailla.
Lukija on tuosta etukäteen sovitusta seksiajasta vähän hakoteillä. On ihan sama sovitaanko joku aika vain vaan se, että molempien pitää haluta haluta seksiä. Ei tuo halu syty välttämättä itsekseen, mutta molempien pitää tehdä sen eteen jotain, että pystyy osoittamaan rakkauttaan toiselle seksin muodossa. Kyse on enimmäkseen asenteista. Jos ei tuota halua ole, niin sopii kysyä ja keskustella, että miksei.
Lisään vielä edelliseen, että vaimollani tuo halu on aina ollut ja on edelleenkin, joten niin kauan en lähde sivusuhteeseen.
”molempien pitää haluta haluta seksiä”
Tietysti molemmilla pitää olla se ajatus, että seksiä on hyvä olla esim. kerran viikossa. Varattu aika on sitä varten, että se ei pääse unohtumaan tai että vaikka ei olisikaan ihan paras mahdollinen fiilis niin sitä fiilistä ruvetaan sitten rakentamaan
. Kun toisinaan kuitenkin on, että nihkeästäkin alusta huolimatta voi olla tosi kivaa…
Mutta myönnän, että Lukija, sinun vaimolle tuo ei sopisi… Hän haluaa harrastaa seksiä vain kun siltä tuntuu, vaikka se on hyvin harvoin. Eikä halua yrittää tehdä itseään halukkaaksi siinä toivossa, että seksi kuitenkin onnistuisi tai että ilahduttaisi sillä toista. Eikä siksi, että seksi tuo hyvän olon ja on terveellistä, jolloin sen säännöllisestä harrastamisesta on hyvä pitää kiinni. Siinä missä vaikka urheilu- tai lukemisharrastuksesta
. Vaikka ei aina niin innostaisikaan…
Eipä ole ensimmäinen ja tuski viimeinenkään, mutta nyt en kyllä saa sävellettyä Leijonamielen antamista aineista oikein yhtenäistä ajatusta… Ehkäpä juostessa kirjoitettua?
Jotain sieltä ehkä hahmotin ja jos siihen toteisin, että eihän tuollaista kalenteriin sopimista tarvita jos kerran molemmilla on sellaiset halut joita kuvaat ja olosuhteet eivät niitä jarruta…
Juuri siihen tuo on ajateltu, että syystä tai toisesta muu elämä pyrkii ajamaan ylitse niistä haluista joten pistetään merkintä kalenteriin jottei ne ”unohdu”…
Tai sitten tietenkin jos seksin määrä alkaa häiritä muuta elämää, niin laitetaan ne merkinnät sitä muuta elämää varten
Seksin määrän lisäämiseksi ei kalenterimerkinnöistä ole.
Hmmm… Lueskelin hiukan vaihteeksi kysymys/vastaus palstoja…
On tietenkin hyvä, että lääkkeitä keksitään erinäisiin vaivoihin seksinkin alueella vaan tuota kyllä ihmettelee kun nuoret jopa alle 18 v kyselevät viagran yms. perään ja toisaalla vinkkailevat kuinka tietyt masennuslääkkeet saavat vielä kestämään pidempään ennen kuin laukeaa… … Eikö muutoin enää muka ”kelpaa” kuin viagralla kovetettuna ja cipramililla viivästettynä
Entä kuka tietää miten näiden aineiden käyttö vaikuttaa myöhemmin vuosien päästä?
Niinpä. Aika karmeaa. Ehkä siinä on se keskustelunkin pelko. Jos pitäisi vaikka selostaa tytölle, miksi ei nyt kestänytkään niin pitkään
. Mutta kun ihminen ei vaan ole kone, vaikka varsinkin nykyihminen haluaisi olla – ja usein luuleekin olevansa.
Hei
Lukija 13.8 klo 0,41
”Nähtävästi jonkinlainen “luonnollinen tila” taitaa usein olla se, että mies on se enemmän aktiiviin puoleen kääntyvä ja nainen passiiviin… Tätähän pidetään “normaalina”.
Toisin päin kun nämä navat kääntyvät, niin sitten jo löytyykin termejä tätä kuvaamaan kuten vaikkapa “tossun alla” kun puhutaan parisuhteen miehestä… Siis “epänormaalia” ja sen myötä naurettavaakin..”
Minä en kyllä mitenkään saa ajatusta siitä, että mies olisi tossua alla, jos nainen on se seksuaalisesti halukkaampi ja määräisi seksin tahdin. Eikö se ole juuri päinvastoin? Jos nainen on se, joka määrää seksin vähyyden, niin eikö mies silloin juuri ole tossun alla? Oikeastaan en ymmärrä koko nimitystä ollenkaan yhdistettynä seksiin, vaan tossun alla oleminen tarkoittaa mielestäni esimerkiksi sitä, että mies tekee kuuliaisesti kaikki kotityöt, kun nainen lepää, tai että mies pysyy kiltisti kotona, kun nainen käy riennoissa jne.
Mitä noihin kyselypalstoihin tulee, niin en yhtään ihmettele sitä, että nuoret yleensä ovat ihan ihmeissään kun kyse on seksistä. Jos kaikki seksiin liittyvä tulee nettipornon välittämänä, niin ei ole ihme, että nuoret miehet kyselevät viagran perään, tai lääkkeiden, jotka pitkittäisi purkautumista. Ei kukaan pysty samaan, kuin mitä ruudusta nähdään. Tällaista noin 15 minuutin pornopätkää on voitu tehdä koko päivä
Aika vaikea on päästä samaan 
Ei se kalu seiso niin isona ja kovana, kuin pornotähdellä, hänkin on käyttänyt viagraa siihen. Eikä laukeaminen tule 15 minuutin kuluttua, vaan 5 minuutin, kun se masturboiminen tai pimppiin työntyminen tuntuu vain niiiiin hyvältä, että sitä on varsinkin nuorena vaikea välttää 
Ciao,
luen aivan ihanaa kirjaa Pelastakaa pojat. Raisa Cacciatore paneutuu poikien kasvatukseen ja kysymyksiin sen äärellä.
LOve,
Bella
Tässä myös jotain mikä saattaa auttaa avoimessa keskustelussa:
http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Miehell%C3%A4-on-v%C3%A4li%C3%A4/1547/
Love,
Bella
Hei
Hyvä linkki Bella, kiitos
Täyttä asiaa koko teksti. Itse olen huomannut, että miehiä paapotaan ja hyväillään, silitellään ja kuunnellaan aivan liian vähän 
Heillä on myös oikeus olla ihan hiljaa sylissä, aina ei tarvitse olla puhumassa niistä tunteista, joita naiset niin mielellään tivaavat miehiltään. Annetaan miesten joskus vain nauttia hiljakseen silittelystä ja koskettelusta 
Ciao,
juu kyllä oli asiaa.
Kuuntelin juuri Raisan haastattelun suosittelen
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/punainen_lanka_raisa_cacciatore_44806.html#media=44808
Maarit Tastulan haastattelutapa on hyvä.
Bella
Minulle tulee tuosta artikkelista lähinnä tunne, että olemme kilparadalla jolla pitäisi nyt kiriä jotta voittaisimme muut nostamalla elinajanodotetta… Miksi?
2011 nuo luvut ovat miehillä 77,2 naisilla 83,5 joten erokin on supistunut 6,3 vuoteen artikkelissa mainitusta ”yli 7 vuodesta”…
Miksi 77,2 vuotta ei riitä?
Miksi tästä ei pyrittäisi tekemään sitten ”hyvää aikaa” ja unohdetaan se aivan turha keskittyminen siihen kuinka tuota lukua saadaan nostettua?
Vai siitäkö kenkä puristaa kun Ruotsalaiset ovat edellä
Hei
Mielestäni kyse ei ole niinkään pitkäikäisyyden tavoittelussa, vaan siitä, että pysytäisiin teveinä kuolemaan asti. Tulemme taas kerran aiheeseen joka tuntuu olevan ”punainen vaate” monelle täällä blogissa, eli terveyden vaalimiseen ruokavaliolla, liikunnalla ja painon tarkkailulla.
Suomalaiset miehet eivät onneksi ole niin rapakunnossa, kuin esimerkiksi Venäläiset miehet. Mutta kun seuraa nykynuoria, niin ei meillä olla kaukana siitä
Jo nuoret ihmiset ovat ylipainoisia, käyttävät kohtuuttomia määriä alkoholia, tupakoivat, eivät liiku jne. Ja kuka maksaa?
Terveisiä vaan vesijuokusta juuri tulleelta
Juu,
mielestäni kanssa artikkeli käsitteli enemmän sitä tervettä elämää, jolloin todennäköisemmin säästymme osalta yleisemmistä ”kansansairauksistamme”.
Jotta saisimme terveemmän ikääntymisen, ja lähinnä miehet kiinnittäisivät huomiota hyvinvointiinsa ja terveyteen. Tämä lienee monelle tuttua ihan lähipiiristä, että lääkäriin ei mennä vaikka mikä olisi. Töihin tullaan mieluusti sairaana, ja loistetaan kun ei haeta ”turhia” sairaslomia. Työteho kuitenkin alhaalla ja tartutetaan vielä toisetkin.
Bella
Näin Turun Sanomat 10/2011
”Rikkaan ja köyhän miehen eliniän ero 12,5 vuotta
Tuloryhmien välinen elinajanodotteen ero on Suomessa kasvanut nopeasti. Rikkaimmilla eli ylimmän tuloviidenneksen miehillä on edessään keskimäärin 12,5 vuotta pidempi elämä kuin köyhimmillä eli alimman tuloviidenneksen miehillä. Naisilla vastaavaa ero on 6,8 vuotta.
Ero on revennyt siten, että köyhimpien elinajanodote on pysynyt 1990-luvun alun tasolla, samalla kun rikkaimpien on kasvanut.
– Suomalaisten terveys keskimäärin on parantunut, mutta erot sosiaaliryhmien välillä ovat 25 viime vuoden aikana kasvaneet selvästi, sanoo projektipäällikkö Tuulia Rotko Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL).
Suomessa sosioekonomisten ryhmien väliset kuolleisuuserot ovat jyrkemmät kuin muissa Länsi-Euroopan maissa. Ero tarkoittaa, että korkeasti koulutetut, ylemmät toimihenkilöt ja hyvätuloiset paitsi elävät pitempään myös ovat huomattavasti terveempiä ja toimintakykyisempiä ja kuin perusasteen koulutuksen saaneet, työntekijäammateissa toimivat ja pienituloiset. Lisäksi työttömät ovat keskimäärin sairaampia kuin työlliset.
Tulot ovat yhteydessä myös terveyspalvelujen saamiseen. OECD-maista nimenomaan Suomessa on rikkaiden ja köyhien välillä suurin ero siinä, miten usein henkilö käy lääkärissä. Rikkaat käyvät Suomessa siis suhteessa tarpeeseen lääkärillä huomattavasti enemmän kuin köyhät.
– Paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat pääsevät lääkärille helpommin. Työterveyshuoltoonhan pääsee heti. Terveyskeskuksen varassa olevat joutuvat odottamaan. Lisäksi töissä olevien pitää sairastuessaan mennä lääkärille hakemaan sairauslomapaperia, ennätystä selittää tutkimusprofessori Unto Häkkinen THL:stä
THL:n tutkimusprofessori Ilmo Keskimäki sanoo, että Suomessa sosioekonomisten ryhmien välillä on eroja myös ehkäisevien palvelujen, kuten terveystarkastusten, ja leikkauksien saatavuudessa. Ohitusleikkauksia ja pallolaajennuksia tehdään selvästi vähemmän alemmille sosiaaliryhmille kuin ylemmille.”
Se on usein myös sitä kun tullaan sairaana töihin, että ei haluta jättää työkavereita pulaan.
Tiedetään ettei sijaisia saa ottaa ja jo ennestään on vajausta… Kyllä minä tyhjää parempi olen puolikuntoisenakin…
Työnantatkin pyrkivät vähentämään turhia sairauspoissaoloja esimerkiksi siten, että ensimmäisen sairauslomapäivän olet palkatta… Kyllä sitä kestää vaikka pienen kuumeen ja ripulin mitkä ovat 2-3 päivän sisään ohi…
Lisäksi sairauslomista pidetään kirjaa ja jos niitä on liian usein, niin asiasta joutuu esimiehen kanssa keskusteluun…
Joten kyllä sitä kannustimia löytyy joiden avulla sitä monikin tulee pikkuisen kipeänäkin töihin…
Hei
Tämäkin voi kuulostaa siltä, että lääkäriin mennään rahalla, joka ei pidä paikkaansa. Korkeammin koulutetut vain ymmärtävät paremmin sen, että terveydestään on pidettävä huolta ja he hakeutuvat lääkäriin heti ensioireiden tullessa, kun alemassa sosiaaliluokissa katsellaan ensin, että onko tämä tauti kuolemaksi. Kyllä korkeakouluutettujen virat ovat ihan yhtä tärkeät poissaolojen kannalta, kuin sorvarinkin.
Se mikä pitää paikkaansa paremmin koulutettujen kohdalla on se, että heillä en enemmän rahaa käyttää oikeanlaiseen ja terveellisempään ruokaan, mutta tämä johtuu taas sekä kulttuurista, perityistä tavoista että tiedon määrästä. Tosin kyllä varakkailla sitten taas on myös elintasosairauksia. On ollut varaa syödä hyvää ja paljon. Juoda lihottavia konjakkeja ja viskejä, kun varattomammat juovat koskenkorvaa tai vodkaa.
Kyllä sinne lääkäriin osin mennään nimenomaan rahalla…
Ikävä kyllä…
”Suomessa on rikkaiden ja köyhien välillä suurin ero siinä, miten usein henkilö käy lääkärissä. Rikkaat käyvät Suomessa siis suhteessa tarpeeseen lääkärillä huomattavasti enemmän kuin köyhät.
– Paremmassa sosioekonomisessa asemassa olevat pääsevät lääkärille helpommin. Työterveyshuoltoonhan pääsee heti. Terveyskeskuksen varassa olevat joutuvat odottamaan. Lisäksi töissä olevien pitää sairastuessaan mennä lääkärille hakemaan sairauslomapaperia, ennätystä selittää tutkimusprofessori Unto Häkkinen THL:stä”
Raha ja varallisuus se tässäkin on selkeästi esillä…
”Suomessa sosioekonomisten ryhmien välillä on eroja myös ehkäisevien palvelujen, kuten terveystarkastusten, ja leikkauksien saatavuudessa. Ohitusleikkauksia ja pallolaajennuksia tehdään selvästi vähemmän alemmille sosiaaliryhmille kuin ylemmille.”
Ja tuo ”Työterveyshuoltoonhan pääsee heti” ei pidä sekään kaikkialla paikkaansa eikä se tietenkään koske kuin työssä olijoita joilla se palvelu on käytettävissä.
”Korkeammin koulutetut vain ymmärtävät paremmin sen, että terveydestään on pidettävä huolta ja he hakeutuvat lääkäriin heti ensioireiden tullessa, kun alemassa sosiaaliluokissa katsellaan ensin, että onko tämä tauti kuolemaksi.”
Älä unohda sitä, että usein tuolla ”alemmassa sosiaaliluokassa” olevalla on elintaso sellainen, ettei siinä ole sitä katetta tilillä jonka avulla voi huoletta jäädä pienestä nuhastakin pois.
Tuo ”alemmassa sosiaaliluokassa” oleva vähemmän koulutettu vuokrafirman palkkalistoilla olija voi menettää koko paikkansa jäätyään vähän niiskuttamaan heinänuhaa…
Varakkaiden elintasosairaudet… ”Juoda lihottavia konjakkeja ja viskejä, kun varattomammat juovat koskenkorvaa tai vodkaa”… Nyt nyt nyt…
Eivät nuo ”varattomien” koskenkorvat ja vodkat, eli viinat näytä olevan juurikaan sen kevyempiä kuin ”varakkaiden” jalommat juomat, joten taitaa tässä kyllä jokin muu sitä ”varakkaiden elintasosairautta” näiden kohdalla aiheuttaa kuin juomat
kcal/100 ml
Viinat 170–340
Konjakit 200–240
Viskit 230–340
Rommit 200–310
Hei
Meidän on aivan turha aloittaa taas tämä kiistely Lukija. Sinä olet yhtä mieltä ja minä toista, emmekä tule koskaan päätymään yhteiseen ratkaisuun. Eikä tällä nyt ole mitään tekemistä taas seksin kanssa, joten jatketaan mieluimmin seksistä, niin ei tule niin isoja erimielisyyksiä
Terveiset Yogasta!
Ihana tunti oli, valitettavasti vain 1h. Pidemmät tunnit ehdottomasti parempia.
Kiitos että sain Yogata tänään Upean opettejan opastuksella ja jakaa hyvää energia…
Ja hups… viisari värähti pitkästä aikaa.
Jee!!!!
Siis vaikka oli aika fyysinen Yoga niin alkoipa tuo veri kiertää lantiossa kun lannelukko hellitti.
Huomena tuo energia jatkuu aamulla Hot Yogalla ja ilalla ihanalla tanssitunnilla.
Love,
Bella
Ei voi mitään mutta pakko sanoa sananen tuohon
. Työterveyshuollosta… Minun työpaikassani, vaikka olen korkeakoulutettu, ei ole mitään asiaa työterveyshuoltoon ellen epäile, että työ on aiheuttanut vaivan. Eli käytännössä vain niska-hartiaseudun kivut ovat ainoa asia, josta voisin mennä sinne. Eli yksityislääkärille suunnistan, jos on joku ongelma. Onneksi ei ole ollut usein ja rahaa on ollut sen verran. Terveyskeskuksessa voi saada hyvääkin palvelua – tai sitten ei.
Yleensä siellä lähdetään siitä, että ei ole mitään ongelmaa ja nimenomaan kehotetaan katselemaan, onko tauti kuolemaksi vai ei. Eli epäilen, että siinä on yksi syy alempien sosiaaliryhmien terveysongelmiin. Kun ei ole varaa eikä halua mennä sinne yksityiselle terveysasemalle, on aika lailla sattuman kauppaa, tuleeko hoidetuksi ollenkaan tai ainakaan ajoissa.
PS. Bella – pidän kovasti Raisa Cacciatoresta ja olen seurannut hänen tuotantoa. Ainoa, mistä en ole ihan samaa mieltä on, että hänen mielestään yhdyntä on naiselle paras vasta orgasmin jälkeen. Itse haluan kyllä nauttia orgasmin touhun kuluessa tai päätteeksi
. Mutta toki siinäkin on monia makuja ja tapoja. Orgasmin jälkeen ainakin riittää kosteus.
Liikunnan iloja… Ainakin katselijalle
Eipä näistä ohjenuorista ainakaan kaikista kovin kauas olla päästy…
”Seuraavassa muutamia vinkkejä yli sadan vuoden takaa:
1. Viisas nuori vaimo suostuu viikoittain enimmillään kahteen seksuaaliseen kokemukseen. Ajan kuluessa hänen on tulisi tehdä kaikkensa vähentääkseen kokemusten tiheyttä. Sairauden, unisuuden tai päänsäryn teeskentely ovat hänen parhaita ystäviään tässä asiassa.
2. Useimmat miehet ovat luonteeltaan melko perverssejä, ja jos heille antaa pienenkin tilaisuuden, he ryhtyvät iljettäviin toimiin, joihin kuuluu normaalin aktin suorittaminen epänormaaleissa asennoissa, naisen kehon nuoleminen ja oman riettaan ruumiinsa tarjoaminen naisen nuoltavaksi.
3. Viisaan vaimon tavoitteena on, ettei mies koskaan näe hänen alastonta ruumistaan eikä salli miehen esiintyvän hänen edessään alastomana.
4. Monet naiset ovat havainneet hyödylliseksi pukeutua paksuun yöpaitaan ja pukea miehensä pyjamaan. Niitä ei tarvitse riisua seksuaalisen aktin aikana. Näin mahdollisimman vähän ihoa altistuu.
5. Mennessään vuoteeseen naisen tulee sammuttaa kaikki valot. Siellä hänen ei pidä päästää ääntäkään, joka ohjaisi miehen hänen suuntaansa, jottei mies pitäisi sitä rohkaisun merkkinä.
6. Kun mies löytää naisen vuoteesta, tämän tulee maata mahdollisimman liikkumattomana. Optimistinen aviomies voisi tulkita ruumiin liikkeet seksuaalisen kiihottumisen merkiksi. Silloin, kun seksiä ei voi estää, sitä on harjoitettava täydellisessä pimeydessä.
7. Jos mies yrittää suudella naista suulle, tämän on käännettävä päätään niin, että suukko osuu harmittomasti poskelle. Jos mies nostaa naisen yöpaitaa ja yrittää suudella häntä sen alta, naisen täytyy vetää yöpaita nopeasti paikalleen, juosta sängystä ja selittää, että luonto kutsuu häntä kylpyhuoneeseen.
8. Jos mies yrittää vietellä naista hekumallisella puheella, viisas vaimo muistaa äkkiä jonkun mitättömän asian, jota kysyä mieheltään.
9. Miehen ähistessä ja puhkuessa naisen tulee maata aivan hiljaa eikä missään olosuhteissa ähkiä tai vaikeroida aktin aikana.
10. Heti miehen lopetettua aktin viisas vaimo alkaa nalkuttaa hänelle pienistä tehtävistä, jotka toivoo miehen suorittavan seuraavana päivänä.
Rouva Smythersin mukaan riitely, nalkutus ja nuhdesaarna ovat erittäin tehokkaita, kun niitä käytetään iltamyöhään noin tuntia ennen kuin mies normaalisti tekisi lähentely-yrityksensä.”
”Tuoreen kyselyn perusteella teeskentelevien miesten osuus näyttäisi olevan kasvussa. 39 prosenttia kyselyyn vastanneista miehistä ilmoitti joskus teeskennelleensä orgasmin. Lähes neljännes miehistä teeskentelee toistuvasti.
Kysely tehtiin AskMen-nettisivustolla ja sillä oli lähes
50 000 vastaajaa. Kyseessä ei ollut tieteellinen tutkimus, vaan kysely.”
En ole koskaan ”täydellisesti” teeskennellyt orgasmia, mutta olen joskus kyllä antanut vaikutelman sen olleen kovemman kuin oli… En sitten tiedä oikeastaan miksi, mutta siinä hetkessä se jollain kierolla tavalla kuitenkin tehostaa sitä omaa kokemusta ja tunnetta
Iltaa
Meillä ei eletä, kun yli sata vuotta sitten
meillä ollaan paljon alasti, muutenkin kuin nukkuessa 
Miten annetaan vaikutelma, että on kovempi?
Vai yksi kohta kymmenestä on teillä muuttunut…
No onhan se toki edistystä sekin
Orgasmi… Kovempi ORGASMI.
Hei
EI, EI, kyllä kaikki on muuttunut tuosta listasta, vai olisiko parempi sanoa, ettei mikään ole koskaan ollutkaan, kuin tuossa listassa
Tarkoitan, että alastomuutta on nykyisin entistä enemmän 
Minä kun luulin Lukija, että tarkoitit, että annoit ymmärtää, että kalu oli kovempi, kuin olikaan
Ja siksi ihmettelin. Toiset miehet melskavat kunnolla ja toiset ovat hyvinkin hiljaisia saadessaan orgasmin, ota noista nyt sitten selvää 
Ciao ja Ihanaa Kaunista Aamua,
kahvi tuoksuu ja keräilen motivaatiota tehdä portfoliota tavoitteista ja tähän asti suoritetuista opinnoista jne… PLAAH! Ei yhtään oma juttuni, ei suorastaan EVVK!
Vaan tehtävähän se on.
Viikonloppua ja lääkäriluentoja odotan sensijaan innoissani.
MJ- juu, ihmettelin kanssa tuota Raisan mielipidettä, mutta siis mielipidehän se vain on.
Koemme asioita niin erilailla ja saamme niin erilaisia orgasmeja kuitenkin, että opa hämmästelyni unohtui samoiten tien kun alkoikin. 
Itse kun olen enemmän tuota muuta laukeamiseen tarvitseva. Tosin on oikeassa tunne-ja kiihotustilassa onnistunut hyvinkin pienellä hyväilyllä laukeaminen ilman klitoriksen hyväilyä. 
Itseasiassa kun nyt toisinaan on alkanut seksuaaliset halut toisinaan nostamaan päätään, olen lauennut useasti itsekseni touhutessa, vaikken olekkaan klitorista hyväillyt, vaan kaalimato tai sormet tehneet taikojaan puutarhani sopukoissa… Joten ihan state of mind…
Lienee siinä se, kun saa keskittyä vain omaan tunteeseensa, vaikkakin rakastan tuottaa nautintoa.
Ajattelin tilata itselleni tuon Raisan naisen seksuaalisuutta käsittelevän kirjan, kun sitä ei itselläni ole.
Tuosta terveyskeskuskesta: Meillä tässä missä asumme on nyt ollut hyvä TK. Lapseni kanssa juuri jouduimme käymään kun sai pahan allergisen reaktion jostain liene öttiäisen pistosta/puremasta. Raaja oli kuin ilmapallo. Ja omia antihistamiinia kun ei voinut antaa. Saimme loistavaa palvelua. Kuten aina. Otettiin jopa varmuudeksi muutama labrakin pois sulkemaan bakteeri tulehdus yms…
Kun taas työterveyden kanssa yksityisellä oli ongelma sinne ajan saaminen. Ja nihkeämmin kirjoittavat juu sairaslomaa, vaikka sitä tarvittaisiin. Itse opin kantapään kautta levon tärkeyden. Olin toipilaana töissä useinkin liian aikaisin ja kunnon jälkitaudit napsahti ja sydämen rytmihäiriöitä.
Sitähän se on, kuten Lukijakin kertoi, ettei halua lisätä työkaverien kuormaa tms… Sijaisia toisinaan ja oikeastaan usein, vaikea saada. Alasta toki riippuu…
Mutta nimimerkillä useamman vatsaflunssa tartunnan saaneena töihin sitkeästi tulleelta vatsatautiselta niin… hmph
Mutta ihania aamuja.
Bella
niin piti kirjoittamani että rakastan tuota toiselle nautinnon tuottamista.
Eli itselleni toisen nautinnon seuraaminen ja huomioon ottaminen, on todella tärkeää. Se on mieletöntä…
Mutta puolensa-puolensa on toisinaan itsetyydytyksessä, vaikka se jos mahdollisuus valita, toki kakkoseksi jää, silloin kun on se oma partneri saatavilla ja antavalla mielellä…
Hei
Katsoin eilen illalla elokuvan, jonka taltuoin tavaskanavilta viime viikolla. Elokuvan nimi on suomennettuna Huone Roomassa. Tämä elokuva kertoo kahdesta naisesta, toinen heistä on lesbo, joka saa kovin helposti tämän toisen naisen pauloihinsa ja he rakastelevat useaan otteeseen yön aikana. En kerro tämän enempää, sillä jos jollakulla on mahdollisuus nähdä se, niin en halua pilata katselunautintoa. Kaunis elokuva, kauniita naisia, jotka ovat koko elokuvan alastomina
Työterveyshuollosta toisenlaiseen huoltoon
Iltalehdessä oli juttu ”Apua, miehelläni on vampyyrifetissi! Mitä teen?” Tässä siitä itseäni kiinnostaneet kohdat
”Kun mies tykkää liikaa naisten alusvaatteista tai kuukautisverestä, voi naisen mieleen kuitenkin tulla, onko kaikki normaalia.
Eräänä päivänä vaimo saapui kotiin ja yllätti miehensä seisomassa peilin edessä hänen stringinsä yllään. Vaimo on huomannut miehensä käyneen hänen alusvaatelaatikollaan useammankin kerran, ja nyt hän miettii, mitä tehdä: suostuako miehen oikkuihin, kieltää tältä alushousuleikit ja antaa hänen mahdollisesti jatkaa puuhiaan salassa vaiko uhata häntä avioerolla. Kun miestä kuitenkin rakastaa, ei ero huvittaisi.”
”Asiantuntija vastaa empaattisesti. Hän myöntää, että on täytynyt olla aikamoinen shokki huomata miehen käyttäytyvän näin. Rakkaus voi tosin auttaa ymmärtämään hänen käytöstään.”
”Vaateleikki ei kuitenkaan ole merkki siitä, että mies olisi homo. Tutkimusten mukaan suurin osa niistä miehistä, jotka nauttivat naisten vaatteisiin pukeutumisesta, onkin itse asiassa heteroita.”
Tuosta heräsi muutamia kysymysluontoisia ajatuksia…
Naisen suhde alusvaatelaatikkoonsa jos kerran muistaa sen sisällön järjestyksen niin hyvin, että voi huomata ”siellä miehensä käyneen” ja sitten tuo, että mihin tuo ajatuskulku oikeastaan perustuu jossa päätellään tuollaisen vaateleikin olevan merkki miehen homoseksuaalisuudesta?
Entä voiko todella tuo olla asia jonka seurauksena uhataan avioerolla… (No toki sikäli tuo ei yllätä kun lähde taitaa olla tuolta Yhdysvalloista eli health.com)
Varmaan yhtä todennäköisesti pitkiin farkkuihin ja buutseihin pukeutuva nainen on lesbo
…Rakkaus voi auttaa ymmärtämään kumppanin käytöstä???
Kuinka rakkaus auttaa ymmärtämään yhtään mitään?
Ehkä rakkauden voi sanoa auttavan sietämään kumppanin käytöstä, mutta ymmärtämään… Epäilen…
Mutta jatketaan seuraavaan…
”Toisen lukijan mies innostuu seksuaalisesti miesten siemennesteestä. Hänkin miettii, pitäisikö fetissi saada kitketyksi pois ja voiko innostus tulevaisuudessa vaihtua johonkin vielä oudompaan.”
Olisi oikeastaan kiintoisaa tietää onko tuollainen käyttäytyminen yleisempää naisilla kuin miehillä ja tarkoitan tuota kontrolloinnin tarvetta ”Hänkin miettii, pitäisikö fetissi saada kitketyksi pois”…
En nimittäin näin ihan heti ainakaan saa mieleeni, että olisin jossain nähnyt miehen pohtivan tuollaisia kysymyksiä naisesta… ”Vaimoni haluaa käyttää nänninipistimiä ratsastaessaan päälläni ja kiihottuu hurjasti siitä kun käskee minun vetää niitä yhdistävästä ketjusta… Pitäisiköhän minun huolestua tästä fetissistä ja ehdottaa vaikka terapeutilla käyntiä ennen kuin tämä aivan hurjaksi menee???”… Ei… En muista tuollaisia
”Kolmas lukija miettii, onko miehen kanssa hyvä harrastaa suuseksiä. Pelkästä suuseksistä ei kuitenkaan ole kyse, koska miehellä sattuu olemaan myös vampyyrifetissi ja hän nauttii erityisesti seksistä naisen kuukautisten aikana.
Asiantuntija rauhoittelee jälleen. Niin pitkään kuin nainen ei kärsi sukupuolitaudeista tai muista veren kautta tarttuvista sairauksista, ei seksistä kuukautisten aikana ole mitään haittaa. Hän kuitenkin kehottaa parin molempia osapuolia käymään varmuuden vuoksi sukupuolitautitesteissä.”
Niin… No tässä ei oikeastaan ole mitään muuta ihmeellistä kuin tuo, että tuota kutsutaan ”vampyyrifetissiksi” ja se, ettei tässä pohdita avioeron käyttöä kannustimena miehelle jotta tämä lopettaisi tuon fetissin…
Itseasiassa minulle tuli kyllä mieleen tuosta tekstin alusta, että tämä mies jolla on tuo ”vampyyrifetissi” haluaa saada suuseksiä vain jos naisella on vampyyrihampaat ja asiaan kuuluva maskeeraus
Mielenkiintoista älyllisesti lähestyen
http://wumocomicstrip.com/img/strip/-WM_strip_DK_20120812.jpg
Terve ja kypsä seksielämä; http://koti.phnet.fi/elohim/seksi.html
Nämä on niin hilpeitä
”Himon vallassa oleva aviomies ajaa usein oman puolisonsa hakemaan seksiseuraa vieraasta sängystä.”
Näinhän siinä taitaa käydä joo… Parempi vain olla himoitsematta vaimoa, niin tämä ei lähde naapuriin
Hei
Niin kuin jo aiemmin ehdin sanoa telkkuri, niin blogini ei ole mikään julistus paikka. Olet iloisesti tervetullut keskustelemaan seksistä, kunhan se tapahtuu omin sanoin. Jatkossa poistan tällaiset linkit, joita nyt olet viljellyt.
Asenne kohdallaan… Ja minussahan ei vikaa ole…
”Kysy seksistä: Mieheni mielestä orgasmini on liian laimea
Julkaistu: 23.8.2012 15:21
Minulla oli suhde 50-vuotiaaseen leskimieheen, joka motkotti minulle jatkuvasti, että en saa orgasmia. Mielestäni useimmiten sen kuitenkin sain.
Välillä sain pienemmän, välillä pidemmän, mutta hänen mielestään ainut oikea orgasmi on hurmoksellinen, tajunnan räjäyttävä, jossa ulkosynnyttimet turpoavat kaksinkertaiseksi. Hänen naisillaan homma on aina mennyt niin. Miehen ongelma oli täysi esileikittömyys eli suoraan asiaan ja pitkä ”rynkytys”, mikä sinänsä onnistui sillä kostun helposti ja ejakuloin. Hänen ongelmansa oli seisokin loppuminen kesken. 8 kk:n suhteen aikana minä sain kyllä orgasmeja, varsinkin ennen noita ”morkkaus” puheita, mutta hänen seisokkinsa loppui joka toinen kerta. Kenenkään muun kanssa ei kuulema koskaan ollut käynyt niin. Mies käytti myös paljon alkoholia.
Nimimerkki: Kummassa vika, nainen 50 vuotta
RFSU:n seksuaaliterapeutin vastaus:
Jokaisen naisen orgasmi on erilainen, eikä niiden perusteella pitäisi ketään arvioida tai morkata. Arvioiminen ja morkkaus vaikuttaa varmasti sinun haluusi ja orgasmiisi. Esileikittömyys myös vähentää sinun nautintoasi ja vaikeuttaa orgasmin saamista. Mitä pidempi esileikki niin sitä todennäköisempää, että nainen saa orgasmin.
Miehen erektion loppuminen kesken seksin voi liittyä alkoholin käyttöön, tai hänen ikäänsä (jos on samaa ikäluokkaa kuin sinä). Kesken loppuvaan erektioon voisi kokeilla apuna erektiorengasta (sellainen itse kiristettävä), se voi auttaa erektion säilyttämiseen. Erektiorengasta voi pitää paikallaan noin puoli tuntia ja sitten se on syytä välillä aukaista.”
Hei
Vaikuttaa melko törpöltä mieheltä, joka pitää jokaista naista seksuaalisesti samanlaisena. Olen kyllä joskus ainakin keskusteluissa törmännyt siihenkin, että monella miehellä muisti ”kultaa” asioita ja aiemmat naiset ovat olleet haltioissaan herran seksitavoista. Jo tuo kerskunta tekee ainakin minut varovaiseksi. Miksi nämä naiset ovat sitten jättäneet miehen, joka on taitava rakastaja ja todellinen ori?
Eivät vain naisrukat ymmärrä ”hyvän päälle”…
Helsingin Sanomat kertoo (13.9.2012/Jani Kaaro)…
”Tutkimus: Seksinhimo vähentää inhon tunteita
Seksi voi olla sotkuista, mutta useimpia ihmisiä se ei tunnu haittaavan. Tuore hollantilaistutkimus osoittaakin, että seksuaalinen kiihottuminen vähentää luontaisia kuvotuksen tunteita.
Kuvotus ja iljetys ovat voimakkaita tunnetiloja, jotka ovat kehittyneet suojelemaan ihmistä pilaantuneelta ruoalta, ulosteilta ja toisten ihmisten ruumiinnesteiltä. Seksissä toisten ruumiinnesteet eivät kuitenkaan herätä meissä erityistä vastareaktiota, koska seksuaalinen kiihottuminen vie kuvotuksen tunteilta terän pois.
Groningenin yliopiston tutkijat selvittivät seksuaalisen kiihottumisen ja kuvotuksen yhteyttä laittamalla 90 naista tekemään näennäisesti iljettäviä asioita. Heitä pyydettiin juomaan vettä lasista, jossa kellui iso ötökkä, pyyhkimään kätensä käytettyyn nenäliinaan ja työntämään kätensä astiaan, joka oli täynnä käytettyjä kondomeja.
Tosiasiassa ötökkä oli muovia, nenäliinat vain värjätty käytetyiksi ja kondomit käyttämättömiä, mutta näyttivät käytetyiltä.
Ennen iljetyskoetta naiset jaettiin kolmeen ryhmään. Ensimmäinen katsoi naisille suunnattua eroottista filmiä, toinen adrenaliinia kohottavia videoita laskuvarjohyppääjistä ja kolmas neutraalia videota junamatkasta.
Tulokset osoittivat, että eroottisesti stimuloituneet naiset kokivat iljettävät tehtävät huomattavasti vähemmän iljettävinä kuin naiset kahdessa muussa ryhmässä.
Tutkijoiden mukaan tuloksilla voi olla kliinistä merkitystä niille naisille, jotka kokevat seksin enemmän tai vähemmän vastenmielisenä. Jos yhteys seksuaalista kiihottumista ja kuvotusta säätelevien aivoalueiden välillä ei toimi normaalisti, kuvotuksen tunteet voivat jäädä päällimmäisiksi ja ajatus seksistä voi tuntua inhottavalta, tutkijat spekuloivat.
Tutkimuksen julkaisi PLoS ONE.”
Iltaa
Tuo tutkimus saattaa hyvinkin pitää paikkaansa, ihan omakohtaisia kokemuksia on
Olen nimittäin melko hypersiisti, nyt vanhemmiten asia on vähän lieventynyt, mutta en ole koskaan kokenut seksiä likaisena, en seksiin liittyvien eritteiden tai muita kehon eritteitä likaisena, kun ne yhdistyvät seksiin tai henkilöön, johon on rakastunut.
Muuten kärsin hienhajusta ja pesemättömyyden hajusta, likaiset vaatteet tai tilavaatteet saavat minut puistattamaan. En kestä likaisia vessoja tai likaista keittiötä jne. mutta minua ei haitta oma tai kumppanin ejakuloinnin tulokset missään, oli sitten kyse lakanoista, kylpyhuoneen lattiasta tai keittiön pöydästä
Minulle ei koskaan tehnyt pahaa hoitaa edesmennyttä miestäni, joka oli kotona saattohoidossa, mutta vieraalle ihmiselle en pystyisi sellaista hoitoa antamaan
Ylen sivuilla taas oli seuraava…
”Tutkimus: Kotityöt jakavat pariskunnat eroavat muita herkemmin
Norjalaistutkijat arvelevat, että syy yleisempiin avioeroihin johtuu kuitenkin muista syistä kuin kotitöiden jakamisesta.
Avioliitot, joissa kodin taloustyöt jaetaan molempien kesken päätyvät eroon herkemmin kuin avioliitot, joissa nainen vastaa niistä, ilmenee Norjassa tehdystä tutkimuksesta.
Avioerojen määrä on noin 50 prosenttia korkeampi liitoissa, joissa työt jaetaan.
- Mitä enemmän mies tekee kotitöitä, sitä korkeampi on avioeroaste, sanoo Thomas Hansen, toinen tutkimuksen kirjoittajista.
Tutkijat havaitsivat kuitenkin vain hyvin lievän syy-seuraus-suhteen kotitöiden ja avioerojen välillä. Kyse on heidän mukaan pikemminkin ”moderneista” asenteista.
Hansenin mukaan modernissa suhteessa sekä kotitöiden jakaminen että avioero ovat tavallisempia kuin perinteisissä liitoissa. Tällaisissa liitoissa on tyypillistä myös se, että nainen on korkeasti koulutettu ja hyväpalkkaisessa työssä, mikä taas mahdollistaa taloudellisen riippumattomuuden.
Tutkijat havaitsivat kuitenkin eräitä seikkoja, jotka puolsivat käsitystä yhteydestä kotitöiden jakamisen ja avioerojen välillä.
Joskus on hyvä, että molemmilla osapuolilla on selvät roolit, eikä kumpikaan hypi toisensa varpaille, Hansen sanoo.
Lähteet:AFP
Ilpo Pajunen Yle Uutiset”