Tällä kertaa otan taas aiheeksi saamani kysymyksen. Sähköpostiini tullut kirje on pitkä, eikä sitä toivottu kopioitavan sellaisenaan, sillä kirjoittaja kertoo siinä paljon henkilökohtaisia asioita, jotka melko helposti paljastaisivat hänet. Kirjeen kysymys kuuluu ”Miten yksinhuoltajaisä saa naista?”. Kysymyksen lähettäjä kertoo kirjeessään paljon taustoja, mutta kerron niistä teille vain osan ja nekin pikkuisen muunneltuna, sillä muuten kysymystä ei pystyisi käsittelemään. Helppo vastaushan olisi, että ”mene baariin” tai ”ala harrastamaan”, ”etsi netistä” tai sen kaltaisia.
Kysyjä on 35-vuotias kolmen lapsen yksinhuoltaja, lapset ovat noin 9v, 7v ja 4v. Perhe asuu pienellä paikkakunnalla. Mies on leski, vaimo kuoli yllättäen sairastettuaan vain kuukauden verran. Tästä on nyt noin kaksi vuotta. ”En harrasta mitään, en ole oikein koskaan ehtinyt. Opiskelun jälkeen pääsin heti töihin, menimme nuorena naimisiin ja lapsia alkoi tulla nopealla tahdilla. Tein usein ylitöitä, jotta saisimme rahat riittämään. Sitten äitini kuoli sairastettuaan lähes niin kauan kuin muistan ja kaiken muun lisäksi piti vielä auttaa isääkin jonkun verran. Isä masentui ja on alkoholisoitunut äidin kuoleman jälkeen. Olen rakentanut meille talon, joka vei myös aikaa ja voimia, ei ehditty oikein tavata ystäviäkään. Eikä niitä paljon olekaan täällä, ovat muuttaneet muualle.”
Tämä nuori mies jäi siis leskeksi pienten lasten kanssa, nuorimmainen oli tuskin kahtakaan. Ei näin nuoria lapsia voinut jättää kotiin ja lähteä kyliltä naista hakemaan. Miehen isästä ei ollut apua koska hän pärjäsi hädintuskin itse. Vaimon sukulaiset asuvat tosi kaukana ja heistä on ollut jonkun verran apua loma-aikoina. Mies ei halua muuttaa isommalle paikkakunnalle koska uskoo, että hänellä on nyt turvattu työpaikka, eikä itse tehtyä taloakaan raaskisi jättää. Lapsilla on ystäviä, joten heitäkin on ajateltava.
”En ole harrastanut seksiä yli kahteen vuoteen, enkä tiedä miten se edes onnistuisi. Kaipaan sitä kovasti, meillä oli hyvä seksisuhde. Näen märkiä unia ja masturboin usein, joinakin päivinä 3-5 kertaa. Sitten voi välillä mennä viikkokin ettei ehdi tai kun on niin rättiväsynyt, että nukahdan ennen muksuja. Oman työn lisäksi pyöritän tätä kotia yksin.”
Mikäli tutkijoihin on uskominen, niin mies ajattelee seksiä kerran minutissa. Kahteen vuoteen mahtuu monta minuttia. Kun kotona sänky on tyhjä, eikä ole kumppania jota halata tai jolle antaa suukkoa, kasvaa kosketuksen kaipuu valtavaksi. Tämän voin vahvistaa omasta kokemuksestani. Masturbointi ei korvaa kosketusta, omien käsivarsien suuteleminen ei riitä suutelukaipuuseen. Toisen tuoksu ja iho puuttuu, kuten myös paino ja liikkeet.
”Olen vaatimaton kaveri, ehkä vähän ihmisarkakin, en ystävysty helposti. En osaa tanssia, enkä yleensä ota paria kaljaa enempää kapakassa. Työpaikkani on miesvaltainen, ne pari naista ovat naimisissa ja jo keski-iän ylittäneitä. Onhan täälläkin niitä Siwan kassatyttöjä, mutta en minä osaa niiden kanssa lirkutella. Olen minä käynyt netissä etsimässä, käynyt keskustelemassakin, mutta heti ovat naiset kyselleet, että lyödäänkö hynttyyt ja perheet yhteen. Yleensä olen törmännyt vain yksinhuoltajaäiteihin. Nyt ei vain tunnu siltä, että haluaisin toisen mokoman lapsia. Haluaisin kivan naisen, jonka kanssa voisin harrastaa seksiä ja istua lähekkäin esimerkiksi viikonloppuisin. Sellaista ei ole tullut vastaan”
Naistenlehdet ovat yleensä täynnä juttuja siitä, kuinka yksinhuoltajaäidin on vaikea saada seuraa ja miten vaikea heidän on enää luottaa mieheen. Että he yleensä haluavat suojelijan, rehellisen tavallisen miehen, joka rakastaisi myös hänen lapsiaan. Harvemmin on kirjoituksia yksinhuoltajamiehistä, siitä miten he kaipaavat naista. Eivät äitiä lapsilleen eivätkä ketään, joka pyörittäisi kotia, vaan nimenomaan naisen syliinsä ja sänkyynsä. 35-vuotiaan miehen seksielämä pitäisi olla vilkaimmillaan, ja näin on myös kysymyksen esittäjän mielestä. ”Puhelintyttökö on ainoa vaihtoehto?”, kysyy hän. ”Ei oikein kiinnosta vain pelkkä nopea pano”. Taitaisi tulla aika kalliiksikin istuttaa puhelintyttöä sohvallaan koko viikonloppua, siis unohdetaan maksulliset naiset. Pitäisikö hänen sitten lähteä kolmen lapsensa kanssa baariin? Tai tyytyä vain masturboimaan? Minun täytyy myöntää, että en ole koskaan aikaisemmin ajatellut yksinhuoltajien ongelmaa tältä kantilta. Onhan minullakin muutamia ystävättäriä, jotka ovat yksinhuoltajia, mutta heidän lapsensa ovat jo nuoria aikuisia tai korkeintaan teini-ikäisiä, jotka tulevat toimeen kyllä keskenään, vaikka äiti lähtisi muutamaksi päiväksi kylpylään.
Naisystävät pitävät kuitenkin yhtä kun ollaan erottu tai kun ollaan yksinhuoltajia leskeyden takia. Mutta miten on miesten laita? Riippuu varmasti hieman kavereista ja siitä minkälaisia ystävyyssuhteet ovat. Työkaverit tuskin pyytävät yksinhuoltajaisää mukaan, jos hän joutuu ottamaan aina myös lapset mukaan? Tähän kohtaan on neuvoksi varmasti annettava, että palkkaa lapsille hoitaja ja lähde välillä työkavereiden kanssa vähän rentoutumaan. En oikein näe paljon muita vaihtoehtoja. Ehkä sitten näillä reissuilla tulisi kohdattua sellainen nainen, jota kaipaat? Eikä naista tarvitse heti kotiin kiikuttaa, voihan kysyä, että tavataanko sinun luona tai jos se ei onnistu, niin sitten vaikka hotellissa.
Tällainen vaatii kuitenkin asenteiden muuttamista ja rohkeutta. Ilman omaa rohkeutta ei voi tutustua kehenkään uuteen. Voin kertoa teille, että kerran minua tanssipaikalla hakemaan tullut mies sanoi ”En osaa tanssia, mutta voitaisiinko seistä sylikkäin ja huojua?” Minusta se oli erittäin rohkea teko ja tietysti menin huojumaan. Siinä ei ollut sen kummemmin seksuaalisuutta kun yleensäkään tanssiessa (tai ainahan lähellä toista on vähän jännitettä). Minusta tuntui kuitenkin, että hän oli kaivannut syliä pitkään. Huojuttiin muuten toistamiseenkin ja juteltiin niitä näitä.
Eräs toinen mies sanoi kerran: ”Jos liittoni päätyisi eroon niin tuskin löytäisin koskaan toista kumppania”. Miksi näin? Hän kertoi, että on sitä tyyppiä ettei usko juuri kenenkään huomaavan häntä. Eikä hän osaa flirttailla ja liehitellä naista. Tai osaa, muttei arkuuttaan sitä käyttäisi. Miksi ihmisellä on epävarmuus omasta viehätysvoimastaan? Itse luulen, että kyllä hänet huomataan, moni kaipaa hyvää ja rauhallista miestä tai naista. Sellaista, jolla on samat arvot kuin itsellään ja joka tyytyy tavalliseen mukavaan elämään.
Löytyykö kumppani etsimällä? Eikö suhteeseen vain ajauduta kun huomataan, että pidetään samanlaisista asioista? Kun huomataan, että tämän henkilön kanssa on helppo olla ja hänen kanssaan on helppo keskustella? Tällä kertaa ei tarkoituksena ole kuitenkaan löytää uutta elämänkumppania, ainakaan ihan heti. Vaan nyt halutaan löytää syli, joka vastaisi himoon ja olisi seksuaalisesti samalla aaltopituudella. Vaikeusasteena yksinhuoltajuus. Vaikka kysyjä on tällä kertaa mies, niin tietysti myös naisten kokemukset samanlaisista ongelmista ovat tervetulleita. Kaikki vinkit miten löytää sen sylin ja kaikki kertomukset siitä, miten itse on onnistunut siinä, ovat tervetulleita!
HEI!
Aika harvassa ovat tuommoiset esimerkin mukaiset miehet. Taitaa olla kyse siitä, että asiat eivät vain yksinkertaisesti kohtaa. Mutta, mutta, etsivä löytää. Tiedän muutamia naisia, jotka ovat jo monta vuotta etsineet tuollaista miestä. Eronneita, omat kodit jo ovat, lapset, työ. Mies vain puuttuu. Itse kuuluin samaan kastiin, nyt jo kyllä sen miehen löytänyt.
Aikanaan olisin juuri tuota kaivannut, mutta eipä sitä esimerkiksi baarissa päältä päin näe tai tiedä mitä toisella on mielessä. Siksi tuo Femmen ehdottama rohkeus onkin tärkeää. Ei naisella välttämättä ole pokkaa ehdottaa miehelle, että voitaisiinko me vain pitää hauskaa ja sekstailla, että mulla on jo kaikki muu, mutta seksi puuttuu (siksi sitä pokkaa ei ole, kun nainen näin käyttäytyessään leimataan usein huoraksi).
Ehdotan, että kyseinen mies tosiaankin palkkaa sen lastenhoitajan tai kysyy esim. naapurilta. Pienellä paikkakunnalla varmaan tunnetaan naapurit? Sitä paitsi luulisi naapurienkin ymmärtävän, että ei se mies terveenä pysy jos ei välillä naista saa. Entäpä lasten kaverit? Eivätkö lapset koskaan mene kavereilleen yökylään?
Tsemppiä. Asennemuutoskin voi joskus auttaa. Kun ajattelet, että tänään se tapahtuu, niin se voi hyvinkin tänään tapahtua!
milli
mtv3 kanavalla on ollut hyvä apu yksinäiselle. Ei ole tarvinnut pelata luottokortti rahankeräysten ja epämääräisten firmojen kautta vaan suoraan löytää suomalaisen tv:tä katselevan naisen joka tuntee kaipausta. Kokeile t. onnistuu – ainakin joskus EI jokakerta!
moi yh-isä! lähes jokaisella paikkakunnalla on joko yksinhuoltajien olohuone tai yh-yhdistys, siellä jäsenilloissa on lastenhoito järjestetty. Sitä kautta löytyy lastenhoitorinkiä aivan ilmaiseksi, tietenkin omalla vuorollaan ottaa sitten toisten lapsia hoitoon kun heidän yh:vanhemmat menee vapaalle. – Ja ellei tällaista löydy niin jokainen voi sellaisen perustaa ja alkaa aktiivisesti vetämään. http://www.yyl.fi – sieltä se lähtee alkuun!
Hei kaikille,
Tervetuloa Aulis ja anniina uutena keskustelemaan kanssamme seksistä ja parisuhteesta.
Valitettavasti en Aulis ole ollenkaan kärryillä siitä mitä tässä ehdotat. Itse en katsele juuri muuta kuin uutiset ja elokuvia televisiosta. Varmasti muut tietävät paremmin ja ovat löytäneet tämänkin kanavan.
Kiitos anniina myös sinulle tiedoista, heti huomaa, että nainen on paljon valveutuneempi näissä asioissa.
Kysyjälle on tähän mennessä lähinnä ehdotettu seurakunnassa kokoontuvaa omaisensa menettäneiden keskustelukerhoa. Sieltä nyt tuskin saa sitä syliä ja seksiä, vaikka vannomatta paras, eihän sitä koskaan tiedä missä puussa se piru istuu. Niin kuin on tapana sanoa. Hän kertoo kirjeessään, että moni on käynyt keskustelemassa ja ehdottanut, että nopeasti etsisi äidin lapsilleen. Kukaan ei ole kysynyt miten nuori mies itse voi fyysisesti ilman naista, sitä ei näköjään pidetä ollenkaan tärkeänä.
Moi!
Ehkä tämä kuulostaa hassulta, mutta koeta kestää ja odota, mutta älä katkeroidu. Ystävä piirissäni yh äiti löysi itselleen miehen monen monituisen vuoden odottelun jälkeen, nyt ovat paita ja peppu. Onnellisia ja rentoutuneita. Ei ole sinun vikasi, ettei homma luista, ole oma itsesi älä pakota itseäsi mihinkään. Odottavan aika on pitkä sanotaan, älä odota vaan anna asian olla niin kyllä se sieltä hiljaa tulee. Jos saan esittää mielipiteeni niin minusta on ollut hyvä, että olet antanut pedin jäähtyä, lapset ovat saaneet ”rauhoittua” ja tottua ajatukseen. Voisi sanoa, että tällä olet saavuttanut luottamusta lapsiisi, jota et välttämättä olisi saanut ”rilluttelemalla”. Pienellä paikkakunnalla kun huhut leviävät nopeasti, myös lasten keskuuten. Koeta jaksaa!
minä olen ykisin huoltaja????…..
Ulos kotoa on siis päästävä. MLL välittää luotettavia lastenhoitajia.Maksaa mutta pari kaljaa illassa mahdollistaa sen.Ilman soidinmenoja ei naista saa ja itseään on pakko resetoida jotta olisi salonkikelpoinen. Miehenkin on siis pakko tehdä itselleen jotain. Hyvin leikatut hiukset, kivat vaatteet. Hyvät alusvaatteet(nautinto itselleen, jotta olisi itsevarmempi)päällään on miehenkin kokonaisvaltainen käytös huomattavasti parempi jolloin saa kiinnitettyä naisten huomion.Vaikkapa urheiluliikkeen vaatetangolla tai kauppakeskuksen kahviossa tai kirjaston lehtisalissa. Mimmi kun on vielä autolla liikkeellä niin rekkarista selville haltijan nimi ja tietty se puh numero, johon se tekstari.
Apua!!!! ne kaljat ei siis todellakaan olleet sille lastenhoitajalle vaan sille fiksulle miehelle joka ei juo kuin pari kaljaa ja siksi pystyy maksamaan sille hoitajalle…..Uhuu…olen täällä posket punaisena
Nuoruuden arkuuden jäätyä historiaan huomasin, että sitä voi rohkeasti vain kysyä. Ei pakkien saamisen tarvitse olla niin kauheaa. En tietenkään kysy suoraan seksiä, mutta pari tuoretta esimerkkiä on siitä, että jollain lailla tutun (yksinäisen) naisen kanssa aloitin keskustelun, pyysin ulos, ja nopeammin, kuin osasin arvatakaan, niin kaksi yksinäistä ihmistä huomasi kaipaavansa aikuista seuraa. Jännittävähän se eka kerta uuden kumppanin kanssa oli, mutta nyt sujuu oikein mallikkaasti. Kummallakin oma koti, omat lapset ja lapsenvahtijärjestelyjen kautta yhteistä aikaa viikonloppuisin. Toimii tosi hienosti.
Mistä niitä sopivia kandidaatteja sitten? Hanki uusi harrastus, sellainen, jossa naisia on enemmän kuin miehiä. Kysy rohkeasti vaikka kaupan jonossa – yksinäisiä ihmisiä on paljon enemmän kuin heikolla hetkellä uskoisi. Yh-arjessa on valtavan paljon yhteisiä keskustelunaiheita, joilla pääsee mukavasti alkuun, ennen kuin siirrytään tämän palstan aihepiireihin.
Elämä on siinä mielessä epäreilu, että ulospäinsuuntautuneilla sanavalmiilla henkilöillä on helpompaa avata peli. Jos kuitenkin toivoo jotain muuta kuin yhden illan kiimaa, niin kannattaa kuitenkin toimia omalle luonteelle sopivalla tavalla, eikä teeskennellä olevansa jotain ihan muuta kuin mitä on. Rehellisyys ja avoin kommunikointi kannattaa myös siinä vaiheessa kun lähestytään sitä seksiä. Pääasia on ettei annan tilaisuuden mennä ohi sen takia, että odottaa toisen tajuavan pelkästä tuijotuksesta.
Yksinhuoltajaiskällä on sama tilanne kuin miljonäärillä, on hurjan paljon naisia jotka arvostavat että mies esimerkillisesti huolehtii lapsistaam ja haluavat tällaisen miehen, pitää vain löytää ne.Eikös olisii toisia perheitä jotka hoitaisivat vastavuoroisesti lapsia että pääsisi vapaalle kumpainenkin perhe.Netissä kantsii kuuluttaa tällaista ihannemiestä, eiköhän sieltä ehdikkaita seulomalla voisi löytääkin seurustelukumppania.
HEI!
itse olen yh-äiti ja olin melkeimpä 2,5 v. ilman seksiä tai minkään valtakunnan läheisyyttä, ainoastaan kaipuu ja välillä tuskaiset halut ja välillä ajatukset ”että mitä vähemmän ja kauemmin ilman seksiä, sitä vähempi tekee mieli”. no viime syyskuussa tämä ajattelu ei enää tuottanut mielelle eikä fysiikalle tyydytystä ja laitoin pokkana paikalliseen lehteen ilmoituksen että haen päiväkahviseuraa, minulla nyt se mahis, kun lapsi päivällä tarhassa ja en ole työelämässä. tämä poiki liudan miesten yhteydenottoja ja muutaman kuukauden oli kaksi miestä kenen kanssa seksiä harrastin, se kun ei ole muuta kun päiväkahviseuraa eli emme ole millään lailla muuten yhteydessä. Joulun alla lopetin seksisuhteen toisen, minua paljon vanhemman kanssa ja minulle jäi tämä ihana vähän minua vanhempi nallekarhuni jonka kanssa tapaamme kun haluja ja mahdollisuus. nyt puoli vuotta itsekin ajatelleena että tapaamme ainoastaan seksin merkeissä, joko hän tulluttyönsä jälkeen minun luokse tai sitten iltaisin kun lapseni vajaa 3v. nukkuu.
näin se on sujunut eli ,lehti-ilmoituksella ja rohkeudella tavata yhteydenottajia, hiukan hypätä sellaiseen mihin ei aivan voi luottaa, mutta pakko oli uskaltaa ottaa riski..
kolmenkympin kriisi on kylläkin ajanut siihen että miestä kohtaan on herännyt muutakin kuin fyysiset halut ja olen niistä hänelle kertonut, mutta hän ei halua mitään suhdetta joten seksisuhteemme on jatkunut ennallaan ja minä pidän omat tunteeni pois tästä pelistä.
mulle aikanansa hoettiin ettei kukaan kotisohvalta hae, ja minä ratkaisin asian nän..
Pakko ottaa kyllä kantaa tähän Johannan viestiin, kyllä se ehkä naisille toimiikin se ”päiväkahviseura” ilmoitus, mutta kun nuo tsättien ja lehtien palstat koostuvat yleensä 98% (villi veikkaus…) miesten jättämistä ilmoituksista, niin voi vaan miettiä, että millä todennäköisyydellä sieltä sitten itselleen naista saisi.. Tottakai nainen joka iskee sinne tuollaisen viestin niin saa heti kutakuinkin kaikkien miesten huomion ja mikäs siinä sitten valita parhaimmisto päältä.
En yleensä vastaile näihin artikkeleihin, mutta nyt tuli niinkin osuva juttu, joka napsahteli omaan nilkkaan lukiessa ja paljon…eli samaisessa tilanteessa naispuolisena elävä.
Itse olen ujohko ja pienellä paikkakunnalla myöskin, joten pelko leimaantua on suuri. Toki kolutessa netin suomia saitteja, teksti-tv:tä ja lehti-ilmoituksia tulee todella epäluuloinen olo mahdollisuudesta edes löytää ketään sopivaa ehdokasta, joka olisi vain ”päiväkahvi-seuralainen”, eihän kaikki yh:t halua edes ”koko pakettia” saman katon alle asumaan, en minäkään.
Olen itse todennut parhaimmaksi ne netin tarjoamat sivut joissa on myös profiilikuvat (esim. facebook) ja mahdollisimman paljon tietoa kyseisistä henkilöistä.
Näin olen tavannut mielenkiintoisia tapauksia, joiden kanssa voi madaltaa ”ujous-kynnystä” ja harkiten myös ottaa lähempää tuttavuutta jos alkaa juttu tuntumaan siltä.
Mikä parasta viesteihin ym. voi vastata silloin kun on itsellä siihen aikaa ja halua. Myös innolla voi odottaa toisten lähettämiä viestejä, se yksi ainoa meilikin voi lämmittää mieltä kivasti.
Ei ole mitään syytä korostaa sitä, että on kyse yh-isästä, koska asia ei ole millään tavoin erilainen naiselle.
HALOO!!!
HEI….NYT…. IHAN TOTTA!
Ihan just samalla tavalla, kuin naista nyt yleensä ”hankitaan” tai ”saadaan”.
Puitteet ja osittain rajoittunut kyky ”panostaa” ei sitä muuta miksikään!
Onhan se selvä, että ”poikamiehellä” on enemmän eri mahdollisuuksia ja resursseja panostukseen asiassa, mutta se ei ole ratkaisevaa……
Ratkaisevaa on vain oma toiminta ja edesottamukset!
Joka muuta väittää, on mestari keksimään tekosyitä ja selityksiä ”huonolle flaksille”.
Hei kaikille,
Tervetuloa uusina Ziiria, christa, toinenyksinhuolktajaiskä, olli, Mama, Siru ja Johanna, mukaan keskustelemaan kanssamme seksistä ja parisuhteesta. Anteeksi jos joku teistä on jo aikasemmin vieraillut blogissani ja nyt uudestaan toivotetaan uutena tervetulleeksi. Teitä on niin paljon, että minun on välillä vaikea muistaa kuka kaikki on kirjoittanut aikaisemminkin. Blogissani on käynyt noin 280 eri kirjoittajaa ja vastauksia on tällä hetkellä tullut 3910 kpl. Esim. olli nimimerkillä on useampia kirjoittajia, oletko uusi tai vanha vierailia, niin vain veikkaan että olet uusi.
Tarkoituksena ei ollut korostaa sen enempää miestä kun naistakaan yksinhuoltajana, vaikka minun omasta miellestä tilanne on kyllä ihan eri. Naiselle on luontaisempaa hoitaa kotia ja lapsia, naisella on useimiten myös toimiva verkosto ympärillään. Suurin ero on seksuaalisen tarpeen tyydyttäminen. Tässä kohtaa tukeudun taas tutkijoihin, nimittäin ihan hiljaan oli Helmessäkin juttu siitä miten kumpikin sukupuoli ajatelee seksiä. Kun mies ajattelee seksiä kerran minutissa niin nainen vain kaksi kertaa päivässä. Tästä syystä otin aiheeksi juuri yksinhuoltajaisän. Hänen tarpeensa ovat ihan eri luokkaa kuin naisen. Tunnen monen naisen ärtyneisyyden tätä lukiessa, mutta valitettavasti asiat ovat vain bioloogisesti niin. Kyllä nainen tarvitsee syliä ihan yhtä paljon kuin mieskin mutta nainen ei tarvitse seksiä yhtä paljon kuin mies.
Molemmilla vanhemmilla on varmasti moraallinen vastuu lapsiaan kohtaan, niin kuin omaisiaan ja ystäviäänkin kohtaan. Kukaan ei halua leimautua ”metsästäjäksi” tai ”kevytkenkäiseksi” tai harrastaa paljon irtosuhteita, koska ei halua sekoittaa lasten elämää. Mutta kun aikuisella ihmisellä on kuitenkin ne seksuaaliset tarpeet. Ja kun seksuaaliset tarpeet tulee tyydytetyksi niin onnellisuus ja hyvinvointi säteilee muihinkin. Seksi on eräs parhaimista kanavista stressin purkuun, tästä olemme keskustelleet useaan otteeseen. Väitän taas, että myös ympäristö ja omaiset voivat paremmin kun yksinhuoltaja voi hyvin, ja siihen auttaa syli, ihokosketus ja seksi.
Cuchipandalla oli hyvä huomautus – pidä huolta ulkoisesta olemuksestasi, niin sinun on helpompi saada vastakaikua ja löytää sopiva seuralainen.
Christan viestiä en oikein ymmärtänyt, ehkä haluat kertoa meille sen. Blogini ei järjestä treffejä eikä täältä saa sen tarkempia tietoja kirjoittajista. Jos joku haluaa yhteyden toisiinsa, eikä löydä heidän tietojaan muualta, niin voi ottaa yhteyttä sähköpostiini. Niin katsotaan voinko välittää tietoja.
Kuinka paljon mahtaa vaikuttaa yh-isän kohdalla se onko hän leski vai onko hän eronnut…
Onko eronnut jo lähtöarvoisesti hieman altavastaajana koska todistettavasti on jo ainakin kertaalleen epäonnistunut suhteessaan, vaikkakin on ollut kuitenkin poikkeuksellisesti ”parempi” vaihtoehto, kuin lasten äiti joka ei ole saanut lasten huoltajuutta erossa…
Saako leskeksi jäänyt ”bonuspisteitä” koska on selkeästi ”selviytyjä” etenkin jos hänelle on jäänyt pieniä lapsia huollettavakseen heidän äidin menehdyttyä äkillisesti…
Eihän hän voi olla huono mies kun on selviytynyt sellaisesta katastrofista…
Onko poikamies kaikkein heikoimmilla tässä ”kilpailussa” koska hänellä ei ole mitään meriittejä suhdetaidoista…
Eihän sitä tietysti pelkästään tämän perusteella valintoja tehdä mutta voisi kuvitella, että oma vaikutuksensa miehen kiinnostavuuteen mahdollisen suhteen kannalta olisi myös tällä…
Käykö flaksi paremmin leskellä kuin eronneella vai tyhjentääkö poikamies lopulta pussinsa nopeiten
Hei kaikille,
Tuo oli hyvä huomio Lukija. Moni nainen on minulle sanonut, että olet ihan eri tilanteessa kuin he. Tämä siksi, että olen leski ja he eronneita. Ensinnäkin heillä on ollut oma taistelu itsensä kanssa epäonnistumisesta. Toiseksi suuri osa ystävistä valitsee jomman kumman puolisoista ystäväkseen, ja toinen unohdetaan kokonaan. Leskeydessä ei näin käy, hän kuuluu vielä joukkoon, ainakin jonkun aikaa. Riippuu nimittäin vähän leskestä, onko hän uhka muille. Tarkoitan tällä sitä, että ainakin itse huomasin, että monia kutsuja jäi pikku hiljaa pois kun ystävien miehet kiinnittivät liian paljon huomiota ”vapaaseen” minuun.
Mutta epäonnistumisen taakka on poissa ja se, ettei ole ketään jonka kanssa tapella lasten huoltajuus vuoroista. Leskeyteen vaikuttaa myös se, että onko puoliso sairastanut pitkään tai ei. Pitkään sairastaminen vie voimia todella, ja uupumus joka sen jälkeen koetaan voi vaikuttaa selviytymiseen. Tästäkin on omakohtaisia kokemuksia joten tiedän miten vaikeaa se voi olla, minun mies oli sairaana vain puoli vuotta ja siitä neljä kuukautta saattohoidossa kotona. Mutta kun sairastamista on kestänyt vuosia on tilanne ihan toinen.
Uskon, että moni nainen, ainakin sellainen jolla on itsellään pieniä lapsia, kunnioittaa ihan eri tavalla miestä joka pärjää hyvin lastensa ja kotihommien kanssa. Siinä voi yksinhuoltaja vetää pidemmän korren sillä hänellä on se ”hyvän miehen” todistus. Mutta jos yksinhuoltajaisä haluaisi nuoren lapsettoman naisen huomion, niin tällainen nainen voi pelästyä lapsikatrasta. Mitä jos hän ihastuukin mieheen ja rakastuu, hänen tulee sitten rakastua lapsiinkin koska ne tulee kaupantekijäisinä mukaan.
Ja kahden lapsiperheen yhdistäminen taas, se on kyllä oma haasteensa se.
Siis…. oliko kyse….. miten saa naista….. vai pysyvän parisuhteen…… uusperheen……????
Taisi olla: Miten yksinhuoltajaisä saa naista!
.
Aivan… Siitähän tässä on kyse…
Miten yh-isä saa naista…
Mitkä ovat hänen vahvuudet ja heikkoudet kun vastassa on salskeita poikamiehiä…
Muistuttaa yh-isiä siitä, että heillä voi olla jopa paremmat markkinat kuin poikamiehillä…
Juuri kokemuksiensa ansiosta jollaisia ei muutoin saa kuin olemalla oikeasti parisuhteessa vuosia…
Ja kun sekin lienee jonkin asteinen ”fakta”, että naisilla on hoivavietti olemassa niin tieto siitä, että tämä mies on jo vaikkapa vuosia pyörittänyt yksin perhettä ja hoitanut lapset sairauksien yli selvinnyt kaikesta tuskasta mitä puolison menetys on tuonut tullessaan…
Sellaisiin ”kokemuspisteisiin” ei poikamies pelkästään takki auki juoksemalla yllä…
Eronneella yh-isälläkin pisteitä on, mutta varmasti se tekee monen naisen kohdalla pitkän miinuksen kun on se parisuhde mennyt niin solmuun ettei ole kuin erolla ”selvinnyt”… Selviääkö tuo seuraavastakaan…
Puhtaasti yhden yön seikkailuun näillä seikoilla ei varmaan juuri vaikutusta ole mutta uskon, että sitten alkaa olla jos suhde on pitempiaikainen vaikkakin silti vielä vain seksin merkeissä kohtailua… Silloin alkaa henkilöhistoria vaikuttamaan…
Ja toivottavasti siten, että olisi yksi yh-isä vähemmän…
Keskustelut jatkuu ja polveilee… Välillä kauempana sitten taas lähempänä aihetta, se kaiketi on kuitenkin tarkoitus
Mietinpä vain tuota sinänsä hyvää neuvoa, hanki harrastus.
Hanki koira! Ainahan lenkkipolulla naisiin törmää koiraa ulkoiluttaessa, enkä nyt ala vinoilemaan ”mäyräkoirasta”.
Ehei!
Ei kai nyt kukaan ala harrastamaan jotain, tai hanki lemmikkiä, sen takia että saisi naista. Toivottavasti ei. Harrastukset olkoon tarkoitettu omaksi iloksi, samoin lemmikin hankkimisen motiivi olkoon jokin muu kuin…pillu.
Ei harrastaminen tai se koiran hankkiminen ole itseisarvo, eikä oikeastaan se juju kuin epäsuorasti. Juju on tehdä sellaisia asioita, joista itse nauttii ja joiden parissa viihtyy. Kun sitten hakeutuu sellaisiin tilaisuuksiin, jossa on samanhenkisiä ihmisiä, voi sieltä löytyä myös sitä seuraa.
Tässä ei kuitenkaan kannata olla liian tarkoitushakuinen. Olennaista on ylipäänsä hakeutua muiden ihmisten seuraan ja olla aktiivisesti vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa, ilman, että arvioi jokaista vastaantulevaa ihmistä vain perikaveripotentiaalin näkökulmasta. On mukavampaa tehdä tätä tekemällä samalla jotain sellaista, mikä itseäkin miellyttää.
Hei kaikille,
Tervetuloa plusmiinus keskustelemaan kanssamme seksistä ja parisuhteesta.
Tuskin kukaan nyt harrastusta hankii ihan vartavasten sen pillun takia, niin kuin sanoit. Mutta jos ympyrät ovat muuten liian pienet, tarkoitan sillä että ei ole paljon muuta kuin työ ja kotiaskareet, niin kyllä harrastuksen hankkiminen kanattaa siksi että tapaisi muitakin. Ja ehdottomasti kannattaa hankkia sellainen harrastus jossa on toisen sukupuolen edustajien enemistö. Koira on hyvä sellainen, vielä jos innostuisi niin paljon, että lähtee mukaan näyttelytohuun tai sitten muuhun koiran koulutukseen, niin siellähän vasta niitä naisia parveilee. Lapsillakin olisi seuraa koirasta.
Tämä mies haluaa siis vain naisen jolla ei ole lapsia.Omaan käyttöön.Enpä ihmettele ettei onnistu.On vielä ujokin eikä kovin seurallinen omastakin mielestään. Siis siskot hoi. Kuka teistä haluaisi viettää viikonlopun kolmen lapsen arjen ja melskaamisen seassa he kun eivät ole koulussa ja tarhassa vaan kotona. Siinä sitten illalla klo 21.00 vanhin nukahtaa ja sitten alkaisi se koko päivän odotettu sexi. Yleensä ollaan koko sakki aika tattista.Onnea vaan!
En ole koskaan voinut ymmärtää ihmisiä jotka haluavat oman mielen mukaisia asioita ja sitten valittavat kun se ei onnistu. Tässähän mies haluaa ilmaisen lelun jolla ei ole kokemuksia eikä paljoa aivojakaan.
Hei kaikille,
Tästä alustuksestani voi saada kyllä väärän kuvan henkilöstä, joka lähestyi minua sähköpostitse. Se johtuu siitä, että en voinut laittaa hänen kirjettään sellaisenaan tänne blogiin. Minulle ei kyllä hetkeksikään tullut tunne, että hän on vain haluamassa aivotonta seksipetoa viikonloppu leluksi.
Enemmän oli tarkoitus kertoa miten vaikeaa sylin saaminen on, kun olosuhteet ovat normaalista poikkeavat. Hänestä itsestään tuntuu, että ei ole vielä valmis parisuhteeseen eikä lapset ainakaan saamaan uutta ”äitiä”. Kuitenkin nuori mies tarvitsee seksiä, eikä kyse ole vain pelkästään seksistä vaan yhtenä tärkeänä elementtinä on ihokosketus. Tällaista ihokosketusta ei saa kätellessä, ei saa halatessa vaatteet päällä. Näihin tilanteisiinhan on mahdollisuus päivittäin. Myös lapsia voi halata ja kannella osittain ainakin alastomana, mutta se ei ole se tunne mitä tässä haetaan. Toisilla ihmisillä tämä ihon kosketus tunne on voimakkaampi kuin toisella. Sitä myös kaivataan, aivoissamme on rekisteröity tämä tunne ja kun se puuttuu, niin puuttuu jotain oleellista. Kaipaus halaamiseen, suudelmiin ja vain alastoman vartalon painautumiseen itseään vasten, voi tulla niin voimakkaaksi, että sen puuttuminen tekee fyysisesti kipeää.
Myös henkinen hyväily on tärkeää. Ihminen kaipaa kauniita sanoja, hyväksyntää, himoa, sitä että toinen haluaa häntä. Aivoja koskettavaa seksuaalista hyväilyä ei voi saada keneltä tahansa. Siihen voi kyllä hätätilassa antaa suuren avun vaikka oikeanlainen nettiystävä. Nettiystävä on kuuntelija, lohduttaja, virikkeitä antava ja jos he ovat samalla aaltopituudella, niin nettiseksi toimii hyvin. Kommunikaatio nettiystävän kanssa voi ”pelastaa päivän” monta kertaa kun muuten kaikki tuntuu tylsältä tai kaatuu päälle. Kun on yksin eikä voi nukkua, kun kaipaa keskustelua. Kun työ ei maistu tai kotona on riidelty, mökötetty tai hylätty kutsu seksiin. Kun voimavarat tai usko itseensä ei ole vahvemillaan. Nettiystävä ei anna ohjeita, hän kuuntelee, saataa kertoa oman mielipiteen tai ohjaa toiseen parempaan suuntaan. Nettiystävä voi olla myös parempi vaihtoehto kuin fyysinen pettäminen, tosin ohan sekin eräänlaista pettämistä jos elää parisuhteessa. Nettiystävään ei pidä siis rakastua jos on jo olemassa oleva suhde.
Kaikki tämä on tärkeää, mutta taas puuttuu se syli.
Heippa vaan kaikille!
Olet Femme mielestäni ymmärtänyt tämänkin asian aivan oikein. Itsekin olen leski, tosin ilman niitä lapsia. Juuri kuvaamasi laista kosketusta puuttuu. Nettiystäviä on muutama. Mukavia juttutuokioita heidän kanssaan saa kyllä viettää ja joskus jopa tuntea itsensä halutuksikin. Mutta siinä todellakin puuttuu se nimenomainen fyysinen kosketus, jota minun kehoni ainakin haluaisi ja paljon.
Ymmärrän myös tuon alustuksessa mainitun miehen tarpeen ja halun. Tiedän myös kuinka vaikeaa on oikeasti luoda uutta suhdetta puolison kuoleman jälkeen. En minäkään välttämättä haluaisi miestä asumaan kanssani. Kaipaisin enemmänkin ”seurustelusuhdetta” vaikka en enää teini-ikäinen olekkaan
. Molemmilla oma elämä jota voisi yhdistää, sopivalla sekoituksella keskustelua, yhdessä aikaa viettämällä ja tietenkin myös seksillä, mikäli kemiat kohtaa. Luulen, että tälläistä asiaa on monen vaikea ymmärtää varsinkin jos itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia suhteiden kanssa.
Pidän itseäni melkoisen sosiaalisena ihmisenä mutta ei silti ole kovin helppoa löytää samoin tuntevaa ja ajattelevaa ihmistä.
Samaa mieltä Femmen kanssa. Edes oikea seksi ei anna välttämättä riittävää ihokosketusta, jos on liian kiire. Tarvitaan aikaa siihen läheisyyteen. Iho ihoa vasten koko vartalon mitalta. Kiireetöntä rakastelua. Kumppani, joka haluaa tehdä sitä juuri minun kanssani. Tätä ei kyllä saa aina edes vakinaisessa parisuhteessa.
Mikä on ihokosketuksen ja sylin haluamisen määritelmä? Uskoisin että täytyy hiukan tuntea toista jotta osaa nautinnolla ottaa vastaan hyväilyt. Hyväily on ihanaa jos sen antaa ihminen joka miellyttää. Ravintolasta mukaan raahattu ”pano” onkin ihmeellinen jos hän osaakin hyväillä oikealla tavalla.Silloin siitä voi jopa kehittyä jotain.Siis uusi tapaaminen ja uusi katselmus. Sitä uutta tapaamista odotellessa koko keho alkaa odottaa uusia hyväilyjä.Tähän tarvitaan kaksi.Yksin ei riitä.Miksi kuitenkin pitää asettaa rajoja? Miksi aletaan vaatia jotain itselle sopivaa lego-palikkaa.Kyllä, olen samaa mieltä siitä että pelkkää hyväilyä ja uskomattoman hyvää laatusexiä silloin kun kumallekin sopii.Mutta kuinka mikään aikataulu voi kuitenkaan sopia lähes koskaan kolmen lapsen yh-isälle joka käy töissä ja on vapaa viikonloppuna ja joka varmaankin haluaa 30-35v naista. Niinpä! Siksi sitä sitten muutetaan yhteen kummankin lasten kanssa jotta edes joskus voisi olla yhdessä.Sylikkäin;)
Hei kaikille,
Ymmärrän kyllä cuchipanda mitä tarkoitat ja miten vaikeaa on saada aika riittämään kaikkeen. Leskeksi jäänti tilanne on mielestäni vähän eri, tai tuntuuko se vain kun itse on sen kokenut? Sitä ymmärtää jotenkin paremmin henkilöä joka on samassa tilanteessa. Sylin kaipuu on valtava mutta kuitenkin pysyvän suhteen luomiseen ei ole voimavaroja. Siinä on myös tiettyä pelkoa, että menettäisi taas hänet. Itse ajatteli alussa, että yritän olla rakastumatta, että syli ja hyvä seksi riittävät, jätetään suuret tunteet pois. Kun sitten ajautui kuitenkin seurustelusuhteeseen ja asuttiin saman katon allakin, niin toisen tavat tuntuivat vierailta, jotenkin vääriltä, ja ne ärsyttikin kun eivät olleet samanlaisia kun edesmenneen kumppanin. Ikävä entistä kumppania ja samanaikaisesti vaikeus antaa itsensä rakastua uuteen, jotta ei menettäisi häntäkin.
Omalla kohdallani ratkaisin tämän niin, että minulla oli useampi miesystävä, ei ollut pakko valita ketään erityistä. Kaikki oli omalla tavallaan ihania ja viihdyin oikein hyvin heidän seurassaan. Vasta vuosien päästä he jäivät pikku hiljaa pois eikä uusia tullut tilalle, vaan keskittyin muutamaan. Nyt on vain yksi, mutta hänkään ei asu minun kanssa. Meillä on molemmilla omat kodit, ollaan paljon yhdessä mutta meillä on myös omat harrastuksemme ja omaa, vain itselleen olevaa aikaa. Yhdessä olo on suloista, toisen sylissä nukkuminen tuntuu hyvältä ja arki sekä viikonloput tuntuvat aina sunnuntailta. Huolehdimme kumpikin omista askareistamme joten niistä ei tule koskaan sanomista. Yhdessä oleva aika on pelkästään sitä laatuaikaa, läheisyyttä, lämpöä, antautumista toiselle. Kolme vuotta on nyt ollut tätä, enkä muuttaisi sitä mitenkään.
Hei Femme!
Minun ystävistäni ei löydy ketään leskeä mutta monia eronneita kylläkin. He elävät juuri noin, heillä on joko yksi tai useampi ”kumppani” mutta asuvat yksin. Nauttivat ”omana herrana” olosta. Eivät pese eivätkä passaa muita, heillä on aina aikaa tehdä kaikkea kivaa. Seksiä saa ja kumppani on sängyssä aina kun itse haluaa. Kaikki sanovat, että eivät osanneet kuvitella miten hyväksi aikuisen naisen elämä voisikaan muuttua.
Luulen, että ero nuoren naisen tilanteeseen on se, että nuori nainen etsii miehestä turvaa.Nuorella naisella on myös mielessään kuva ja päämäärä siitä minkälaiseksi hän haluaisi elämänsä. Kun taas aikuinen nainen etsii ja odottaa enemmän seuraa ja seksuaalista intohimoa. Hänellä ei ole enään päämäärää vaan on avoin kaikelle ja uskaltaa vähän seikkaillakin.
Mietiskelin ,että leskeksi jäänti eroaa siinä kun toinen otetaan pois elämästä ilman syytä.Eronnut
on joutunut tekemään päätöksiä aikanaan ja on valmistellut pitkään mielessään miten poistaa elämästään kumppani.Eronnut on joutunut myöntämään että itsessäänkin on vikaa ja olisi tehnyt virheitä joista kantaa vastuun nyt. Eli turha ruikuttaa. Leski ei olisi missään nimessä halunnut joutua eroon ja koko ajan kaipaa kumppaniaan. Hulluus on varmaan lähellä.Tunteeko sitä itsensä petturiksi jos päästää jonkun lähelle?
Iltaa kaikille,
Aivan niin cuchipanda, ero ja leskeksi jäänti ovat hyvinkin erillaisia tapahtumia. Leski rakastaa ja kaipaa kumppaniaan vaikka hän on poissa ja tietää, ettei hän koskaan palaa. Yhteinen aika jäi kesken tai ainakin sitä olisi toivottu vähän kauemmin. Vaikka kumppani olisi sairas ja ajattelisi hänen parastaan, että hänelle on parempi päästä pois niin loppuu kärsimys, niin irrottautuminen on kuitenkin vaikeaa. Sitä voi tuntea kyllä helpotustakin kun toinen pääsee pois, siksi että hoito ja odottaminen käy tuskaiseksi ja siihen väsyy. Kuitenkin ikävä toista helpottuu vasta pitkän ajan kuluttua, jos ihan kokonaan koskaan. Tämä riippuu varmasti suhteesta, minkälainen se oli ja kuinka läheisiä ollaan toisilleen.
Ero tilanteessa, vaikka rakkautta olisikin, niin tietää ettei yhdessäolo toimi, että kärsitään enemmän yhdessä kuin erikseen. Että toinen loukkaa, käyttää hyväkseen tai on täysin välinpitämätön. Riidellään ja syytellään toista tai toinen pompottaa mielinmäärin. Itse kärsii, toinen kärsii, koko ympäristö kärsii. Silloin on helpompi ja huojentavaa oikeastaan elää vain itselleen. Luulen, että epäonnistumisen tunteestakin pääsee eroon kun vähän miettii tilannetta. Kaikista suhteista oppii jotakin ja toivottavasti sitä oppia voi käyttää hyväkseen seuraavaa suhdetta silmälläpitäen.
Hei,
”Miten yksinhuoltajaisä saa naista?” Siinäpä vasta kysymys;)
Kun mietin tuon miehen tilannetta, niin se ei ole helppo, mutta ei mielestäni kuitenkaan mahdoton. On varmasti naisia, joita tuollainen tilanne ei arveluta millään tavalla ja he kaipaavat syliä, lämpöä, ihokosketusta ja seksiä ilman ns. sitoumuksia.
Minua ei (samanikäisenä naisena) arveluttaisi ryhtyä hänen ystäväkseen, mutta jos hän haluasi muuta eli seksisuhteen, niin itse en pystyisi siihen periaatteella ’ei mitään sitoomuksia’, sillä sitähän tuo kuitenkin lopulta tarkoittaa. Ymmärrän kyllä, että hän on leski, ja kaipaa valtavasti puolisoaan, mutta itse kokisin kuitenkin loukkaavana sen jos, hän odottaisi vain läheisyyttä ja seksiä, mutta ei muuten päästäisi minua elämäänsä tai antaisi edes toivoa päästä henkisesti lähelleen, edes pikku hiljaa.
Iltaa kaikille,
Tervetuloa francine keskustelemaan kanssamme seksistä ja parisuhteesta. Tämä nuori mies ei hae ketään tietyn ikäistä, mutta uskoo itse viihtyvän paremmin lähellä oma ikäistään. Hänellä ei ole kokemuksia juurikaan muista naisista kuin entisestä puolisostaan. Ja joistakin nuoruusajan tyttöystävistä jotka olivat samanikäisiä.
Uskonkin, että nuori nainen ei voi hyväksyä pelkkää seksisuhdetta se kuuluu enemmän keskiikäisen ja vanhemman naisen ajatusmaailmaan. Yleensäkin nainen nauttii enemmän seksistä kun siinä on myös tunteet mukana. Ja kun tunteet on mukana haluaa sitoutua myös enemmän henkisesti.
Kyllä mies varmasti haluaa myöhemmin myös avautua ja päästää nainen lähelle itseään. Enemmän hän tuntuu pelkäävän sitä, että jos ihastuu niin miten lapset suhtautuvat siihen. Myös se tuntuu painavan hänen mieltään, että jos uusi suhde ei toimikkaan, niin riistääkö hän tällä lapsiltaan uskon, että joku nainen jäisi pysyvästi rakastamaan perhettä. Epäonnistumisen pelko voi olla eräs tekijä jolla estää toisen lähelle pääsyn. Kuitenkin kehoa kalvava kosketuksen ja seksin puute alkaa muodostua pakkomieleksi ja on tuonut jo stressiä ja unettomuutta. Se taas johtaa helposti siihen, että voimat vähenevät. Tässä kierre tuntuu voimistuvan ja ulospääsy tai sen purkaminen on vaikeaa.
Moi Femme!
Kyllä miestä loukkaa ihan yhtä paljon se, että yksinhuoltajaäiti haluaa hänet vain yhdeksi palkantuojaksi. Jakamaan taloustöitä ja huoltamaan autoa, pihaa, kattoa,laituria,ulkoiluttamaan koiraa jonka lapset halusivat, tätä voisi jatkaa vieläkin. Palkaksi nainen pussa ja halaa mutta seksiä ei tipu. Ei nyt, en jaksa nyt, lapset herää,huomenna on aikainen nousu,mene omalle puolelle siitä, tätäkin voi jatkaa loputtomiin.
Nuorimies haluaa syliä, hellyyttä, seksiä mutta muuten olla rauhassa ja itsensä herra. Näin haluaa myös vanhempimies. Kun kuvioihin astuu nainen vaatimuksineen, niin mies on hukassa, hänen resussit ja aika ei riitä kaikkeen. Hän tarvitsee myös omaa aikaa jonka naiset niin usein unohtavat. Kun vain hetken istuu sohvalla tai heittäytyy vuoteelle lepämään, niin eikö nainen ole siinä samassa siinä. Eikö sinulla ole parempaa tekemistä kun maata?Ei minulla vain olisi aikaa tuollaiseen. Voisit hoitaa sen ja tän ja maata sitten yöllä.
Kun mies tietää, että lapset on hoidettava ja koti. Auto ja laituri ja ne kaikki muut, niin ne tulee hoidettua tärkeysjärjestyksessä. Hän pystyy ihan samaan kuin nainenkin ja paremminkin. Kyllä hän voi tehdä pieniä virheitä, mutta ne ovat sellaisia jotka vain naurattavat jälkeenpäin, ei niitä tarvitse ottaa niin tosissaan kun naiset ottavat. Lapsille voi sanoa pitävänsä ja rakastavansa heitä, ei ole pakko avautua ja selvittää kaikkia tunteitaan niin kuin naiselle. Ei ihme, että nuorimies haluaa van sylin ja seksiä.
Hei,
mielestäni tässä ’asetelmassa: ”Miten yksinhuoltajaisä saa naista?”, jos ei ole kuitenkaan vielä valmis sitoumuksiin’, on pitkälti kyse henkilökohtaisista arvoista, ei niinkään esimerkiksi iästä tai yleisesti vain toiseen sukupuoleen liittyvistä ominaisuuksista.
Jos haluaa naiselta ’vain’ lämpöä, hellyyttä ja seksiä, silloin kun se itselle sopii ja löytää sellaisen naisen, jolle tämä ’asetelma’ sopii myös, niin silloinhan kuvio toimii mainiosti:) (Ainakin teoriassa;))
Epäilemättä miestä loukkaa, jos nainen asettaa hänelle vain vaatimuksia, mutta ei kuitenkaan seksiä, kuten nukkumatti kirjoittaa, mutta ehkä jotkut miehet tyytyvät vain osaansa.
Ihmiset asettavat suhteille erilaisia ’vaatimuksia ja arvotuksia’ ja erilaisuus on valtavan hieno asia. Millainen suhde sopii kenellekkin, on hyvin henkilökohtainen kysymys.
Uskon ja toivon todella sydämestäni, että tuo yksinhuoltajaisä löytää itselleen sopivan naisen! Onnea hänelle!
Hei kaikille,
Ihmisten erillaisuus on ehdottomasti rikkaus. Uskaltavatko ihmiset kuitenkaan olla niin erillaisia? Francine kerroit hyvin, että jokaisella on suhteessaan erilaisia vaatimuksia ja arvotuksia. Nukkumatti taas keskittyi siihen, mitä suhteessa vain odotetaan toisen tekevän. Mies haluaa suhteeseen jotta saisi säännöllistä seksiä, nainen (nukkumatin mielestä) palvelua, huoltoa, apua jakamaan kustannukset ja työt. Tämän lisäksi nainen haluaa mieheltä rakkaudentunnustuksia, avointa keskustelua ja tunteiden tulkintaa.
Nyt meidän yksinhuoltaja isä haluaa selvitä lapsista, kodinaskareista ja työstään yksin. Hän ei selviä kuitenkaan fyysisestä kosketuksen puutteesta ja seksittömyydestä. Tulisiko hänen muuttaa vaatimuksistaan ja miettiä uudellee arvotuksia? Siinätapauksessa hän muuttuisi valtavirran odotusten mukaiseksi. Moni tätiihminen on jo nyt kylillä povannut, ”ettei tuosta hyvää seuraa kun lapset ovat ilman äitiä, ei ole naista talossa.” Kuka tädeistä on miettinyt, että mies pärjää hyvin mutta häneltä puuttuu nainen sängystään? ”Täytyisihän nuorenmiehen seksiä saada.” Veikkaan ettei kukaan.
Itse olen kohdannut tuttavapiirissäni tuon mistä nukkumatti kirjoitti. On naisia jotka kaipaavat miestä hoitamaan hommat ja osallistumaan kustannuksiin ja siinä ohessa pitämään naista joskus hyvänä kun nainen kaipaa syliä. Tärkeysjärjestys on juuri tämä. Mutta on sitten toisenlaisiakin tapauksia, eli nainen tulee hyvin toimeen itsekin ja kaipaa miestä vain viihdykeeksi, viemään joskus jonnekin ja antamaan sitä kosketusta, syliä ja seksiä. Joten kyllä meillä on samalaisia tarpeita kun ne vain kohtaisivat.
En pyri vastaamaan kysymykseen kuinka yksinhuoltajaisä saa naista, vaan pyydän huomioimaan pienen seikan, joka jäi häiritsemään Femmen vastauksessa nro 34.
Itse olen 23-vuotias nainen ja toivoisin nimenomaan saavani seksisuhteen, jossa saa myös jonkin verran läheisyyttä sen ”itse asian” lisäksi ja yhdessä nukkumista yms., muttei sen vakavampaa. Yhdessä ei alettaisi etsiä kotia eikä tekemään yhteisiä suunnitelmia tai mitään sen suuntaistakaan.
Ongelmana on se, että harvat tämän ikäiset sitä tuntuvat haluavan, kuten Femmekin sanoi kyseisen toiveen kuuluvan ehkä enemmän keski-ikäisten ajatusmaailmaan. Mutta muutama löytyy, minä mukaanlukien, ja yritä siinä sitten löytää samoin ajattelevaa miestä, kun he tuntuvat pelkäävän (mahdollisesti syytäkin) useimpien tämänikäisten haluavan perhettä velvollisuuksineen.
Halusin siis vain korjata käsityksen etteikö nuori nainen voisi hyväksyä pelkkää seksisuhdettakin. Kyllä voisi.
Minäkin kuulun kategoriaan: tulen hyvin toimeen itsekseni ja kaipaan miestä vain viihdykkeeksi, viemään joskus jonnekin ja antamaan sitä kosketusta, syliä ja seksiä. Tuollaisia ajatuksia mitä nukkumatti kuvaili, löytyy yleensä miehien jutuista kun olen keskustellut asiasta tai sitten ne ovat ennakkoluuloja tai pelkoja. Virheellisiä ajatuksia olen yrittänyt osaltani korjata, ei kaikki yh-ihmiset ole avuttomia kuitenkaan….leimaantuminen joksikin onkin sitten toinen juttu =)
Iltaa kaikille,
Yhteiskunta muuttuu. Avioliitot muuttuvat. Avoliitot muuttuvat. Perheet muuttuvat. Parisuhteet muuttuvat. Homous ja lesbona oleminen on vaputunut. Sinkuus on muuttunut. Uusperheet ovat tulleet. Olisiko tässäkin kysymyksessä jonka yksinhuoltajaisä esitti, mahdollisuutensa?
Uskon, että jokaiselle löytyisi se oikea tapa elää, se oikea kumppani, jos vain ymmärrettäisiin se, että muutos ei ole aina pahasta. Jos vapaudutaan ajattelemaan, että miksi ei, sillä juuri tietynlainen elämä sopii minulle, miksi minun täytyy elää niin kuin toisten mielestä on oikein.
Vuosia sitten oli lehdissä juttua ”Varamiehistä”, muistaako kukaan? Oli yksinäisiä, eronneita tai vastaavia miehiä jotka tekivät mielellään pieniä korjauksia, huoltotöitä ja sen sellaista naiselle joilta puuttui tällainen apu. Korvauksen oli pieni rahasumma, tuore leivottu pulla tai maukas ateria, pestyt ja silitetyt vaatteet, housunpuntin lyhennystä ym.
Varamiehen pystyi soittamaan paikalle kun tarvetta oli. Miten toimisi varasuhde, varasyli tai viikonloppuystävä? Jos sopivat henkilöt löytäisivät toisensa ja olisivat tyytyväisiä, pysyisivät tehdyissä sopimuksissa tai jos yhdessä ymmärtäisivät, että tässä onkin enemmästä kysymys, niin eikö se voisi vaikuttaa positiivisesti ympäristöön ja myös heidän hyväksyntään?
Eihän nuo asiat ole millään tavalla vaikeita tai outoja ihmisille, joilla on ”käytännöllinen”, avoin ja ennakkoluuloton asenne elämään…… sukupuolesta riippumatta.
Kauhean klisheistä, stereotyyppistä ja ”perinteistä mallin mukaan elämistä”…… UHH!…. Peä halakijjaa!
.
Niin, Oli matka mikä tahansa…. jos suksi ei luista, peiliin se vaan on parempi katsoa….. vaikka se niin mukavaa olisikin, jos kaikki olisi aina jonkun muun syytä
.
Ei kai tuossa oikeasti ole mitään outoa tai ongelmaa, että ei ole perinteistä ”parisuhdetta”, mutta tavataan välillä, käydään ulkona….. helvetti… vaikka kiviä viskomassa
, kahvilla, paneskellaan, pidetään ”koti-iltaa”, nukutaan sylikkäin….. mitä tahansa…. sovittelemalla tarpeita ja aikatauluja.
Useimmilla ihmisillä ei vaan pää taivu moiseen.
Kaiken tuon ja paljon muuta voi hoitaa toista kunnioittaen ja keskittyen vain siihen, mitä kulloinkin ollaan tekemässä…… ilman varsinaista parisuhdetta!
Ihan varmasti voi, jos vaan halutaan!
”Varamies” palvelut ovat yhä olemassa monillakin nimillä ja eivät todellakaan toimi pullapalkalla enään vaan ovat kyseisten miesten työ ja toimeentulo… Ja tuskin ovat kaikki edes yksinäisiä, eronneita tai leskiä…
Siinä vaan helposti ammattinimike muuttuu aivan toiseksi kuin ”varamies” jos palvelut laajennetaan huoltomiestyöstä ”huoltomiesfantasioiden” toteuttamiseen…
Tai vastaavasti ”varavaimon” kodinhoitajan palvelut ”kotiapulaisfantasioiden”
Ei taida muuten olla suuremmin tarjontaa sellaisille miehille joilta puuttuu tällainen apu ja jotka eivät osaa ns. naistentöitä…
Se on miehen vaan joko löydettävä se nainen tai opittava tekemään itse…
Tai sitten vain jättää ne tekemättä… On sekin tullut nähtyä, kengät tarttui lattiaan kiinni siellä… :-S
Hei kaikille,
Näinhän se on, on opeteltava itse kaikki työt. Minäkin, joka liputan naisellisuuden puolesta ja olen vannoutunut naistentöiden tekijä ja olen sitä mieltä, että miehet tekevät miesten työt. Niin onhan se pakko myöntää, että ne miesten työt sujuu lähes yhtä hyvin minultakin kuin joltain mieheltä, en vain halua sitä ihan heti tunnustaa, sillä miksi minä tekisin sen minkä mies voi? Enhän pyydä häntä tekemään minunkaan töitä.
Vain viimeisin miesystäväni on esimerkiksi silittänyt paidan kerran itse, sen kyllä ihan omasta halustaan, hän kun silittää ne kotonaankin itse. Kyllä hän vaihtaa polttimon ehjään jos autossani on sellainen sammunut, vaikka osaisinhan minä sen itsekin tehdä, siitähän on selostus kuvan kera huoltokirjassa. Samoin kun osaan vaihtaa renkaatkin, mutta kun siihenkin hommaan on aina tarjoutunut apua useammaltakin taholta niin miksi tekisin sen?
Entisenä omakotitalon omistajana osasin huoltaa taloa, kattoa, puhdistaa rännit, huoltaa lumilinkoa, ruohonleikkuria jne. Tein sen silloin kun apua ei ollut, mutta kun joku mies oli paikalla niin keskityin kyllä kahvinkeittoon ja hänen kansaan juttelemiseen.
Varamies tai varanainen kaikki käy maksettiin se sitten rahalla tai vastapalvelujen tekemisellä. Harva mies kieltäytyy hyvästä ateriasta esimerkiksi.
Hyvää naistenpäivää
Hyvin oli tänään väki asian tiimoilla liikkeellä, suklaata, kukkia, meikkauspalveluja, yms. tarjottiin vähän joka kadun kulmassa. Olen blogia seurannut, kirjoittamaan en ole kuitenkaan ehtinyt aikaisemmin.
Tapauksesta tulee mieleen eräs ystäväni, joka aikanaan avasi mieltä aiheesta: ”Et voi ymmärtää millaista on olla ilman naista”.
Mietin onko yleensäkään mahdollista antaa mitään yleispäteviä ohjeita kumppanin löytämiseen, yksittäistapauksen toimivuudesta kuitenkin kirjoitetaan. Omat kokemukset kumppanin löytämisestä ovat pohjautuneet siihen, että toisen merkityksellisyyden ja ihmeellisyyden on tuonut ilmi sanoin ja teoin. Varsin nopeasti on selvillä mihin suuntaan ollaan liikkumassa. Aikaakin on aina ollut käytettävissä riittävästi. Oikeasti pitäisi olla vaikeasti tavoiteltava ja muuta sellaista, kun kumppania etsii, en ole koskaan kokeillut.
Yksinhuoltajan tapauksessa tietysti tuo: ”Olet kaikkeni” -vuorokauden ympäri lähestymistapa ei toimi. Ehkä jossakin on kuitenkin nainen, joka ottaa tuon roolin suhteen luomisessa. Ajattelen asioita aika yksinkertaisella tavalla, uskon asioiden peilaavuuteen. Kiukutteluun vastataan kiukuttelulla ja hymyyn vastataan hymyllä, eihän se tietenkään noin yksinkertaista ole, mutta yleispätevää silti. Kiireisyys ja onnettomuus eivät vedä puoleensa, mutta miten olla onnellinen, kun jotakin olennaista puuttuu. Omalla kohdallani aktiivisesta etsinnästä ei ole juurikaan mitään toimivaa seurannut, mutta sitten luonto on vain yllättänyt hetkellä, kun sitä vähiten odottaa. Seksi on tärkeää, siitä ei pääse yli. Ehkä onnellisuus muista asioista tuo seksiä elämään, ainakin onnellinen mies on halutumpi, kuin onneton.
Yritin miettiä asiaa hieman kokonaisvaltaisemmin. Tavallaan modernin ihmisen kuvaan sopii erittäin hyvin se, että toiset ihmiset koetaan hyödykkeenomaisesti. Vähän kuin autoa ostaisi, hyvä kiihtymään, ei kuluta paljon, ilmastointi on kiva. Asiakastakin kutsutaan ”kuluttajaksi”, ihmisetkin ovat kulutustavaraa toisilleen. Kumppani hankitaan täyttämään omat tarpeet, hän on tarpeellinen. Sellaista ei kuitenkaan saa missään nimessä osoittaa tai sanoa, sehän tekee heikoksi ja riippuvaiseksi. Meille on paljon helpompaa sanoa: ”Minä en ole riippuvainen kenestäkään”, kuin ”Rakas, onnellisuuteni on sinun asiotasi”.
Tiedän joitakin tapauksia, jossa tilanne syntyy luonnostaan. Elämässä on koettu kovia ja menetetty tärkeitä asioita, kokemusten jälkeen on vaikea antaa toiselle ihmiselle tärkeää asemaa elämässään. Silloinhan kokemukset voisivat toistua ”taas”, parempi pitää etäisyys ja turvaväli.
Edellä mainitut katsantokannat voivat silti johtaa molempia osapuolia tyydyttävään suhteeseen, käyttäisin niistä nimitystä ”järkisuhde”. Kaksi aikuista ihmistä, molemmat tietävät missä mennään. Järkisuhde voi olla enemmän kuin seksisuhde, vaihdetaan perustarpeita. Mikäli kumppaneita ei elämänpiirissä ole, niin sitä pitää laajentaa, ei kai siinä muuta vaihtoehtoa ole. Mihin suuntaan ja miten, se on itse valittava. Ainakin omalla kohdallani kumppanit ovat löytyneet uusista tuttavuuksista, ei niistä vanhoista.
Ei mitään uutta auringon alla ja päiväkin on melkein päätynyt siellä kotimaassa, myöhemmin lisää.
PS. Femme, sammakkona ja maskottina saat vapaasti käyttää, huoli pois.
Hei kaikille,
Huomenta Szerelem, sammakkoprinssini jota en uskalla suudella, ettet vain katoa ; )
Kohtalolla on aina sormet pelissä, olen samaa mieltä, ettei kumppania etsimällä löydä, se ilmaantuu eteesi kun on sen aika. Ja ihan varmasti ohjeesi on oikea siitä, että kannattaa katsella uuteen suuntaan, eikä katsoa kumppania niistä entisistä kuvioista. Uudet harrastukset, uusi työ, uusi paikkakunta, ihan mitä vain vaikka vain uusi ruokakauppa tai toinen kylätie. Kuka sitä tietää koskaan missä kohtaa henkilön joka on tarkoitettu sinulle.
Pysähdyin hetkeksi lauseesi kohdalle ”Rakas, onnellisuuteni on sinun ansiotasi”. Se on juuri niin kuin minä tunnen, mutta jos tunne häiriytyy niin rakkauskaan ei auta. Ajattelen, että minusta itsestäni riippu se, että olenko onnellinen. Minun itseni täytyy löytää onni elämästä, koota pieniä asioita yhteen ja olla niistä onnellinen. Tämä elämäänsä tyytyväinen, olen onnellinen tunne, heijastuu sinusta ja saa muut lähestymään sinua. He haluavat tuntea ja kokea samaa onnea. He haluavat oppia sinulta/minulta mistä ammennat tätä onnea. Onnelliseen on helppo rakastua, hänen kanssaan on helppo olla.
Sitten toinen voi alkaa pitämään onnea itsestään selvyytenä, ei muista ajatella päivittäin sitä, että miksi olen onnellinen. Miksi minun on hyvä olla, muistanko antaa tätä onnea myös toisille? Suhteessa voi rakastaa toista ja kuitenkin olla onneton. Tämä on välillä käsittämätön tunne, rakastat mutta se ei riitä. Tulee tunne, että ilman tätä rakkautta olisin onnellisempi. Olisi levollisempi, olisi ikävä syliä, mutta huomaisi taas miten onnellinen on kaikista pienistäkin asioista jotka unohtuivat kun halusi niin kovasti vaikuttaa toisen onnellisuuden etsimiseen ja löytämiseen, että oman onnellisuuden huomaaminen unohtui, jäi jalkoihin.
Huomenta
Aivan oikeita mietteitä onnellisuudesta. Ajattelin asiaa lähinnä niin, että omasta onnellisuudesta huolehtiminen
on suurimalle osalle meistä automaattista. Omaa onnellisuuttaan ei kuitenkaan tarvitse vartioida, ei sen jakaminen
ole mistään pois. En ajatellut mitään riippuvuuskuvioita, vaan ihan normaalia toisen kunnioittamista ja sen
julkituomista. Ei se toisen onnellisuus, tai oma, ole siitä sanomisesta kiinni. Ennemminkin se on muistutus
niistä osa-alueista, joista on hyvä olla onnellinen. Monet tuntuvat olevan onnettomia siitä mitä heillä ei ole, unohtaen olla
onnellisia kaikesta siitä mitä on.
Esimerkiksi aiheen yksinhuoltajalla on aika monia asioita elämässään, jotka minulta puuttuu, vaikka niitä kovasti
haluaisinkin. En herää aamuisin miettien miksei minulla ole, vaan keskityn nauttimaan siitä mitä minulla on.
Samalla koetan tehdä asiota niin, että ne johtavat minut haaveiden ja toiveiden suuntaan. Oikotietä ja ”superneuvoa”
sinne ei kuitenkaan ole.
Yleisesti ottaen hyvien ja huonojen tuntojen julkituominen pitää ihmissuhteet välittömänä, kaikki sujuu aika mutkattomasti.
Ajattelen sitä parempana vaihtoehtona, kuin tilannetta jossa keskustellaan vain, kun mitta tulee täyteen.
Hei Szerelem,
Kun kirjoitin edellistä vastaustani, oli minulla hetki jolloin olin juuri pohtinut miksi en ole onnellinen vaikka rakastan. Olen yrittänyt rakentaa toiselle onnea, niin, että olen unohtanut monia sellaisia asioita josta itse olen ollut todella onnellinen. Siksi sanoin, että vaikka rakastaa niin se ei aina riitä. Ymmärrän myös, että toisen onnea ei voi rakentaa, vaikka näkisi miten hänen tulisi toimia, miten elää, miten rakastaa itseään. Sitä vain välillä luulee olevansa yli-ihminen ; )
Nyt kun viimeisistä kommenteista on aikaa, musta olis ainakin mielenkiintoista kuulla, onko näistä ollut apua tälle yh-isälle? Onko tilanteeseen löytynyt ”helpotusta”?
Olen aika empaattinen ihminen. Tätä blogiviestiä lukiessani mielessä heräsi (ehkä vähän järjetönkin) ajatus, että voisin olla se syli, lohtu ja korvat tälle miehelle, hänen ehdoillaan. Oman elämäntilanteen johdosta vähän vaikeampi järjestää tosin tällä hetkellä, mutta ajatuksena voisi toimiakin.
Toivon, että yh-isä on löytänyt itselleen jo jonkun ja uskon, että löytääkin
Hei kaikille,
Tämän aamun postissa yksinhuoltajaisä kertoi, että on laittanut muutaman ilmoituksen seuranhausta nettiin ja on käynyt yksillä treffeilläkin. Tämä treffiseura osoittautui naiseksi joka halusi kääntää miehen uskoon. Siitä hän ei ole niin kiinnostunut, hän suhtautuu kirkkoon myötämielisesti mutta ei sen kummemmin. Hän oli myös saanut tarjouksia jossa kaupataan seksiä rahallista korvausta vastaan joten vielä ei ole löytynyt mitään mitä kannattaisi sen enempää työstää. Hänet kuulemma löytää kyllä seuranhakupalstalta mutta ei halunut kertoa miltä niistä.
Varmaan ainakin paremmin kuin Yh-äipät, en edes ymmärrä että tuota aihetta käsitellään koska monet naiset kiihottuu isällisistä miehistä ja haluaa toimia siinäkin ikään kuin pelastavana enkelinä
Minulla on omakohtaisia kokemuksia tästä yhi:nä olemisesta liki kymmeneltä vuodelta, sen verran olen huomannut että normaalit naiset eivät ole kiinnostuneet. Aina on kiinnostusta osoittanut ongelmainen nainen, aina haluaisi joku isättömän lapsuuden kokenut mieleltään särkynyt päästä hoivattavaksi.
Usein näillä särkyneillä on moniongelmaisuutta, mielenterveys- sekä päihdeongelmaa. Minä en ainakaan jaksa olla seurustelussa se osapuoli joka vain antaa, eikä koskaan itse saa siitä henkisesti mitään. Vain sellainen suhde kantaa jossa molemmat ovat henkisesti tasapainoisia.
Olen myös törmännyt niinkin hulluihin naisiin että, kun en ole huolinut niin ovat tehneet valheellisen lastensuojeluilmoituksen. Nämä ovat olleet hedelmättömiä, tai heiltä on lapset otettu huostaan.
Hei
Tervetuloa Kolli Koponen blogiini keskustelemaan seksistä ja parisuhteesta, kiva että olet löytänyt tänne
Olen kuullut ja saanut kirjeitä samansuuntaisista tapauksista. Valitettavan usein on niin, että esimerkiksi eronneet henkilöt ovat kauan ”risaisia”. Tarkoitan tällä, että heidän on vaikea koota itseään ja saavuttaa onnea olemalla yksin itsensä kanssa. Johtuuko se mielenterveyden tilasta tai jostain muusta, ikävistä kokemuksista lapsuudessa, ehkä ikävästä nuoruudesta, huonosta suhteesta/suhteista tai osaamattomuudesta hallita elämäänsä. Hyvin moni asia vaikuttaa siihen, tarvitseeko ihminen auttajan, vai pystyykö hän hyvään parisuhteeseen tasavertaisena kumppanina.
Itse näen että naisiinhan juuri vetoaa mies joka on jääny lasten kanssa . Siis siinä nousee miehellä niin pisteet naisten silmissä , kai se on joku synnynnäinen naisten hoivavietti tai jotain