Koska on kesä, ajattelin ottaa aiheeksi kesäleskeyden. Onko sellaista edes enää? Eivätkö perheet lomaille nykyisin kaikki yhdessä, äiditkin ovat lähes kaikki työssä, ja lomat sovitellaan yhteen? Korkeintaan jätetään lapset mummolaan tai vastaavaan hoitoon, ja vanhemmat lähtevät yhdessä lomalle. Vaikka tätä en kyllä ikävä kyllä ymmärrä. Mielestäni lapset ovat ansainneet aikuisten vapaa-ajan ja siksi heidänkin kuuluisi olla mukana lomalla. Viikonloppumatkat vain aikuisille ymmärrän hyvin, ja ne ovat jopa tärkeitä parisuhteelle.
Eksyin vähän aiheesta, eli kesäleskeydestä. Ennen pakattiin äiti ja lapset junaan, linja-autoon tai henkilöautoon ja lähetettiin kesäksi maalle mummolaan tai kesäasunnolle. Isä jäi kaupunkiin töihin, koska lomat olivat lyhyitä. Sitten isä otti usein ilon irti elämästä valoisissa kesäilloissa. Osaamattomana kokkina söi ravintolassa (tuskin oli edes koskaan käynytkään ”kyökin puolella”); ravintolasta löytyi helposti seuraa. Puhun siis ajasta noin viisikymmentä vuotta sitten. Ennen mikrojen ja muiden hienouksien tuloa. Onko näin vielä ? Ei ainakaan siinä määrin kuin entiseen aikaan. Olenko vain katsonut liian monta Suomisen Ollia tai muita kotimaisia elokuvia aikanaan?
Törmäsin tähän aiheeseen, siis kesäleskeyteen, kun tapasin kaupungilla tutun kävelemäss onnellisesti käsi kädessä; ei kuitenkaan puolisonsa kanssa. Puoliso oli lasten kanssa tennisleirillä. Pysyttelen tahallaan sanassa puoliso, sillä en tahdo paljastaa, kummasta puolisosta on kysymys. Kun aikoinani menin naimisiin, oli ”Lomailemmeko yhdessä?” mieheni lähes ensimmäisiä kysymyksiä. Tietysti vastasin, ”mitä muuta voisimme?”. ”Kaverit keskustelevat urheilun jälkeen pukuhuoneessa, ja eräs kertoi miten oli nähnyt toisen kaverin vaimon, yläosattomissa ystävättärien kanssa, rannalla Espaniassa”.
Nyt kun terassikausi on parhaimillaan ja ihmiset iloisella tuulella auringosta, niin tuttavuus näkyy syntyvän kovin helposti kesäterassilla. Täällä Helsingissä on kaupunkikuva muuttunut tosi paljon muutaman viime vuoden aikana. Terasseja on tullut kuin sieniä sateella, mutta myös puistoista on tullut juoma-, isku- ja seurustelupaikkoja. Höllentynyt alkoholikulttuuri on myös aiheuttanut, että melko humaltuneena ollaan useampana päivänä viikosta, eikä enää vain perjantaina tai lauantaina. Seurailin esim. viime lauantain terassielämää. Kaikki eivät olleet sinkkuja, jos näin olisi niin kyllä olisi sääli. Joukossa oli kyllä aimo annos kesäleskiä, olivatko heidän kumppaninsa vain yhden illan poissa tai viikkoja, mutta kuitenkin. Joukossa oli tietysti myös pareja, mutta tarkka silmä eroittaa parit muista. Moni käsi eksyi topin jättämälle paljaalle selälle tai käsivarrelle. Minunhan ei pitäisi valittaa tästä, itsehän aina kaipaan lisää koskettelua ihmisten välille.
Paljon on myös tuttuja silmäpareja seuraamassa toisten kumppaneiden edesottamuksia. Paljon tuntuu olevan myös kännykän käyttäjiä, ei kai kukaan kuitenkaan ilmoita toiselle osapuolelle, että ”näin kumppanisi terassilla”? Eihän kukaan halua toiselle ehdoin tahdoin pahaa mieltä viattomasta flirtistä? Vai olisiko kyse mustasukkaisuudesta? ”Jos ystävättären mies olisikin huomioinut minut, niin olisin ollut ihan hiljaa. Olisihan se ihanaa kun se on niin komeakin”.
Vaimo tyttärien kanssa ratsastusleirillä. ”Luotan 100% mieheeni ja hän minuun, olemme hyvä pari, tulemme hyvin toimeen. Hän jäi kaupunkiin, lähtee kavereiden kanssa veneellä Hankoon, jossa tapaamme kun ratsastusleiri on ohi ja vietämme loppuloman yhdessä”. Tämä on varmasti osittain totta, mutta mies näyttää viihtyvän erittäin hyvin myös parikymmentä vuotta nuoremman, kauniin Monikan kanssa koko viikon. Kesälesken oikeuksiako? ”Eihän sitä kestä kuin vain tämä viikko, sitten olen taas perheen kanssa koko vuoden”.
Paljaita käsivarsia, olkapäitä, ruskettuneita selkiä, punaiseksi maalattuja varpaankynsiä sandaaleissa, suihkunraikkaita hyvältä tuoksuvia ihmisiä lähellä toisiaan. Musiikki niin kovaa useammassa paikassa, että on ihan pakostakin kumarruttava lähemmäksi toisen kasvoja kuullakseen mitä hän sanoo. Lämpimässä kesäyössä maistuu drinkki ja lasillinen viiniä yksi toisensa jälkeen. Ei vielä raaski lähteä pois kun on niin lämmin ja ihana olla ulkona. Houkutuksia houkutusten perään. Viatonta jutustelua, ei mitään eritystä tarkoittava kosketus, iloa ettei ole yksin, naurua kavereiden jutuille, olisipa kesä aina. Miksi näin vain kesällä? Voisimme flirttailla, keskustella ja olla lähellä myös talvella. Valo ja aurinkoko sen tekevät? Tai se, että kumppani on poissa? Voi olla vapautuneemmin, ei ole kiire selittämään, miksi tuli myöhemmin kotiin. En ole pettämässä, olen rentotumassa, purkamassa stressiä, irtaantumassa arjesta arkipäivänä. Tapaamassa tuttuja, työkavereita. Miksi se olisi kielettyä, miksi on parempi olla kertomatta, siksikö ettei halua toiselle pahaa mieltä? Jos kumppani olisi kaupungissa, ei hän kuitenkkaan haluaisi olla mukana, häntä ei kiinnosta seurustelu kavereitteni terassilla.
Vaikka tällä kertaa kirjoitin kuin olisin kirjoittamassat pettämisestä, ei tarkoituksenani ole miettiä fyysistä pettämistä. Eikä henkistä pettämistäkään, vaikka se ehkä tuleekin terassilla olijan ajatuksiin. ”Minulla ei olisi näin mukavaa jos kumppanini olisi mukana”. Terassilla olija on hetken sinkku, kaveri, ei sitoutunut, mutta ei kuitenkaan pettäjä. Jokainen meistä tarvitsee irtautumista hyvästäkin suhteesta, siitäkin pitäisi osata olla rehellisesti erillään. Luottaa itseensä, luottaa kumppaniinsa ja vielä kerran luottaa itseensä. Miksi toistan tätä luottamista, onko se meille niin vaikeaa? On ja ei ole: itseensä luottamista on myös se, että osaa suhtautua mahdolliseen tilanteeseen oikein. Pettäminenkin pitäisi tehdä oikein, harkiten, muuten on vaikea antaa itselleen anteeksi. Jos ei osaa antaa itselleen anteeksi, niin vaarana on, että omassa suhteessaan kasvaa erilleen. Pettäminen ei aina vaaranna suhdetta, se voi toisinaan olla hyvästäkin. Mutta ei saa satuttaa itseään, ja vielä vähemmän toisia.
Siteeraan tähän tekstiä Läsnä ja lähellä -kirjasta, jonka ovat kirjoittaneet Kaija Maria ja Lari Junkkari:
”On toki myös puolisoita, jotka eivät halua tietää, mitä toinen tekee tahollaan. Vaikka kumppani vihjailisi ja laittaisi esille todisteita uskottomuudesta, he eivät reagoi niihin. Jotkut naiset sanovat suoraan, etteivät halua tietää miestensä mahdollisista muista suhteista. Heille riittää se, mitä heidän välillään on silloin, kun he ovat yhdessä. Moni mies ajattelee, että hänellä on vaimon kanssa yhteinen ymmärrys siitä, että nämä asiat hoidetaan hienotunteisesti. Tällaisessa parisuhteessa on todennäköisesti paljon muitakin salaisuuksia; ehkä myös vaimolla on omia juttujaan, joista hän vaikenee miehelle. Mitä enemmän salaisuuksia on, sitä suurempi on puolisoiden välinen etäisyys ja vieraantuneisuus. Tällainen avioliitto on rakennettu yhdessä molemmille sopivammaksi tavaksi olla yhdessä kaukana toisistaan.”
Tätäkö suhteemme alkavat olla, yhdessä elämistä sinkkuina? Vai ensiaskeleita moniavioiseen kumppanuuteen?
Tiedoksi, että käyttämäni tilanteet ovat keksittyjä ja nimet muutettuja.
”Uskollisuus”, niin henkinen kuin fyysinen, on tahtolaji.
Pari määrittää keskenään suhteensa rajat.
Näinhän se pitäisi mennä…. tavalla tai toisella, eikä näitä asioita pidä sekoittaa ”omaan tilaan” parisuhteessa.
Vaan kuinka käytännössä….. kovin monissa parisuhteissa…. Kaunista untahan se vaan on!
On se oikeastaan säälittävää….. ettei tiedä miten hyvin asiat voivat oikeasti olla!
Hei siitä on aikaa kun olen käynyt lukemassa, nyt alkoi loma joten jos kesän sataa niin ehdin kait lukea kaikki vastaukset, mitä on tullut viimeaikoina.
Olen ollut pari kertaa paikalla, kun joku on käräyttänyt toisen kumppanin terassilta. Melkoisen raukkamaista, soittaa kumppani paikalle, kun toinen oli tuskin tehnyt muuta kuin vähän halinut. Siinä menee muidenkin terassilla olevien ilta pilalle, kun syntyy kamala huuto ja tappelu.
Helsingissä on muuten ihan OK terassit, ainoa huono puoli on että terassillekin täytyy jonottaa. Viime päivinä on ollut vain niin kylmä, että olen ihmetellyt miten he joilla on ne topit oikein tarkenevat.
Huomenta kaikille,
Vapaana yhdessä onkin niitä suhteen vaikeampia asioita. Sitten on niin että vaikka ollaan vapaana yhdessä, niin ei silti raaski poistua toisen läheisyydestä, se taitaa olla se ihanteellisin olotila. Minä koin edesmenneen mieheni niin, hän ehkä vielä voimakkaammin. Olimme jatkuvasti yhdessä parikymmentä vuotta, tosin en osallistunut hänen urheiluharrastuksiin eikä hän minun harrastuksiin. Kymmenen viime vuotta teimme töitäkin yhdessä, eikä se haitannut että olimme päivät ja yöt yhdessä, olimme kuitenkin vapaita tekemään omia asioitamme. Se on ilmeisesti sitä rakkautta, että toinen on tärkeä, ettei haluaisi elää ilman häntä. Mutta ei sitoutunut niin että tukehtuu. Suhteessa minulle on tärkeintä kokea olevani nainen, ja se tarkoittaa myös sitä että odotan miehen olevan mies, kaikkine ihanuuksineen ja puutteineen.
Minulle on madelein myös vuosia sitten sattunut ikävä terassiilta. Mutta siinä taisi olla kyse muustakin kuin harmittomasta flirtistä. Mies oli istunut vähän kauemmin kuin vain sen illan terassilla ja vaimo tuli hakemaan ruokarahaa kolmen lapsensa kanssa.Kamala riitahan siitä tuli ja lopussa mies sai ympärikorviensa, lapset itki ja vaimo huusi. Lopussa tuli poliisitkin paikalle,terassi tyhjennettiin ja perhe vietiin muualle selvittelemään tilannetta, ilta oli joka tapauksessa pilalla kaikilta.
Kummallista tuo pettäminen. Sehän on mielentila, aina on mahdollisuuksia. Eri asia on miten tilanteisiin suhtautuu. Ketään ei voi omistaa, eikä kahlita, mutta suhteessa oleva voi miettiä paraneeko suhde pettämisestä. No, tietysti helppo sanoa, mutta itse olen aika immuuni tuollaiselle käytökselle.
Hei Hra32,
Omistamisesta ja kahlitsemisesta syntyy vain mustasukkaisuutta ja väärä kuva toisen hallitsemisesta, se ei pääty koskaan hyvin. Pettämisen suhteen on vähän sama juttu, kuitenkin syrjähyppy voi joskus puolustaa paikkaansa, kun suhde on väsähtänyt mutta ei haluta erota. Pettämisessä ei saisi olla ajatus että haluan pettää, vaan että siihen joudutaan yhteensattumien summana. Hetkellisen ihastumisen kautta, ajatuksena että vain tämän kerran. Meillä on ollut tästä aiheesta pitkät keskustelut, jos haluat seurata niitä niin kerro, annan vinkin mistä löytyvät.
Syrjähyppy voi joskus vahvistaa itsetuntoa, ja näin vahvistaa suhdetta. Välillä pitkään yhdessä olevat ajautuvat pyörittämään perhettä kuin yritystä, unohtaen omat tarpeensa. Joskus vain ulkopuolinen herätys saa aikaiseksi sen että muistaa miksi se kumppani on oikeastaan olemassa, vaikka muuten on ihan hyvä kun on siinä. Kipinää ja intohimoa ei saisi unohtaa pitkässäkään suhteessa.
Täysin on tahtolaji…. ”pettämättömyys” nimittäin.
Molempien osapuolten täytyy sitä vilpittömästi tahtoa, tai sitten ei olla niin nokonuukia ja paneskellaan ympäriinsä…. miten sattuu, missä sattuu.
Jos eletään selkeästi sinnkuina yhdessä, mikäpä siinä…. aikansa kutakin, mutta se ei koskaan ole pitkänmatkan laji. Toki joku poikkeus vahvistaa säännön ihan kuriositeettina.
Pahimmat pettymyksethän ne tulee kun pelataan eri pelejä samalla kentällä… ja tehdään vielä omia maaleja!
Voi voi….. ei vaan ole mahdollista syödä ja säästää….. vaikka siitä unta näkisikin!
Aiheesta poiketen: Täältä Järvi-Suomesta hyttysien keskeltä toivotan FEMMELLE ja muille hyvää Juhannusta ja nauttikaa seksistä!
Hei kaikille,
Kiitos lassis2, samoin sinulle, paremmalle puoliskollesi ja kaikille blogini lukijoille OIKEIN HYVÄÄ JUHANNUSTA, seksiä unohtamatta.
HYVÄÄ JUHANNUSTA FEMME!
Tänään ei terassille pääse mutta eiköhän ne huomenna ole taas täynnä ja vipinä käy kauniiden ja rohkeiden kesäihmisten kesken.
Itse olen huomannut että terassille on tullut enemmän keskiikäisiä mikä sinänsä on positiivista. Ennen tunsi itsensä istuskelemassa nuorison parissa nyt löytyy ikäistä jutteluseuraakin. Sanan jos toisenkin vaihtaminen on minulle se juttu, ja onhan siinä samassa mukava katsella kauniimaa sukupuoltakin, iskemiset on kuitenkin isketty minun osaltani. Toivottavasti Femme sinäkin saat jo tänään kaksilahkeisen seuraa ; )
”Kipinää ja intohimoa ei saisi unohtaa pitkässäkään suhteessa.” kirjoitti Femme tuolla ylempänä. Auts – osui ja sattui aika kipeästi kun istun tässä aurinkoisena juhannuspäivänä yksikseni. Ihana ilma, mutta mieli ei ole ihan yhtä aurinkoinen. Voi miten kauas ihmiset voivatkaan eksyä toisistaan. Niin konkreettisesti kuin kielikuvanakin. Teistä jokainen jolla on parisuhde kohdallaan, muistakaa vaalia sitä älkääkä pitäkö toista itsestäänselvyytenä. Menkää sinne terassille toki yksinkin, mutta viekää sinne myös se kumppani ja virittäytykää hänen kanssaan siihen rentouden ja vapauden tunnelmaan.
Tuoreempaa tai tutumpaa…. samapa tuo.
Kannattaisi aina muistaa…. ellei kyse ole aviokaupasta tai muusta järkeen pääosin nojautuvasta ”sopimuksesta”, ettei ole mitään mieltä kuvitella kestävää intohimoa pitkään suhteeseen ilman ”luonnonvalintaa” partnerin suhteen.
”Ihan kivaa”, sopuisaa ja muiden odotukset täyttävää…. sitä piisaa ja elämä on helppoa kuolemista!
On tietysti selvää, että löytää ihmisiä, joiden kanssa viettiasiat toimivat kuin ne junan vessat…. ennen vanhaan. Yhtä selvää on sekin, että sellaisen ihmisen kanssa saattaa olla täysin mahdotonta elää elämäänsä.
Pomminvarmaa kuitenkin on, että ilman sitä eläimellistä vetoa toiseen…. puolin ja toisin…. pitkä suhde on hankalampi juttu tuoden mukanaan monia riskejä ja houkutuksia matkan varrella.
Lottopotin voi mielestäni saada vain koittaen ”seuloa eläimien joukosta” potentiaalisia elämänkumppaneita.
Eihän se sitä silloinkaan tarkoita, että elämä on yhtä auvoisaa orgasmia kiiman keskellä.
Se mielenkiintoinen elementti siinä kuitenkin on, että tuskin kukaan missään pystyy esittämään sellaista ”tarjousta josta ei voi kieltäytyä” ja mennä kotiin hyvillä mielin.
Mielenkiintoista tässä on sekin, että laimeammissa liitoissa toisen tullessa kotiin hieman ”kuumotettuna”, tilanne menee sitten niin, että kehotetaan hankkiutumaan ”vaivasta” eroon siellä, mistä se on tullutkin.
Asioiden ollessa raiteillaan, kumppani tuntee hienoista ylpeyttä siitä, että toinen tulee kotiin todennäköisen hyvästä ”saumasta” huolimatta….. ja asiaan oikeastaan liittyy vielä hieman kiihoittavaakin elementtiä….. WAU! Se haluaa naida mun kanssa!
Niin, ei sellainen ”luontainen”, vaistonvarainen toiseen leimautuminen ja sitoutuminen tarkoita sitä, ettei joku muukin ihminen olisi kiinnostava tai ajatuksia herättävä… lähtökohtaisesti.
…..Yhdessä onkin sitten hauskaa naureskella niille onnettomille, jotka välillä siunailevat: Kuinka sä uskallat sen päästää sinne…. tai sellaseen… HAH!
Hei kaikille,
Hei osmo, eilen tapasin jo kakslahkeisia, mutta valitettavasti vain muiden omia. Tai jos eivät ihan muiden omia niin sellaisia joita tapasin ensikertaa.
Tiedän Kipinä miltä tuntuu istua ”yksin” kauniina kesäpäivänä, niin että kurkkua kuristaa ja ihmettelee miten tähän on joutunut. Helpompaa ei olisi olla todella yksin, vai olisiko? Ei, silloin antaa vallan kyyneleille, ja tuntee itsensä tosi surkeaksi, kun ei olisi yrittänyt tarpeeksi. Sitten kun sekin aika tuli, niin ihmetteli miten se koskee vähemmän ja eri tavalla, kurkkua ei kurista mutta hengittäminen on vaikeampaa.
Uskollisuus ei ole tunne, se on päätös.
Huomenta kaikkille,,
Viimeinen lause edellisessä vastauksessa oli kommentti ARKIJARJEN vastaukseen. Haluan kuitenkin kommentoida sitä vielä muutamalla lisälauseella.
Olen myös kuullut joskus vastaavaan lauseen, että ”hae tyydytys sieltä missä olet herätellytkin sen, älä tule minua kiusaamaan”. Olen myös kuullut lauseen, että ”jos et nyt anna, niin lähden hakemaan sitä muualta, kyllä niitä on tyrkyllä kunhan vain ottaa”. Myös palveluja vaihdetaan seksiin, lähinnä miesten taholta. ”Jos teen sitä tai tätä, niin sinun on sitten annettava”. Yleensä se sitä tai tätä, olisi ihan niitä kumppanille kuuluvia hommia muutenkin, imurointia tai mattojen ravistelua. Eräs naistuttavani, kertoi eroavansa koska mies teki ison numeron siitä että oli auttanut vaimoaan, hän oli josku imuroinut yhteistä kotia. Tuskin se oli se ainoa syy, mutta hänen mielestään se oli pisara in päällä.
Itse olen vältellyt riitoja tai kinastelua kotitöistä, olen ollut onnellisessa asemassa ja minulla on aina ollut viikkosiivooja ja silittäjä. Olen intohimoinen ruuanlaittaja ja muutenkin erottelen miesten ja naisten työt, se on vain mielestäni mukava, että molemmilla on omat hommansa. En voi kieltää ettenkö olisi palkinnut seksillä kuitenkin jotain tekemistä, joka on erikoisesti ilahduttanut minua. Seksillä palkitseminen on miellestäni niitä asioita joka kääntyy omaksi eduksi, itse saan kokea suurimman nautinnon, kun toinen oikein innostuu.
Uskaltamisesta antaa toisen olla luotettavasti vapaa, tuli mieleen eräs ikivanha juttu. Eräs tuttavamme antoi tennistunteja, ilmaisia sellaisia, koska oppilas oli kaunis ja isopovinen. Kaverit sitten vitsailivat (kaikki vain kateellisia) että ”hän” oli enemmän oppilaan puolella kentää kuin pitäisi, seisoi selkä kiinni oppilaassa ja piti tämän kädestä kiinni ja näytti millaisia lyöntikaaria pallon palautus vaati. Saiko ”hän” hipaistua samalla povea ei kerrottu mutta epäilemättä näin oli. ”Tennisopettajan” vaimo oli viisas ja ymmärtäväinen nainen, jos mies kulta pääsi joskus hipaisemaan jotain povea ei mailma siihen kaadu.
Heh… Se on tuo elävällä makkaran- tai suolenpätkällä kaupankäynti ikivanha ja…. kriminalisoitukin laji
.
Busines on busines, kauppa se on joka kannattaa, mutta jollain muulla ne rahat kannattaa tienata……. ja muistaa muuten, että Jumala rakastaa iloista antajaa
.
…..Sehän vaikuttaa erinomaiselta win-win tilanteelta
.
Tästä päästään taas siihen, että puurot ja vellit erillään… niin se vaan menee
.
Tuosta ”tunteesta” ja ”päätöksestä” hieman.
Onhan se niinkin, että: Päätän ottaa… tai olla ottamatta… viskin….. vaikka oksettaa….. tai suussa napsaa
.
Enpä sitten tiedä… tarvitaanko siihen uskollisuuteen kummempaa PÄÄTÖSTÄ, jos on ihmisessä sellainen tunne, että ”veijarin” nostaessa päätään, se lähtee kuljettamaan loppua miehestä kotiin päin
.
Olisiko sitten joku alitajuinen asia….. joku puolikuollut kärpänen jossain aivojen pohjalla, joka tekee sitten sen ”päätöksen” ihmisen puolesta: Nyt menet kotiin!
En tiedä….. toisille ollaan uskollisia…. toisille ei! On se mielenkiintoista!
Hittojako sitä oikeastaan miettimään sen enempää.
.
.
Jos asiat on hyvin…. olkoon sitten niin
Huonomminkin voisi olla…. Eikös positiivinen ajattelu lähde siitä
en nyt ota kantaa tuohon pettämisasiaan. ajattelin kertoa pienen välikohtauksen kesäterassilla, ja tästä ei mennyt kenenkään päivä pieleen.
kävelin tässä joku aika takaisin kaupungilla yhden terassin ohi. terassilla pöydän ääressä istui yksinään ihan hauskannäköinen mies. vilkaisin häneen ja hän minuun, seuraavaksi hän ojentaa kätensä ja osoittaa minua kohti sormellaan ja sanoo pilkettä silmäkulmassaan ”sun sydämes on mun”. minulla oli silloin päällä paita, jossa on sydän edessä. en voinut muuta kuin hymyillä hänelle. vielä kaksi korttelia myöhemmin huomasin edelleen hymyileväni.
viaton flirtti on aina paikallaan, se piristää päivää.
Huomenta kaikille,
Että päättää olla pettämättä, on jotain saman tapaista kuin katsoa saa muttei koskea. Olen ymmärtänyt että moni mies, miksei nainenkin, näkee/löytää yhä uudestaan itselleen sopivamman näköisen/oloisen parin. Joku vaihtaa koko vaatevarastonsa muodin mukaiseksi joka kevät ja syksy, toinen taas rakastuu johonkin vaatekappaleeseen eikä raatsi luopua siitä kunnes se on lähes kulunut puhki. Eikö se ole vähän sama autojen kanssa, aina tulee uudempia, kauniimpia, paremmin varusteltuja, huipputekniikalla tai hienomalla sisustuksella omaavia? Mutta jos on tyytyväinen siihen vanhaan ja puleeraa sitä kun kaveriaan, niin onko syytä vaihtaa niin kauan kun yhteistyö sujuu? Onko se tunne tai päätös tai molempia? Tunne että tämä ihminen on minulle tärkeä ja siksi päätös että tämä suhde toimii, minä ainakin yritän tehdä parhaani.
Hei Tiril pitkästä aikaa, viaton flirtti on taitolaji ja päivän piristys. Mikä olisikaan sen parempi paikka harjoitella sitä kuin kesäinen terassi. Pienet asiat on niitä isoja asioita, kun niistä tulee hyvä mieli pitkäksi aikaa.
Tänään sataa ropisee, ei taida tulla terassikeliä.
Ei saivarrella, mutta taitaa asia olla niin, että jos ollaan tilanteessa jossa ”päätetään” jotain, silloin ollaan tilanteessa jossa asioita ”punnitaan”…… päädytään ratkaisuun…. ja tehdään päätös.
Voidaan tehdä hyviä, oikeita, vääriä, huonoja…. päätöksiä…. lyhyellä tai pitkällä tähtäimellä.
Ilmaus, että uskollisuus on tahtolaji (tila) ilmeisesti pohjaa siihen, että on kyse tunnetilasta jotain henkilöä kohtaan, eikä tuo tunnetila päästä edes esiin elementtejä….. jossa punnitaan ja tehdään päätöksiä.
OK…. Voihan joku tietysti ”päättää tahtoa”, mutta laskelmoinnin puolelle tuo vahvasti silloin heittää……
Munat kutistavat fiilikset ovat silloin jo aikaa sitten haihtuneet…. minne lie ja mistä syystä
.
Ihminen tekee päätöksiä jatkuvasti. Sitä kutsutaan tietoiseksi toiminnanksi. Päätöksiä täytyy tehdä aina kun on olemassa vaihtoehtoja. Vaihtoehdot punnitaan ja päätös tehdään, jokaisesta pienestäkin asiasta. Ihmisen työmuisti säilöö näitä pieniä päätöksiä vain muutaman hetken. Eikä enempää tarvitsekkaan, päätöksestä seuraa toiminta ja lisää vaihtoehtoja. Suurempia päätöksiä toki pohditaan tarkemmin ja kauemmin ja ne säilyvät muistissakin paremmin.
Kun puntarissa on pettämättömyys tai pettäminen, vaihtoehtoja vertaillaan ja itselle esitetään kysymyksiä; haluanko säilyttää kumppanini luottamuksen, olenko onnellinen suhteessani, nje. Ei välttämättä tarvitse olla edes tilanne päällä tämän päätöksen aikana. Joskus vain tuumaa että tämä henkilö on minulle rakas ja hän on ainoani. Jos suhteessa ollaan vain tottumuksesta tämä päätös voi jäädä uusimatta ja pettäminen saattaa tulla kysymykseen.
……HÖPÖ-HÖPÖ!
Paljonhan on ihmisiä, jotka ovat yksinkertaisesti kykenemättömiä tuntemaan asioita voimakkaasti…. hyvässä tai pahassa.
Tasapäistä, tasapaksua, keskiarvoilla…… ettei vaan läikähdä suuntaan tai toiseen…… punnitaan-punnitaan-punnitaan….. ja tehdään päätöksiä…..
Tziisus sentäs!!!!!
Täytyy kyllä ihmetellä sitä ”harmauden määrää” ihmiselämässä ja etenkin suhteissa!
Ihmiset, jotka ovat räiskyviä (aiheuttamatta suurempia sosiaalisia ongelmia itselleen tai muille) ja kykenevät asiaan tietoisesti paneutumatta olemaan rakastuneita kumppaniinsa…… vuodesta toiseen, taitavat olla onnellisempia kuin osaavat kuvitellakaan.
Noh… kai se on tämä vanha juttu: Ei voi edes kaivata sellaista, josta ei ikinä ole ollut HAJUAKAAN!
.
Taidan olla huono selittäjä. Et tajunnut sanaakaan siitä mitä yritin kertoa. Eikä tarvitse yrittääkkään. Tapanani vain on pohtia asioita turhan tieteellisesti.
Turha minun on miettiä pettämisen motiiveja kun ei ole kokemusta sellaisesta. Eikä pahemmin terasseistakaan.
Ymmärtäminen ja hyväksyminen tai nieleminen ovat kaksi eri asiaa.
Vaikka otsikon aihe ei olekaan pettäminen, pysyttäydytään kuitenkin tuon termin huippeilla.
Esim. ymmärrän kyllä monessa tapauksessa ihmisiä, jotka pettävät…. ja ymmärrän miksi näin tapahtuu.
Kokonaan toinen asia on hyväksyä asioita, tai niiden syitä.
Tiede ja tieteelliset metodit ovat sinällään mielenkiintoisia ja monessa yhteydessä oiva tukijalka tavoitteellisessa toiminnassa.
Huono puoli taas on se, että todella uraa uurtavaa tiedettä uusine ”keksintöineen” on tähän asti ilmaantunut kovin suuressa määrin ”sattuman”, luovuuden (luovan hulluuden) ym. ollessa ehkä se merkittävin tekijä menestyksen suhteen.
”Tiedekin” on oikeastaan vain TYÖKALU muiden työkalujen joukossa.
Nykyisin vaan enenevä joukko ihmisiä on höynähtänyt uskomaanja kuvittelemaan, että työkalut ”hoitavat hommat”…. lajissa kuin lajissa.
Mielenkiintoisia esimerkkejä ”tieteellisestä” touhusta ja sen menestyksestä parinmuodostuksessa ja valinnassa on juuri viimeaikoina nähty telkkarissakin.
Saatiin merkittävä määrä tieteellistä materiaalia, jonka pohjalta tehtiin ”tieteellisiä” päätelmiä…….
JA IHAN PÄIN HELVETTIÄ MENI
.
Parinmuodostuksessa ja suhteissa on (valitettavasti) ja LUOJAN KIITOS niin paljon ”eläimellisiä” tekijöitä, että on ajan haaskuuta ruveta vääntämään mitään derivaattaa…. vaan…. pilkettä silmään ja sieraimet pyöreäksi….. On toiminut kymmeniä tuhansia vuosia ja toimii edelleen…. PARHAITEN
.
Tämä on tärkeä asia YMMÄRTÄÄ ja unohtaa sekundäärisillä aspekteilla spekulointi
.
PS. Ei millään pahalla eikä henk.koht.
Poikaystäväni on lähdössä serkkunsa kanssa viikonloppuna Helsinkiin Tuska festareille. Samaan autoon lähtee myös pari nais ihmistä. He yöpyvät poikaystäväni ex-tytöystävän isosiskon luona jossa myös tämä exä on paikalla. Luotan kyllä poikaystävääni täysin, mutta koska ihminen on tunteidensa orja pieni epäilys kiusaa alitajunnassani. He seurustelivat noin puolivuotta, mutta eron jälkeen mieheni masentui täysin, meinasi tappaa itsensä, kovetti ulkokuorensa ja esiintyi muuna kuin oikeasti on. Onneksi hän sentään itse hakeutui terapeutin puheille. Minulle hän ei ole koskaan tästä suostunut puhumaan, vaan sanoo yrittävänsä unohtaa kaiken.
En ehkä pelkäisi niin paljon, mutta olen oppinut, että ihminen on arvaamaton. Kaikki minkä pitäisi olla itsestään selvää, ei aina olekkaan sitä. Esimerkkinä mieheni isoveljen eroaminen pitkäaikaisesta tyttöystävästään koska ihastui omaan lankoonsa, eli minuun. Ei niin pitänyt koskaan käydä, sehän oli itsestään selvyys. Mutta niin vain kävi.
Miksi siis pieni pelko? Alitajunta kolkuttaa koko ajan, että jos on rakastanut toista niin paljon, ettei ole meinannut jaksaa kipua vaan on halunnut tappaa itsensä, rakastaa tätä yhä jossain syvällä alitajunnassa. Tyhmää ajattelua, tiedän. Ja toinen osapuoli alitajunnassani sanoo, että se tapahtui mieheni ollessa vielä yläasteella, teini rakkautta. ei sillä ole merkitystyä. Toisaalta, rakastuinhan itsekkin mieheeni ollessani yläasteella. Ja häntä rakastan yhä.
Lapsellista tekstiä ehkä, mutta olenkin vasta nuori, eikä niin paljon omakohtaisia kokemuksia ole. Tiedän, ettei mieheni minua koskaan petä, sillä eihän se ole pettämistä jos vanhat tunteen heräävätkin eloon…(?)
Huomenta kaikille,
Kesäterassilla olo on siirtynyt näköjään kokonaan taas pettämisen puolelle ja siitä pohtimiseen. Siitä on jo seitsemän vuotta kun itse jäin leskeksi, moni asia unohtuu tai ei ole niin pinnalla ajatuksissa enään. Yritin kuitenkin miettiä sitä, miksi itse en tuntenut tarvetta pettämiseen. En muista että minun olisi koskaan tarvinnut tehdä päätöstä tai punnita asiaa, että petänkö vai en. Olen tavannut myös avioliittoni aikana hurmaavia miehiä, ja saattanut jopa ajatella että jos olisin vapaa, niin tässä olisi mies joka kiinnostaa minua ja voisin vastata hänen kiinnostukseen minua kohtaan. Ei minun tarvinnut miettiä että olenko onnellinen nykyisen mieheni kanssa, että olisinko onnellisempi tämän vieraan miehen sylissä.
Moni teistä on varmasti kyllästynyt siihen, kun painotan että hyvä seksielämä on suhteessa tärkeä tekijä. Kun se on kunnossa ja molempien toiveet kohtaavat, niin kaikki muukin sujuu hyvin, elämä tuntuu helpolta yhdessä. Usein tuli ihmeteltyä toisten elämää, kun ystävät kertoivat omista ongelmistaan. Minulle ja miehelleni ne oli vieraita asioita, miksi riitaa tulee niin mitättömistä asioista? Emme ymmärtäneet myöskään sitä miten voi nukkua toisen sylissä jos on tälle ärtynyt, vai nukkuvatko kaikki parit sylikkäin? Olen tuhansia kertoja kuullut ettei seksi ole tärkeintä, vaan yhteisymmärrys ja läheisyys, toisen huomioiminen ja empatia. Niin, mutta kaikki se on luontaista kun ihminen tuntee vetoa toista kohtaan, kun hän himoitsee toista, eikä voi olla koskettelematta häntä kun ollaan lähekkäin. Käsi eksyy heti toisen käteen, eksyy hipaisemaan rintaa, eksyy hipaisemaan kalua. Miten voisikaan riitaisena tai ärtyneenä pidellä toisen alastonta vartaloa sylissään yön, herätä aamulla suukottelemaan toisen niskaa? Tai jos mies herää yöllä erektioonsa, niin miten nainen voisi työntää häntä pois, jos mies haluaa työntyä naiseen ja jatkaa nukkumista näin?
Susinainen, jos miehesi on edelleen rakastunut exäänsä, et voi asialle mitään. Voin lohduttaa sinua sillä että samaan kohteeseen ei voi ihastua uudelleen. Ihastua voi vain uuteen kohteeseen, tuntemattomaan, mutta rakkaus on eri asia jos se on jäänyt sydämmeen niin sen voi tuntea vaikka olisi 30 vuotta erossa. Voi myös luulla rakastavansa ja kun kohdataan uudelleen, niin voikin huomata että se on ohi, että joku toinen on tullut tärkeämmäksi ja onkin se oikea rakkauden kohde. Vanhaa suhdetta on yleensä turha lämmitellä, jälleen tapaaminen voi olla jännittävää ja jopa tuntua siltä ettei olisi pitänyt erota. Kuitenkin ne entiset eron syyt tulevat esille jossain vaiheessa ja muistuttavat siitä ettei yhteinen elämä sujunut aikasemminkaan.
Minun äitini ja isäni ovat tavanneet kouluaikana ja seurustelivat 5-6 vuotte ennen kuin menivät naimisiin ja minä synnyin. He olivat vieläkin siihen liian nuoria tai kypsymättömiä. Avioliittoa kesti vain pari vuotta. He menivät myöhemmin molemmat tahoillaan naimisiin ja erosivatkin 15-17 vuoden kuluttua. Tapasivat toisensa uudelleen ja elivät yhdessä (20 v) kunnes isäni kuoli. Tämä oli mahdollista koska olivat ehtineet kypsyä, nuorempana he olivat äärettömän mustasukkaisia ja erokin oli äkkipikainen päätös.
Voit kertoa kuinka paljon miehesi merkitsee sinulle, että rakastat häntä ja odotat hänen palaavan. Ole luottavainen, et voi muutakaan, ja jos miehesi tällä matkallaan olisi sinulle uskoton, mutta palaa luoksesi voi se tarkoittaa sitä, että hänen oli saatava itselleen varmuus että sinä olet se oikea. Älä kuitenkaan kysy tai epäile häntä ensimmäisenä, osoita vain rakkautta.
Hieno homma!….. Että meitä on ainakin kaksi, jotka ovat omasta vankasta kokemuksesta sitä mieltä, että…. niin….. siis juuri näin kuten sinä Femme aamuisessa vastauksessasi kerroit.
Se, että toisessa on vuodesta toiseen ”se jokin”, joka jysähtää ytimiin asti…. ja siihen riittää jo samassa tilassa oleskelukin, on kaikelle muulle ”myrskylle” sellainen sateenvarjo, että parempaa ei löydy.
On tietysti selvää, että elämä voi heittää tilanteisiin ja tapahtumiin, joihin kummallakaan ei ehkä ole suurta syytä tai ansiota….. ja ”muu elämä” voi muodostua sellaiseksi, ettei suhde kokonaisuutena sitten toimi kunnolla…. tai käy jopa mahdottomaksi.
Olen kuitenkin ehdottomasti ja järkkymättä
, sitä mieltä, että hoohoillessaan kestävän suhteen perään on ainoassa oikeassa lähtöruudussa se ensikohtaamisessa ilmikäyvä sanoinkuvaamaton fyysinen veto toiseen ja siihen yhdistettynä sekoitus samankaltaista huumoria ja oivaltamista. Ihan pelkkä ”panettaa kuin eläintä” tunne ei riitä jumalaista seksiä kummempaan.
Joohoh…. elämä on…. onneksi ei kovin yksinkertaista
.
Käsi kädessä. Kosketus iholla ja linnun laulu korvissa. Tuuli lennättää hameen helmoja…
Olen Femmen kanssa samaa mieltä että usein kosketus ja se että saa kulkea käsi kädessä rakkaan kanssa on todella paljon hienompaa kuin seksi. Kuvitelkaa laittavanne sormet toisten sormien väliin ja kämmenet vastakkain, katso toista silmiin ja hymyile. Wauh.
Kesäterassilla voi kokea saman ystävän kanssa, ja olen varma että muut ihmiset ovat kateellsia. Voi kun joku koskettaisi minua noin. Mä olen myös intohimoinen suutelija. Tosin sitäkin on paheksuttu, että pitääkö sitä aina suudella
Tosin suutelu voi saattaa sinut joskus vaikeuksiin, onhan huulet hyvin vaaralliset. Kohta joku vastaa että mihin suutelee. Mihin vaan.. Kuvittele peittäväsi toisen iho suudelmin. Siinä on muuten kova urakka. Tätä ei kyllä voi tehdä terassilla.
Femme puhui mielenkiintoisista miehistä, mä puhuisin mieleenkiintoisista naisista. Olen siinä samaa mieltä että on paljon ihanani naisia, joiden kanssa voisi viettää aikaa, mutta aina se elämän tilanteen kautta ei ole mahdollista. Sitä paitsi jos tapaa jonkun mielenkiintoisen ihmisen, jonka kanssa juttu luistaa niin miksi sitä mahdollisuutta ei käyttäisi hyväksi. Kerran tapasin naisen, joka piti minua aivan idioottina, mutta kun olin jutellut hetken hänen kanssaan totesimme olevamme hyvin samanlaiset ja meillä on paljon yhteistä (mäkin pidin häntä ensi vähän ylpeänä). Mieleeni tulee Jaska Jokunen, joka tapasi punatukkaisen tytön ja ei uskaltanut lähestyä häntä. Ehkä kesäleirin jälkeen nykyään joku tuntisi punatukkaisen tytön ja antaisi hänen yhteystietonsa Jasulle (tai ne löytyvät internetistä, haku punatukkainen tyttö).
En tiedä onko keneltäkään koskaan jäänyt väliin tilaisuus, tutustua johonkin kiinnostavaan ihmiseen esim. terassilla. Usein nämä kiinnostavat tyypit myös asuvat sinun kanssa
Ei kuullemma kannattaisi mennä kehumaan toista tai kertoa että sä olet mielenkiintoinen tyyppi (leikkiä vain vaikeasti tavoiteltavaa). Ainakin vetää pää täyteen voi saada aikaan inho reaktion.
Mä olen joskus terassilla hieronut ystäväni hartioita ja se on erittäin hieno tapa tutustua ihmiseen tarkemmin. (taitaa olla kiellettyä) Tiesittekö että monella naisella on kaunis niska.Ei kannata kokeillla tuntemattomiin koska se että ihminen päästää koskettamaan itseään vaatii aika pitkän ajan. Vähän kuin eläimillä. Ei kukaan silitä koiraa, ennenkuin koira on haistellut häntä. Lisäksi jos lintu lentää sun kädelle ja jää siihen laulamaan on aika harvinaista.
Autoista tuli mieleeni että aika moni uneksii unelma-autosta mutta harva ajaa sellaisella. Vähän sama on vahata omaa ja vähän tuunata sitä. Kumpaan laitetaan enemmän rahaa autoon vai naiseen? Ei kuulemma ladasta saada ralliautoa vaikka siihen laitettaisiin rallliratti
Olette varmaan nähnyt erittäin hyvin laitettuja venäläisiä ja ranskalaisia yksilöitä. Nyt en puhu autoista. Olen myös nähnyt suomalaisia yksilöitä terassilta, joille tekisi mieli sanoa että olet harvinaisen tyylikäs suomalainen. Kerran kuulin keskustelun missä terassilla olevat miehet juttelivat eräästä tutustani ja epäilivät että se varmaan ulkomaalainen kun se on niin tyylikäs. Eipä ollut
Hei femme!
Tiedän, etten voi tehdä mitään jos vanhat tunteet heräävätkin taas henkiin. En voi tehdä muuta kuin jäädä odottelemaan tulevaa viikonloppua ja sen jälkeisiä päiviä pienoisessa pelon vallassa.. Mutta kiitos, sain taas paljon uutta ajateltavaa.
Moikkka femme,huomenna alkaa kesis ja suunnataan kohti Kaakkois-Suomea.Saunomisen,uimisen ja grillaamisen ohessa täytyy tutustus myös sikäläisiin terasseihin joita on peräti 2kpl ja katsoa kuinka sielläpäin hameen helmat hulmuaa. Netti on mukana jotta voin käydä sivistyksen sivuilla,Hyvää kesää sinulle!
P.s tätyy verestää muistoja ja harrastaa sitä saunassa ja pulahtaa sen jälkeen järveen uimaasn.
Huomenta kaikille,
Hei lassis2, oikein antoisaa kesälomaa sinne kahden terassin paikkakunnalle. Mitä ilmeisemmin ne ovat hyvinkin tärkeitä kohtaamispaikkoja. Minun mielikuvitus kehitti heti seuraavan näyn: Muutama vanha mies kaljatuopin kanssa, sitten pari nuorta, komeeta isäntää ilman emäntää, hauikset pursuten T-paidan hihasta, haalistuneissa farkuissaan, kumisaappaat jalassa, suoraan pellolta, myskille tuoksuvina. Katselemassa keikisteleviä kesävieraita, nuoria naisia, paljastavissa topeissaan, päärynäsiideriä lipittämässä. Yhdessä pöydässä, rehevä viisikymppinen nainen joka viestittää, ettei nuorista tytöistä ole mihinkään, kokeilisitte minua.
Olethan varovainen, ettet touhua liian kovassa löylyssä, istu hetki saunan portailla ennen kuin heittäydyt vilpoiseen veteen, ettei sydän rasittuisi. Oletkos koskaan piehtaroinut kumppanisi kanssa, pihanurmella vesisateessa?
Femme! Joskus täältä jokainen joutuu lähtemään…..
.
mutta jos onnellisena… niin kaikki on ollut vaivan arvoista!
Mokika femme täältä Suomen suvesta.Eilen tuli talviturkkikin heitettyä,saunasta uimaan ja vesi oli suhteellisen lämmintä 18 astetta.Kyllä mainitsemasi mielikuvitus näky osittain piti maalaisterassista paikkansa. Joka kesä kun mennään siellä tersassille niin sikäläisten ihmisten käytös muuttuu.Niin kävi eilenkin.Puheet peltotöistä yms. loppui ja katseet seurasivat meitä,kyllähän he puheesta huomasivat että olemme Hesasta.Varmaan heitä kiinnostaa seurata kaupunkilaisten meininkiä?Ja kun vaimonikin oli laittanut itsensä terssiasuun oli mielenkiintoista seuratan kuinka sikäläiset keski-ikäset ukkomiehet seurasivat silmät suurina kuinka vaimoni valkoisten farkkujen alta hiukan vaaleanpunaiset pitsiset pikkuhuosut näkyivät läpi,voin vaan kuvitella mitä miesten mielessä silloin pyöri.Arvatavaksi lukijoille vaan jää oliko tämä asuvalinta tehty tarkoituksella sikäläisiä miehiä kiusaten.Tosin kyllähän itsekin sain mukavia katseita naisilta ja se aina lämmittää mieltä.Tapahtuihan siinä loppuillasta niikin,kuin poikkesin vessassa ja tulin takaisin niin joku paikallinen mien oli jo yriitmässä lähtisikö vaimoni jatkoille ,vaimoni tietysti kieltäytyi kohteliaasti ja ilmesttyttyäni paikalle mies lähti pois ja niin mekin lähdimme omile jatkoille.P.s emme ole vesisateessa harrstaneet mutta mökin nurmella lämpimässä säässä ilta-auringon vielä antaessa viime säteitään se oli jotenkin tosi kiimaista.Oliko vesisateessa kihoittavaa?Jaahas,kello onkin jo sen verran että lähden tästä pumppaamaan saunaan vettä valmiiksi illaksi. Alkuviikosta jos sää suo olisi sitten mattopyykin vuoro ja voi oiken järvessä huuhdella.Mutta näitä hyttysiä on paljon! Palataan asiaan.
Hei vaan kaikille,
Meillä oli perheystävä, joka oli poikamies, hänen toiveensa oli kuolla joko rakastelleen tai tenniskentällä. Tenniskentälle kuoli, sydän petti, molemmat harrastukset olivat hänen intohimonsa.
pierre mainitsi tuolla aikaisemmin että on luultu ulkomaalaiseksi kun oli niin tyylikäs. Joudun paljon käyttämään tukkuliikkeitä, ja aikoinani löysin muutaman todella hyvälaatuisen ja sopvan hintaisen joita piti arabimaista tulleet. Luultavasti ainakin toinen oli Libanonista, aika hassua, jos sattui olemaan rukousaika niin asiakas sai odotella kassalla kunnes miehet oli rukoilleet valmiiksi. Joka tapauksessa olin siellä usein erään ystävättäreni ja alaiseni kanssa. Miehet sanoivat usein ystävälleni että olenko varmasti suomalainen? ”Kyllä hän on”, oli vastaus, ”miksi”. ”Hän on hoikka ja niin kauniisti puettu”. Kyllä se lämmitti. Olen laittanut merkille, että juuri arabimaista olevat miehet ovat kuitenkin valinneet vaimoksi, pitkähiuksisen, ylipainoisen, valkoihoisen ja täysin meikkaamattoman suomalaisen naisen.
lassis2, sinun täytyisi useammin lähteä maalle, kirjoitat huomattavasti pidempiä vastauksia sieltä. Onko ikävä kaupunkiin? Mattopyykki on rentouttavaa kun ei tarvitse miettiä mitään, sen kun vain heiluttaa harjaa. Sateessa, pihanurmella, se on vain erillaista, liukasta.
Moikka pitkästä aikaa femme.Tulin hetkeksi piipahtamaan sivuillasi.tulin juuri katsomassa olisiko katiskoissa mitään ja olihan seilla,ilmesesti ahvenparvi noin 20-30 kpl, joista tehdään kalapullia.:niin,enpä täältä ole kirjoitellut aikaisemmin,kun silloin joskus ei ollut edes koko sähköistä verkkoa.Olen ollut täällä useana vuotena kutsusta hirvipeijaisiin,kun täällpäin on tapana kutsua maanomistajat mukaan.Oleko muuten koskaan maistanut hirvikeittoa?nhan seaikamoinen tapahtuma, pitkiä pöytiä tarjolla hirvenlihaa eri muodoissa ja tietysti sahtia ym..Niin tämä mainitsemani peijainen on aina marraskuussa.No ikävä kaupunkiin ei ole,VIELÄ. Onnekseni tämä on vanhenmiltani jäänyt/peritty tila nyttemmin on sähköistetty ja on myös tavikäytössä.On joskus aivan upeaa viettää täällä juolu ja käydä saunassa sisäsaunassa ja löylyjen jälkeen mennä pakkaslumeen pyörähtämään.Eipä tässä muuta tällä kertaa täytyy lähteä testaamaan löylykestävyys/järvivedeven asteet.Muuten kun mainitst että täytyy olla varovainen heti kovien löylyjen jälkeen mennä uimaa,Isä vainajani neuvoi että varsinkin vanhenmalla iällä kuumasta löylystä kun mennään järveen niin olisi hyvä vaikka käsin heittää järvivettä sydämmen seutuun.Olko tämä vanhan kansan viisaus? Jokatapauksessa tänä päivänäkin toimin samoin.
Hei femme ja kaikki muutkin!
Siitä onkin vierähtänyt jokunen aika kun olen tänne viimeksi kirjoitellut.
Valitsin tämän otsikon, vaikka ei tämä minun tämänkertainen asiani liity mitenkään terasseihin, mutta jos chatteja voisi vaikka mielikuvituksen voimalla ja kuvainnollisesti verrata jonkinlaiseen virtuaaliterassiin niin jospa tämä ei ihan hassun otsikon alle tule.
No niin, mutta sitten asiaan. Otan femme tuosta alustuksestasi parin lauseen verran tähän alkuun.
”Terassilla olija on hetken sinkku, kaveri, ei sitoutunut, mutta ei kuitenkaan pettäjä. Jokainen meistä tarvitsee irtautumista hyvästäkin suhteesta, siitäkin pitäisi osata olla rehellisesti erillään.”
Minä kun olen sellainen kokeilunhaluinen aika usean asian suhteen niin päätinpä kokeilla ihan huvin vuoksi chattailua, kun en ole sitä koskaan aikaisemmin tehnyt. No joku voi ajatella, että oletpas jälkijunassa ja niinpä tietysti saatan ollakin, mutta kun se ei vain ole aikaisemmin kiinnostanut niin paljon, että olisin halunnut tutustua siihen kommunikointitapaan, eikä tämä oma kokeiluni liity mitenkään arjesta irtautumiseen tarpeeseen vaan puhtaaseen uteliaisuuteen.
Chat = jutella, rupatella. Oma viiden päivän aikana koettu tutkimusprojektini on tietysti aika lyhyt aika tehdä joitain kovin luotettavia tilastoja, mutta kyllä uskon, että sain siitä jonkinlaisen käsityksen.
Kyllähän siellä näytti sitä julkista rupatteluakin olevan, mutta enemmän minulle tuli mieleen joku kumppanin haku/treffipalsta. Harmittaa kun en pitänyt tukkimiehen kirjanpitoa, jotta olisin voinut heittää ihan lukujakin tänne.
Mutta kyllä näin karkean arvionkin mukaan voisin heittää jotain sellaista, että 9/10:stä itselleni osoitetuista jutustelun avauksista oli muutaman lauseen vaihtamisen jälkeen ja hyvinkin suoria ehdotuksia ja esim. sp:n tai puh. nron vaihtamistakin esitettiin melko pian.
Itse en tehnyt yhtään keskustelunavausta. Nimimerkkini viittasi naiseen ja kaikki yhteydenotot olivat miehiltä. Suurin osa oli varattuja ja kertoivat haluavansa seikkailua. Kun kerroin olevani varattu, jota kyllä kysyttiin myös heti, niin se ei ollut este, mutta kiinnostus loppui kyllä kun kerroin, että halusin vain juttuseuraa, siis ihan niitä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.
Jaa-a ja tavallaan palataan taas tähän samaan eli onko maailmassa ihan oikeasti niin, että on niin paljon onnettomia ihmisiä, vai mikä on? Yksineläjät ovat sitten tietysti ihan eriasia, jos hakevat seuraa vaikka chatistakin ja se juttuseuran hakeminen kenellä hyvänsä on luonnollisesti ihan ok, koska onhan kysymyksessä tosiaankin juttelu/rupattelu foorumi.
Terveisin, taas yhtä kokemusta rikkaampana,
sallyann
Hei kaikille,
Ei huono vertailu sallyann, terassi ja chat, olen myös joskus kokeillut sitä rupattelu muotoa. Minun kokemukseni oli se että viikko on riittämiin, jos ei sitten tee treffejä chattiin ja käy rupattelemassa sovitusti. Yksitoikkoisuus ja chatin puhekieli ei oikein viehätä minua. Minulle tuli myös sellainen kuva, että keskustelijat ovat huomattavasti nuorempia kuin mitä antavat ymmärtää. Myös päinvastaista ilmiötä on huomattavissa, esimerkiksi itse sieltä löytämäni henkilö oli pudottanut muutamia vuosia pois iästään.
Se että chatistä oikeastaan löytää itselleen sopivaa seuraa on melkoinen ihme. Keskustelu on lyhytsanaista ja toistoa päivästä toiseen. On vaikea sanoa mikä sai minun huomamaan juuri tämän henkilön jonka sieltä löysin. Luultavasti se oli juuri erillainen puhetapa,huumorintaju,kuitenkin hillitty käytös,ei ehtodusta heti tietojen vaihtoon. Niin kuin olen jossain vaiheessa kertonutkin, kun tapasimme, kävi ilmi että olimme tavanneet noin 15 vuotta aikaisemmin, eräissä yhteisen tuttavan häissä. Kohtaloko? Minä en muistanut hänestä mitään, paitsi sen mitä olimme keskustelleet. Hän kertoi mustaneeni minut hyvin, jopa sen mitä minulla oli päällä ja missä asuin, myös aviomieheni.
Onko chat sitten vain onnettomien kohtauspaikka, miellestäni ei, se on vain yksi ajanviete muoto, kun on liian laiska poistumaan kodistaan. Mikä on tietysti huono asia, sillä muiden kohtaaminen kasvotusten olisi paljon parempi asia. Chatin jatkuva käyttö kyllä vaikuttaa siihen että meistä tulee yhä yksinäisempiä ja syrjääntyneempiä. Toisaalta se auttaa varmasti monia jo syrjääntyneitä kestämään päivästä toiseen, kun tietää että on joku jonka kanssa voi rupatella.
Hei!
Chatista ei tule minulle mitään vakituista rupattelupaikkaa juuri sen yksitoikkoisuuden vuoksi kuin ei myöskään sen vuoksi, että siellä ei ole mahdollisuutta kertoa asiaansa kuin muutamalla sanalla kerrallaan niin aika tylsää kommunikointia se ainakin itselleni on.
Päätös siitä kenen kanssa haluaisi rupatella enemmänkin nimenomaan juuri chatissa on myös melkoista hakuammuntaa, mutta nuo mainitsemasi ” erillainen puhetapa,huumorintaju,kuitenkin hillitty käytös,ei ehtodusta heti tietojen vaihtoon ” ovat varmasti niitä joilla voi erottua. Mutta koska siellä ei siis voi yhden puheenvuoron aikana kirjoittaa kuin korkeintaan yhden lauseen niin on erittäin vaikea saada käsitystä kovin pian siitä kuka olisi itselle mieluisin tai muuten sopiva rupattelukaveri. Melkein välttämättömyys olisi siis jossain vaiheessa vaihtaa sp osoitteita, jotta pääsisi edes jonkinlaiseen käsitykseen nimimerkin ajatusmaailmasta.
No tämä aihe ei kuitenkaan ole varsinaisesti sopiva otsikkosi alle, mutta tuli vaan mieleen, että jotain tuostakin ”virtuaalikeskustelu” muodosta voisi tänne kirjoittaa.
En suinkaan tarkoittanut, että chat olisi vain onnettomien kohtauspaikka, ei varmasti, mutta kiinnitin huomiota siihen kuinka seikkailun ja treffien ehdottaminen jonkun vieraan kanssa kiinnosti niin kovasti ja kun chatin perimmäinen tarkoitus on kait kuitenkin se jutustelu, rupattelu niin vähän olin silmät ymmyrkäisinä kuitenkin.
Olen myös jotenkin sitä mieltä, että ehkä ihmiset säästyisivät paremmin pettymyksiltäkin jos ensikohtaaminen tapahtuu kasvotusten. Tämä ei luonnollisestikaan ole mikään ehdoton mielipiteeni, mutta se vaatii vaan itseltä hyvää ja tervettä todellisuuden tajua, jotta osaa erottaa harhan totuudesta.
Ihan varmasti chateissa on tavallisia ja mielenkiintoisia ihmisiä, heh, olinhan minäkin siellä
. No tuo nyt meni vähän, mutta menköön.
Sinun kertomaa tapaamista voisi ihan hyvin selittää vaikka kohtalona ja todellakin oma tutustumiseni chattailuun oli vain viideltä päivältä ja luonnollisesti päivää kohden ei kovin pitkältä ajalta.
sallyann
Pilvistä kesäpäivää kaikille,
Ei minun chatti vieralu ollut paljoakaan pidempi kuin sinun sallyann, taisin käydä kaksiviikkoa chatissä ja viikon kuluessa olin löytänyt tämän kyseisen henkilön jo. En ollut suunnitellut edes tekeväni treffejä kenenkään kanssa, mekin vaihdoimme neutraalit sähköpostiosoitteet silloin parin viikon kuluttua.
Joko sinulla lassis2 kasvaa eväät vartalolle? Tai onko kalasaaliit sittenkin jääneet niin pieniksi, että on pitänyt turvautua lähikylän makkarakauppaan? Oletkos saanut muuta tehtyä, kuin raaputettua niitä hyttysenpuremia, pidähän housut jalassa etteivät etsi verta turvonneista paikoista. Siinä voi helposti loma mennä pilalle. Hyvää loman jatkoa.
Moikka femme.eipä eipä täällä ole pahemmin makkaroita vatsalle ehtinyt keräytyä kun on kaikanlaisia hommia niinkuin maalla aina on.Kun kysyit onko muuta tehty niin aika paljon ollaan ensi kesäksi tehty polttopuuta.Hyttysiä on tosiaan paljon ja niitähän varten on off.Turvonneen paikan ”paineenpoiston” tarpeen mukaan hoitaa kauniinpi puoliskoni. P.s oltiin viikolla eräänä hellepäiväin iltana peilityynellä järvellä vaimoni kanssa soutamassa ja ensimmäisen kerran harrstettiin sitä veneessä.Oikeastaan se oli tosi nopaesti ohi koska tilanne vain muotoitui itsestään. Sen jäleen jatkettiin läheiseen saareen ja menimme uimaan.Kyllä kohta täytyy tulla käymään etelässä.Kuinkas sinulla on kesä tähän asti mennyt?
Palaan vielä seurustelumuotoon chat. Uskon joidenkin lukijoiden tietävän (jos ovat lukeneet kirjoituksiani), että en moralisoi treffien tekijöitä, ei ole kysymys siitä. Olin vain jotenkin pöllämystynyt chat treffien tekemisen helppoudesta jonkun vieraan kanssa ja siitä kuinka paljon siellä porukkaa pyörii.
Sitten varsinaiseen aiheeseen ”kesälesket” terassilla. Kesälesket sitaateissa sen vuoksi, koska niin kuin femme kirjoitit niin kesäleskeys siinä muodossa kuin se ennen vanhaan oli ei tosiaankaan taida tänä päivänä olla samaa luokkaa kuin ennen vanhaan. ”Kesäleskiä” on olemassa ympärivuotisesti, mutta lyhyemmissä ajanjaksoissa kuin ennen ja ”lesket” eivät ole yksinomaan miehiä vaan myös naiset kuuluvat tähän joukkoon. On työ-, koulutus-, loma-, ym. muita matkoja, tyttöjen/poikien vapaa iltoja. Baarit ja tanssiravintolat ovat ympärivuotisia kohtaamispaikkoja ja tietokoneen ääressä esim. chattailemassa tai keskustelemassa palstoilla voi olla ”kesäleski” ympäri vuorokauden. Tänä päivänä koko maailma on avoinna ihan eri tavalla kuin ennen eli mahdollisuus tutustua johonkin on ”helppoa”, mutta toisaalta ei välttämättä ihan yksinkertaista.
femme:
” Tätäkö suhteemme alkavat olla, yhdessä elämistä sinkkuina? Vai ensiaskeleita moniavioiseen kumppanuuteen?”
Jaa-a, mielenkiintoinen kysymys, mutta historiallisesti ei kuitenkaan ihan uusi tapa elää. Palaammeko siis takaisin ”sivistyksen” mukanaan tuomasta tavasta elää johonkin entiseen, mutta kuitenkin tähän päivään sopivaan muunnelmaan.
sallyann
Hei kaikille,
Yhdessä elämistä sinkkuna, siinä on jollekin melko outo yhdistelmä. Tarkoittaisiko se ”vakituista hoitoa”? Omat kaverit, omat menot, jaetaan vuokra, muut laskut, ruokakulut, vietetään joskus yhteisiä koti-iltoja ja nukutaan samassa sängyssä. Ollaan yhdessä ettei olla yksin, sitäkö se on sinkkuna yhdessä tai se ”hoito”= kaverinkanssa suoritettua seksiä?
Tähän kuvioon ei paljon mustasukkaisuus mahdu, eikä sitä koetakkaan. Mustasukkaisuuden aihe voi korkeintaan olla että kulut jaetaan tasan, vaikka toinen nauttii suurempaa palkkaa. Tai siitä että toinen ei siivoa omalla vuorollaan. Miten tunnetaan sitten kuin kaverit houkuttelevat enemmän kuin koti-illat ja asuinkumppanin syli? Minun ikäiselleni se taitaisi olla melko vaikea elämäntapa, itse en halua sitoutua, en halua miestä passattavaksi, vaikka niin teenkin kun hän on paikalla. Haluan vain yhteistä laatuaikaa jolloin kumppanin koko huomio on minussa. Haluan että hän tuntee, että olen odottanut häntä, hän saa kaiken huomion ja kaiken läheisyyden ja hellyyden, seksin ja antautumisen sille kokonaan.
Yhdessä elämistä sinkkuna = Sinkkuliitto… Taitaisi olla aika vaikea elämäntapa minkä ikäiselle tahansa…
Luin taannoin yhdessä lehdessä sellaisestakin kuin ”kevytliitto”.
Se oli muutoin samanlainen kuin tuo femmen kuvaama sinkkuliitto paitsi, että siinä ei harrasteta seksiä…
”Odotellaan parempaa”… Jonkinlainen välivaihe vakavampien suhteiden välillä siis
Ehkä nuo tavat ”olla yhdessä” ovat kuitenkin syntyneet tarpeeseen…
Niitä on vain hieman vaikea ymmärtää näin ”perinteisemmästä” liitosta käsin katsoen.
Vaikka eipä sillä kai ole suurempaa merkitystä mihin ”lokeroon” suhde työnnetään.
Mahdollisuudet ongelmiin on joka tavassa olla yhdessä ja tuskin aiheetkaan paljoa poikkeavat olet sitten kevyt- tai raskasliitossa (avioliitossa).
Toisen jatkuvasti ylös jättämä vessan kansi alkaa ärsyttää kaikissa liitoissa jossain vaiheessa tasapuolisesti
Olin tässä taannoin uusien työkavereiden seurassa terassilla ja sattuneesta syystä ainoana miehenä joukossa.
Ja kun muutama tuoppi oli takana alkoi seura käydä aika ”tuttavalliseksi” mikä ei nyt aivan pahaltakaan tuntunut, kyllähän se imartelee varsinkin jos vielä olisi vapaa niin olisi vielä mukavampaa.
Ja aivan kiva oli siihen leikkiin lähteä mukaankin.
Vaan siinäkö se syy sitten tuohon käyttäytymiseen on kun tietävät varatuksi ja on työkaverikin…
Helpompi lähteä leikkimään kun on aika varmaa, että se myös jää leikiksi.
Hieman huvittuneena pistin myös merkille kuinka joukkomme kulkiessa terassilta toiselle ja loppuillasta ravintolasta toiseen se näytti aiheuttavan pitkiä katseita miehiltä ollessani ainoa mies vajaan kymmenen naisen seurassa.
Ilta oli kuitenkin varsin antoisa ja piristävä kaikkine tapahtumineen.
Kannatti siis lähteä ja aamulla oli iloinen yllätys kun vaatteet eivät haisseet tupakkatehtaan koepolltamossa kuukauden varastoiduilta. Loistava päätös kieltää tupakointi ravintoloissa
Hei kaikille,
Tuo Lukijan mainitsema ”kevytliitto” tuntuu vähän oudolta ilmaisulta, minulla oli reilut kymmenkunta vuotta sitten eräs tuttava joka eli suhteessa. Hän ei ehkä ymmärtänyt ilmeisesti että toinen osapuoli ajatteli sitä välivaiheeksi, ajaksi kunnes löytää paremman. Kävi kuitenkin niin että eräänä päivänä toinen osapuoli ilmoitti että on muuttamassa pois yhteisestä kodista, sillä on menossa naimisiin toisen miehen kanssa, viikon päästä lauantaina. Se oli niin kova shokki että ystäväni päätti päivänsä ajamalla autolla täysiä kalliota päin. Kovin kevyitä liittoja ei siis kannata harrastaa.