Tiedänkö tyyppini? Luulen tietäväni, tai ainakin tiedän mikä se ei ole. Kun uusi suhde on haussa, päätyykö sitä samanlaisen ihmisen kanssa taas yhteen kuin edellisellä kerralla? Nimittäin jos ei muuta tyyppiään, niin näin käy. Aikuisena ja jo monta pitkää suhdetta läpikäyneenä odotukset eivät ole enää kuin kuusivuotiaan; silloinhan halusi isän kanssa naimisiin. Odotukset eivät ole kuin kuusitoistavuotiaan; silloin haluaa kumppanikseen pop-tähden, rokkarin tai koulun komeimman pojan. Odotukset eivät ole kuin kaksikymppisen; silloin haaveillaan kumppaniksi jalkapalloilijaa (ainakin Englannissa), jääkiekkoilijaa, golffaria, tennistähteä jne. Kolmekymppisenä oli aikaisemmin it-insinööri kova sana ja samoin lentokapteeni, edelleen on asianajaja, lääkäri tai jopa ammatikseen pokeria pelaava, ralli- ja formulakuskitkin käyvät. Nyt puhun naisena. Miesten toiveet kumppanin suhteen ovat tietysti eriävät.
Mitä muita odotuksia on, kuin että hänellä on tietty ammatti? Ehkä tietyt harrastukset? Se, onko akateemisesti koulutettu vai käykö joku muu koulutus? Asuinpaikkakunta on ehkä tärkeä jollekin, ehkä tulevan kumppanin asuntokin. Monia askarruttaa varmasti se, onko tuleva kumppani eronnut tai leski, tai ehkä hän on vielä poikamies? Onko hänellä huollettavia lapsia (kuuluvatko lapset samaan kauppaan), vanhat vanhemmatkin ja jopa vaikea ex-kumppani? Mitä saan kylkiäisenä, kumppanin lisäksi?
Kerroin edellisessä aiheessani, että laittaisin ”hakemuksen” jollekin treffipalstalle 
nyt kun olen sinkku. En ole koskaan laittanut tällaista, joten mistä aloitan? Sen verran olen katsellut mainoksia, että näitä sinkku- ja treffipalstoja on useita, oikein monia. Miten ihmeessä tietää, että valitsee sen oikean? Jossain luvataan jopa varmoja treffejä, se on kyllä mielestäni vähän liikaa luvattu, taitaa palstanpitäjä joutua käymään monilla treffeillä itse. Jos osaan nyt valita oikein, mielelläni ottaisin teiltä vinkkejä vastaan; mitä profiiliini kirjoitan, mitä tietoja annan itsestäni, mitä tietoja halutusta treffiseurasta ja mahdollisesta uudesta kumppanista? APU, nyt jos koskaan tarvitsen kyllä teitä 
Seuralaisen ikä pitäisi kai määritellä? Saako sanoa painon, tai voiko esittää toivomuksen, etteivät ylipainoiset vaivautuisi? Entä voiko pyytää jotain tietoja ulkomuodosta/näöstä, onko sellainen edes kohteliasta? Kuvaa kai voi pyytää, mutta onko kuva aito ja koska se on otettu? Mitä muuta? Kertokaa te, jotka olette niitä lukeneet ja ehkä kokeilleet tai vastanneet niihin! Auttakaa minua laatimaan tällainen profiili jollekin palstalle Kun teette ehdotuksia, niin poimin niistä ne, jotka tuntuvat sopivan minun mielestäni minulle 
Olisi kiva jos te, joilla on ollut tällaisia ”hakemuksia”, kommentoisitte! Löytyikö kumppani vai mitä löytyi? Kaikki tiedot ja kokemukset ovat tervetulleita. Ne auttavat minua ja ehkä muitakin, jotka lukevat tätä blogia
Entä sitten treffeillelähtö, kun on valinnut vastauksista jonkun? Tuleekohan niitä vastauksia edes? Treffit ilmeisesti tehdään valoisaan paikkaan, jossa on muitakin ihmisiä paikalla ja vaikka ystävä turvamiehenä viereisessä pöydässä? Tämä on vaikeampaa, kuin kohtaaminen baaritiskillä; silloin vaisto kertoo, että onko joku kiva ja lähteekö tämän kanssa juttusille.
Onko toimittava heti omalla nimellä, vai voiko käyttää nimimerkkiä tai tekaistua nimeä? Pitääkö puhelinnumero antaa? Olisi ehkä hyvä jutella puhelimessa edes muutama kerta ennen tapaamista. Kyllä tämä tuntuu vaikealta…
Naistenlehdistä olen lukenut, että vastauksia voi tulla kymmeniä, on vain ryhdyttävä lukemaan läpi ja tapaamaan potentiaalisia. Kaikilla ei kuitenkaan ole sana hallussa kirjoittaessa, toisilla taas kun ollaan nenätysten, joten miten voin koskaan tietää etten hukannut hyvää tyyppiä? Monissa sinkkuoppaissa kehotetaan menemään kaikille treffeille ja mieluummin useampaan kertaan. Ihminen voi puhjeta kukkaan vasta usean tapaamisen jälkeen. Olen lukenut, että kun on käynyt useilla treffeillä eikä yhtään sopivaa ole löytynyt, alkaa potea toivottomuutta tai miesvihaa. En usko omalla kohdallani tällaiseen, mutta kuka tietää? Siteeraan vähän tekstiä Elina Pirisen kirjasta Kuinka löytää se oikea ja pitää samalla hauskaa:
”Deittailuun voi myös uupua. Kärsit deittailu-burn-outista siinä vaiheessa kun olet kyllästynyt käymään kahvilla, leffassa, ulkona syömässä, kävelyllä ja iltateellä, vaihtamaan kuivia ensisuudelmia, harrastamaan seksiä ihmisten kanssa, joita et oikeasti halua ja tehtailemaan tekstiviestejä. Petyt yhä uudestaan, ja unelmien rakkaus tuntuu kaikkoavan jonnekin saavuttamattomiin. On raskasta myöntää itselleen jälleen kerran, että jokin ei vain toimi.
Raivokkaan miehenmetsästyksen sijaan kannattaa odotella kohtalon kepposia, sillä pakkomielteisessä seurustelussa ei ole mitään järkeä. Älä kuitenkaan sairastu miesanoreksiaan, jonka ensimmäinen oire on vannoa, ettei enää ikinä halua tutustua yhteenkään mieheen, koska he ovat kaiken pahan alku ja juuri. Jos rajoitat menemisiäsi sen vuoksi, että joudut ehkä iskuyritysten kohteeksi, liu’ut yhä syvemmälle mieshäiriön mustaan maailmaan.”
Omalla kohdallani kysymys ei ole epätoivoisesta etsimisestä, vaan nyt olen enemmänkin ”mitä kivaa keksisi” linjalla. Jos se tuo tullessaan kivan ihmissuhteen, niin se on vain plussaa. En pyydä teiltä neuvoja siihen minkälaisen miehen valitsen, vaan siihen miten saan tehtyä mahdollisimman kiinnostavan profiilisivun itsestäni, jotta tärppäisi. Lainaan vielä vähän tekstiä samasta kirjasta:
”Deittailun päämääränä on bongata se epätäydellinen mies, joka on täydellinen sinulle. Älä piittaa äitisi tai ystäviesi käsityksistä. Päätät itse, mikä sinulle merkitsee, oli se sitten autonmerkki, peniksen koko, huumorintaju tai hyvä sydän. On vain hyvä, että naisilla on erilainen miesmaku, muutenhan käynnissä olisi ainainen kissatappelu. Tärkeintä on, että tiedät itse, mitä haluat. Toisaalta liika päämäärätietoisuuskin on kyseenalaista. Unohda sentit tarkat pituus- ja tulorajat.”
Koska blogini on suunnattu sekä naisille että miehille, toivoisin että vihjeitä annettaisiin molemminpuolisesti! Ehkä joku mies kaipaa samanlaista ohjausta kuin minä nyt. Vaikka tässä nyt ei olla hakemassa lohduttavia sanoja (”kyllä sinä vielä löydät miehen”), siteeraan lohdutukseksi muillekin etsijöille muutaman rivin Elina Pirisen kirjasta:
”Luota vaistoosi viime kädessä. Naiset huomaavat pienetkin yksityiskohdat ja tekevät niiden perusteella paikkansapitäviä päätelmiä. Älä menetä uskoasi. Epätoivoon vaipuminen on pahin karhunpalvelus, jonka voit tehdä itsellesi. Uskon säilyttäminen on joskus ylivoimaista, kun ikävä toisen ihmisen luo yltyy pitelemättömäksi. Jos luulet, ettet koskaan löydä ketään, niin todennäköisesti myös käy. Anna elämälle mahdollisuus yllättää. Ihmiset tapaavat suuria rakkauksiaan mitä kummallisimmissa olosuhteissa. Älä panikoi. Rentoudu. Kaikki menee vielä hyvin.”
Ensimmäinen ”tekninen vinkki” joka tuli jo mieleen puhelinnumerosta on…
Lähes jokaisella on nykyisin ainakin yksi vanha kännykkä joka toimii, mutta on vain jäänyt vanhaksi.
Osta siihen prepaid liittymä niin sen numeron voi huoletta antaa jos tarvetta on sillä numerosta ei selviä sinusta mitään.
Esimerkiksi Saunalahden liittymä näkyy olevan R-kioskilla nyt 6.70€ aloituspakkauksessa on SIM-kortti jossa 6€ puheaikaa (6,6 snt/min. Per sekuntiveloitus) ja käyttöohje. Liittymä on voimassa 3 kuukautta aktivoinnista ja 12 kuukautta latauksesta..
Hei
Tuo on ihan hyvä vinkki Lukija, nämä uudet puhelimet kun ovat niin teknisiä, että en osaa tästä puhelimestani jättää pois soittajan nimeä
Vanhoja kapuloita löytyy kyllä 
On ollut kiireinen päivä ja nyt kohta on suihkun ja kaunistautumisen vuoro, ystävättäret tulevat seitsemän aikaan
Kimallus nettisivustolla oli ohjeita joista poimin muutaman…
”Vältä kliseet – erotu joukosta. Unohda hyvän huumorintajun mainitseminen tai se, että tykkäät pitää hauskaa. Anna huumorin näkyä tekstissä sen sijaan, että kerrot omaavasi sellaisen.”
”Käytä aina kuvaa, mutta älä liian vanhaa. Telegraph-lehti kertoo tilastojen osoittavan, että kuvallisiin ilmoituksiin vastataan tuplasti todennäköisemmin kuin kuvattomiin. Ihminen on visuaalinen olento. Mieti vaikka mitä itse katsot ensimmäisenä lehdestä. Kuva kiinnittää huomion.”
”Ole kärsivällinen. Parempi yksi hyvä vastaus viikossa, kuin sata huonoa päivässä.”
”Vältä vastauksissa vihjailua ja liian suoraa toimintaa.”
Lukiessasi alustustasi femme, minulle tuli ihan mieleen omat nettideittauksen vuoteni. Kerronpa itse sitten omista kokemuksistani. Ehkä saat femme näistä jotakin ideaa….( tai sitten et…)
Kuitenkin tuona päivänä kun meidä piti toisemme viimein tavata, mieheni halusikin tulla minua jo vastaan tullessamme ystävättäreni kanssa kouluun, ja menimme monta kertaa ristiin matkalla ja lopulta törmäsimme koulun aulassa 
. Oikein alkoi tässä hymyilyttämään kun ajattelin tuota ensimmäistä yhteistä kesäämme ja sitä miten olemme edelleen yhdessä. Kun olin jutellut pitemmän aikaa kumppanini kanssa ja jo päättänyt mielessäni että haluan tavata hänet, päätin hienovaraisesti hankkiutua eroon tuosta toisesta tyypistä. Hänei ottanut sitä kovin hyvin, mikä vain helpotti päätökseni tekemistä.
Aloitin tuon touhun noin 17-vuotiaana. Kaverin kanssa olimme surffaamassa koulun koneella. Olin chattailemassa ja samalla vähän tutkimassa josko joku kiva kundi tarttuisi onkeeni, en kuitenkaan ollut tässä vaiheessa mitenkään kovin vakavissani
Siinä sitten tuli jotakin puhetta kaverin kanssa miehistä. Kaverilla oli tuolloin jo profiili eräässä verkkopalvelussa (jonka nimeä en privaattisyistä mainitse, koska se voisi paljastaa minut.) ja hän ehdotti puolitosissaan, että tehdään minulle sinne profiili. Niin sitten tehtiinkin…
Aluksi käytin profiiliani vain chattaillessani,ettei tarvinnut keksiä joka kerta uutta nimimerkkiä ja että jos törmäisin johonkin kiinnostavaan tyyppiin ,minut olisi helppo tunnistaa, mutta myöhemmin aloin saada yksityisviestejä ja etsiä itse haluamani kaltaisia profiileja. Omaan profiiliini kirjoitin aika lailla pintapuolisesti asioita; mm. ikä, asuinpaikkakunta, pituus, paino, silmien/hiusten väri, horoskooppi (oli minulla aika ratkaiseva, koska kaikkien merkkien edustajat eivät tule hyvin toimeen keskenään, vaikka sekin riippuu persoonastakin), harrastuksia, musamakua/kirjallisuusmakua…. Kaikista pyrin kertomaan melko lyhyesti mutta kiinnostusta herättävästi. Kävin myös välillä vähän ”hienosäätämässä” tietojani (=lisäsin ja poistin asioita).
Erään minuun yhteyttä ottaneen ja kanssani hiukan chattailleeni nuorukaisen kanssa vaihdettiin sähköpostitkin. Minulla oli tekaistu sähköposti sitä varten, koska käytin aluksi peitenimeä kunnes huomasin millainen tyyppi oli. Tuo kyseinen tyyppi osoittautui kuitenkin mustasukkaiseksi ja vähän epäilyttäväksi tyypiksi, joten en sitten edes tavannut häntä vaan keksin kaikkia verukkeita kieltäytymiselleni.. Kuvaakaan hänestä en saanut, ja kun samoihin aikoihin tapasin kumppanini ja viestittelin harvakseltaan jo hänenkin kanssaan. Itse en sitten myöskään suostunut antamaan omaa kuvaani, juuri siksi koska tuo toinen tyyppi vaikutti epäilyttävältä. Kumppanini kanssa meillä oli myöhemmin viestittelyssä pieni tauko, kunnes noin kuukautta myöhemmin hän viimein otti minuun yhteyttä. Hän antoi minulle luottavaisin mielin kuvansakin lopulta, vaikka minä en suostunut antamaan omaani netin kautta. Koska kävi ilmi että asumme samassa kaupungissa ja opiskelimme peräti samassa oppilaitoksessa, meidän oli helppo sopia ensimmäinen kohtaamisemme koulun aulaan.
Nyt tämä menee jo ihan romaaniksi joten päätän tämän viestini tähän…
Myöhemmin voin toki kertoa lisää kokemuksistani/vinkkejä jos ketään kiinostaa…
Hei
Kiva elina, että kerroit omasta kokemuksestasi, juuri näitä kaipaankin tänne, en vain itselleni, vaan myös muille jotka pohtivat, että laittaisiko profiilin vai ei
Tervehdys taas..
Se piti vielä tuohon edelliseeni lisätä, että itsekin oli tosi varovainen tuon nettideittauksen suhteen.
ja siitä sitten jatkoimme kiertelemään kaupunkia, sillä siihen aikaan en ollut itsekään vielä kauaa kaupungissa asunut ja mieheni vielä lyhyemmän aikaa.
En antanut kuvaa netissä, en puhelinnumeroa, enkä kertonut tarkemmin missä osassa kaupunkia asuin. Tuolloin kun tapasin kumppanini ensimmäistä kertaa livenä otin ystäväni mukaan ensimmäiseen kohtaamiseen koululle. Olimme samassa opiskeluryhmässä ja samalla alalla joten meidän oli helppo mennä yhdessä tuohon ensimmäiseen tapaamiseen. Sovimme toiset, virallisemmat treffit vielä koulun jälkeen samalle iltapäivälle ja niihin uskalsinkin mennä jo yksin, vaikka treffasimmekin tori-aukiolla
Mieheni on jälkeenpäin jo sanonutkin että kyllä olinkin aika vaikea tapaus napata mutta sitkeä yrittäminen palkittiin
Mietin vain, että mahtoikohan kaupungista jäädä juuri mitään mieleen tuolloin kävellessä
No ainaki ne paikat joissa kävimme. Jokaisen sellaisen puistonpenkin tms ohi yhdessä kulkiessamme jompi kumpi muistuttaa toiselle että muistatkos mitä tuossa tapahtui?
Hei femme, joko teit profiilin
?
Minulle tämä on ihan tuntematon alue, joten en voi valitettavasti auttaa, mutta jospa tänne tulisi lisää vinkkejä ja kokemuksia oikeasta elämästä. Tosin minä en niitä tarvitse, mutta siis heille jotka niitä tarvitsevat
!
sallyann
Hei!
Vaimon kanssa ollaan tavattu netissä ja lähes samanlaisten komplikaatioiden jälkeen nähtiinkiin. Pieni paikka kun on kyseessä ollaan ihmetelty, vaikka molemmat asuneet koko iän samassa kylässä, että ei oltu aikasemmin törmätty toisiimme. Muuten ei ole hirveesti tullut profiilia luotua nettitreffi paikkoihin. Chatista silloin tuon naisen löysin ja tapaaminen sovittiin parin-kolmen tunnin keskustelun jälkeen. Oppitunnista ei hirveesti kyllä jäänyt tuolloin päähän mitään.
Tuolla edellisessä ketjussa laitoin että teet listan 10 tärkeästä asiasta jota kumppanilta odotat. Valitset kolme-viisi tärkeintä josta et anna periksi. Niin ja kuten sanottu jo aiemmin ole aito. Jota en todellakaan epäile femmen tapauksessa.
Onnea matkaan! 
Yleisimmät deittipaikat tarjoavat mahdollisuuden lisäillä kaikki mitat ja asuinpaikat ja hakemisen kohteet sekä tietysti iän. Näillä hakutiedoilla ne muut löytävät ilmoituksesi, joten näissä ei kannata jättää kovin monia kohtia tyhjäksi tai kaunistella numeroita. Se ei anna toiselle kovin mukavaa mielikuvaa (jos ja kun näet jonkun ensikertaa) kun pelkästään numeroiden perusteella tietää jo toisen valehdelleen. Herääkin heti kysymys että mikä muu sinun deitti-ilmoituksessasi on liirum laarumia. Ja suora puhe toimii myös hyvin, niin kieltäytyminen treffeiltä kuin sellaisen tarjouksen hyväksyminen.
Nyrkkisäännöksi kun otat vielä sen että pidät yhtä nettideittiä kerrallaan jos pääset treffeille lähtöön asti jonkun kanssa. Ilmoituksen poisto tai piilottaminen sen viikon parin ajaksi ei ole kovinkaan vaikeaa jonka aikana luulisi selviävän onko sinulla suurempaakin kiinnostusta tähän treffeillä käyneeseen henkilöön. Ja nappia painamalla se ilmoitus tulee taas nettiin esille jos ei natsannutkaan sillä kertaa.
Hei
Tervetuloa Timo keskustelemaan kanssamme seksistä ja parisuhteesta, kiva että olet löytänyt blogiini
Kiitos hyvistä vinkkejä 
Olen ollut koko päivän sienimetsässä ja nyt kiiruhdan jo Taiteidenyöhön
joten kommentoin enemmän huomenna. Mukavaa iltaa kaikille 
Hei, itse ryhdyin samanlaisten pohdintojen jälkeen ”nettitreffailijaksi” kesän alussa. Lopputuloksena yhdet treffit tähän mennessä. Mies oli vaikutti kirjaimellisesti liian hyvältä ollakseen totta, ja kuten usein käy, sellaiseksi hän myös osoittautui. Mikään hänessä ei ollut kuten profiilissa; kuva oli käsitelty, ja komean miehen tilalle tuli sotkuinen, vanha miehenkötys. En tiedä millaiseen harhakuvastimeen hän oli katsonut profiilia laittaessaan, sillä mikään ei ollut kuten profiilissa. Ei silmien väri, ei hiusten väri, vartalonmallista puhumattakaan. Tästä päättelin itse, että kyllä ulkoisella olemuksella vaan on väliä – varsinkin silloin jos itsestä annetaan ihan erilainen kuva kuin oikeasti on. Ja kuva olisi aina hyvä olla profiilissa, sillä 100% kuvista, joita miehet ovat sitten lähettäneet sähköpostissa, ovat tuottaneet pettymyksen. On vaan helpompaa, jos kuvan näkee heti kättelyssä. Säästyy molemmat mielipahalta.
Muuten olen saanut sellaisen kuvan, että nykyajan miehet eivät sinne treffeille oikeasti haluakaan. He ovat a) liian kiireisiä (eivät muka, vaan oikeasti ovat), b) sitoutumiskammoisia (luulevat, että yhdet treffit tarkoittaa seurustelua) tai c) he hakevat seuraa vakavammalla tarkoituksella kuin minä itse. Itse olen varmasti ihan kivannäköinen ja mukava tyttö, mutta sen verran olen itseenikin mennyt, että olen varmasti kiinnostavien kanssa liian innokas, ja loput, ihan ookootkin pidän visusti loitolla. Oma teoriani onkin, että taidan olla sairastunut tuohon mainitsemaasi mieshäiriöön, ja se jotenkin paistaa hyvin kauas. En siis taida olla vielä valmis koko touhuun – ainakaan siihen seurusteluun, treffit sinänsä kelpaisivat! Luen kyllä mielenkiinnolla, pääsetkö sinä treffeille. Itse olisin toivonut juuri noita mainitsemiasi kävelyjä, elokuvia, kahvittelua, illallisia ym… mutta jostain syystä jäänyt kokonaan ilman, enkä ymmärrä, miten siitä voisi edes saada burnoutin. Vai olenko sitten nostanut riman liian korkealle, koska en halua haaskata aikaa sellaisiin ihmisiin, jotka minua eivät kunnolla kiinnosta (eli suurin osa loppujen lopuksi). Summa summarum, haluan siis vain treffeille, mutta sen oikean kanssa.
Wagner ja syy leffan valintaan
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135268827424.jpeg
Hei ja tsemppiä nettideittailuun!
Välillä mietin, että tapaako joku vielä ihmisiä vanhanaikaisesti baarissa iskemällä, sillä nettideittailu on niin helppoa, kätevää, nopeaa ja nykypäivää. Suurin osa tuntemistani pariskunnista on tavannut virtuaalimaailmassa. Itse niinikään olen kohta 3 vuotta viihtynyt yhdessä nettideittipalstalta löytyneen komistukseni kanssa. Jos nettideiteillä vielä 2000-luvun alussa oli hieman nörttimaine, niin se maine lienee karissut sosiaalisen median käsitteen lanseeraamisen myötä. Nettideittailu on modernia, nuorekasta (sitähän harrastavat kaikki yli 60v eronneetkin!!!)… Netissä voi nostaa riman korkealle, tehdä aloitteen niitä ”tosielämän saavuttamattomia” kohtaan, ei tarvitse juoda itseään humalaan uskaltaakseen lähestyä toista tai pelätä toisen olevan kaatokännissä ruudun toisella puolella. Liian usein korostetaan nettideittailun huonoja puolia, että se on pedofiilien mekka, pettäjien paratiisi ja valehtelijoiden valtakunta. On siellä varmasti niitäkin, mutta suurin osa on enempi-vähempi tosissaan seuraa etsiviä sinkkuja.
Omat neuvoni nettideittailuun: rima korkealle, lähesty rohkeasti kaikkein komeimpia (niitä joita ei koskaan uskaltaisi muuten lähtestyä), älä tunne sääliä nyssyköitä ja säälityksiä kohtaan, ole hauska ja vilpitön oma itsesi. Kannatan ehdottomasti kuvan pistämistä profiiliin. Itse myös tapasin vastata vain kuvansa julkaisseille, sillä minulle se kertoi vilpittömyydestä ja hyvästä itsetunnosta. Jos etsii tosissaan, niin sen kuvanhan voi julkaista, sillä ruma pärstä tulee julki ennemmin tai myöhemmin, eikös? Ne, jotka eivät kiinnosta, niin sano suoraan ei kiitos, sillä muuten niistä saa vain viestittelijäriipan, joka joka viikko muistaa kysyä, joko työkiireesi ovat hellittäneet, jotta voisit lähteä viimein sille yhdelle kupilliselle vihreää teetä. Suosin sitä, että siirtyy mahdollisimman pian virtuaalimaailmasta tosielämään. Turha vuodattaa koko elämäänsä sille ihanalle netistä löydetylle tyypille, joka ymmärtää niin hyvin jo puolesta sanasta, jos huomaat muutaman kuukauden päästä ekoilla treffeillä istuvasi kahvilla kaikkea muuta kuin soulmatesi kanssa. Sitten ottaa päähän, että tulikin kerrottua…. Tosielämässä sitä kuitenkin pitäisi sen ihmisen kanssa tulla toimeen. Joku ehkä kokee olevansa liian ”helppo”, jos heti pyytää kahville ja pyytää numeroa. Mielestäni se ei tee ihmisestä helppoa, vaan pikemminkin tehokkaan ja siinä näkyy, että on tosissaan. Tee profiilista rohkeasti omannäköinen, mutta älä missään vaiheessa sorru vähättelemään tai kritisoimaan itseäsi! Ne negatiiviset asiat ehtii aina selvittää myöhemminkin. Ai joo, ja se tärkein neuvo: Jos ennen treffejä toinen sortuu johonkin omituisiin kommentteihin, raivareihin tai mihinkään, mikä herättää epäilyksesi, niin kuuntele niitä epäilyksiä. Säästyt parilta huonoilta treffeiltä
Flirttaile rohkeasti, se on netissä uskomattoman helppoa: nokkelia sanoja, lauseita, hymiöitä….
Deitti-intoa toivotellen…
Kanavalta Liv tänään klo 22.00
Liv D: Nuoret rakastajat.
+50 vuotiaat naiset etsivät eron jälkeen yhä useammin nuorempia miehiä…
Bombergirl (16): loistava kommentti ja asenne! Edistyneimmät löysivät jo 1990-luvulla itselleen aviopuolison netin kautta, ja ovat vieläkin yhdessä. Netti avartaa maailmaa ja mahdollisuuksia kohdata ihmisiä, joiden kanssa tiet eivät muuten milloinkaan kohtaisi. Joskus jopa todella läheltäkin. On ihmeellistä, että vaikka kulkureitit, tuttavapiirit ja harrastuskentät olisivat hyvin samanlaisia, silti ei aina tapaa sitä, jonka kanssa voisi tulla niin hyvin toimeen. Kuten edellä on kerrottu, kannattaa pistää oma profiili telakalle siksi kunnes on käsitellyt kaikki potentiaaliset vastaajat. Kohtelias armottomuus on hyvä politiikka: ei vetkutella vaan kertoa heti jos tuntuu, että tästä ei tule mitään. Nainen kyllä voisi edellyttää, että mies tarjoaa kahvit, drinkit, illalliset, elokuvat sun muut. Jos mies ei tohdi, antaa olla. Hyvä deitti on vähintään onnistunut illanvietto, vaikka se ei johtaisikaan mihinkään. Tuplasokkotreffit ovat myös hieno idea. Kaikilla on jotakin yhteistä, ja kaikkia vähän naurattaa, kun on sama mielessä, vaikka tuloksesta ei voi tietää. Joskus voi joutua etsimään kauan, ja sitten salama iskee, ja se on siinä.
”älä tunne sääliä nyssyköitä ja säälityksiä kohtaan”
Virallisesti kaikilla on mahdollisuus löytää kumppani, mutta kuten vinkki jo kertoo, niin tämäkin on vain kauniille ja itseään enemmän ja vähemmän täynnä oleville tarkoitettua…
Suurta paheksuntaa on tiettävästi herättänyt ulkomailla sivusto jossa on vain kauniita ihmisiä jäseninä hakemassa itselleen ulkoisesti täydellistä kumppania…
Miksiköhän sitä ei saa sanoa rehellisesti, että rumat ihmiset joutaisi siirtää erämaahan jotta eivät pilaisi kauniiden ihmisten maisemia, kun se kuitenkin on se käytäntö kuinka tässä edistyneessä seuranhaussa ilmeisesti toimitaan…
Hyvää yötä enemmistölle joka ei näihin kriteereihin yllä
Huomenta
Tervetuloa Aimoannos ja Bombergirl keskustelemaan kanssamme seksistä ja parisuhteesta
Kiva että olette löytänyt blogiin ja toivonkin nyt, että viihtyisitte pidenpäänkin, samoin Timo kohdalla ;) ja ehkä teitä kiinnostaa jopa kommentoida muita blogini aiheita ja muiden kommentteja. Kiva että olette mukan 
Nyt on tullutkin jo aimoannos hyviä vinkkejä
mutta lisääkin mahtuu 
En palvele vain itseäni, vaan toivon että tästä aiheestaa hyötyy moni muukin 
Itselleni flirttailu netissäkin on helppoa niin kauan, kun pysyn tuntemattomana 
jo tutun ja/tai henkilön kanssa, jonka olen tavannut se on vaikeampaa. Siis minulle. Uusille lukijoille tiedoksi, niin tämän ex-kumppanini löysin netistä 
joten tiedän, että kumppanin voi sieltä löytää, mutta halusin käyttää toista tietä, sillä edellinen reitti ei tuntunut enää niin hyvältä 
Edellisen kummanini, jonka kanssa olimme siis 6,5 vuotta yhdessä, löysin Suomi24 sivujen Sexi Baarista. Olin hiljattain eronnut, muuttanut uudelle paikkakunnalle ja kyllästynyt juoksemaan yössä 
Joten chat tuntui ihan virkistävältä harrastukselta 
Tosi en käynnyt siellä, kuin muutaman viikon, kun löysimme toisemme 
Keskustelu privatissa tuntui hyvältä ja hän ehdotti tapaamista 
Silloin hain ihan pelkästään seksiseuraa, en halunut sitoutua, mutta asia kehittyi sitten parisuhteeksi. Ensimmäisen vuoden se pysyi kyllä ihan seksiseurana ja minulla oli samanaikaisesti myös muita miesystäviä vähän erillaisiin tarpeisiin 
seksiin, teatteri/konsertti seuraa, elokuviin, hiihto/laskettelu seuraa, matkakumppani, liikuntaharrastuskumppani jne.
Nyt minua ei kiinnosta arvailla chatissa, kuka olisi se oikea, vaan haluaisin heti tietää enemmän
Olen nytkin käynyt muutaman kerran Suomi24 ikäryhmä chatissa, mutta se ei tuntunut enää minun jutulta 
Siksi tämä ”apu-anomus” on tehty teille ja halusin kuulla miten toiset ovat onnistuneet 
Lukija, ymmärrän pienen katkeruuden kommentissasi, mutta niinhän se on realielämässäkin, baarissa ne kauniit ja rohkeat toimivat, ja muut menevät kotiin yksin. Ja vaikka kauniit ja rohkeatkin menisivät kotiin yksin, niin heillä on sovittu treffit huomiseksi tai ainakin toistensa puhelinnumero
Tänään minulla sattuu nyt toinen kiireinen päivä perään, joten luultavasti en ehdi olla seurassanne, ennen kuin myöhään illalla
Menen iltapäivällä puutarhajuhliin ja kun nyt katson ikkunasta ulos, niin tuskin voisi toivoa parempaa säätä puutarhajuhlia varten 
Ainakin täällä Helsingissä aurinko paistaa ja mittarissa on jo +20 
Hei
Ja vaikka minulla oli tuo ohjelma merkattu kalenteriin Lukija, niin kuitenkin kiireessä unohdin ohjelmoida tallennuksen päälle
onko se nähtävissä Arenalta tai Katsomosta vielä?
Siksi siitä muistutin koska se ei ole nähtävillä missään…
Katkeruutta kenties… Vaikka tälläkin ”naamalla” se kumppani löytyi… Liekö olimme toisiin sopivaa tasoa siinäkin… Ansaitsimme toisemme
On hieman koomista kun kehoitetaan tarttumaan sellaisenkin komistuksen ilmoitukseen jolle muutoin siis livenä tuskin uskaltaisi edes ujosti katsetta luoda… Pitäisi vähintään sitten muistaa, että syy tähän ujouteen ei saa sitten liittyä omaan ulkonäköön lainkaan vaan muusta johtuvaan ujouteen… Ja sittenkin tämä komistus voisi näiden ”ohjeiden” mukaan todeta ettei hän tuhlaa aikaansa tuollaisiin nössöihin vaikka kuinka olisi kaunis muuten…
No joo… Kunhan jupisen melkein 25v suhteen myötä vieraantuneena koko ajatuksesta kumppanin etsinnästä ja uutta tuskin tulen koskaan etsimään
Huomenta kaikille!
Voih, myös minulta jäi tuo eilinen ohjelma katsomatta
, sattuneesta syystä 
, vaikka se oli kalenterissakin muistutuksena!
Täytyy kertoa, että minua vierastuttaa tuo ”kauniit”, vaikka kukaan ei ole itseäni rumaksi määritellyt, mutta rohkeudessa näissä yhteydenotoissa ei ole mitään vikaa!
Paras neuvo on tuo ole vilpitön oma itsesi!
Minäkin löysin tämän viimeisimmän pokaystäväni
Suomi24 ikäryhmistä chatista ja joskus se näyttää natsaavan aivan käsittämättömällä tavalla. Juuri silloin ei ollut oikein aikaa chattailla kuin muutaman puheenvuoron verran, joten sähköpostiosoitteet tuli vaihdettua pikavauhtia ja muutaman mailin ja kuvanvaihdon jälkeen tapaaminen, joka oli heti napakymppi 
! Se oli sitten siinä 
! Jo neljä ja puoli vuotta on tuosta aikaa…
Mukavaa puhtarhajuhlaa femme
!
sallyann
Itse olen harrastanut nettituttavuuksia enemmän ja vähemmän. Joidenkin kanssa vain juttelen, nytkin on sellaisia nettikumppaneita, joiden kanssa en ole ikinä tavannut, mutta kirjoitellaan yhä, vaikka ekoista meilien vaihdosta on aikaa jo pari vuotta.
Sitten on sellaisia, joiden kanssa olen käynyt kahvilla ta viinillä, ja se on jäänyt vain siihen. Todella ikäviä tapauksia on ollut vain yksi (likainen ja haiseva), suurin osa ollut tavallisia mukavia miehiä, mutta jostain syystä ei sitten vain ole natsannut.
Ja onhan sitten heitäkin, joiden kanssa olen mennyt pidemmälle. Parikin vakituista rakastajaa on parhaillaan kuvioissa, molemmat netin kautta löydettyjä.
Kaikesta tästä olen ymmärtänyt, miten helpoksi netti tekee pettämisen, ja miten hirveän yleistä se on. Jos jostain löytyisi tutkimusmetdi tähän, luvut saattaisivat olla melkoiset. Itseäni ei se häiritse, sillä en ole ainakaan toistaiseksi etsimässä ns oikeaa kumppania, mutta kieltämättä tulee mieleen ajatus, että jos joskus vielä vakavoituisi johonkin suhteeseen, niin olisi pakko ottaa se asenne, että jossain vaiheessa kaikella todennäköisyydellä mies pettäisi minua ja minä häntä – eli avoin suhde olisi ainoa mahdollisuus.
Vaikka olen Lukijan kanssa samoilla linjoilla, että tuskin (ainakaan tällä tavalla) ryhdyn koskaan ihmisiä etsimään niin joku sana kaukaa menneisyydestä
. Laitoin joskus 80-luvulla kun nettiä ei vielä ollut, lehti-ilmoituksen. Onhan niitäkin joissain lehdissä vieläkin, seksilehdissä ja joissain järjestöjen lehdissä olen ainakin nähnyt. Niissä ei ole kuvaa mutta samalla tavallahan niissäkin esitellään itsensä ja esitetään joitakin toiveita toisen suhteen.
No, tuo ilmoitus silloin parikymppisenä sai monta vastausta – ainakin kymmenen, muistelen. Aika monta kaveria tapasin, kahta pari kolmekin kertaa. Yhtä tapailin vuoden ajan ja se oli hetken aikaa myös intiimi suhde. Isompaa sielujen sympatiaa tai rakastumista ei syntynyt. Miehet – taikka pojat – n. 20 v. – olivat ihan OK ja heidän mielestään minä myös olin ihan OK – mutta kuten se jonkun kanssa todettiin ihan sanallisestikin, ei vain ottanut tulta.
Se, mitä vieläkin hiukan ihmettelen, oli miesväen hanakka tarttuminen ilmoitukseen. Se oli mielestäni aika taidokkaasti kirjoitettu ja siinä oli jotain aika tarkkoja toiveita (joita en valitettavasti enää edes muista, mitä olivat
) mutta vastaajat eivät olleet ottaneet niitä ollenkaan huomioon. Olikohan oikein kukaan sellainen, jonkalaisen ihmisen kuvittelin kiinnostuvan siitä ilmoituksesta. Eli miehet olivat rohkeita kokeilemaan kepillä jäätä 
tai sitten vain naistarjonta on niin paljon vähäisempää kuin on kiinnostuneita miehiä, että he ajattelivat joka tapauksessa yrittää.
Mutta en epäile, etteikö pitempiaikaisella yrittämisellä netin kautta voisi löytyä ihan sopiva ihminen. Hiukan tarvitaan varmaan sitä onneakin tai sattumaa tai mitä nimeä siitä käyttääkin, uskoisin
. Ihan kuin live-kohtaamisissakin.
Niinpä niin Musta Joutsen. Minulla ainakin on sitä onnea ja sattumaa tuolloin ollut
ja nuorempana kun ajattelin, että en koskaan löytäisi ketään mistään, ettei yksikään mies kiinnostuisi minusta, ainakaan tosissaan…. Ja kas kummaa! tässä sitä nyt ollaan, oma rakas kainalossa 
”en koskaan löytäisi ketään mistään, ettei yksikään mies kiinnostuisi minusta, ainakaan tosissaan”
No joo, tässä mennään 50 mittarissa ja jonkin verran miehiä on ollut – pidemmän ja lyhemmän aikaa
. Tuota minä olen toisinaan ihmetellyt, mistä moinen ajatus tulee toisille tytöille. Ei minullakaan ollut nuorena mikään hyvä itsetunto enkä ollut suuri kaunotar kaikkein vähiten mikään nuorisopiirien suosikki mutta ajattelin, että kyllähän miehiä/miehen saa. Eri juttu, onko joku sielunkumppani tai suuri rakkaus. Isäkin kyllä kannusti, että ”kyllä sä miehen otat vielä vaikka 50-vuotiaana” 
. Ja onhan tässä nyt sitten uudessakin (sivu)suhteessa oltu pari vuotta 
.
Hei
Hetki on aikaa kirjoittamiseen, kun ”kaunistava” naamio on kasvoilla. Nyt näytän lähinnä monta päivää vanhalta ruumiilta, mutta tätä on kokeiltu ennenkin ja lopputulos on kyllä hyvä
Luin hiljattain jostain (ehkä kerroin sen jo edellisen aiheen kohdalla), että esim. 2007 Suomessa oli 20-34-vuotiaita miehiä 24 500 enemmän kuin saman ikäisiä naisia, joten valinnan varaa pitäisi ainakin naisilla nuoremissa riittää, miesten hyvyydestä ei sitten tiedä
Kun ajatellaan, että vähän vanhemmalla iällä osasta esim. eronneista miehistä on tullut sosiaalisesti epäkelpoja alkoholin vuoksi tai muuten vain syrjääntyneitä ja miehiä kuolee enemmän kuin naisia, niin vanhemilla naisilla ei niin vain olekkaan enää suurta määrää miehiä mistä valita 
Tosin myös nuoria miehiä kuolee paljon enemmän kuin nuoria naisia ja se taas johtuu testosteronin korkeasta tasosta. Korkean testosteronin omaava henkilö on uhkarohkeampi kuin muut ja joutuu siksi enemmän vaaratilanteisiin ja onnettomuuksiin
Totta, femme, että valinnanvara vähenee naisilla iän myötä monestakin syystä
. Mutta ne, jotka ovat etsintäpuuhissa, voivat kuitenkin luottaa siihen, että se, mikä on nuoruuden hehkeydestä menetetty, on usein itsevarmuudessa, oman tyylin löytämisessä ja ymmärryksessä voitettu. Tärkeitä asioita ne myös.
Viikonlopun Ilta-Sanomien liitteessä on mielenkiintoinen aineisto aikuisen naisen seuranhausta!
Mitä haettavan kumppanin ominaisuuksiin tulee, niin keskeinen on persoonallisuus. Olipa ulkonäkö tai asema mikä tahansa, henkilö on oma itsensä. Sellaisen kanssa on miellyttävää olla oma itsensä.
Homme 18: Hyvin sanottu, että voi joutua etsimään kauan, ja sitten salama iskee ja se on siinä.
Noin se varmasti on. Itsestäni nelikymppisenä on tuntunut välillä tosi hermostuttavalta ajatella viettäväni pari vuotta, tai viisi, yksin, ja odotella sitä mullistavaa kohtaamista, jota ei ehkä ikinä tule.
Yksinolo on ollut yllättävän raskasta, ainakin talvella. Ehkä siksi, että on tottunut elämään suhteessa, ja siksi että tuntemattomien tapailuun menee aikaa, ja se on välillä rasittavaa (välillä ei), ja voi osua rupisammakko kohdalle. Välillä tuntuu, että kaikilla muilla on kumppani paitsi itsellä, ja välillä tekee mieli vaan vetäytyä kuoreensa surkeilemaan.
Välillä sinkkuelämä on ollut niin hauskaa ja jännittävää, että vakkarisuhteen ajattelu taas tuntuu raskaalta (ainakin näin eroon johtaneiden kipujen ollessa vielä mielessä).
Testosteronipiikistä…
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Tutkimus+Pojat+sukukypsi%C3%A4+yh%C3%A4+varhemmin/1135268769353
Vain yksi yö…
Näin mies saa naisen innostumaan yhden yön suhteesta
http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/seksuaalisuus-ja-seksi/vain-yksi-y%C3%B6
Kuinka löytää Se Oikea?
http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/parisuhde/kuinka-l%C3%B6yt%C3%A4%C3%A4-se-oikea
Tämähän piti laittamani vielä
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135268859486.jpeg
Huomenta
Minulla on vieläkin pohdinnassa se, että onko joku tietty deittisivusto toista parempi? Näille sivustoille annetut nimet ovat eriäviä, tulee mieleen että toiset sivustot on vain lyhytaikaista seuraa etsiville ja toiset sitten pidempään ja vakavampaan suhteeseen haluaville. Onko näin? Kertokaa te jotka olette seuranneet näitä. Mielellään saa nyt mainostaa ja laittaa vaikka jonkun listan eri sivustoista
Onko muuten syytä lähteä merta edemmäs kalaan, olen ymmärtänyt, että toisilla sivustoilla voi hakea seuraa vähän pidemmältäkin.
Eräässä pöytäkeskustelussa eilisissä puutarhajuhlissa tuli ainakin sellainen ilmi, että Venäjältä tulee naisten yhteydenottoja miesten profiileihin. Siinä pöytäkeskustelussa oltiin kahta mieltä netti deittailusta, toiset hyväksyivät sen ilman muuta ja sitten oli muutama, joka piti sitä tapana tarkkailla markkinoita ja vaihtaa vanha uuteen, kun löytyy hyvä. Heidän mielestään jo sivustojen seurailu on pettämistä. Nyt oli tietysti kyse ihmisistä, jotka ovat (ainakin vielä) parisuhteessa. Eräs miehistä kertoi, ettei hän omista edes tietokonetta. Kaikki olivat kyllä ihmeissään siitä
Tästä huolimatta, hänen monet naisystävänsä olivat olleet kuulemma Venäläisiä. Silmä lepää heissä, oli vastaus, kun kysyttiin miksi.
Kuulin myös sellaisen tarinan, että jonkun kaverilla oli jatkuvasti profiili joillain sivustolla, vaikka on ”onnellisesti” naimisissa oleva mies. Hän myös vastailee naisille, varsinkin yksinhuoltajille ja tapailee heitä seksin merkeissä
Tämä kaveri taisi olla oikein kunnon pelimies.
Selvyydeksi sanon, että en kertonut omista aikeistani
eikä tässä seurueessa tiedetä, että pidän tätä blogia 
Hei
Kuten kerroin, niin eilisessä puutarhajuhlassa oli eräässä pöytäkeskustelussa esillä myös netissä pettäminen tai markkinoiden tarkkailu. Löysin työpöydällä lojuvista kirjoista tekstin, joka käsittelee tätä nettipettämistä. Olemme keskustelleet aikaisemminkin nettiseksistä ja yhteyksistä, mutta kun se on niin tavallista nykyään, niin miksi emme voisi keskustella siitä uudestaan tässä yhteydessä
Elina Pirisen kirjassa Kuinka löytää se oikea ja samalla pitää hauskaa, on otsikko Nettipettäminen josta nyt siteeraan otteen:
”Moni ajattelee, että kaikki on hyvin niin kauan kun oma kulta pysyy kotikoneen ääressä. Selaimen historia paljastaa, että mies on käytettyjen autonosien sijasta hakenutkin netistä jotain ihan muuta. Netistä löytyy kiihoketta ja seuraa joka lähtöön.
Näppiksen välityksellä on helpompaa ja turvallisempaa kertoa ajatuksistaan ja villeimmistä haaveistaan kuin kasvotusten. Sen vuoksi online-suhteet kehittyvät usein vauhdikkaasti, ja pettämiskynnys alenee. Virtuaalirakastaja vaikuttaa kaikin puolin ihanammalta kuin se, joka nukkuu yöt vieressä.
Vaikka suhteen kolmas osapuoli sijaitsisi fyysisesti Uudessa-Seelannissa, sillä voi olla tuhoisat vaikutukset. Ruutuun liimaantunut osapuoli välittää huolensa, ilonsa ja unelmansa jonnekin kauas ihmiselle, jota hän ei ole ehkä koskaan tavannut, eikä kerro omalle siipalle asioitaan. Nettiin on helppo paeta tosielämän ongelmia, mikä vain pahentaa tilannetta kotona. Mitä enemmän etäännytte tunnetasolla, sitä enemmän myös reaaliaikaisen pettämisen mahdollisuus kasvaa. Jossain vaiheessa joudutaan kuitenkin ruotimaan välteltyjä asioita ja tekemään kivuliaitakin päätöksiä.
Virtuaalinen syrjähyppy voi tuottaa yhtä paljon tuskaa kuin oikeassa elämässäkin tapahtuvakin. Sitä paitsi netissä ylen määrin vietetty aika on pois yhteisestä hetkistä. Ihminen voi valita, mihin hän käyttää teknologiaa. Mitä vaikeammalta tietokoneesta vieroittautuminen tuntuu, sitä korkeampi aika on siirtyä offline-tilaan.
Muuttuneet tietokoneen käyttötavat kertovat paljon. Kun tietokonetta räpläävän siipan selän taakse ei enää saa tulla kurkkimaan entiseen tapaan, hänellä saattaa olla jotain muuta salattavaa kuin sinulle järjestettävät yllätyssynttärit. Jos epäilet kumppaniasi cybersuhteesta, ota härkää sarvista kiinni. Puhuminen on jälleen kerran ensimmäinen askel ongelmien selvittämiseen.”
Kuka tarvitsee ja mihin selaimessa selaushistoriaa ylipäätään ja etenkään en ymmärrä kuka antaa selaimensa tallentaa sen siten, että sitä voi myöhemmin selailla joku muu?
Tiedän kyllä joidenkin käyttävän selaushistoriaa ikään kuin kirjanmerkkeinä, mutta sitä varten on ihan oikeat kirjanmerkit mistä sitten ne oikeasti tarvittavat linkit löytyvät eivätkä mystisesti katoa
Oletus taisi ainakin aikanaan olla ie-selaimissa jopa 20 päivää historiaa tallessa ja kovin moni ei taida edes tätä tietää jos tuota selainta käyttää… Viisainta olisi käyttää joko Firefoxia tai ehkä Operaa.
Itselläni selain on säädetty tyhjentämään kaiken sulkiessani sen ja näin on ollut jo silloin kun en vielä puuhaillut näitä nykyisiä lainkaan, sillä ei kenenkään tarvitse tietää missä olen seikkaillut… Ei edes itseni
Femmelle ja muille blogin ruhtinattarille kauniita unia!
http: //img217.imagevenue.com/img.php?image=823241796_Mono23.5_22_123_665lo.jpg
http: //img216.imagevenue.com/img.php?image=032247420_mono24.2_21_123_11lo.jpg
http: //img7.imagevenue.com/img.php?image=030612836_Mono24.1_10_123_597lo.jpg
Iltaa
Nämä kuvat mielessä onkin hyvä käydä nukkumaan tai sänkyyn ainakin. Itse ainakin joudun kyllä varautumaan lelulaatikon antimiin
Mustavalkoisuus on oikeassa paikassa oikea asia
37: Kiitos vain
. Kauniita kuvia taas 
.
Olihan tämä Mustan Joutsenen ja sallyannen iltalehden päivän horoskooppi laitettava tämän otsikon alle kun on niin ”lupaava”
Kalat 20.2. – 20.3.
Lue merkkejä rakkaudessa oikein, sillä eräs haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta kanssasi.
Ole avoin ja tarkastele asioita hieman kauempaa.
Nyt skarppina muiden suhteen.
Niin ja femmellekin horoskooppi antaa jotain vinkkiä näemmä…
Kaksoset 21.5. – 20.6.
Anna eräälle armon käydä oikeudesta.
Hän ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa, enemmänkin hölmöyttään loukannut sinun tunteitasi.
Älä sulje häntä elinpiiristäsi.
Kiitos, Lukija
. Ei nyt kyllä ihan avaudu, kuka tuo eräs voisi olla 
.
Tähän…
”Mitä enemmän etäännytte tunnetasolla, sitä enemmän myös reaaliaikaisen pettämisen mahdollisuus kasvaa.”
…piti sanomani, että ei kaikissa liitoissa ole missään vaiheessa maksimaalinen ”tunnetason läheisyys”. Ennen vanhaan sellainen oli kaiketi päinvastoin poikkeustapaus. Isäntä kävi pirtissä syömässä ja ehkä yöaikaan emännän sängyssä ja muu aika paiskittiin töitä jos nyt vähän yksinkertaistan
.
Jos tunnetason läheisyys ei ole kovin suuri, voivat ihmiset elää aika lailla omaa elämäänsä netin ääressä yms. ilman että se juurikaan vaikuttaa suhteeseen. Sitten on sanotaan nyt vaikka että polyamoristiset henkilöt, jotka kokevat ihan luonnollisena kahden tai useamman ihmisen kanssa olemisen.
Ymmärrän tuon jutun kyllä ihan hyvin ja toki on tavallisin tilanne, että uskollisena pysytään tai ainakin pyritään pysymään ja että asiat pyritään pitämään selvänä. Että ei ole mitään isompia ”salaisuuksia”. Mutta ei kaikissa tapauksissa. Elämä on niin monimuotoista
.
Nyt vaan silmät auki Musta Joutsen niin kenties nuo rakkauden merkit kävelee vastaan tänään…
Kenties hän ei ole kukaan ”vanha tuttu” vaan joku jota et osaisi edes odottaa
Näinhän minäkin tavallaan törmäsin sivusuhteeseeni… Yksi pieni kontakti jota ilman sitä ei olisi tapahtunut… …
Huomenta kaikille!
Kukahan tuo eräs voisi olla
??
No joo horoskooppien lukeminen on viihdettä, jota en harrasta
, mutta eihän tuo ollut paha ollenkaan 
!
Oma sappeni kiehuu nyt ihan muista asioista kuin mistä täällä blogissa on ikinä keskusteltu. Yritäppä ottaa yhteyttä puhelinoperaattoriisi, niin se on aika mahdoton tehtävä. Puolestani on tehty jotain sellaista, josta ei sovittu kun otin yhden uuden palvelun käyttöösi.
Netistä voi varata ajan, koska puhelimitse ei saa yhteyttä (jonotin ihan vain kokeillakseni 40 min, mutta sitten loppui kärsivällisyys) ja seuraava vapaa varattavissa oleva aika on perjantain iltapäivällä. Kyllä täytyy sanoa, että kaikki on mennyt aivan käsittämättöman vaikeaksi nykyään.
Tämä ei kuulu tänne, mutta juuri tällä hetkellä ei ole muutakaan kohdetta kenelle purkaa kiukkua.
sallyann
Mistä mahdoit Lukija lainata noita horoskooppeja?
Löytyisikö Neitsyen merkkiäkin kiitos ^_^
Eh… ”Olihan tämä Mustan Joutsenen ja sallyannen iltalehden päivän horoskooppi ”…
Neitsyt 23.8. – 22.9.
Vietit ikimuistoisen viikonlopun, mutta sillä saattaa olla seurauksensa nyt alkuviikosta.
Tunnet itsesi väsyneeksi, eikä arki taida maistua parhaalle mahdolliselle.
Tein kevyen googlaugsen… Aiheena ”paras deittisivusto” ja sieltä löytyi seuraava artikkeli joka on n. vuoden takainen joten kenties pitää yhä paikkansa…
”HS-testi: Suomi24 netin paras deittipalvelu
Marko Hämäläinen
Jenni Leukumaavaara
Suomi24 voitti HS:n vertailun, jossa testattiin kuutta suosittua nettideittipalvelua.
Testaajat arvostivat Suomi24:n helppokäyttöisyyttä ja monipuolisuutta.
Testaajat saivat palvelussa myös eniten ja potentiaalisimpia yhteydenottoja.
Toiseksi testissä tuli etenkin nuorten suosima Cityn Deitti.net ja vanhemmalle väelle suunnattu E-kontakti ( http://www.e-kontakti.fi/ ).
Huonoimmasta päästä olivat Match.com, Be2 ja Facebook Zoosk-sovellus.
28-vuotias naistestaaja ja 27-vuotias miestestaaja täyttivät palveluihin omat tietonsa, jotka pyrittiin vertailun helpottamiseksi pitämään mahdollisimman samankaltaisina eri palveluissa. Nainen sai kaiken kaikkiaan moninkertaisesti vastauksia mieheen verrattuna.
Ilmoitukset olivat deittipalveluissa ensin ilman valokuvaa.
Kuvien lisääminen kolmen viikon testiajan puolivälissä ei juuri vaikuttanut vastaajamääriin.
Koko vertailu maanantain Helsingin Sanomissa.”
Sitten löytyi myös tämä
”Ruotsalaiset ja norjalaiset hyvin edustettuina ”kauniiden deittisivustolla”
10.11.2009
Helsingin Sanomat
Deittisivuston jäseniksi on hyväksytty paljon ruotsalaisia, norjalaisia ja brasilialaisia.
Maailmanlaajuinen Beautiful People -deittisivusto ( http://www.beautifulpeople.com/en-FI ) kerää huomiota hyväksymällä jäsenikseen vain kauniiksi arvioituja ihmisiä.
Halukkaita riittää, sillä sivuille on pyrkinyt jo lähes kaksi miljoonaa ihmistä.
Ruotsalaislehti Dagens Nyheter kertoi verkkosivuillaan tiistaina, että treffisivuille pyrkijät joutuvat jo jäseniksi päässeiden arvioitavaksi.
Seula on tiukka, sillä sivustoille on pyrkinyt tähän mennessä yhteensä 1,8 miljoonaa ihmistä ja äänestyksen on läpäissyt 360 000 kaunotarta ja komistusta.
Sivusto mainostaa äänestystä demokraattiseksi. Mikäli kandidaatti ei tule valituksi ensimmäisellä kerralla, voi hän parannella profiiliaan ja yrittää uudelleen.
Suurin osa sivuston jäsenistä on ruotsalaisia, norjalaisia ja brasilialaisia.
Britit ja saksalaiset puolestaan ovat osoittautuneet Dagens Nyheterin mukaan valitettavan rumiksi.
Sivustolle pyrkineistä ruotsalaismiehistä 65 prosenttia on tullut hyväksytyiksi, mutta vain 40 prosenttia tanskalaismiehistä on selvinnyt tulikokeesta.
Jostakin syystä tilastoissa ei näy lainkaan tanskalaisnaisia.”
Tuossa E-kontakti sivuilla joista tuolla mainittiin on myös heti etusivulla esimerkkejä sivuston hakijoista ja laskin huvikseni keski-iän heille jotka sattuivat valikoitumaan esille.
Kumpiakin oli neljä kappaletta ja miesten ikä oli 27.5 v ja naisten… … Tadaa!!! 56.75 v… Tämähän vaikuttaa olevan vallan puumamesta
Hei
Kiitos Lukija tiedoista
juuri niitä kaipailinkin. Tiedän pysytellä poissa kauniiden deittipalstalta 
Sairastan pientä kesä flunssaa, taisin saada tartunnan niiltä parilta sadalta lääkäriltä, joita tapasin viime viikolla
No, mitä ilmeisemmin jään henkiin 
Tänään ex-kumppanini oli apunani, sillä viime viikon rankkasateet tulvivat myös minun kellarivarastooni 
Ja kun en jaksanut viikonloppuna siirtää tavaroita, niin hän riensi avukseni tänään ja siirsi suurimman osan toiseen varastoon, joka minulla on. On se ihanaa, että on niin hyvät välit erosta huolimatta, että tällainen onnistuu 
Meillä ei taida olla sama operaattori sallyann, sillä kun soitan omalleni, niin automaatti ilmoittaa heti, miten pitkä jonotuksesta tulee, ja yleensä se on ollut max. 15 min. ja aika pitää todellakin paikkansa, olen seurannut sitä kellosta
Kommentoin muihin juttuihin, kun olen vähän levännyt, nyt yskä kiusaa taas
Tuo kuulostaa kyllä kummallisen heikolta asiakaspalvelulta… Kun kuitenkin asiakaspalvelujen laatu on ollut suht paljon kuluttaja-asiamiehen taholtakin tapetilla jo vuosia
Tosin nykyisen operaattorini kanssa en ole ollut vielä kertaakaan yhteyksissä tämän n. 3 vuoden mittaisen ”suhteemme” aikana
Hei!
Minun mielestäni tämä on erittäin huonoa asiakaspalvelua. En muista milloin olisin viimeksi edes ollut yhteydessä, joten en tiedä onko huonontunut entisestään.
Automaatti ilmoitti tässäkin, että jonotus aika on 30 min. vaan eipä pitänyt paikkansa ja kun sitten myöhemmin yritin uudelleen, niin aika oli pidentynyt automaatin mukaan ylin 30 minuuttiin, joten en edes harkinnut jääväni jonoon.
Mielestäni 5 min. on maksimi, mikä voidaan kohtuudella hyväksyä.
Toivottavasti et femme sairastu…liikaa…
sallyann
Hei
Kyllä tämän taudin vaikeimmat päivät taisivat olla eilen ja tänään
Joten otan sinut kyllä avosylin vastaan pk seudulle loppu viikolla sallyann 
Niin… ja varokaa miehet Helsingin yössä, silloin on kaksi Puumaa liikkeellä 
Taudista viis
nyt pilatekseen kiristämään… sitä 
Femme, lähetän suuntaasi voimakkaita parannussäteitä ja huumoriluettavaa tilapäisestä neitsyestä!
http: //zizki.ru/comics/Albert+Donizetti+Bruce+David/Temporary+Virgin/
Niinpä femme, toinen hoikka ja pitkä
ja toinen pieni ja pyöreä 
! Taidamme olla aika hauska näky 
! Jännittää, että kuinka moni tulee kysymään olemmeko f ja s 
!
sallyann
Hei
Kiitos Homme parantavistasäteistä
sekä kiihottavasta sarjakuvasta 
Epäilen kyllä sallyann, että blogini ei ole niin laajalti tunnettu ja luettu, että joku bongaisi meidät yössä
Riippuu tietysti siitäkin miten yksityiskohtaisen mainoskampanjan tästä tulevasta ”Puumakaksikon” illasta julkaiset
Koetin hieman jälleen… Tai oikeastaan koetin jo päivällä…
Anyway… Siis etsin jos jossain olisi jotain yhteenvetoa siitä mitkä ovat ”poikien toiveet” jos tytöillä on näitä urheilijoita ja musiikkitaivaan tähtiä sekä näyttelijöitä ja miten nämä nyt sitten muuttuvatkaan kun teinivuosista päästään aikuisuuden puolelle…
Vaan mitään en löytänyt… Eikö sitä ole tutkittu ja onko sitä tutkittu edes tyttöjen kohdalla? Ettei vain olisi kyseessä perimätieto koska näin se on aina tytöillä ollut…
Vai onko kyseessä se, etteivät pojat ja harvat nuoret miehetkään oikeasti tiedä mitä haluavat tulevalta parisuhde-elämältään…
Eivätkö pojat unelmoi siitä ”prinsessasta” ja tulevasta kumppanista? Lapsiensa äidistä…
Tenniskenttien atleettisesta kaunottaresta tai elokuvien Megan Foxeista?
Liekö siinä sitten on se ero, että kun tytöt haaveilevat unelmissaan perustavansa täydellisen perheen Beckhamin kanssa kunhan tämä ensin on jättänyt sen inhan Victorian niin pojat kysyvät toisiltaan ”Entäs se Beckhamin muija? Panisitko?” ja toinen vastaa vastakysymyksellä ”Ai nyt vai sillon ku se oli niissä Spice Girlsseissä?”…
Pohtivatko pojat/nuoret miehet itsekseen perheen perustamista… Siis jos eivät ole jo sellaisessa parisuhteessa jossa nainen asiaa pohtii ja on nämä kysymykset herättänyt?
Iltaa
Mielenkiintoinen pohdinta Lukija, minäkin olen usein miettinyt sitä, että nuorilla miehillä ei taida olla samanlaisia haaveita ollenkaan, mitä saman ikäisillä naisilla on.
Jos en ihan väärin kuulut, niin kohta alkaa ykkösellä sinkkudeittisivuista ohjelmaa
kommentoin myöhemmin lisää ja alan nyt odottelemaan kyseistä ohjelmaa 
Hei
Ohjelma oli ihan kiva ja asiallinen
Ehkä löydät Lukija siihen linkin heille, jotka eivät sitä nyt katsoneet? Mielestäni siinä tuli ihan hyvää tietoa 
Vitsihän tuo minulta oli, että joku lähtisi oikein bongailemaan
!
Minä katsoin myös A-studion, mutta loppupuoli jäi kuulematta kun ystävätär sattui soittamaan. Jäi vain mieleeni, että näistä palveluista piti maksaa jotain, jotta pääsi hyödyntämään palvelua täydellisesti.
sallyann
Haaveilevatkohan pojat ja miehetkään
muusta kuin että olisi kauniita tyttöjö/naisia ja ns. villiä seksiä 
? No, saattaa ehkä nuorella miehellä joskus käydä mielessä, että jossain hamassa tulevaisuudessa voisi olla se perhekin… Taikka sitten vanhemmalla iällä jos on jäänyt +40 sinkuksi ja asia uhkaa kokonaan jäädä.
Mutta tämähän menee sinne ”miesten vuoro” -osastoon, mistä miehet harvoin avautuvat.
No tähän löytyi linkki
A-Studio: Sinkulle seuraa. Reportaasi netin sinkkumarkkinoista.
http://areena.yle.fi/video/1314644121115
Mahtaisiko tuokin mennä miehillä jossain määrin testosteronin määrän piikkiin ja perheen suunnittelu alkaa tuntua enemmän ajankohtaiselta tason pudotessa hieman siitä huipusta, jolloin ajattelu tapahtuu enemmänkin kalun ohjauksella
Hei
Muistan joskus tosi kauan sitten, jutelleeni nuorten miesten haaveista naisten suhteen
Ja kyllähän niitä on. Mustan esimerkiksi, että moni mies haaveilee naisesta, joka on ”hellä sisar valkoinen” eli olisi onnellinen hoivauksesta kiinnostuneesta naisesta jolla se on kutsumus ammatti. Olisikohan tässä oma lehmä ojassa ja ajatus, että nainen hoivaisi myös miestään? Myös sihteerityypit olivat kiinnostavia, se taas ilmeisesti takaisi sen, että vaimo hoitaa helposti sen tyyppiset asiat myös kotona.
Muissa tapauksissa haaveet kohdistuivat enemmän ulkonäköön ja muotoon
Kuten isot tai pienet tissit 
ja siihen olisiko vaimo pehmeä pidellä tai tiukan sporttinen 
ja meikkaako hän vai ei ja ovatko hiukset pitkät vai lyhyet.
Kertokaa te miehet, oliko teillä minkäänlaisia naistoiveita nuorena
Siis eihän tuossa ”hellä sisar valkoinen” tai ”sihteerityypit / opettajatar” tyypeissä ole mitään hoivakyvyn tai veroilmoituksen tekijän tms. taidon hakua vaan nämä haaveet menevät vallan sujuvasti tuohon ulkonäkö kategoriaan
Oliko se sitten jokin ”naistoive” nuorena, mutta muistan minulla olleen huoneen seinällä juliste Victoria Principalista
Kuva oli jokin tämän kaltainen http://www.celebs101.com/gallery/Victoria_Principal/100810/victoria_principal_photo_49.jpg
Niin ja olihan tuolla seinällä myös näitä http://imageshack.us/photo/my-images/341/farrahfawcett002p.jpg/
http://www.film.com/wp-content/uploads/2006/03/28124815-28124818-large.jpg
Ja tuosta kolmikosta suosikki oli ”tietenkin”
http://jaydeanhcr.files.wordpress.com/2011/07/smith1_1024x768_jpg.jpg
Huomenta
Kauniita naisia kaikki Lukija
Muistelen, että jotkut miesystäväni kuolasivat Shamanta Fox:in kuvan edessä 
taisi johtua naisen rinnoista, vai oliko naisessa jotain muutakin, joka lumosi?
Mietin tässä aamulla vielä eilistä A-Studion ohjelmaa. Siinä oleva nainen 40+ kertoi olevansa ihan tyytyväinen sinkkuelämäänsä. Hän halusi myös tavata miehen sattumalta, ei etsien ja valitsevan netistä. Tämä vaatii tietysti, että liikkuu paljon, sillä kukaan ei tule hakemaan ketään kotoa. Tämä henkilö vaikutti kyllä naiselta, joka liikkuu ja harrastaa, joten tuskin hänellä oli ongelmia sen suhteen
Mietin myös tässä sitä, että miten sidottuja ihmiset ovat koneisiinsa? Pääsevätkö irti chateista, nettideittipalstoilta ja vastaavista? Tuleeko koskaan ihan oikeasti lähdettyä treffeille, vai jääkö vain keskustelemaan koneensa välityksellä? Entä onko vaarana löytää jokin vika nissä kymmenissäkin vastauksissa miehiltä, jotta voi hylätä ne mukavuuttaan ja jäädä kotiin surkuttelemaan ”en kuitenkaan löydä sitä oikeaa”? Onko ihmisten yksinäisyys itseaiheutettua ja tyytyykö siihen, että on yhteys vain koneen välityksellä. Onko siitä niin kauan, kun joku on koskettanut oikeasti? Pitänyt sylissä, suukotellut ja halailut, seksistä puhumattakaan, ettei muista kaivata tätä? Ja parhaimmissa tapauksissa tavataan naisystävät ja keskustellaan näistä ongelmista, miten on vaikea löytää hyvä mies ja hyvä tyydyttävä syli, mutta ei oikeastaan tehdä yhtään mitään sen eteen.
Hyvän parisuhteen täytyy tehdä asioita, päivityksiä ja kompromisseja. Kyllä parin etsintäkin vaatii sitä. Luulen että liian moni nainen odottaa vieläkin, että joku ihana mies löytää hänet, eikä hänen itsensä tarvitse tehdä mitään.
Lukija, kolmas kuva ei auennut. Et sinä ole ihaillut kuvista päätellen ”sisar hento valkoisia” vaan vereviä ja seksyjä naisia nuorena… No, onhan se ”tuhma hoitsu” myös yksi miesten fantasia
.
Kuvittelisin, että varsinkin live-suhteissa pettyneet jäävät helposti turvaan sinne ruudun taakse – että helposti kasvaa kynnys tavata oikeasti ihmisiä. Sekä että varsinkin naiset vakuuttelevat itselleen, että kyllähän minä ottaisin miehen kun riittävän hyvän löytäisin – tai riittävän hyvä löytäisi minut
. Mutta oikeasti sellaista miestä, jonka he kelpuuttaisivat, ei tämä maa päällään kanna.
Eikä siinä mitään, jos asia ei ole oikeasti tärkeä – jos viihtyy hyviin ilmankin ja ”etsii” vain muodon vuoksi
… Mutta silloin se on ikävää, jos pettää itseään ja kärsii tilanteesta eikä myönnä itselleen, että ei oikeasti uskalla tutustua kehenkään ja ymmärrä siihen on syynä.
Ei näköjään aukea juu… Joskus kummallisia ovat nämä linkit
No… Kuvassa oli tuo toisen kuvan ylimmäinen nainen nimeltään Jaclyn Smith, joka ”sulatti” sydäntäni aikanaan eniten tuosta kolmikosta
Tietokone on tavallaan kuin aita koiralle… Sen äärestä on turvallista kommunikoida kun ei olla kasvoikkain ja jopa webcamin käyttökin voi olla asia joka hilitsee ”puhetta”…
Tosin joillekin taitaa tuo webcam olla se joka vapauttaa tekemään sellaista mitä ei tekisi kahdenkesken kasvotusten…
Iltaa
Tämä aihe ei ole ottanut oikein tuulta purjeihinsa
ja itsekin olen vähän lamaantunut, enkä ole vielä saanut rakennettua sitä profiilia 
Televisiossa muuten alkaa näytelmällinen sarja Klikkaa mua, joka kertoo naisesta, joka löytää treffiseuraa netistä ja käy joka jaksossa uuden miehen kanssa treffeillä 
varmasti ihan hauska ja samalla raadollinen sarja 
Ei ole kovin kaukana tämäkään aika kun seuranhakua tehtiin ”modernisti” teksti-tv:n välityksellä…
Kahden yksinäisyyden loppu
http://www.hs.fi/juttusarja/parisuhdejaseksi/artikkeli/Kahden+yksin%C3%A4isyyden+loppu/1135268721156
Näytti ainakin Maikkarin teksti-tv yhä sisältävän deitti/treffi-osan josta näytteitä…
Naisilla on kysyntää…
”Moi,xxxsta +18 naisseuraa
etsii tosi nuorekas 60v mies,sinun
iälläsi ja koollasi ei väliä,olet
vain oma itsesi,tositarkoituksella.”
”Vanhempi nainen vantaalta!maistuisiko
rentouttava aamujumppa 42v hoikan
miehen kanssa?”
”SINÄ KIIHKEÄ alle 55v NAINEN joka
leikit isoilla leluilla. Text tai SOITA m48
ps. Kuvia kans.”
”Hesalainen varattu 47v mies s-seuraa
vailla oisko ketään naista tai
nuorempaa +18 textaa xxxx”
”Nainen 60-75v tule ilta-kahville 63v
yksinäisen ukon luokse xxxx”
”Olen 20v nuorimies xxxstä. etsin
40-50v naista leikkiseuraks xxxx – xxxx seurulta?puh xxxx”
Ja vain yksi jossa ”nainen” oli miestä hakemassa…
”Text tuhmat sedät 21v tuhman neidon
kanssa tuhmaa roolitarinaa. Laita
tarinan alku num. xxxxx”
Ja vain yhteen pidempää suhdetta etsivään mieheen törmäsin…
”Halukasta,sopus 20-40v sinkkuäitiä
vakissuhteeseen 37v,177/73,18/4,
tummah,vihreäs poslarimiehen kanssa?
110% luot.soita,txt,mms,kuvia on”
Hetken kesti ennen kuin tajusin tuon 18/4 merkityksen
Iltaa
Melko suoria ovat vihjeet ja kysymykset chateissakin, mutta johtavatko ne loppujen lopuksi mihinkään? Itse arvostan enemmän älykästä keskustelua jonka sanailu on osaksi flirttailua
se voi olla seksuaalistakin, onhan aivot ”sukupuolielin” joka kiihottuu sanoista, mutta sanailu tulisi olla mielummin peiteltyä ja fiksua.
Hei
Tänään on sitten tynkä blogitapaaminen
eli vain sallyann on vieraanani. Hän on kyllä ihan muissa tehtävissä Helsingissä, mutta olemme sopineet viettää pari iltaa yhdessä Helsingin yössä, josta olen kyllä jo taisaalla maininnutkin 
sallyann kuvailikin jo meitä 
minä kuvailen vähän erilailla: tänään ja huomenna on liikenteessä kaksi naista, toinen tanssitaidoton ja toinen lähes ammattilainen 
Ja minä olen se ensin mainittu 
Mitä odotamme näiltä illoilta? Odotamme tapaavamme fiksuja, keskustelutaitoisia flirttaavia miehiä
jotka hakevat ainakin sallyannin tanssimaan, ja jos miehet kestävät tanssitaidotonta, niin kyllä minäkin voisin yrittää 
Odotamme siis, että meillä on hauskaa siellä missä liikumme, emme sen enempää.
Eräs ystäväni kertoi pitkästä aikaa käyneensä eräässä tunnetussa Helsinkiläisessä (vähän vanhemman väen) iskupaikassa, mutta oli jaksanut sitä touhua vain 15 minuuttia. Hän sanoi, että kaikki tuntuivat olevan ympäripäissään. En kysynyt, että oliko vasta puolenyön jälkeen liikkeellä, sillä surullista kyllä, niin silloin kaikki alkavat olla enemmän tai vähemmän humaltuneena
Toivon kovasti että näin ei käy meille ja siksi olemmekin luultavasti vähän aikasemmin liikkeellä ja nukumme jo omissa sängyissämme kun muuta alkavat huojua ja horjua 
Hauskaa iltaa teille femme ja sallyann
!
Minunkin täytyy ensiviikosta alkaen keksiä itselleni kovasti tekemistä iltaisin, (koska en ole sellainen tyttö joka viihtyy baarien melussa ja/tai tupakinkäryssä) koska mieheni lähtee maanantaina aamuvarhain sivariin. Koetan pitää itseni mahdollisimman kiireisenä illat että en ehtisi vain istua kotona ja itkeä ikävää. Tuo koulutusjakso kestää onneksi vain kuukauden, eikä oikeastaan ihan niinkään kauaa koska hänellä tulee luultavasti olemaan koulutusta vain 4 pvänä viikossa, jolloin hän tulee mahdollisesti 3 pväksi kotiin luokseni. Tekee mieli kirjoittaa hänelle jokin romanttinen/kaunis kirje ja sujauttaas se hänen tavaroidensa sekaan, mutten millään saa mitään aikaiseksi…. Luovuus ei tule kutsumalla
”ja/tai tupakinkäryssä”
Tupakointihan on ollut jo hyvän aikaa baareissa ja ravintoloissa kiellettyä…
Niin onkin, mutta kyllä siellä varmasti silti haisee…
Huomenta Kaikille
ja kiitos elina toivotuksista!
Meillä oli oikein mukava ilta femmen kanssa, ainakin minä olen sitä mieltä
!
Vaikka nyt on jo kolmas lyhyiden yöunien jälkeinen aamu, niin olotila on ihan pirteä
! Se johtuu varmasti antoisista päivistä littyen työhön ja todella hauskasta eilis illasta femmen seurassa.
Pitänee mainita tässä, että kyllä se oli femme joka tanssi eilen enemmän
, toki niin tein minäkin, mutta tapani mukaan jäin taas melko pitkäksi aikaa suustani kiinni erään puheliaan komistuksen 
kanssa 
. Ja kyllä siinä femmekin ehti käydä muutaman sanan vaihtamassa kanssamme, ennen kuin häntä taas vietiin 
!
Katselin kyllä, että näkyisikö ketään blogin miestä (mielikuvani perusteella) liikenteesä, mutta enpä tunnistanut yhtään
, tosin aika vaikea tehtävähän tuo on.
Saa nähdä mitä kaikkea mukavaa teemme vielä tänään
ja jotain on jo sovittunakin, josta femme saa kertoa jos niin haluaa.
Terveisin sallyann hotellihuoneesta
Jäi mainitsematta, että niitä humalaisia ei kyllä näkynyt siellä missä me olimme ja tosiaankin, emme olleet aamu kuuteen liikkeellä
!
Kun mainitsin blogin miehet, niin toki ajattelin myös, että olisiko kukaan blogin nainen esimerkiksi Amour? samaan aikaan yössä… tosin Musta Joutsenen en nyt arvellut kuitenkaan olevan…koska olet kertonut, että liiku näissä iltamenoissa.
sallyann
Vältitte sitten tämän
http://www.hs.fi/kuvat/iso_webkuva/1135269055296.gif
Hei
Yössä on hauskaa, mutta nämä aamut ovat sitten rankempia
kun täytyy muuttua taas ihmishahmon muotoon, joka katoaa jostain syystä nukkuessa 
Ja ihme ja kumma, niin vientiäkin oli eilen 
vaikka miten vakuuttelin miehille, että en sitten osaa tanssia 
Eräskin kävi hakemassa toistamiseen ja kuskasi hiljaa askelrytmin 
Ja tuli niitä puhelinnumeroitakin herkullisten kahvitreffejen varalle 
Jää nyt sitten pohdinnaksi, että soittanko 
Jotta sallyann ei joutuisi odottelemaan minua kovin kauaa, niin raportoin myöhemmin lisää ja käyn katsomassa peilistä, että onko tässä mitään tehtävissä, vai vetääkö vain pussin päähänsä
Hmm…soitin respaan kun puheluni aikana (ystävättärelle) meni telkku kiinni ja konekin on nyt akulla, että mikä hämminki nyt on, johon respan poika vastasi, että puoli Helsinkiä on kuulemma pimeänä…tosin onneksi nyt on päivänvalo apuna, joten ei tarvitse ihan sokkona harhailla
!
Juu Lukija, vältyimme tuolta kohtalolta
! Ei sitten satu olemaan mitän messuja täällä 
…joihin voisit karata 
? Enhn mitäään ja ketään houkuttele yhtään mihinkään 
…kunhan tässä utelen…että mitäs kaikki muut blogilaiset tekevät tänään 
?
sallyann
Töissä olen poikkeuksellisesti koko tämän päivän joten ei taas voi kuin olla hengessä mukana…
Ensi kuussa olisi pientä messuntynkää ja eräs muukin tapahtuma, mutta näistä kun ei tiedä toteutuvatko vai ovatko vain suunnitelmia
Hei
Kiva, tanssivat naiset, että teillä on hauska viikonloppu. Tässä ihan herää muistoja kaukaa… menneeltä kesältä
ja omista yöjuoksuista 
Itse olen toistaiseksi rauhoittunut yksityisempiin illanviettoihin, eli tänä viikonloppuna en taida näyttäytyä teille
Rattoisaa viikonloppua tytöt ja muut
Tarkoituksenani on viettää mukava hauska viikonloppu rakkkaani kanssa (ja koettaa mahdollisesti jossain välissä salaa kirjoittaa sitä kirjettä
) Ja rakastella yms hauskaa….. Yhdessäoloa lyhyesti sanottuna. Varmaan auttelen häntä myös pakkaamisessa.
Joo. sallyann, palataan yömenoihin joskus kolmen vuoden kuluttua… Minut olisi voinut bongata tänään pyöräilemästä ja uimasta meressä
. Piti saada työviikon aiheuttamat erinäiset v:tukset pois mielestä 
. Tänään olisi myös sopiva seksipäivä mutta voi olla, että tilaisuus tulee vasta maanantaina 
.
Meillä on ollut seksiä useaan kertaan tänään ja toissapäivänä. Olen silti kovin surullinen, kun mies lähtee ylihuomenna….
Lisäksi en ole vieläkään saanut aikaiseksi sitä kirjettä…. Alkaa tässä mietityttää että tunnenko minä ylipäätään yhtään mitään jos en kerran tiedä mitä kirjoittaisin
Älä elina yritä niin kauheasti, koska niin harvemmin tulee mitään paperille ja jos tulee, niin kyllä se on väkisin tehtyä minkä kyllä huomaa… Sitten kun se teksti lähtee tulemaan se tulee ja thats it
Don’t worry be happy kuten eräs rallatus muinoin toisteli kyllästymiseen asti
Hei
Olen samaa mieltä Lukijan kanssa, kyllä se teksti tulee jos on tullakseen elina, ja jollei mitään synny, niin kirjoita hänelle tervetuliaiskirje siksi kun palaa, kyllä se on yhtä arvokas
Me olemme sallyannin kanssa oltu tänään altaassa
oli tarkoitus antaa sallyannille opastusta vesijuoksussa, mutta hän olikin käynnyt salaa harjoittelemassa ennen Helsinkiin tuloaan 
Luulen kuitenkin, että nyt sallyaan on rohkaissut mielensä niin, että tästä tulee hänelle uusi liikuntaharrastus, eikä kammoksu enää etteivät jalat yllä pohjaan 
Ja onhan se niin hauskaa 
Teimme lounasta ja söimmekin sen
vesijuoksu tekee nälkäiseksi. Tarkoituksenamme oli vielä mennä iltapäivällä elokuviin, mutta emme saaneet lippuja, sillä moni muukin oli ajatellut samalla tavalla 
No, se teki vain hyvää, sillä nyt olemme kumpikin levänneet tai minä ainakin 
sallyannista en niinkään tiedä, ehkä hän löysi seuraa matkalla hotelliin 
Tässä jonkun ajan kuluttua on taas tarkoitus tavata ja mennä kuuntelemaan nyt alkuillasta salsaa ja ehkä vähän askeltaakin sen tahtiin
ja sitten alkaa taas yökierros 
Jos nyt on sattunut ihan sellainen vahinko ettei tätä muista niin…
Bobby McFerrin Don’t Worry Be Happy
http://www.youtube.com/watch?v=bkaclBxDuv0
Tämä seuraava live-esitys on aivan mahtava veto… Etenkin lopussa
Bobby McFerrin – I’ve Got a Feeling
http://www.youtube.com/watch?v=UOQ40DqGZ5A
Ja vähän esimakua illasta jossain…
http://www.youtube.com/watch?v=dObJPnPPuoQ
Kiitos kun yritätte piristää
Olen itsekin kuullut tuon biisin. Se on myös nykyään mieheni motto,joten sitä kuulee sanottavan usein kun olen alamaissa…. toisinaan nimenomaan kyllästymiseen asti…
Pakkohan tämä on vielä tähän laittaa… Uuuh…
Penelope Cruz salsa Micaela
http://www.youtube.com/watch?v=Z9Kf8RmK5JM
Hei kaikille ja kiitos Lukijalle
…lanteet keinuu jo meillä molemmilla 
!
Täältä tullaan…miehet vaviskaa
!
sallyann ja femme
Huomenta kaikille
Viime yönä ei mennyt niin myöhään, joten tänä aamuna ei tarvitse vetää pussia päähän
eikä lonkaakaan kolota liiasta tanssimisesta 
Kiitos sallyann hauskasta seurasta! Näyttää tulevan kaunis päivä, joten itse suunnistan varmasti altaaseen 
ehkä sinä sallyann pääset altaaseen huomenna 
Mietin vähän näiden muutaman koetun yön kuviota tanssiravintoloita arvioiden. Joissain paikoissa miehet on heti vieressä ja hakemassa tanssimaan, tuskin ehtii ovesta sisälle
ja toisissa paikoissa sitten luimistelevat sivusta katsojina, kun naiset valtaavat tanssilattian, kun miehet eivät hae. Molemmissa tapauksissa ollaan tultu paikkaan, joka on tanssipaikka. Yksi näistä on kyllä, ainakin aikaisemmin, tunnettu siitä, että vasta kun on tankattu tietty määrä alkoholia, niin rohkaistutaan. En tiedä varmasti, mutta luultavasti jokaiseen tanssipaikkaan on lähdetty ajatuksella, että tänään pidellään jotain naista sylissä ainakin tanssien, jos ei muutenkin. Ja valikoimaa on laidasta laitaan, joten varmasti jokaiselle miehelle löytyisi useampikin mieluinen josta valita. Tosin naiset näyttivät kyllä ainakin eilen siltä, että tietävät tarkkaan mitä haluavat 
Se kiinnitti myös huomiota, että naiset lähtevät mielellään 4-5 naisen ryhmissä, joten ei siinä oikein sitten sooloilla, vaan ollaan solidaarisia ryhmälle. Tämä ei ole oikea tapa lähteä ainakaan mahdollista kumppania etsimään. Luulen että paras ryhmäkoko on juuri tuo kaksi naista, niin kuin meillä oli sallyannin kanssa 
Tietystikään kaikki eivät ole kumppania etsimässä, eikä yhdenyön seuraakaan, vaan ovat pitämässä hauskaa ja ehkä juhlimassa jotain tapahtumaa. Silloin ymmärtää hyvin nämä naisjoukot, jotka pysyvät melko tiiviisti yhdessä. Mutta kyllä he kuitenkin vilkuilevat mukavan näköisten miesten perään, joten kyllä jokainen nainen olisi mielellään ainakin hetken vieraan miehen käsivarsilla
Huomenta kaikille
!
Jos kertoisin ihan ensimmäiseksi eilis illasta. Lähdimme siis ensin kuuntelemaan ja katselemaan salsa esitystä ja se oli upeaa, niin kuin aina, salsa on tällä hetkellä minun suosikkilistani ykkönen. Tanssijat olivat pukeutuuneet kahdella eri tyylillä eli osa hyvin paljastavasti ja osa verhoten enemän itsensä. Nämä vähäpukeisimmat naiset vetivät kyllä eniten katseen puoleensa ja koska he olivat kaiken lisäksi upeavartaloisia ja nuoria, niiin olivat upeita ilmestyksiä ja miesten kuvauksen kohteena. Oikein harmitti kun en ottanut kännykkäni mukaan, sillä olisin ilman muuta halunnut itsekin kuvia muistoksi.
Salsan rytmi otti ainakin minut valtaansa, enkä voinut olla ottamatta joitakin askeleita itsekin
! Myös femme tapaili askeleita ja siitpä tulikin mieleeni, että minä voisin opettaa hänelle vesijuoksu opetuksen vastapalvelukseksi niitä 
. Tosin vaikka osaan itse tanssia, nin opettaa en juurikaan osaa, muuta kuin askelkuviot. En osaa tanssiessa asettua miehen rooliin, sillä siihen tarvitaan koulutuksen tuoma ammattitaito.
Seuraavaksi menimme hieman syömään ja sitten tuli mietintään ”yökierroksen” suunta. Täytyy todeta, että miehet pääsivät hyvin pienellä vapinalla
, sillä kahden aikuisen naisen yllätti väsy 
! Tai ainakin minulle kävi niin, en ole ihan varma josko femme olisi ollut enemmän voimissaan ja jaksanutkin pidempäänkin. Vesijuoksu, joka oli aivan ihanaa 
ja jo kolmen yön lyhyet yöunet tekivät tepposet ja hädin tuskin jaksoin hotellille 
! Joten ilman pienintäkään ajatusta siitä, että harhautuisin yksin jonnekin menopaikkaan 
, suuntasin hotelliini 
! Uni tuli heti!
Mutta oli todella ihana loma viikonloppu femmen seurassa
!
Lennän vasta illalla kotiin, joten minulla on vielä tämä päivä viettää aikaa täällä ja ajattelin, että lähden tästä jossain vaiheessa kävelylenkille, ehkä Töölön suuntaan
, joten eihän tiedä josko bongaan Musta Joutsenen pyöräilemässä 
. Niin ja mikä ettei kenet hyvänsä blogista…aamupäivä lenkillä 
.
Sovin, että saan pitää hotellihuoneen myöhään iltapäivään saakka.
Lukija (79) ”…joten ei taas voi kuin olla hengessä mukana… ” ja huokaista helpotuksesta, ettei taaskaan onnistunut
…”blogi tapaaminen”! No tuo ihan hyväntahtoisesti kiusoitellen 
!
Niin ja kiitos noista video pätkistä taas
!
Amour? Kuulostaa ihan hyvältä myös nuo koti illat
, sillä aina ei tarvitse jaksaa mennä yössä, jos ja kun on muitakin itseä hyvin tyydyttäviä vaihtoehtoja viettää viikonloppuja 
. Minulla on tiedossa ensi viikolopuksi matka Lappiin ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että ehkä se olisi voinut mieluummin ajoittua vaikka kahden viikon päähän kuin heti seuraavaan, mutta nyt se menee näin.
elina, sinulle on jo annettu kannustusta siihen, ettei mitään kannata tehdä väkisin, vaan vasta sitten jos se tulee spontaanisti ja sen isommin asiaa mietimmättä. Joten älä nyt ainakaa ota turhaa stressiä siitä, ettei paperille tule mitään. Käytä mieluummin se aika läsnä olemiseen kultasi kanssa
!
sallyann
femme, kirjoititkin samaan aikaan kanssan
! Kiitos vielä itsellesi ihanasta seurasta 
, vesijuoksu otetuksesta 
, valmistamistasi ruoista 
, ruokavinkeistä 
ja muutenkin kaiken kaikkiaan mukavasta seurasta 
!
sallyann
Hei taas kaikille
Kultani jo sanoikin tuossa aamulla että hän ei sitten tahdo nähdä surullista naamaa vaan iloisen nauravan ja hymyilevän Elinan, joka minä yleensä olenkin. Tänään on vaan niin itku herkässä, ja luultavasti vielä huomennakin
, mutta hukutan kyyneleet ja ikäväni kotitöihin joita olen varta vasten listannut tehtäväksi. Tuntuu niin kamalan vaikealta että toisen pitää lähteä, vaikka sunnuntaina (luultavasti) näemme jo uudelleen….
Hei
Tuli vielä tavattua sallyann uudelleen tänään
käytiin ”turhuudentorilla” 
ja ostettiin kaikenlaista naisellista ihanaa 
Sen jälkeen suuntasinkin askeleeni kohti allasta, tänään olikin vielä mitä upein sää uida ulkona 
Ensi viikoksikin on ennustettu uintiin sopivia ilmoja. Nyt on sitten varattu illaksi vielä lippu elokuviin 
tarkoituksenani on katsoa Larry Crowne – uusi mahdollisuus, elokuva kertoo keski-iän ylittäneestä miehestä joka saa potkut ja palaa aikuis-opiskelijaksi ja rakastuu opettajaansa. Joten tämäkin antaa vielä toivoa 
Kaveriporukan koosta naisilla…
”3. Kaveriporukan koko
Liian iso kaveriporukka tekee lähestymisestä vaikeampaa. Jos naisella taas on vain yksi kaveri, hän ei välttämättä hylkää tätä jutellakseen miehen kanssa. Paras koko porukalla on kolme henkilöä. Tällöin kaksi kaveriasi voivat pitää toisilleen seuraa, kun sinä uppoudut keskusteluun kiinnostavan muukalaisen kanssa.”
Loput lähteestä… http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2011090214312784_lz.shtml
Hei
Tuossa on kyllä perää, sillä jos naisia on vain kaksi, eikä toinen kovin puhelias, eikä tanssi yhtä paljon, niin hän jää kyllä vähän yksinäiseksi
Minulle tässä taannoin esitettiin havainto kysymyksen muodossa, että miksi miehet kulkevat parillisissa ryhmissä ja naiset parittomissa… En ollut tuota edes ajatellut koskaan kuinka sitä kuljetaan ja jostain syystä ainakin tuolloin sitten kun seurasi vastaan tulevia ryhmiä niin tällainen pariton parillinen jako osui kohdalle aika usein… Miksiköhän näin näytti olevan vai oliko se vain sattumaa
Maanantaita…
Nyt on sitten kumppani junassa matkalla kohti sivarikoulutuskeskusta.
. Nyt jos koskaan en tahtoisi olla yksin 
, tulee kokoajan vain ajateltua Kultaani ja pitää pidätellä kyyneliä täällä töissäkin. Eilinen päivä meni vähän huonosti kun kummatkin tulimme tiuskineeksi toisillemme. Minä sain kuulla olevani itsekäs, kun olen surullinen siitä miten jään itse yksikseni tänne, vaikka onhan minulla täällä yksi kaveri, mies se sensijaan menee ihan ypöyksin vieraalle seudulle, ressukka. Enkä koko aikana ollut tullut lainkaan ajatelleeksi sitä miten kurjaa kullallani mahtaa olla ja että miten hän pärjää siellä. No, mieheni on kyllä sellainen seurapiirihai että en kyllä epäile hetkeäkään ettei hän saisi siellä luotua kontakteja. Sanoi myös että ei aio ikävöidä, eikä minunkaan pitäisi…
Aamun hyvästit olivat kyllä hiukan vaivaantuneet, mutta vaihdoimme silti rakastavan
halin ja pari suudelmaa. Itku on tosi herkässä ja tuntuu että radiokin soittaa vain pelkkiä ”itkuvirsiä”
Miksi minua surettaa näin kovasti vaikka melko suurella varmuudella näen hänet sunnuntaina
Eiköhän tuo ole pelkoa siitä, että menetät hänet vaikka et edes itsellesi tätä myöntäisi, niin siellä se piileksii verhoutuen kaikenlaiseksi muuksi kuten tiuskimiseksi…
”Rakkaudesta se hevonenkin potkii”…
Kyllähän nyt ikävöidä saa, mutta ehkä se on jo hieman yli menevää jos tästä viikon mittaisesta erosta seuraa itkun pidättelyä töissäkin…
Ainakin itse olen yhdistänyt itselläni vastaavat tuntemukset vain siihen omaan epävarmuuteen itsestäni jonka sitten ajatuksissani heijastin kumppanini käytökseen jonka kuvittelin sitten ”varmasti lakkaavan rakastamasta minua” ollessaan poissa ja eihän se nyt niin ole… Jos hän minua rakastaa, niin eihän se rakastaminen mihinkään katoa viikossa jos ei tavata
Tänäpäivänä kun kuitenkin on viestintäkeinot joilla voi olla niin läsnä, että vain fyysisyys puuttuu…
Toinen peikko jolla ei ole mitään järjellistä ominaisuutta on tämä ajatus johon sinäkin elina viittaat eli ”seurapiirihai”… Tuntuu kamalalta se ajatus, että kumppani löytää seuraa eikä ikävöi MINUA kaiken aikaa… MINÄ olen se jota Hänen pitäisi ajatella eikä keskustella iloisesti, jopa viettää hauskaa aikaa kun MINÄ täällä riudun yksinäni ilman yhtään ystävää yksin kynttillän valossa…
NO… Et sinä siinä katoa hänen mielestään ja tunteistaan mihinkään…
Jos se olisi niin helposti tapahtuvaa, olisivat erot todella helppoja kun vain lähtisi ja päivässä unohtaisi sen kaiken aikaisemman… Se vaan ei käy niin helposti vaikka haluaisikin.
Huomenta
Olin kirjoittamassa elina, lähes saman tekstin, kuin Lukija edellä, mutta hän ehti ensin
Kyllä se on niin, että pieni ikävä toisen luo, on ihan tervettä, jos sitä ikävää ei olisi, niin toinen on melko yhdentekevä. Toinen asia on sitten se, että onko ikävä toista vai tunteeko ikävää yksinäisyydestä? Ihmisen on hyvä opetella olenaan yksin niin, että nauttii siitä. Kovin moni ei sitä taitoa osaa. Moni luulee jäävänsä aina yksin tai jotenkin osattomaksi elämästä. Itse esimerkiksi pidän ja nautin yksinäisyydestä ja siitä, että voin tehdä erillaisia asioita ottamatta ketään huomioon, ihan yhtä paljon kuin olemalla muiden seurassa ja toimimalla muiden kanssa. Joten yksinään olo on tosi rauhoittavaa ja rikasta ja siinä on hyvä olla 
Tämä kannattaa opetella ja samalla itsetunto ja luottamus itseensä kasvaa.
No tiedä nyt tuosta itseluottamuksesta….
Mutta ainakin olen suunnitellut paljon ohjelmaa tälle viikolle ja viikonlopuksi lähden perheeni pariin ”juhlimaan” synttäreitäni, ja sunnuntaina toivottavasti jo taas näen mieheni.
Sinä oletkin femme ihan varmasti tottunut siihen että olet paljon yksin kun olet kertonut että (entinen) kumppanisi vietti aina useamman päivän viikosta poissa luotasi. Uskon toki että tämä tauotus piristää meidänkin suhdetta, ja uskon myös että rakkautemme kestää tämän, mutta surullista tässä on se kun tulee töistä tyhjään kotiin. Olen onneksi järjestänyt paljon tekemistä, että en ehtisi surkutella turhan paljoa….
Hei
Mites se nyt on elina, kun et halunnut kihloihin ja välillä sinusta tuntuu, että suhde on huono ja ettet rakasta… ja nyt onkin noin ikävä?
Sinuna miettisin miksi sinulla on ikävä miestäsi… siksi että välität hänestä kovasti? Vai siksi että et kestä yksinäisyyttä? Vai siksi että olet tottunut häneen?
Ikävöinti tekee kyllä ihmiselle hyvää. Yhdessäolo ei ole enää arkista kun se on rajallista ja ehkä tulee halu sitoutua ja pitää toisesta kiinni…
Hyvää viikkoa ja nauti asioista joita et ehdi kumppanin kanssa tehdä!
Oho, Sallyann ja Femme ovat olleet yhdessä baanalla viikonloppuna ja minä onneton olen ollut poikaporukalla saaristossa koko viikonlopun:(
Amour? : No enhän minä koskaan ole (omasta mielestäni) sanonut suhdetta huonoksi. Tai ilmeisesti en ainakaan pohjimmiltani ajattele niin… Onkohan minussa vähän tuota maanis-depressiivisyyden vikaa
…
Toki onhan jokaisessa suhteessa välillä ”ei niin hyviä aikoja”…
”miksi sinulla on ikävä miestäsi… siksi että välität hänestä kovasti? Vai siksi että et kestä yksinäisyyttä? Vai siksi että olet tottunut häneen?” Kaikkea noita. Välitän hänestä tosi paljon, en viihdy pitkiä aikoja yksin. Tämä ehkä osittain myös siksi että olen kasvanut perheessä jossa on lisäkseni 3 nuorempaa sisarusta… en tiedä… Eräskin vappu jumituin yksin tänne kaupunkiin, koska en voinut lähteä perheeni parii koska olivat sairaana, joten vietin sen muutaman päivän yksinäni koska kämpiksenikin oli omien vanhempien luona ja miestäni en tuolloin vielä ollut edes tavannut kasvokkain. Oho.. menee taas turhaksi anaöysoinniksi, pahoittelen…
Olemme mieheni kanssa seurustelumme aloitettuamme olleet niin tiiviisti toistemme seurassa että olen todellakin niin tottunut häneen. Suhteemme aikana olemme olleet erossa olleet yhtäkkiä laskettuna noin kuutisen kertaa useamman päivän erossa toisistamme. Tähän en tietenkään laskenut niitä jolloin toinen on osan päivää jossakin kaverilla tms. Tämä sivarikoulutusaika on pisin aika jonka olemme erossa toisistamme, ja senkin aikan onneksi näemme ainakin kerran………
Huomenta kaikille ihan pikaisin kuulumisin!
Tulin juuri vesijuoksusta
, sitä päätin ryhtyä harrastamaan nyt vähintään kaiksi kertaa viikossa, ehkä kolmekin jos aika vaan antaa myöten. Minulle on tulossa erittäin kiireinen, mutta myös erittäin mielenkiintoinen syksy töiden suhteen 
.
Blogia en aio kuitenkaan kokonaan jättää
eli yritän ainakin viikonloppuisin kirjoittaa jotain ihan ajatuksen kanssa, tosin ensi viikonloppu menee Lapin maisemissa 
.
Voi voi sinua Markuss33
, nyt oli väärässä paikassa väärään aikaan 
, mutta katsotaan josko samanlainen yöhön meno femmen kanssa tai ainakin vähintään tapaaminen toteutuu joulukuussa jolloin ehkä tulen taas Helsinkiin työasiossa.
Mukavaa viikon alkua kaikille
!
sallyann
Hei
En muistanut kertoa elokuvasta jonka näin eilen, olin muuten katsomassa sitä ex-kumppanini kanssa
hän halusi tulla luokseni ja kävimme sitten yhdessä elokuvissa ja hän jäi luokseni yöksi 
Joten olen nauttinut elokuvan lisäksi myös juhlaseksistä 
Niin, mutta elokuvaan…se oli hyvä, erilainen ja siksi raikas
Amerikkalainen filmiteollisuus on tarttunut asiaan, joka on ollut aistittavissa jo jonkin aikaa, eli siihen että ihmiset haluavat palata todellisempaan elämään. Tarkoitan todellisemmalla sitä, että haluavat kokea luonnollisia asioita, kuten esimerkiksi luomuruokaa, hiljaisuutta, kiireettömyyttä, aikaa itselleen, aikaa ilman puhelinta 24/7, autottomuutta vähemmän velkaa isoista taloista, näyttämistä muille että rahaa on, vaikka kaikki pyörisi velaksi jne. Tähän elokuvaan on vaikutteita saatu varmasti amerikkalaisia koetelleesta lamasta, asunto- ja velkakriisistä, työttömyydestä jne. Niin kuin eilen kerroin, elokuva kertoo miehestä joka saa potkut, koska hänellä ei ole tutkintoa, vaikkakin hän oli mitä parhain työntekijä. Tämä elämänmuutos ajoi hänet tekemään uusia ratkaisuja ja yrittämään enemmän ja onneksi hän oli avoin oppimaan ja hänellä oli halu selvitä ja niin hän päätyi opiskelijaksi 
Hyvin moni olisi samassa tilanteessa masentunut ja vaipunut itsesääliin ja pilannut elämänsä lopullisesti. Suosittelen lämpimästi elokuvaa Larry Crowne – uusi mahdollisuus. Tämä ei ole mikään lälläri kuvaus ihmisen onnettomuudesta ja siitä selviämisestä, vaan siinä olevat ihmiset osaavat muuttaa elämäänsä, jos vain antavat siihen itse mahdollisuuden ja ovat valmiita kohtaamaan myös muiden avun
Ja onhan elokuvassa loistavat näyttelijät kuten Tom Hanks ja Julia Roberts.
Hei
Ihanaa sallyann
minä olen vasta lähdössä altaaseen noin tunnin kuluttua 
ja illalla on pilates.
Ja Markus33 siinä se nyt taas nähdään, että blogia on luettava, jos ei päivittäin, niin tarpeeksi usein, ettei mikään mene niin sanotusti ohi suun
Hei
Paljastan ehkä nyt liikaa elokuvan juonta, mutta en voi olla toteamatta sitä, että ihmiset elävät vain elääkseen, eivät siksi, että nauttisivat elämästä. Tätä en itse ole koskaan oikein ymmärtänyt. Elokuvassa on opettaja, joka ei viihdy työssään, yrittää tehdä sen eteen niin vähän kuin mahdollista. Hän ei myöskään viihdy kotona. Ei viihdy miehensä kanssa, eikä taida paljon viihtyä itsensäkään kanssa, sillä vapaa-aika kuluu Margariittoja naukkaillessa. Mutta mitä ilmeisemmin hän ei osaa tehdä asialle mitään. Hän ei tiedä miten sitä parantaisi, hän vain elää päivä kerrallaan ja inhoaa jokaista päivää.
On todella surullista, kun ihmiset eivät ymmärrä nauttia.
Nyt kun tässä mietin tuota yksinäisyyttä, niin tulin ihmetelleeksi sitä, miten kotona uo
asuessani vietin joka päivä aikaani yksin tietokoneellani, piirrellen ym mielipuuhien parissa.(ja osittain vielä opiskelija-asunnossanikin, vaikka asuinkin kimpassa ystävättäreni kanssa)… Ja nyt en sitten kestäkään olla yksin?!?… Lapsena/teininä en päässyt kä-ymään missään kavereillakaan, kun asuimme maaseudulla niin kaukana kaupungista. Miten ihmeessä jaksoin tuolloin istua illat pitkät yksin omassa huoneessani, joka minulle oli rakennettu autotalliin, koska tarvitsin oman sopen jossa sain rauhassa opiskella lukio-aikani. Ehkä nyt onkin niin, että kun minulla viimein onkin seuraa, niin nyt en sitten osaakkaan olla yksin…….?
Hei
Olen aivan varma elina, että osaat olla yksin, mutta nyt olet pari ja ikävä johtuu siitä. Olit varmasti joskus yksin kotonakin päivän, ehkä enemmänkin ja tuntui niin mukavalta, kun vanhemmat tai sisarukset tulivat kotiin. Mutta et osannut ikävöidä heitä samalla tavalla, kuin ikävöit kumppaniasi nyt. Tiesit että perhe on siinä ja pysyy. Luulen että sinulla on jokin epävarmuus kumppanisi suhteen, mitä jos hän ei ikävöikään sinua tai löytää jonkun mielenkiintoisemman ihmisen. Jos näin kävisi, niin on hyvä että se selvisi nyt eikä vuosien kuluttua. Mutta olen kyllä siitäkin varma, että hän palaa luoksesi, sillä jos hän on ehdottanut kihloihin menoa alkukesästä, niin kyllä hän on jossain määrin vakavissaan suhteesi.
Ettet nyt vain heittäytyisi marttyyriksi ja säälisi itseäsi pelkän eron vuoksi? Kumppanisi on tavallaan hoitamassa työtehtävää, joten ota asia siltä kantilta, ei hän ole palveluksessa ollakseen erosta sinusta. Hän ei ole armeijassa, joten ei tule puolustamaan maataan, mutta toivon mukaan hän saa hyvän siviilipalvelutehtävän ja voi olla yhteiskunnan avuksi sen kautta. Oma poikanikin yllätti minut täysin menemällä siviilipalveluun, vaikka suvussa oli korkeita sotilashenkilöitä. Ymmärsin hänen tavoitteensa ja hän toimikin ympäristöministeriössä ja jopa yleni siellä
siviilipalveluhommista vaativimpiin tehtäviin. Minuna säälitti alussa, ettei hän tule luomaan kaveripiiriä joka auttaa kontaktien luomisessa kun siirtyy yritysmaailmaan, mutta pelko oli turha sillä ministeriössä työskenteleminen avasi paljon uusia portteja ja suhteita nykyiseen työhönsä.
Pidä elina siis tämä mielessä, että kumppanisi tutustuu uusiin mahdollisuuksiin rikastuttaa elämäänne ja saamaan teille paljon hyvää sen kautta.
Ja vasta nyt pääsen lähtemään sinne altaaseen
Niin niin, En minä uskokaan että mies on siellä sen vuoksi että saisi olla erossa minusta. Minulla ei ole mitään sivaria/armeijaa vastaan, paitsi ikävä tietysti on, mutta hyvä että mies menee ja hoitaa vihdoinkin sen sivarin alta pois niin voimme sitten taas keskittyä Meihin. Hänellä on jo sivaripaikka valmiina, mutta joutuu odottamaan sen vapautumista muutaman kuukauden tuon koulutusjakson jälkeen. Mieheni lueskeli minulle eilen asioita mitä hänen erikoistumislinjassaan käsitellään, ja minusta se vaikutti kiinostavalta
Toivon että hän oppii siellä itsestään paljon ja miehistyyy vielä entisestään. (Tämän kerroin myös kirjeessä, jonka hänelle lopulta kirjoitin.)
Tuosta kihlauksesta ei ole sen alkukesän jälkeen juuri ollut puhetta, mutta kyllä suostuminen on jo käynyt minunkin mielessä…..
Elina, uohan kuulostaa iloiselle, että kihlaus on käynyt mielessä… Jotain tuollaista tarkoitin kun sanoin, että ikävöinti tekee hyvää
Iltaa
Nyt lainaamani teksti tämän päivän Hesarista on pitkä, mutta se koskee tätä aihettani, siteeraan sen kokonaan:
”Liian tavallinen mies
”Mikä vika sinussa on, kun ei ole ketään löytynyt?” on pari hyvää tarkoittavaa sukulaista joskus kysynyt Hannulta.
Hannu tietää, että se on vitsi, mutta silti se loukkaa. Hannu on noin nelikymppinen eikä ole koskaan seurustellut. Yksi ja sama ajatus on tullut mieleen monta kertaa: Miksi en löydä itselleni seurustelukumppania? Joku ihan tavallinen nainen riittäisi.
Hannu haaveilee siitä, että joku koskettaisi.
Hän on vaaleatukkainen, silmälasipäinen, keskimittainen mies. Ylipainoa ei ole. Usein hän pukeutuu silitettyyn paitaan ja pikkutakkiin. Käy suihkussa päivittäin. Iho on siisti, hammasrivistö suora ja valkoinen.
”Tiedän, etten ole atleettivartaloinen lihaskimppu, mutta mielestäni aika tavallisen näköinen.”
Kun Hannu katsoo peiliin, hän saattaa miettiä, onko ruma. Pitäisikö hankkia piilolinssit? Auttaisiko tukan värjääminen? Mitä naiset haluavat?
Hannulla on netissä sinkkuprofiili. Vuoden sisällä hän on saanut kymmenisen viestiä, joissa sanotaan, että ”vaikutat kivalta tyypiltä, kerro lisää itsestäsi.”
Hannukin on parin viime vuoden aikana lähettänyt toistakymmentä treffipyyntöä. Yleensä hänet on tyrmätty jo ensimmäisen viestin jälkeen tai vastausviestiä ei ole koskaan tullut.
”Silloin tuntuu, etten ole saanut edes mahdollisuutta. Vuoden aikana olen saanut yhden vastauksen”, Hannu sanoo.
Pariin vuoteen hän ei ole käynyt nettoprofiilissaan ollenkaan, jotta ei tulisi enempää pettymyksiä.
Viimeksi Hannu on päässyt treffeille asti lokakuussa 2008.
”Ne olivat illallistreffit ravintolassa. Puhuimme harrastuksista, perhetaustasta ja jotain yleistä musiikki- ja elokuvamausta”, Hannu muistelee.
”Mielestäni ilta meni hyvin. En olisi voinut tehdä mitään toisin.”
Ilta päättyi kuitenkin pettymykseen. Satoi kaatamalla. Herrasmiehenä Hannu tarjosi naiselle suojaa sateenvarjon alla metroasemalle asti. Erotessa hän kysyi, haluaisiko nainen lähteä jonakin päivänä vaikkapa kahville.
”Ei olla ehkä samantyyppisiä”, nainen vastasi ehdotukseen.
Kaverien ”kyllä se oikea vielä löytyy” –kommentit alkavat tuntua aika tyhjiltä.
”Ihastun helpoiten tavallisennäköiseen naapurintyttöön, joka ei laittaudu liikaa”, Hannu sanoo.
”Kyllä nainen saa olla nainen, mutta en hirveästi kiinnitä huomiota pitsipaitoihin ja hameisiin.”
Hannusta tuntuu hassulta luetella naiselle asettamiaan ulkonäkökriteereitä, sillä hän uskoo olevansa aika joustava, jos muuten mukava nainen löytyisi.
Tärkeintä on, että kumppani olisi rauhallinen, ulkoilusta pitävä ja avoin. ”Ei mikään bailaaja”, Hannu luettelee.
Se on tärkeää, sillä Hannu ei juo alkoholia ollenkaan.
”Lopetin, koska en tarvitse alkoholia mihinkään.”
Hän ei kuitenkaan katsoisi pahalla seurustelukumppanin kohtuullista juomista.
”Voisi kuvitella, että raittiuteni olisi jopa etu naismarkkinoilla. Jos ainoa keino löytää naissuhde on kolmen promillen humalassa pikkutunneilla ravintolassa, se ei ole minua varten.”
Seksi on iso kysymys.
Sitä Hannu ei ole koskaan harrastanut kenenkään kanssa.
Kun poikuus on tallella vielä lähes nelikymppisenä, se lisää miehen epätoivoa.
”Pistää miettimään, olenko ollenkaan normaali mies.”
Ainoan naisen kosketuksen Hannu saa parturissa.
Välillä Hannu joutuu kuuntelemaan, kun hänen kaverinsa rehvastelevat seksikokemuksillaan. Hän toivoo aina, ettei kukaan vain kysy häneltä mitään.
”Olisi pitänyt hoitaa ensimmäinen seksikokemus pois päiväjärjestyksestä jo parikymppisenä. Opiskeluaikana olin kuitenkin auttamattoman ujo eikä asialla tuntunut olevan kiire.”
Mitenköhän mies selviäisi, jos tilaisuus seksiin tulisi?
”Jännittäisi lähinnä se, miten kumppani suhtautuisi kokemattomuuteeni”, Hannu sanoo.
Hän on kuitenkin sitä mieltä, että seksi kuuluu vasta vakiintuneeseen parisuhteeseen.
Vaikka seksi ei ole Hannulle ykkösasia, hän kaipaa naisen kosketusta siinä missä kuka tahansa. Hän uskoo olevansa hellä ja rakastava mies.
Viimeksi Hannu on lukenut Riikka Pulkkisen Raja-kirjan ja toista maailmansotaa käsittelevän historiakirjan. Hän on sosiaalinen ja on sopeutunut aina hyvin työyhteisöihin. Hannulla on korkeakoulututkinto, ja hän tulee taloudellisesti hyvin toimeen. Lisäksi hän on terve, ja hänellä on kavereita.
Suhde lapsuudenperheeseen on läheinen, mutta tästä asiasta hän ei halua puhua vanhemmilleen.
”En ehkä halua tuottaa heille pettymystä”, Hannu sanoo eikä siksi halua esiintyä omalla nimellään tässä jutussa.
Hän on sitä mieltä, että parisuhdemarkkinat ovat miehille rankka pelikenttä.
”Ehkä minulta puuttuu joku karisma”, Hannu pohtii.
Välillä Hannua tosissaan harmittavat naiset, jotka ottavat miehekseen mieluummin juopporetkun kuin hänen kaltaisensa, liian tavallisen miehen.” Hannun nimi on muutettu. HS Katarina Malmberg
Hei
Tähän siteeraamaani kirjoitukseen on myös parisuhdeterapeutti Keijo Markova vastannut:
”Uskaltaako Hannu olla oma itsensä? Hän tuntuu miettivän niin paljon, mitä naiset hänestä odottavat”, pohtii psykologi ja parisuhdeterapeutti Keijo Markova luettuaan Hannun tarinan.
Markova ei ole tavannut Hannua, mutta uskoo että Hannullekin on olemassa samalla lailla herkkä ja ujo nainen, mutta pettymysten takia ei pidä ruveta täyttämään toisten odotuksia, hän muistuttaa.
Kaikki haluavat tuntea itsensä rakastetuksi, sillä hyvä itsetunto syntyy suhteesta muihin.
Markova painottaa, että tutustuakseen toiseen pitää olla rehellinen itselleen ja tunteilleen. Hannu on määritellyt itselleen tiukat säännöt, joiden mukaan elää. Hän ei juo, polta tai harrasta irtosuhteita. Ne ovat kaikki hyviä sääntöjä, mutta Markova kysyy, kuka ne on laatinut.
”Jokaisessa meissä on särmikkyyttä ja toisten mielestä jopa huonoja puolia. Tuoko Hannu sosiaalisessa tilanteessa esiin muita kuin hyviä asioita itsestään?”
Jotta parisuhde voi toimia, täytyy hyväksyä myös kielteiset tunteensa.
”Jos on vain yhdenlainen miehen rooli, se antaa helposti kuvan kulissimiehestä, joka ei ole todellinen ihminen ollenkaan.”
Pariterapeutin mukaan parisuhdemarkkinat voivat kohdella naisia ja miehiä hyvin eri tavoin.
Nykyään nainen voi olla sinkku vapaasta tahdostaan, mutta miehiltä kysytään helposti, että ”mikäs vika sussa on, kun et ole ketään löytänyt?”
”Mies on monesti riippuvaisempi parisuhteesta kuin nainen, varsinkin jos hänellä ei ole läheisiä ystäviä.
Miehet ovat myös parisuhteessa haavoittuvaisempia, sillä mies saattaa ajatella, että hän kelpaisi, jos olisi riittävän hyvä ja arvokas.”
Yleensä parisuhteessa olevat miehet ovat yksineläjiä tyytyväisempiä elämäänsä.” HS
Ihan oikeasti hei… Jo pelkästä tuosta artikkelista tuli sellainen olo, että kiva kaveri, mutta ei enempää…
Mitään yksittäistä ”vikaa” on huono mennä osoittamaan, kun jotenkin vain tuo kokonaisuus tökkii jo tässä.
Hei
Minulle tuli valitettavasti sama tunne Lukija
tästä miehestä. Vaikka hän on mielestään tavallinen mies ja etsii tavallista naista, niin hän asettaa melko paljon, ihan näinkin lyhyessä artikkelissa, kieltoja. Kuka sellaisen haluaisi? Ja minusta tuntuu, että hän on kovin ykstotinen ja tylsä, mutta ehkä olen väärässä. Toivottavasti olen. Naisena haluaisin miehen, joka saa minut nauramaan, joka on intohimoinen ja syttyy kaikista asioista helposti ja joka keksii kivaa ohjelmaa ja tekemistä 
Joka pitää hyvästä ruoasta ja hyvistä viineistä ja pitää matkustamisesta, teatterista, oopperasta ja konserteista, kevyistäkin 
Joka lähtee metsään, marjaan, sieneen, joka kalastaa kanssani 
Joka pyörähtää tanssilattialla ja joka kiipee vaikka Eiffeliin 
Siis melko vastakkainen tyyppi artikkelin Hannulle.
Amour?:
kyllä tuo ajatus on pyörinyt jo ennen tätä tilannetta mielessä, eli ei se pelkästään tuosta ikävästä johdu. Kumppanille en tosin ole asiasta maininnut mitään…
Joo minustakin vähän tylsän tuntuinen tuo Hannu. Ei mitään ”särmää”
….
Toisaalta tylsiä, säännöllisen ja rauhallisen elämän eläjiä on taatusti myös naisissa. Paljonkin ja luultavasti samantapaisissa yksineläjissä erityisesti. Kun perhe ei sotke kuvioita. Miksei Hannu kohtaa niitä nanaisia? Vai haluaako tavallisinkin nainen, että jos ryhtyy johonkin miehen kanssa, sen pitää olla kuin ratsastettaisiin valkoisella ratsulla kaukaiseen satulinnaan
?
Nyt vain oli sopivat taajuudet ja nämä toimi jopa piristävästi…
Ensimmäisessä on minun polvet notkauttavat bassolinjat
Mari Rantasila – Kun taas sinut nähdä saan
http://www.youtube.com/watch?v=KTPuk3OPlYE
Mari Rantasila – Penkki,puu ja puistotie
http://www.youtube.com/watch?v=-FKgO6wQPFU
Mari Rantasila Vanhamies
http://www.youtube.com/watch?v=I9QoJet8viM
SAMULI PUTRO – MINÄ RAKASTAN SINUA
http://www.youtube.com/watch?v=RaH9WsLnvbs
Samuli Putro : Huono sängyssä (Virallinen video)
http://www.youtube.com/watch?v=tdN7csN8tjc
Hei
Varmasti on niitäkin naisia, jotka eivät halua miehen aiheuttavan minkäälaisia yllätyksiä. Mutta luulen että se mitä Hannu etsii, on niin hiljainen ja ujo nainen, että vaikka törmäisivät vahingossa, niin ei uskaltaisi katsoa edes silmiin, muusta puhumattakaan. Tai sitten Hannu etsii naista, joka tekee aloitteen ja ottaa ohjakset käsiin ja hän voi vain mukailla. Sillä jos ei nuorenakaan ole ollenkaan yrittänyt lähestyä yhtään tyttöä, niin vaikeaa se on vanhempanakin. Tästähän olemme keskustelleet melko paljon monen otsikon alla. Hannu kaipasi avointa naista ja siksi uskon hänen toivovan naisen aloitetta.
”Mutta luulen että se mitä Hannu etsii, on niin hiljainen ja ujo nainen, että vaikka törmäisivät vahingossa, niin ei uskaltaisi katsoa edes silmiin, muusta puhumattakaan.”
Täällähän oli silloin joskus tuo Herbina… Perfect Match… … Anteeksi, tuli vain mieleeni
Ettei vain olisi niin, että nämä naispuoliset tylsät, säännöllisen ja rauhallisen elämän eläjät haluavat useammin jatkaa tällä valitsemallaan tiellä kuin miehet, joten siksi ”Hannut” eivät heihin törmää…
Tiedän kyllä joitakin tällaisia jopa vanhempiakin ”ikuisia” poikamiehiä joiden elämäntavat, vaikka ovatkin siistit ja moitteettomat ovat kuitenkin niin urautuneet ja omaperäiset etteivät he selviäisi siitä jos pääsisivät parisuhteeseen jossa seurauksena olisi vääjäämättä muutoksia arkeen…
Saattaa olla jopa niin, että miehet ovat tässä suhteessa pahempia kuin naiset… Ainakin mitä tulee kummallisiin ratkaisuihin arkielämän toteuttamisessa
Niin, sen sanoisin kuitenkin kokemuksen syvällä rintaäänellä
, että ottakaa hyvät naiset mieluummin tuo Hannu kuin että rakastutte rentt*ihin…
Viinaan meneviin, väkivaltaisiin, ehkä rikoksia ehkä tehneisiin, parantumattomiin Don Juaneihin… Tietysti jännittävä ja charmikas ja idearikas ja kaikenlaista hauskaa keksivä mies on ihana. Mutta toisinaan se, että mies vaikuttaa kiinnostavalta ja ”särmikkäältä”, kätkee taakseen asioita, joitten kanssa on rankkaa elää.
Kuten olen kuullut joskus ihmeteltävän, että miksi kunnnon mies ei meinaa millään löytää vaimoa
. Onhan sekin hiukka kummallista. No, toisaalta voi tietysti olla, että Hannu on jo tapoihinsa niin piintynyt poikamies, että vaikea voisi olla muuttaa hänen elämäänsä… Että äkkiä tulisi palautetta, miten ”maton hapsut pitää olla suorassa” 
.
Itse olen löytänyt nykyisen poikaystäväni (ja eksäni…) netistä
Ennen näitä suhteita olen käynyt useilla nettitreffeillä ennen kuin ”jackpot” osui kohdalle. Tuntuu vaikealta ajatella, missä muuallakaan olisin voinut törmätä kultaani kuin netissä, kun intressini ei ole juosta baareissa, tms. ja meillä on kuitenkin sen verran erilaiset elinpiirit, että tuskin olisimme muutoin törmänneet. Poikaystäväni ei ole kirjallinen ihminen, mutta olin päättänyt, etten antaisi esim. kirjoitusvirheiden vaikuttaa siihen, miten arvioin ihmistä. Siksipä päätin tavata hänet mahdollisimman pian, koska hän muutoin vaikutti potentiaaliselta. Ja kyllä kannatti! Pilkut ja isot kirjaimet eivät kerro siitä, onko ihmisellä sydän kultaa vai ei 
Nyt olemme olleet yhdessä reilun puoli vuotta ja toivottavasti vielä lopun elämäämme! 
Nettideittailu kannattaa!
Tästä aiheeseen käypä
http://www.youtube.com/watch?v=OA3WMW9clyU
Ihanaa Maruliina
onnea teille!
Tässä vielä ennen nukkumaanmenoa, tuossa päivän sinkkuelämää- jaksossa Miranda sovelsi tuota Lukijan mainitsemaa rakkaudesta se hevonenkin potkii -menetelmää
Taisinpa itsekin olla juuri sen takia äkäinen miehelleni, kuten tuossa jo mainitsittekin.
Toisesa jaksossa käsiteltiin myös sitä että tyytyäkö kehnoon seksiin jos suhde muuten synkkaa,vai pitääkö elämän synkata myös sängyssä……
Mutta nyt nukkumaan…. Hyvät yöt kaikille!
Myöhäis iltaa vielä
Tervetuloa Maruliina keskustelemaan kanssamme seksistä ja parisuhteesta
kiva että olet löytänyt blogiini ja toivon sinun viihtyvän ja ehkä kiinnostuvan muistakin aiheista. Kiitos kommentistasi ja siitä positiivisesta sanomasta, että netistäkin voi rakkaan löytää 
Luulen kuitenkin, että netissäkin naisella on paremmat mahdollisuudet löytää se oikea 
ihan niin kuin baareissa ja vastaavissakin paikoissa, koska nainen hyvin usein tekee lopullisen valinnan.
”naisella on paremmat mahdollisuudet löytää se oikea
ihan niin kuin baareissa ja vastaavissakin paikoissa, koska nainen hyvin usein tekee lopullisen valinnan.”
Ja näin ”Hannuja” syntyy enemmän kuin ”Kerttuja” ?
Hei
Kyllä heitä luultavasti syntyy yhtä paljon, siis Hannuja ja Kerttuja. Melko usein on niin, että naisten elämänhallinta on parempaa kuin miesten. Ehkä juuri siksi Hannukin on kieltänyt itseltään alkoholin? Hän on ymmärtänyt että yksinäinen mies sortuu helpommin ryyppäämään, kuin ei yksinäinen mies, tai yksinäinen nainen. Kodin ja itsestään huolehtiminen on luultavasti nykyisin yhtä hyvää tai huonoa, miehet selviytyvät siinä missä nainenkin. Uskon jopa, että miehillä voi olla enemmän kavereita, kuin naisilla, jos he ovat pitäneet yhteyttä koulu-, opiskelu- ja armeijakavereihin. Miehillä on usein työkavereitakin enemmän kuin naisilla. Tämä kyllä riippuu siitä, että minkälaisessa työyhteisössä on. Uskon, että miehet ovat myös netissä sosiaalisempia ja pitävät yhteyttä kavereihin sen kautta enemmän.
Naiset ovat ehkä kuitenkin enemmistönä yksin oma aloitteisesti. Esimerkiksi erojen ja leskeyden myötä miehet jäävät useimmin yksin, nainen jää yksin jos katsoo sen paremmaksi vaihtoehdoksi.
Hei!
Lukiessani Hannusta tuli mieleeni, että jospa hänellä on ajatus elämästään miten elää sen. Hän on voinut asettaa itselleen ”tavotteita” elämälleen. Esimerkiksi haluan sellaisen naisen itselleni, jonka kanssa voin saada ensi kokemuket yhdessä eri asioista. Ei halua alkaa ”isäksi”, jonkun toisen miehen lapsille tai haluaa mennä naimisiin naisen kanssa ja pysyä siinä liitossa hamaan loppuun asti, vaikka asiat ei olekaan niin hyvin. On valmis muokkaamaan itseään tilanteen mukaan, että kaikki onnistuu. Mielestäni hän saattaa olla sellainen tyyppi joka haluaa ”kulissien” olevan hyvät. Haluaa, että ympäristö katselee hänen perhe elämää kateellisesna. Ehkäpä se onkin näytönpaikka? Hinnalla millä hyvänsä. Ehkäpä Hannu on tässä kohtaa oma itsensä, mutta ei pysty / halua luopua omasta illuusiosta parisuhteesta.
Kiitos tästä blogista Femme. Täällä on mielenkiintoisia keskusteluja. =)
Hei
Tervetuloa Kiiki keskustelemaan kanssamme seksistä ja parisuhteesta, kiva että olet löytänyt blogiini
Näkemyksesi Hannusta on hyvä, itse sorrun vähän yksipuolisesti arvioimaan ihmisiä 
Mielestäni on hienoa, jos ihmisellä on päämäärä, kunhan siitä ei tule liian sitova, ”elämässä ei aina käy niin kuin haaveillaan”, niin kuin laulussakin lauletaan. Jos säännöt ovat liian tiukat, niin jää osattomaksi kaikesta kivasta 
Kiitos, että pidät blogiani mielenkiintoisena, ihmiset jotka kommentoivat tänne on se rikkaus
toivottavasti viihdyt pidempäänkin seurassamme.
”Jos säännöt ovat liian tiukat, niin jää osattomaksi kaikesta kivasta…”
Helpostihan se käy juuri noin. Pitäisi osata ottaa se, mitä saa ja ottaa siitä, mitä saa, ilo irti…
”nainen jää yksin jos katsoo sen paremmaksi vaihtoehdoksi.”
Varmaan on, että miehille tulee elämään naisen myötä enemmän ja enimmäkseen plussaa mutta monen naisen mielestä miehestä ei automaattisesti tule mitään plussaa. Ei haluta komentelijaa, ei passattavaa, ei omien menojen rajoittajaa… Taloudellinen apukaan ei ole kaikille tarpeen – oma palkka riittää tai sitten vaatimattomampi mutta itsenäinen elämä viehättää enemmän kuin elämä mahdollisesti komeammissa kulisseissa erilaisine velvoitteineen ja rajoituksineen.
Seksi ei merkitse monille naisille niin paljon ja jos merkitseekin niín mieluummin sen pitäisi sitten olla oikein hyvää… Kun taas miehille kai sekin, että on se emäntä, jolta ”saa” suht säännöllisesti, merkitsee aika paljon. Verrattuna siihen, että ei ”saa” kuin hyvin harvoin. Kun se seksin tarve on niin polttava monilla.
Pistää varmasti miettimään avioliittoon astumista jos siitä sitten voi päätyä tällaisiin kuvioihin kuten iltalehti uutisoi tänään…
”Liian vähän seksiä avioliitossa – mies määrättiin korvauksiin
Miehen vaimo sai avioeron jo kaksi vuotta sitten sillä perusteella, ettei mies ollut tarpeeksi aktiivinen makuuhuoneessa.
Hän kuitenkin haastoi miehen vielä uudelleen oikeuteen ja vaati vahingonkorvauksia velttoudesta vällyjen välissä.
Nyt 51-vuotias mies määrättiin maksamaan lähes 10 000 euron korvaukset seksin puutteesta 21 vuotta kestäneessä avioliitossa, The Daily Telegraph kertoo.
Tuomari nojasi harvinaisessa päätöksessä Ranskan siviililain kohtaan, jonka mukaan avioparien täytyy ”jakaa yhteinen elämä”.
- Mennessään naimisiin pariskunnat suostuvat jakamaan elämänsä, ja tämä selvästi tarkoittaa, että he harrastavat seksiä keskenään, tuomari totesi.
Mies oli vedonnut oikeudessa väsymykseen ja terveysongelmiin.
IL”
Hih hih
. Voisinhan minäkin sitten laskuttaa muutaman tonnin mieheltäni ”liian vähästä aktiivisuudesta”… Jos eleltäisiin Ranskassa 
.
Hei
Pidemmän aikaa olen jo lueskellut blogia, mutta nyt aiha liippaa niin lähelle elämän tilannettani niin ajattelin kertoa omasta kokemuksestani.
Jospa aloitan ihan alusta… Erosin vuosi sitten, suhteeemme oli niin sanottu ensi rakkauteni. Talvi meni erosta toipumiseen, mutta kevään tullen ajatuksiin tuli, että pitäisi saada jotain säpinää elämään:) Ystävän yllyttämänä laitoin profiilin nettitreffi palstalle juhannus viikolla. Enemmän ehkä vitsinä kuin tosi tarkoituksella, mutta olen viettänyt mahtavan kesän.
Alku tuntui hankalalta ja epäilytti mitä kaikkea itsestä voi ja haluaa kertoa täysin vieraalle ihmiselle ja onko se edes turvallista…. Alkuun päästyäni olen ollut aika aktiivinen kirjoittelemaan eri miesten kanssa ja olen loppujen lopuksi vaihtanut puhelin numeroitakin kahdeksan eri miehen kanssa ja nähnytkin heistä kuusi. Kaikki olivat sitä mitä itsestään olivat kertoneetkin ja ollut mahtavia keskusteluita. Sovimme aina tapaamisen johonkin kahvilaan tai muuhun julkiseen paikkaan. Tapaamistani miehistä muutaman kanssa pidän edelleen yhteyttä.
Olin jo päättänyt että eiköhän tämä nettitreffeillä käynti riitä ja olin poistamassa profiilini kokonaan, kun sinne oli tullut viesti. Luin viestin ja jo viestissä joku kolahti. Hänen kanssaan etenimme tapaamiseen aika vauhdilla, muutaman päivän kirjoittelimme ja sen jälkeen puihuimme muutaman päivän puhelimessa ja sovimme että tapaamme. Nyt olemme tapailleet kuukauden ja hän vaikuttaa mukavalta mieheltä, nytkin odotan jo ensi viikonloppua että tapaamme.
En tiedä kuinka suhteemme etenee, mutta kesä on ainakin viennyt monta askelta erosta eteenpäin. Kummasti itsetunto kohentunut ja hymy palannut kasvoilleni…
Veera
Hei
terveisiä joogasta, jonka aloitin tänään 
en ole koskaan joogannut aikaisemmin, mutta täytyy sanoa, että tästä voisi tulla uusi lajini 
Tervetuloa Veera keskustelemaan kanssamme seksistä ja parisuhteesta, kiva että olet löytänyt blogiini
Kiitos myös tarinastasi 
Ihan uteliaisuuttani kysyn ikääsi, ei ole pakko vastata, mutta kysyn siksi, että onko vain tietyn ikäisillä toivoa enemmän kuin muilla 
Toivon että viihtyisit vähän pidempäänkin seurassamme ja ehkä kommentoisit muitakin aiheita tai kertoisit erostasi tai suhteestasi enemmän. Blogiani lukee lukemattomat niin sanotut hiljaiset lukijat, siis he jotka eivät kommentoi, vaan haluaisivat tietää enemmän miten toiset tuntevat, miten elävät suhteissaan ja miten kokevat eronsa.
Itse en ole vieläkään tehnyt sitä profiilia deittisivuille, johtuu ehkä siitä, että ex-kumppanini on kertonut tekevänsä kaikkensa, että palaisimme vielä suhteeseen. Hän toivoo viettävänsä loppuelämän kanssani. Kevättalven kiireet ja huomion puute ovat kuitenkin haalistuttanut tunteeni häntä kohtaan ja olenkin kertonut sen hänelle, hän on vain sitä mieltä, että voisi saada minut rakastumaan itseensä uudelleen. Miehessä itsessään ei ole mitään vikaa
olosuhteet ja ympäristötekijät ovat olleet vaikuttamassa eroomme. Taidan kuitenkin rohkaista mieleni ja laittaa sen ilmoituksen ja saa sitten nähdä mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään ja palaan sittenkin entisen kumppanin kanssa yhteen 
Tuossa Veeran jutussa on vähän samankaltaisuuksia kuin tämän oman shteeni alkumetreillä.
. Meilläkin suhde alkoi aika vauhdilla: viestittelämme kesti noin pari kuukautta, sen jälkeen ensitreffit, siitä parin kuukauden päästä mieheni ”muutti” pariksi kuukaudeksi minun ja kämppikseni kaksioon huoneeni lattialle xD ja ”asui” meillä pari kuukautta suorittaessaan työharjoitteluaan ihan lähistöllä, puolen vuoden sääätämisen jälkeen muutin lopuksi yhteen mieheni kanssa ja kas, tässä sitä ollaan 
Minäkin tunsin jo mieheni ensimmäisten viestien myötä jotakin sanoin kuvaamatonta houktusta ja mielenkiintoa. Sen lisäksi että hän vaikutti saman henkiseltä kuin minä ja meillä oli (ja tietysti edelleenkin on) muutenkin paljon yhteistä
Tsemppiä Veeralle ja hänen uudelle kullalleen
Itsekin olen ollut jo pidemmän aikaa hiljainen lukia, mutta vihdoin rohkaisin itseni kirjoittelemaankin… Olen muutaman vuoden päälle kolmekymmentä.
Muutama viimeinen vuosi parisuhteemme oli puhumattomuutta ja kireitä välejä. Olen aina ajatellut että vaan sanotaan että tunteet vaan loppuvat, mutta nyt tiedän että niin voi käydä. Yritimme viime syksynä herätellä kipinää välillemme takaisin, mutta tuloksettta Marraskuun tietämissä totesimme että ehkä nyt on parempi muuttaa eri osoitteisiin lastenkin kannalta. Meillä siis kuusi ja yhdeksän vuotiaat lapset.
Miehen muutettua pois yhteisestä kodistamme tuntui että nyt seinät kaatuu päälle ja vaikka ero oli yhteinen päätös tunsin itseni hylätyksi ja jollain tavalla petetyksikin. Tarkoitushan oli viettää loppu elämä yhdessä… Tästä pettymyksen tunteesta nouseminen olikin melkoisen työn takana, lasten takia oli onneksi pakko pyörittää normi arkea ja ystävien tuella sieltä vaan noustiin.
Tällä hetkellä olen tyytyväinen ero päätökseemme, olen ex-mieheni kanssa hyvissä väleissä joka lasten kannalta on parasta. Muutenkin elämä mallillaan, asun lasten kanssa ja nyt on pientä säpinääkin ilmassa;)
Mä suosittelen kyllä rohkeasti laittamaan deittiilmoituksen ja rohkeasti vain tapaamaan uusia ihmisia. Kuitenkin omasta turvallisuudesta pitää huolehtia, kun eihän sitä koskaan tiedä…. Joka kerta kun olen tavannut jonkun nettideitin niin kertonut ystävälleni mihin menossa ja kenen kanssa ja antanut ystävälleni kaikki yhteystiedot jotka minulla on ollut henkilöstä ketä menen tapaamaan.
Veera
Tuo on hyvä vinkki Veera. Minullakin oli ystävä mukana ihan vieressä seisomassa sattumalta kun tapasin mieheni
meillä se meni sikäli kätevästi kun oltiin yhdessä samassa koulussa niin oli helppo sopia tapaaminen julkiseen tilaan ja ottaa ystävä mukaan henkiseksi tueksi ja turvaksi muutenkin.
Hei
Kiitos Veera, et osaa arvatakaan miten tärkeä ja mieluisa kommenttisi on, juuri näitä arkipäivän ja tavallisten ihmisten, naapureiden, asiota haluamme kuulla, julkkisten eroja ja tekemisiä saadaan lehdistä ihan tarpeeksi. Hienoa että olet selviytynyt kuitenkin hyvin erosta ja todella onnellista lasten kannalta, että vanhemilla on puhevälit ja he tulevat toimeen eron jälkeen. Ymärilläni on valitettavan monta suhdetta, jota pidetään yllä lasten vuoksi. Mutta kun vanhemmat eivät edes keskustele, halauksista, suukoista ja yhdessä tekemisestä puhumattakaan, niin malli lapsille, heidän omaa elämäänsä varten jää kovin huonoksi. Olemme keskustelleet siitä, että on perheitä, jossa ei olla koskaan nähty vanhempien halaavan tai sanovan edes mitään kaunista ja ihailtavaa toisistaan
Miten lapsi voisi oppia läheisyyttä, hellyyttä ja kommunikaatiotaitoa, kun ei sitä kukaan hänelle esimerkeillä opeta.
Aikuselle ei kuitenkaan riitä pelkkä lasten seura, joten todella kiva, että olet löytänyt vähän säpinääkin. Kyllä lapset huomaavat, kun äiti, tai vanhempi yleensä, on iloinen ja onnellinen
Miten se sinun päivä elina on mennyt? Vieläkö kyyneleet ovat herkässä, vai joko olet tottunut ja odottelet jo viikonloppua rauhallisena?
Kiitos kysymästä femme, paremmin on jo mennyt tämä päivä. Pahin hetki on se kun tulee töistä tyhjään kotiin, eikä olekaan ketään tervehtimässä. Mutta päivä kerrallaan mennään, kohti viikonloppua. Muutama tekstari tuossa eilisiltana vaihdettiin, mutta mies tuntui olleen niin väsähtänyt reissuhässäkästä, että ei ollut kovin puhelias.Matka meni kuulemma hyvin ja oli kuulemma saanut ihan mukavat huonetoverit ja vähän jo jutustellutkin muiden sivaritovereitten kanssa. Kirjoitin hänelle tänään sähköpostiviestin ja nyt odottelen että hän ottaa yhteyttä sitten kun hänellä on sopiva hetki. Välillä tuntuu että kyttään sekunnin välein puhelinta (:D pitäisi lopettaa…)
Minun oli tarkoitus leikata nurmikko ja kitkeä kukkapenkit tänään, muttah… sade mokoma päätti tulla sitten tänne. Noh, onneksi keksinkin sitten muuta puuhaa
Nyt tämä femmen aikanaan pyytämä kappale löytyi
Teleks – Kaunein Kaikista
http://www.youtube.com/watch?v=EPIOIPbraT4
Lisäksi löytyi tämä jota olen itse etsinyt koska tässäkin on ”sitä jotain” kun olen sen radiossa kuullut soivan
Kristiina Wheeler: Ihanaa
http://www.youtube.com/watch?v=R7-1QcTRyS8
Eikä tässä vielä kaikki…
Neljänsuora – Löytäjä saa pitää
http://www.youtube.com/watch?v=XD4vH05ALYA
Iltaa
Tuo kappale Kaunein Kaikista, oli sellainen jonka lohduttavia sanoja olisi halunnut kuunnella silloin alkukesästä, kun ero oli kumppanista tuore. Nyt se ei enää samalla tavalla koskettanut, aika parantaa haavat
Silloin teki itselleen sellaisen listan tietyistä kappaleista, jotka tuntuivat koskettavan jotenkin suhdetta, sen kulkua ja sen päättymistä. Yksi suhteen alkuun sopiva kappale oli Älä mene pois, nyt en muista laulajaa mutta on sama mies joka lauloi Nummelasta ja niistä eri ammateista. Laura Närhen kappale Mä annan sut pois, kuului suhteen lopputunnelmiin 
Huomenta!
Hannun ”kohtaloon” ei oikein pysty sanomaan mitään yksiselitteistä syytä kun ei häntä tunne, niin kuin ei koskaan kenenkään kun ei tiedä tarkempia taustoja ja historiaa . Mikä sitten on syynä siihen, että aina joku jää yksin, vaikka kuinka haluaisi kumppanin itselleen. Syitä on luonnollisestikin useita ja jokaisella on aina omansa.
Jollakin on saattanut olla alun alkaen rima liian korkealla ja kumppaniin kohdistuneet vaatimukset liian tiukkoja. Aikaa on kulunut, eikä kukaan ole kelvannut ja nyt on sitten ikää tullut ”liikaa” eikä löydy enää ketään. Tosin tuo ei kuulosta välttämättä Hannun historialta.
Neljäkymmentä kuulostaa kyllä aika paljolta jos ei ole koskaan seurustellut tai saanut intiimejä kokemuksia naisen kanssa. Joku totesi minulle joskus, että miehelle kaksikymmentäseitsemän on kriittinen ikä eli jos ei siihen mennessä ole menettänyt poikuuttaan, niin se voi olla jopa itsetuhon paikka.
Myös liian pitkään yksin eläminen lyö ihmiseen leimansa. Yksineläjän huushollia ei sovi mennä kovin radikaalisti sekoittamaan, joskus jopa jonkun esineen kääntäminen eri asentoon on liikaa.
Tavoitteiden asettaminen omalle elämälleen ei ole huono asia, mutta jos ne tosiaankin ovat liian tiukat ja kapeat, niin ei ole ollenkaan ihme jos lopulta jää yksin.
Samuli Putro on kyllä suosikeitani, sillä miehellä on ns. sana hallussa
noissa kappalessaan ja sävellyksetkin ihan ok 
! Kuuntelittekos ihan ajatuksella tuon ”huono sängyssä”…
Tuo Kristiina Wheeler: Ihanaa , kolahti nyt minuun
, kait sattuneesta syystä 
, enkä ole kuullut sitä aikaisemmin.
sallyann
Tuo on Anssi Kela…
Tässä eräs Kela, jossa on hyvinkin vahva näkemys rakkauteen… http://www.youtube.com/watch?v=8Gdnp3Q-PmI
Hei
Ei huono Lukija
ja kovin oli tutut maisemat 
mutta pidän kyllä enemmän siitä, minkä mainitsin, löydätkö sen?
Tässäpä tähän aiheeseen liittyvä tv-ohjelmavinkki
http://www.iltasanomat.fi/viihde/minttu-mustakallio-ja-pirjo-lonka-nettideittailevat-draamasarjassa-klikkaa-mua/art-1288412400226.html
Valitettavasti tuo pilottijakso tuli jo, mutta varmasti pääsee vielä kiinni sarjaan jota kiinostaa. Aioin itsekin katsoa, mutta en sitten muistanutkaan.
Hei
Et sitten tainut elina itse lukea tuota linkkiä? Siinä sanotaan selvästi, että ohjelmasarja alkaa ensi tiistaina
Tietääkseni sarja tulee uusintana Ava:lla, mutta koska sitä en nyt muista 
Täytyy myöntää että en lukenut. Mutta olin muutenkin siinä uskossa että se olisi tullut jo eilen.
En ymmärtänyt, että toivoit sitä joten kerroin vain esiintyjän ja sitten heitin tuon linkin mukaan.
Noh, tässä sitten olisi tuo Älä mene pois…
http://www.youtube.com/watch?v=ttRl5KeRMcc
Äänentaso on kovin hiljainen, mutta kun nuppia kääntää kohti kaakkoa niin kyllä se siitä lähtee
Ja lisätään nyt sitten vielä tämä vaikka sitäkään et pyytänyt… ( Nyt voi sitten taas hieman hiljentää edellisen jälkeen
)
Laura Närhi – Mä annan sut pois (Official Music Video)
http://www.youtube.com/watch?v=-SoxOb2ir5Q
Oletkos muuten pistänyt elina merkille kuinka usein sinulla on näitä, että sanot asiaan jotain tai tulkitset lukemaasi vaikka et ole lukenut kunnolla sitä mihin sanot sen? Onko sinulla johonkin kiire?
Mikähän se ”kriittinen piste” noin iällisesti sitten olisi naisella… Jos miehellä se olisi tuo 27v mistä sitten lienee tuo luku saatukin niin olisiko tuo naisilla korkeampi?
Jostain selittämättömästä syystä ainakin minä voisin näin sen nähdä… Tosin jos tähän mukaan sotketaan lapsen saaminen, niin silloin naisella tuo 27 alkaa olla jo kyllä yläkanttiin
Miehen kohdalla taas lapsen saaminen ei välttämättä ole ihan niin kriittinen tekijä tuossa kuviossa joten sikäli tuo ikä voisi olla vaikka 37 yhtälailla…
Vaikka sen vain sanon, että 37 vuotiaana sitä on vielä hyvinkin ”voimainsa tunnossa” ja lapsen suunnittelu voi tuntua ”helpolta”, mutta tuohon kun lisätään vuosia teini-ikäiseen lapseen saakka niin ikää onkin ”jo” 52 vuotta eikä elämä välttämättä olekaan siinä kohtaa ihan niin ”väsymätöntä” mitä ei kovin moni ajattele… No joo… Pääsimpäs taas tuostakin vuodattamaan
”Miten lapsi voisi oppia läheisyyttä, hellyyttä ja kommunikaatiotaitoa, kun ei sitä kukaan hänelle esimerkeillä opeta.”
Sanoppas se ja kuitenkin näyttää olevan niin, että vaikka esimerkki on ollut heikkoa niin pojalla on kaikkea tuota kykyä ja taitoa jostain siunaantunut, eli onko se vanhempien esimerkki kuitenkaan niin merkittävä… Kuinka paljon nämä ominaisuudet joko ovat tai eivät ole ja sen mukaan sitten vanhempien esimerkki saattaa hieman mahdollisesti vahvistaa tai heikentää niitä?
Puolikuu – Ota Minut Nyt
http://www.youtube.com/watch?v=PtczEiDsVJE
Taas näitä joista vain jotkin kohdat iskostuvat ajatuksiin pyörimään koska sopivat sen hetkiseen mielialaan
”Ota minut nyt
Ota vaikka väkisin
Hämärässä että minä näkisin
Vie minut pois
Älä tuo ikinä takaisin”
Tuossa kun lukaisi iltalehden viihdeotsikoista jälleen tuoreesta avioparista Jussi ja Saana Parviainen niin mieleen tuli jotta jos kumppanin haku siirtyy nettiin kuten kovasti näyttää tekevän, niin onko sitten seuraava askel parisuhteen hoito omissa blogeissa kirjoittaen… Nythän tämä kyyhkyspari on otsikoissa jatkuvasti juuri sen perusteella mitä kumpikin on toiselle/toisesta kirjoittanut omassa blogissaan… Samaa kuviota oli myös Tuksun ja Arton suhteessa jota he selvittivät blogin lisäksi facebook-sivuillaan…
Tämäkö on se tulevaisuuden kanava parisuhteen hoitoon?
Hei
Ehkä seksinkin voisi hoitaa niin, blogissa tai fb:ssä molemmat saisivat pitää omat mieltymyksensä
viittaan tällä uuteen seuraavaan aiheeseeni 
Lukija 152:
Enpä ole tullut huomanneeksi. Pahoittelen jos sekaantuminen asioihin joista en tieäd kaikkea loukkaa/on loukannut jotakuta. En tosiaan välttämättä jaksa lukea kaikkea, ja sitten tietysti äkkiä silmäiltynä en huomaa kaikkea ja kommentoin sitten jotakin yksityistä juttua.
Pyydän anteeksi kaikilta asianosaisilta.
Hei
Kuulin juuri radiosta, että ensi perjantaina on Suomen Sydänliiton kamppanija Ajattele Nainen Sydäntäsi ja siksi perjantaina kaikkien naisten tulisi pukeutua punaiseen
tai toivomus olisi että heillä olisi jotain punaista päällään 
Sydänkuoleisuus on Suomessa suurin naisten tappaja 
Koska itsekin olen ollut jo ”toisella puolella” niin sitä suuremmalla syyllä on pukeuduttava punaiseen leninkiin 
Huoh… Tuskin tässä nyt on kukaan mitenkään loukkaantunut elina
Ajattelin vain, että hieman hidastaen hoppua ja lukien kokonaan kommentit olisi vähemmän korjailtavaa yms
Tosin trendihän on selvästi jo olemassa siihen, että yhä useampi kokee lukemisen vaivanloiseksi,sillä alunperin näkörajoitteisille kehitetyt luetut kirjat valtaavat kirjakaupoissakin yhä enemmän tilaa… On helpompi kuunnella kirjaa ja samalla voi sitten tehdä jotain tähdellisempää… Kysyn vaan, että mikä on tähdellisempää kuin ottaa se kirja käteen ja rauhoittua keskittyä lukemaan ja kokemaan se kirjan maailma…
Jaa nytkö minä olen sitten näkörajoitteinen?
Hei
Nyt ehdotan elina, että kun menet kotiin työstäsi, niin laita jokin ihana CD soimaan, ota esille se sinun luotto ystävä – hieromakone
ja nauti hetki, kaksikin 
niin ei tule otettua kaikkea itseensä niin helposti 
En minä puutteessa ole. En suinkaan. Minusta vain tuntuu että Lukija on jotenkin minua vastaan tänään
Ja olen sitäpaitsi päättänyt olla lopun sivarileskeyteni ajan masturboimatta (ainakin yritän olla, maanantaina tein viimeksi, ihan huvin vuoksi). Tämä siksi, että haluan haluta miestäni sitten kun näemme, koska TIEDÄN että hän tahtoo rakastella sitten kun tapaamme taas. Ja tahdon saada orgasmin, tai vähintäänkin päästä tosi lähelle.
Haluan siis toki miestäni,mutta se meidän jälleennäkemisseksi on toisinaan vähän kankeaa kun itse en oikein ole valmis ja kiihotun niin hitaasti… Ajattelin vain vielä TAAS tarkentaa ettei tule väärinkäsityksiä….
Joo, femme, varaudun käyttämään jotain punaista
perjantaina kun muutenkin olen kaikenlaisten hyvien asioitten puolesta 
.
sallyannin (ja johonkin Lukijankin aiempaan) kommenttiin, että tiedän yhden jo vanhan poikamiehen, joka on joskus yrittänyt tapailla naisia. Mutta hänen huusholliinsa ja tapaansa elää arkea on sellainen, että ei siihen voi kukaan mennä mukaan. Vrt. tuo, että esineen kääntäminen olisi iso mullistus elämässä
. Eikä kyse ole syrjäytymisestä vaan elämässä ihan normaalisti pärjänneestä miehestä mutta vähän tuon Hannun tyyppisestä.
.
´
Toisaalta naiset saattavat olla joskus liian tarkkoja poikamiesten suhteen, on ehkä liian suuret siisteys- ym. vaatimukset. Eräs toinen eronnut vanhempi mies kertoi, miten jos kutsuu jonkun naisen vaikka kahville kotiinsa niin syynäillään tosi tarkkaan, että kupit ovat puhtaat jne. Vaikka tässä taas oli kyse sellaisesta tarkasta huushollin pitäjästä kuten vaikkapa Lukijamme
Yritäs nyt ihan oikeasti lukea mitä kirjoitin ja osoita se kohta jossa väitän sinua elina näkörajoitteiseksi…
”Tosin trendihän on selvästi jo olemassa siihen, että yhä useampi kokee lukemisen vaivanloiseksi,sillä alunperin näkörajoitteisille kehitetyt luetut kirjat valtaavat kirjakaupoissakin yhä enemmän tilaa…”
Kerron oman käsitykseni mukaan tuossa sen keille alun perin on lähinnä kehitetty ääneen luetut kirjat… Näkörajoitteisille.
Ensin tuli nauhurit, kasettinauhurit, cd:t ja lienee jo olemassa muistitikullakin kulkevat versiot laitteineen joilla sitten lähdettä voi kuunnella…
Niin ja tuosta vielä, että masturboimattomuus tuskin lisää haluasi miestäsi kohtaan yhtään sen suuremmaksi kuin se jo on, mutta halua seksiä kohtaan se mahdollisesti lisää… Sekään ei silti ole varmaa.
Vaimoni on perustellut myös harvemmin rakastelua sillä, että sitten se tuntuu paremmalle… Höpö höpö sanon… Ainoa mitä siinä tapahtuu on se, että seksiä on harvemmin ja tyytymättömyyttä enemmän ja seksi ei tunnu yhtään sen paremmalle sitten kun sitä on. Silloin seksi tuntui upealta kun oli raskauden takia oltu 3-4kk ilman mutta silloinkin kyllä masturboin joten tuskin siinäkään tauon pituus ratkaisi vaan ihan muut seikat jotka osuivat kohdalleen.
On aika herkässä tuo, että kirjoitat ensin tyyliin ”Haluan haluta miestäni koska tiedän hänen haluavan ja haluan saada orgasmin koska mieheni haluaa minun saavan”…
Tuo ei siis ole mikään suora laina vaan mielikuva joka minulle syntyy…
Kirjoitettuasi ”tuon”, niin hetken päästä luet sen ja hups… Täytyy vähän tarkentaa… En tosin ole ihan varma onko kyseessä oikeasti ”meidän” väärinkäsityksen oikaisu vai oman ajatusmaailmasi oikaisu… Haluat niin kovasti haluta mielestäsi oikeita asioita oikealla tavalla… Mutta miksi haluat? Siksikö, että ihan itse niin haluat? Mutta silloin tuskin kirjoittelisi näin ja korjaisi sen noin vaan kertoisi suoraan… Haluan haluta hulluna miestäni hänen tullessaan kotiin.
Nyt haluat haluta miestäsi koska tiedät hänen haluavan sitä tultuaan kotiin… Haluat koska mies haluaa… Se ehkä selittää myös miksi jälleennäkemisseksi on toisinaan vähän kankeaa väärästä kohtaa… On haluttava koska itse haluaa haluta. Ei siksi, että toinen haluaa minun haluavan.
Kyllä minun tulee pistettyä merkille onko kupit puhtaat ja ehjät, lusikat tummuneet… Vessassa käydessä katse kiertää onko allas puhdas, entä hana… Mutta en minä näistä asioista sano mitään, kunhan katselen
Niinpä, Lukija – voi se tapahtua toisinkin päin
. Kenties tuo siisteyspuoli on yksi sellainen asia, että kumppanien olisi hyvä olla siinä suunnilleen samoilla linjoilla 
. Harva sentään sanoo mitään 
.
Mutta tuohon elinan juttuun. Omasta kokemuksesta olen huomannut, että olisi oltava se oma sopiva tiheys oman kivan ja yhteisen kivan välillä. Minkä oppii ajan kanssa. Joskus liian vähä oma kiva hävittää kiinnostuksen tai ainakin vie terävimmän kärjen sekä omalta että yhteiseltä kivalta (minun tapauksessani yli 4 päivää alkaa olla riskiraja
) .
Toisaalta ihan teitä huippuaktiivisimpia lukuunottamatta (sinä femme, Lukija jne.) on ihmisellä joku määrä omaakivaa, jonka jälkeen on oikeasti vaikempi saada uutta orgasmia. Se on vaikeampi yksin ja ehkä vielä vaikeampi toisen kanssa. Kyse lienee omien halujen ”määrästä” ja varmaan myös puhtaasti fyysisestä kunnosta, hormonien määrästä ja ties mistä. Akku on vain tyhjentynyt ja sitä pitää vähän aikaa ladata.
Eli ymmärrän ihan hyvin aikeen pitää päivän taikka pari taukoa ennen kumppanin kiihkeää kohtaamista
. Mutta minä sanon, että jos pidän viisaampana tehdä niin niin teen sen yli puoliksi tai ehkä jopa kokonaankin itseni takia. Että saisin sitten rakastelusta mahdollisimman paljon irti ja helposti 
.
Hei
Olen käynyt sovittelemassa iltapukuja
ja ehkä löytänytkin sen, jonka ostan 
Sitten olen käynyt ulkoaltaassakin ja luultavasti viimeisen kerran tänä vuonna, ainakin Suomessa 
Jos omaa kivaa harrastaa niinkin järeän laitteen kanssa, mikä sinulla elina on, niin en ihmettele ollenkaan, että kumppanin kanssa on vaikea saada orgasmia. Ihan tavallinen värisevä dildokin voi olla liikaa. Siksi olisikin todella tärkeä optella saamaan orgasmi omin sormin, se on kuitenkin lähinnä sitä, mihin kumppani pystyy. Mitä enemmän seksivirettä pidetään yllä, sitä varmemmin haluaa seksiä, joten erotiikan lukeminen tai katselu ruokkii halua, samoin porno jossain määrin myös naisilla ja se oma kivakin kyllä ruokkii halua, kunhan jätetään mekaaniset apuvälineet pois
168 on varmastikin totta ja eräässä kirjassa oli, että jos haluaa opetella saamaan sormilla laitteen sijasta tai muuten vain muuttaa tapojaan, on hyvä odottaa, että on riittävän herkkänä. Eli siinäkin tapauksessa voi pieni tauko olla hyväksi. Joskushan sitä tulee jo melkein itsestään kun ajatukset pyörivät seksissä jonkinmoisen pienen tauon jälkeen.
Mutta edelleen jankkaan, että omakiva ei lisää halua, jos sitä on sen yli sen oman henkilökohtaisen määrän – oli laitteita käytössä tai ei. Itse käytän laitteita ehkä parin kolmen kuukauden välein kun niiden käytölle ei ole rauhaa. Kun en ole juuri koskaan yksin kotona.
Mutta tottakai on paljonkin naisia, joilla voisi olla mahdollisuuksia tarkistaa niitä omia rajojaan ja nostaa määrää
. Itse olen tutkinut vuosien varrella omia määriäni, ja jos haluaisin muutosta, se edellyttäisi muutoksia koko elämäntilanteessa. Jos olisi sittenkään mahdollista. Mutta ei minulla sen suhteen ole mitään valittamista – loistavaa, jos vain on edelleen seuraa ja tilaisuuksia tähänkin määrään eli muutamaan kertaan viikossa tyydyttävän ison orgasmin kanssa 
.
Masturboimattomuudellani tähtään juurikin tuohon, että tuntuisi paremmalta sitten yhdessä ja että haluaisin seksiä ja miestäni voimakkaammin ja tuntisin herkemmin. Haluan haluta miestäni toki enemmän hänen vuokseen, mutta myös itseni vuoksi. Kun meillä on ”jälleennäkemis-seksiä” niin minun ei oikeastaan heti tee edes mieli seksiä….. Ensin tahdon kohdata kumppanini rauhallisesti ja kiireettä, tervehtiä, syleillä ja suudella, enkä välttämättä halua seksiä ollenkaan sillä hetkellä koska hermoilen että voi nyt sitten pitäisi harrastaa seksiä kun se toinen ilmaisee haluavansa. Silloin siitä tulee jonkinlaisia ”suorituspaineita” (mutten tiedä miksi, mutta johtuu varmaan miellyttämisenhalustani, ja/tai epävarmuudestani itseäni kohtaan), että sitten haluni eivät syty (tarpeeksi).
Ja sitten iskee morkkis kun ei teekkään mieli vaikka ”pitäisi” ja se pilaa rakastelun. Nyt olemme muutamina kertoina tehneet niin,että kun on ollut tauko seksistä, ja mies haluaisi sitä taas, ja minä vähän vähemmän, niin olemme vain tehneet sen (ja toisinaan olen huomannut että halu onkin kasvanut tehdessä”) ja olemme usein tehneet sen myös toisen kerran vähän myöhemmin, taas hieman paremmilla fiiliksillä….
Minulle jälleennäkemistilanteet ovat vaivaantuneita koska tahtoisin vain viettää aikaa yhdessä ja rauhoittua matkan jälkeen, mutten pysty koska kumppani alkaa melkein heti pyytelemään
Ja sitten vielä tuohon ”omaan kivaan”…..
Hyväilen itseäni yleensä vain alushousujen päältä. Joskus olen saunassa vähän leikkinyt, muttei sekään niin hyvälle tuntunut että olisin tullut…. Mieheni on muutamia kertoja ehdottanut ostavansa/tilaavansa minulle dildon omiin (tai vaikka yhteisiinkin) leikkeihin, mutta ajatus sellaisesta on saanut minut hyvin vaivaantuneeksi. En osaa sanoa miksi.
Minusta tuntuu, että en osaa tehdä sitä omin sormin. En tykkää laittaa sormiani sisään, mutta fantasioissa se kiihottaa minua, samoin nuoltavana oleminen
Minäkään en ole usein yksin kotona (paitsi nyt), enkä yleensä tee sitä kumpanin läsnäollessa, (ellen kysy pahastuuko hän jos vähän suristelen)koska en itsekään toivo hänen runkkaavan minun ollessani kotona.( Eikä tästä aiheesta enempää, koska tästä on jo vatvottu ihan tarpeeksi….)
Jos saisin orgasmin yhdessä tehdessä useammin, varmaan haluaisin myös enemmän, koska kumppanini sanoo että aina kun olen saanut hyvää tai tyydyttävää seksiä, olen iloisella tuulella ja haluan lisää. Ja hymyilyni (sen lisäksi että ilmaisen haluavani lisää) senkun ruokkii hänenkin haluaan….
Anteksi kovin pitkä vuodatukseni
Ensivaikutelmani näin pikaisella silmäilyllä: Anteeksi, että olen olemassa…
Pitäisköhän tälle… Anteeksi vaan, tehdä jotain ja sitten otat ne alushousut pois, peili käteen kunnon valot mukaan ja tutkimaan kokeilemaan… Ei se tarvitse ”kuonokoppaa” koska se ei pure, vaikka voikin puristaa muhevasti
Hei elina ja muut,
Minun käsitykseni mukaan tuo on naisille tavallista, että erossa olon jälkeen halutaan aikaa tutustua tai tottua mieheen uudelleen, ennen kuin halu syttyy. Nainen pitää ikäänkuin aina hurmata uudelleen, eikä olettaa, että kaikki jatkuu niinkuin aina.
Pätee varmaan muutenkin kuin erossa oltua, ettei nainen pane ollenkaan pahaksi, jos häntä vähän hurmaa ja osoittaa huomiota ja viettelee….
Netistä löytää kaikenlaista… Tässä Venäläinen nuori nainen joka haluaa olla kuin Barbi…
http://englishrussia.com/2011/09/06/barbie-in-real-life/
Minulla onnistuu joskus ollessani vapaalla keskellä viikkoa se, että totun siihen yksin oloon alta kahdeksan tunnin ja kun perhe alkaa palata kotiin, se saattaa ärsyttää suunnattomasti kun tuo juuri saavuttamani ”vapaus” viedään pois
Onneksi tämä on harvinaista ja silloinkin siinä lopulta suututtaa eniten juuri tuo aivan turha ärtymys…
Hei
Muistaakseni blogissa on ihan oma otsikkokin ajatukselle, että nainen haluaa tulla valloitetuksi ja hurmatuksi aina uudestaan ja uudestaan. Meillä on usein se aihe esillä, kun tapaamme erään vanhemman ystävätärjoukon kesken, kaikki kauneudenalan ihmisiä
Moni toivoo sitä viettelyä tulevaan seksiinkin 
eikä halua että mies ihan kylmiltään kysyy, kun ollaan jo sängyssä, menossa nukkumaan, että ”otettaisko pikaset?” Nainen pääsee harvoin tunnelmaan mukaan, mikäli hän ei ole ajatellut rakastelua ja seksiä jo vähän aikasemmin. Mies on varmasti miettinyt sitä jo alkuillasta lähtien, mutta tuo harvoin esille sitä ennen kuin jo ollaan sängyssä. Miksiköhän se vietteleminen on miehille, pitäisikö sanoa kuitenkin Suomalaisille miehille, niin vaikeaa?
Olen usein miettinyt, että mitä sitten, kun henkilö ei ole enää esimerkiksi Barbie? Kukaan ei pysy ikuisesti nukkena ja nuorena, mitä näiden ihmisten mielenterveydelle käy, kun on oltavakin ihan tavallinen tai kun huomaa, että vanhenee? Ja valitettavia esimerkkejä julkisuuden ihmisistä on, alkoholi, lääkkeet ja huumeet helpottavat oloa jonkin verran ja lopuksi vie kokonaan.
Käy tavallaan kuin Martina Aitolehdelle joka nyt katuu koko alavatsan peittävää tatuointiaan ja haluaisi sen pois vaan se ei ole kovin helppoa se…
Keinot ovat liian ”hyvät” ja ”helpot” tänäpäivänä muokata kehoa ja tällaisiin muokkauksiin suostutaan aivan liian helposti tekijöiden taholla… Saahan siitä kohtuullista paremman korvauksen ja parhaimmillaan vielä mainettakin… Tässä asiassa voisi sanoa, että ei se kysyjä ja toimenpiteen toivoja tyhmä ole vaan se joka lähtee ne toteuttamaan koska varmasti on tiedossa se, etteivät ne ole ikuisia ja vanhetessa joudutaan korjaamaan uudestaan ja uudestaan näitä muotoiluja.
Sitä ei varmaan vielä kukaan osaa ennustaa miten nämä asiat mahtavat vaikuttaa tulevaisuudessa vanhustenhoidossa sillä tämän päivän vanhuksilla ei juuri silikoneja yms ole…
”Nainen pääsee harvoin tunnelmaan mukaan, mikäli hän ei ole ajatellut rakastelua ja seksiä jo vähän aikasemmin. Mies on varmasti miettinyt sitä jo alkuillasta lähtien”
Oikeastaan mies on miettinyt sitä jo aamusta lähtien ja mahdollisesti tuonut asian esille myös jo aamulla, mutta silti naiselle tuo asia tulee illalla yllättäen, vaikka olisi aamulla ollut jopa leikissä mukana…
”Miksiköhän se vietteleminen on miehille, pitäisikö sanoa kuitenkin Suomalaisille miehille, niin vaikeaa?”
Voisi myös kysyä, että miksiköhän miehen on käytävä potkimassa sitä aamulla naiselleen vierimään laitettua palloa jatkuvasti eteenpäin, jotta se olisi edes lähellä maalia sitten illalla ja siltikin saattaa pallo mennä ohi maalin… Jos nainen pistää aamulla tuon pallon vastaavasti vierimään miehen suuntaan joutuu mies pahimmillaan pompottelemaan sitä jo hyvän aikaa ennen illan saapumista, ettei se vaan lipsahda maaliin ennen aikojaan ja kaiken lisäksi nainen saattaa sitten vielä illan tullen toimia kuin se kuuluisa Tellu Tenavat-sarjakuvassa ja nykäistä sen pallon pois ja mies lentää selälleen potkaistessaan sitten tyhjää…
Täytyy sanoa, että kun tuo ”Vaimosta pornotähti” aiheen alustuksen Zoe piti miestään aivan liian hankalana, niin useimmat naiset ovat vieläkin hankalampia kuin miehet
Hei
Tässä tulee taas se tärkeä huomio
Paren kuuluisi olla lähempänä toistensa seksuaalista halua ja kiinnostusta. Jos esimerkiksi ”meillä” siis ex-kumppanin ja minun kohdalla olisi aamulla vihjailtu, että illalla olisi kiva vähän nauttia sinusta, niin kyllä se toteutui, ei ehkä aina yhtä kiihkeänä, kun jompi kumpi toivoi, mutta ei sitä jätetty kokonaan pois. Hyvin usein minä olin kuitenkin se aloitteen tekijä, joten vaikea sanoa, miten tiuhaan meillä olisi rakasteltu, jos aloitteen teko olisi ollut kokonaan kumppanin harteilla. Hänellä oli nimittäin edellisessä liitossa niin paljon turhia pyyntöjä, että oli jo varovainen ollenkaan ehdottamaan seksi, ettei olisi taas pettynyt.
Hänen puoleltaan aloitteen teko tuli siinä, että kun tulin sängyssä syliin, niin kalu nousi juhlakuntoon ja se oli sitten merkki, että hänkin haluaa
Tuosta kalun heräämisestä tuli mieleeni viime viikonloppu, jolloin olimme sallyannin kanssa yössä Perjantai illan tanssipaikassa huomasin pitkästä aikaa, että joidenkin miesten kalu heräili hitaita tanssiessa eikä nyt ollut kyse mistään nuorista pojista, vaan meidän ikäsistä miehistä
Itsellä on varmaan ollut hieman alttiutta jo valmiiksi tuohon… Tai ainakin niin on helppo nyt ajatella, että on ollut ja tosiaan sitä siten ”suojelee” itseään välttämällä ”turhia” ehdotteluja kumppanille. Toisinaan tämä yltää aivan arkeen ja työelämään saakka jossa saattaa antaa jonkin asian olla ”koska ei se kuitenkaan siitä muuksi muutu”…
Tässäkin työssä usein johdon taholta luvataan kaikenlaista ja sen on täälläkin jo oppinut, että on turha innostua mistään ainakaan etukäteen sillä näiden toteutuminen on kuitenkin niin harvinaista… No joo… Tuo nyt ei tähän enää kuulu, tuli vain mieleen kuinka näitä ”turhia odotuksia” on kaikkialla…
Tuossa on kyllä myös eräänlaista ”kehitystä” tapahtunut omalla kohdalla, eli en minä kyllä pelkästään siitä riemusta kovinkaan usein ala edes jäykistymään, että vaimo tulee kiinni minuun, mutta jos jotain varmempaa vinkkiä tulevasta tulee, niin kyllä sitä melkoisen nopeasti pääsee vauhtiin mukaan yhä
Ja muissa yhteyksissä huomaan kyllä elämää olevan jos vain olisi tarvetta
Iltaa
Kyllä sitä on naisen otettu, kun tulee sänkyyn ja mies on pehmeä, mutta kun nostan
reiteni hänen reitensä ympärille ja painaudun syliin, niin kalu on heti kovana 
Ei tämä toki johda aina seksiin, joskus oli kiva vain kosketella 
Juu ei tuollain vaan meillä… Parempi pitää pieni varoväli jos sattuu pyytämättä jotain alkaa tapahtuu, jos meinaan aion, että kumppani siinä kyljessä pysyy…
ILtalehden pakinoitsija Taxi kirjoittaa…
”Luulin, että ne puhuu kolmiloikasta…
Torstai-yönä tienistin hankkiminen on tunnetusti taktiikkalaji ja jo puolenyön seutuvilla moni kuski hakeutuu Kasarmikadulle, ”Kallen” tolpalle.
Muualla tahtoo kyyti olla onnen kauppaa, ja Rintamäki liittyi kollegojensa joukkoon tyrkylle.
- Kotiin, Vantaan puolelle!
Kun tarkennusta tuli, Rintamäki tiedusteli:
- Oli vissiin sitä tavanomaista kantaporukkaa, joka vuodesta toiseen miehittää paikan?
- Sitäkin, vaan oli sattunut joukkoon pari ruotsalaista liikemiestäkin, ja niillähän oli kova vonkaus päällä!
- No?
- Enpä tiedä, kehtaako sitä kertoa?
- On tässä pirssissä kuultu yhtä jos toistakin, joten ei nouse tukka pystyyn!
Daami aloitti:
- Alkuun mun vierelle tiskille majoittui mieshenkilö, joka kehui suomalaisten naisten kauneutta ja halusi tarjota kierroksen.
- Ja kun kerran vaikutti ihan OK-tyypiltä, niin vastasin heikolla kielitaidollani että OK.
Alkuun yritin vastailla kouluruotsilla hänen juttuihinsa, ja myöntää täytyy, että puoliakaan en ymmärtänyt.
- Entäpä sitten?
- Siihen lyöttäytyi myös toinen saman maan kansalainen. Tyyli oli sama, ilmaista kierrosta tuli, ja jutun juurta yritettiin vääntää.
Välillä kun joku ajatus ei mennyt perille, niin yritettiin englanniksikin, jotta juttu etenisi.
Vaan kun herrat siirtyivät keskustelemaan keskenään MM-kisoista ja siihen osallistumisesta, niin heittivät mulle kysymyksen:
- Har du hört om trekant?
- Hupsista, heittivätpähän kysymyksellä, kommentoi kuski.
- Luulin, että ne puhuu kolmiloikasta ja myönsin, että Ruotsissa on kova tyyppi sillä saralla.
Kun ne kuuli sen, niin kysyivät, että: ”vad tycker du om?” Ja vastasin siihen, että ”det är fint!”
Siinähän sitten molemmille levisikin leveä hymy. Lopulta sain selville, että herroillahan olikin ihan muuta mielessä!
Ne ehdotti että siirrytään pikimmiten asiaan ja ajellaan heidän hotellille.
Silloin selvisi, että ei ollutkaan kyse kolmiloikasta sen varsinaisessa merkityksessä, joten tästä lähtien tiedän mitä tarkoittaa trekant!
Loppumatka meni asialle naureskellessa, ja daami oli samaa mieltä Paavo Lipposen kanssa, että ruotsin kieltä kannattaa kehittää, tai sitten pyöriä sellaisissa paikoissa, joissa sitä ei tarvita. ”
Lukija, toi oli hauska. Kannattaisi tosiaan panostaa siihen pakkoruotisiin:) Tosin taisi olla naiselle kiva yllätys ja varmaan nautti täysillä:)
Hei
Minä kyllä ymmärsin sen niin, ettei nainen lähtenyt kuitenkaan mukaan kolmikulmaan eli triangeliin
Minulle tuli myös se käsitys, että nainen ei lähtenyt mukaan vaan asia valkeni tuossa hotelliin kutsun yhteydessä… Tosin eipä tuossa sitä aivan selkeästi ilmaista… Onko tuossa Kasarminkadun tolpan lähellä hotelleja? Jos on niin kenties tuo triangelin syvempi merkitys on koettu ennen taksin kyytiin nousemista
”joidenkin miesten kalu heräili hitaita tanssiessa”
Kyllä sitä silloin parikymppisenä piti suorastaan epäkohteliaana, jos jonkun kalu EI heräillyt hitaita tanssiessa
. Hauska kuulla, että liki kuusikymppistenkin porukassa käy sama ilmiö hitaissa 
. Ei ehkä kuitenkaan ihan sääntönä, josta heräilemättömyys oli poikkeus vaan kenties päinvastoin 
? No, vähän perjantaijuttuja tässä… 
.
Hei
sallyann kysyi muuten yhdeltä minua tanssittanut mieheltä, että miten se tanssi meni
Minä kun olin sanonut, etten osaa tanssia. Tämä mies vastasi, että ”Hän tanssi romanttisesti”. Ilmeisesti tämän miehen mielestä tanssi on romanttista jos kalu herää 
No joo, tämäkin on vähän perjantai juttu 
Kyllä kohtasin sellaisenkin tanssian, joka yritti hinkata sitä etumustaan minuun, mutta en huomannut kyllä mitään liikettä, joten ei se taida yrittämällä herätä 
”Kyllä kohtasin sellaisenkin tanssian, joka yritti hinkata sitä etumustaan minuun, mutta en huomannut kyllä mitään liikettä, joten ei se taida yrittämällä herätä”
Noh… Kyllä sekin kosketus tuntuu miehestä hyvälle, vaikka ei mitään paikallista tankoa muodostu.
Naisesta se tietysti voi tuntua nololta kenties epätoivoiselta puuhalta miehen taholta.
Hesarissa kiiteltiin pitkästä aikaa Amerikkalaista draamakomediaa joka Suomessa kulkee nimellä ”Hölmö, hullu, rakkaus”
http://www.hs.fi/kulttuuri/elokuvat/artikkeli/Arkiromantiikkaa/1135269189955
Tässä traileri…
Crazy Stupid Love – Official Trailer
http://www.youtube.com/watch?v=eK68Y3oMEk8
Tämä nyt ei ihan ole varsinainen seuran tai kumppaninhaku, mutta sopii silti tavallaan aiheeseen
”Erikoinen ilmoitus lehdessä:
Vaihdetaan 50-vuotias vaimo kahteen 25-vuotiaaseen”
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011091114365718_uu.shtml
Hei…tuo on vanha vitsi
! Naiset heittää sen vaan puheissaan toisin päin 
!
sallyann
Harvemmin tuota varmaan viedään ihan näin pitkälle kuitenkaan…
Hei
Onnistuin lähettämään yhden kommentin nettitaivaaseen
kun unohdin tehdä laskutehtävän.
Olin kirjoittamassa sitä, että vitsi tai ei, niin nykyisin olen miettinyt näin sinkkuna ollessa, sitä että en sittenkään itse tuntisi suhdetta täysipainoiseksi, jos kumppani olisi puolet nuorempi.
En tiedä johtuuko se iästä, mutta olen ruvennut kaipaamaan kohtaamiltani mahdollisilta kumppanelta, yhteistä koettua historiaa. En tarkoita sellaista jonka olisimme yhdessä kokeneet, vaan että olisimme ainakin jossain määrin eläneet samaa aikakautta, niin että olisi asioita joita voi yhdessä muistella. Luultavasti tämä tunne on ikäkysymys tai voi se tietysti olla persoonakysymyskin, mielestäni suhteessa, vaikka olisi uusi, niin pitäisi olla muutakin sisältöä, kun nyt ja tässä koettua. Pitäisi olla asioita jota voi muistella
Jos kumppanit ovat kovin eri ikäisiä, niin ei ole sitä yhteistä aikakautta elettynä. Mietin että tunsiko mieheni, joka oli minua noin 30-vuotta vanhempi, että meillä oli tarpeeksi yhdessä koettua muisteltavaa? Olen kyllä aina ollut kiinnostunut menneistä asioista, lukenut aina valtavasti ja ollut isovanhempienkin luonna kiitollinen kuuntelija, joten kyllä minulla oli tietoa, vaikka ei itse koettua, josta keskustelimme 
Hyvä parisuhde ei ole mielestäni vain sitä, mitä tapahtuu tänään, vaan se muodostuu molempien aikaisemmin koetusta, josta tulee kudelma siihen uuteen. En tarkoita, että keskustellaan entisistä suhteista tai kumppaneista, vaikka taidan itse kyllä sortua siihenkin
on tavallaan vaikea unohtaa jotain hyvää koettua ja jättää se kokonaan kertomattakin. Varmasti joku miettii, että jos kumppanit tulevat eri kulttuureista, niin ei silloinkaan ole sitä yhteistä koettua. Ei ole, mutta siitä tuleekin rikas kudelma suhteeseen, kun voi avartaa mielensä ja saada elämäänä osan jotain muuta kultuuria. Joillekin tällainen voi kuitenkin olla liikaa, varsinkin jos kultuuri erot ovat liian suuret. Niitä ei niin huomaa nuorena ja rakastuneena, mutta valitettavasti erot välillä korostuvat vanhemmiten. Kerron tämän vain sivusta seuranneena, että kaksi kovin erillaisesta kultuurista eivät tunnu sopivan ollenkaan enään yhteen vanhempina.
Oikein ihanaa huomenta kaikille!
Aluksi muutamia kommentteja…
Lukija 181: Aika hassu teksti. Lieneekö tositarina? Ilmeisesti. Myös minä ymmärsin tuon niin että nainen ei lähtenyt herrojen matkaan.
femme 186:
Kerronpa viikonlopustani tuolla Seksi on sielukasta hoivaa -osiossa
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille
!
Kyllähän tämä jotain kertoo… Jostain… Kait…
Voisihan tuota pitää melkein kehuna itselleen, kun on suomalainen nainen minutkin huolinut
Kuka haluaa venäläisen vaimon? Kelvoton ja kompleksinen suomalaismies!
”Ajatelkaa järjellä ja kuunnelkaa intuitiota, sillä jos suomalainen mies etsii tarkoituksella vaimoa juuri Venäjältä, saattaa olla, että hänessä on jotain sellaista, miksi hän ei kelpaa oman maansa kaunottarille.”
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/kuka-haluaa-venalaisen-vaimon-kelvoton-ja-kompleksinen-suomalaismies/art-1288414394845.html
Tällainen melko rujo kappale… Kuitenkin aiheessa mennään
Leevi And The Leavings – Henkilökohtaista
http://www.youtube.com/watch?v=qYJL51oQL0E
Hei
Löytyisiköhän Lukija tämän päivän Hesariin linkkiä, joka veisi Kotimaa sivuille ja artikkeliin Moni duuglaa tuntemattoman ennen treffejä. Artikkeli kertoo siitä, että mahdollisesta nettideitistä yritetään löytää googlettamalla jotain jo ennakkoon
Artikkeli on niin pitkä, etten viitsi käydä sitä siteeraamaan 
Lienee tämä nettiversio vain ”esipuhe” sillä niin iltapäivälehtimäisen lyhyt se on
Moni ”duuglettaa” deittinsä ennen treffejä
Hei
No joo, tässä linkissä on nyt vain pieni osa koko artikkelista
Harmi, sillä se oli ihan luettava 
Täytyy seurailla tuota artikkelia, sillä toisinaan se lehden versio tulee nettiin muutaman päivän viiveellä
Dollareita on kyllä upotettu jo muutamiin kohtiin kun kuvaa katselee…
Kuvan naisen ilmoituksen teksti. (käännetty lähdesivulla venäjästä englantiin…)
”I go into mountain skiing, speak 2 languages, do not smoke and do no take drugs. I want a serious relationship with a man who could give me 40 000 US dollars monthly. P.S. I am fond of turtles of the Indian ocean, sharks of Gulf of Oman, and Parus hotel. I will be glad to meet a man who understands how much my escorting costs.”
http://media.englishrussia.com/112011/skiing/mntski003-34.jpg
Hei
Ehkä joku, jolla on fetisinä tuon näköiset naiset tarravaat tuohon syöttiin
Joku jolla kenkäfetissi tai vastaava ehkä 
Pitäisiköhän itse, kun laitaa profiilia nettiin, käyttää samaa kikkaa, rahan kerjuuta lupaamatta kuitenkaan muuta, kuin uida kilpikonnien kanssa
Hei,
nettideittailusta on ollut puhetta.
Itse laitoin joskus sinkut.net sivuille profiilini kun olin vielä 17-vuotias. Olin silloin juuri eronnut edellisestä poikaystävästäni ja muuttanut uudelle paikkakunnalle josta en tuntenut ketään.
Profiilini laitoin vain pakolliset tiedot ja todella suppeasti. Kuvaakaan en missään vaiheessa kenellekkään laittanut. Puhelinnumeroakaan en antanut. Olin todella varovainen kaiken suhteen mitä annoin uusille ihmisille. Vastauksia tuli noin 100 kunta joista vastasin muistaakseni kolmelle. Yksi jäin eniten mieleeni joka oli minua hivenen vanhempi nuori mies.
Ensi treffit sovin 3kk päähän siitä kun sain häneltä ensimmäisen viestin. Kirjoittelimme päivittäin ja opettelimme pikku hiljaan tuntemaan toisiamme. Tapasimme julkisella paikalla kahvilassa jossa oli ystäväni turvana. Miehelle olin antanut tuntomerkit joiden perusteella hän minut löysi. Meillä synkkasi heti todella hyvin ja tulimme juttuun.
Ensi treffeille mies esitteli minut vanhemmilleen ja siitä asti olemme olleet yhdessä. Nyt jo 13-vuotta on oltu yhdessä.
Nettitreffit on kannattavat jos on varovainen.
Hei
Tervetuloa Nainen30 keskustelemaan kanssamme seksistä, kiva että olet löytänyt blogiini
Kiitos myös tarinastasi, siis toivoa on, kun on varovainen 
Minullakin on ystäviä, jotka ovat löytäneet kumppanin netin deittisivuilta, mutta sitten on myös heitä, jotka luovuttivat vuoden kokeilun jälkeen, kuin ihan sitä oikeaa ei sitten löytynyt.
Mitenköhän saisi itsestään, nyt ravisteltua tämän laiskuuden ja lähtisi kokeilemaan onnea, kun vielä sinkkuna olen
Ehkä sitä ei ihan toivosi saavansa 100 vastausta, olisi aika vaikea haravoida sieltä juuri ne oikeat miehet, joita haluaisi tavata 
Tässä, ennen varsinaisia joulusiivouksia yritän päästä eroon kertyneistä lehtikasoista
Minulle kun tulee lähes kaikki naistenlehdet 
En osaa kuitenkaan niitä ihan suoralta kädeltä heittää, pitää tehdä pieni selailu, että oliko niissä jokin juttu, resepti tai hoitola, matkavihje ym. mikä piti muistaa 
Käsiini osui lehti muutaman vuoden takaa, jossa oli artikkeli nettideittailusta. Artikkeli oli ihan hyvä, mutta nyt en siteeraa sitä, vaan seksuaali- ja parisuhdeterapeutti Sinikka Savanderin tekstä. Saattaa olla, että olen tätä tekstiä jo lainannut, kun juttu oli uusi, mutta ehkä kertaus ei ole pahitteeksi 
”Seksuaali- ja parisuhdeterapeutti Sinikka Savanderin mukaan nettideittailu on sekä varatuille että vapaille helppo ja aina saatavilla oleva tapa etsiä seuraa.
-On jännittävää kokeilla, miten deittimaailmassa onnistaa. Monet tuntevat itsensä valloittajiksi ja tarvitsevat sitä tunnetta voidakseen omasta mielestään hyvin. Tällaiset valloittajat kertovat itsestään ominaisuuksia, jotka eivät aina ole totta ja juttuja, jotka ovat perättömiä. Samalla toiselta osapuolelta vaaditaan epätodellista täydellisyyttä.
Koska Internetissä yhteydenpito on kasvotonta ja tapahtuu kirjoittamalla, siellä on mahdollisuus sanoa melkein mitä vain sen enempää harkitsematta.
Savander vertaa nettideittailua pelien pelaamiseen. Kumpaankin voi jäädä koukkuun ja harrastaa silloin, kun ei ole muuta tekemistä. Joidenkin kohdalla koukkuun jääminen voi johtaa sarjatapailuun, joissa lähinnä pelleillään toisten tunteilla. Valitettavasti useinkaan ei tulla ajatelleeksi sitä, että joukossa on ihmisiä, jotka oikeasti etsivät seksiseuran sijasta elämänkumppania.
-Internetin kautta myös liikuntaesteiset tai sairauden vuoksi kodistaan riippuvaiset voivat olla yhteydessä muihin ihmisiin. Jo tämänkin vuoksi olisi toivottavaa, että nettideittailuun suhtaudutaan vakavasti eikä sitä pidettäisi ihmissuhdepelinä tai omien patoutuneiden tunteiden kanavana, jossa niitä pääsee purkamaan vieraiden ihmisten kustannuksella, Sinikka Savander sanoo.
Tositarkoituksella Internetistä seuraa hakevien on tavattava erilaisia ihmisiä, joiden joukosta he joutuvat etsimään sopivimmat. Ennen lopullista valintaa monien sydämet ovat saattaneet särkyä kertakäyttötreffeillä. Sinikka Savanderin mukaan erityisesti heikosta itsetunnosta kärsivät ihmiset lähtevät herkemmin hakemaan seuraa Internetistä. Ikävä kyllä, he ovat myös herkempiä loukkaantumaan. Seurauksena pettymyksistä ja naurunalaiseksi joutumisesta voi olla jopa traumaattisia kokemuksia.
-Nykyään parinmuodostuksessa kiinnitetään liikaa huomiota ulkoisiin ominaisuuksiin ja etenkin seksikkyyteen. Aivan kuin seksi olisi ainoa avu, joilla selvitään parisuhteen arjessa. Onneksi on niitä, jotka peräänkuuluttavat hellyyttä, romantiikkaa ja tavallista maalaisjärkeä etsiessään kumppania itselleen. Kunnolla toiseen tutustuminen luo mahdollisuuden onnistuneelle suhteelle. Nykyaikana kaikkea on kuitenkin saatava helposti, nopeasti ja mahdollisimman paljon, Sinikka Savander toteaa.” Lehti taisi olla Kauneus&Terveys, olin repäissyt sivun irti joskus.