Kirjoitin tässä taanoin rakkauden ammattilaisista ja nyt ajattelin sitten kirjoittaa seksin ammattilaisista. Koska aihe on tosi laaja, aina ”lelukauppiaista” elokuvateollisuuteen, puhelimen erotiikkalinjoilta maksullisille erotiikan web-sivuille, strippauksesta sylitanssiin, BDSM-palvelusta prostituutioon. Ja joku mies on joskus sanonut että avioliitto se vasta kallista seksiä on. Voimme keskustella näistä kaikista, mutta tarkoituksenani on johdannossa keskittyä tällä kertaa lähinnä ”vapaaehtoiseen” prostituutioon.
Jos nyt mitään prostituutiota voi sanoa vapaa ehtoiseksi. Tarkoitan että tähän on itse hakeutunut, että siitä jopa nauttii ja että se tuo hyvän elannon. Kaikki prostituutio ei todellakaan ole kurjuudessa olemista, ei nöyryytetyksi tulemista, ei pakotettua, ei epämiellyttävää. Onko siis oltava ”luxushuora” saavuutaaksen tämän? Vastaus taitaa olla kyllä, omaan elintasoon verrattuna rahasta seksiseurana olemisessa, voi olla suuria eroja vaurastumiselle. Kerron vähän tarkemmin niin pääsette jyvälle. Kaikki jutussani ei ole omia havaintoja, joten mainitsen tietolähteeni lopussa. Tällä aiheellani ei ole sitten tarkoitus houkutella ketään vaihtamaan ammattia.
Niin sanoituista ”luxushuoristakin” otan vain muutamia esimerkkejä. Ensimmäisenä käsittelen aihetta ”rantapojat”. Rantapojat, jotka nimenomaan tekevät prostituoidun työtä. Ja esimerkiksi otan vähän kauempana olevat kohteet, kuten Barbadoksen, Jamaikan ja muut Karibian meren kohteet. Nämä ovat amerikkalaisille sekä eurooppalaisille niin sanottuja luxuskohteita. Upeat rannat, hienot hotellit, paikkoja joissa nautitaan ja joissa käytetään rahaa nautintoihin. Ja joissa nimenomaan hyvätuloiset naiset käyttävät rahaa seksiin. Rantaa pitkin kulkee kauniin värisiä, jänteviä, hoikkia, rastahiuksisia, hymyileviä nuoria miehiä, yleensä 15-35 vuotiaita. Miksi juuri tänne tullaan hakemaan seksiä? Tumma tai musta mies on macho, hyperseksuaalinen ja atleettinen. Hänen seksuaalisuudessaan on maskuliinistä, eläimellistä, alkukantaista ja hillitsemätöntä voimaa.
Pojat työskentelevät rannalla epävirallisesti vuokraten vesiskoottereita, purjeveneitä, rantatuoleja ja aurinkovarjoja tai myyvät kookospähkinöitä, aloe veraa, korallia, käsintehtyjä koruja, huumeita. Näin he tutustuvat naisiin, juttelevat mukavia, levittävät aurinkovoidetta, antavat vinkkejä missä syödä, minne mennä tanssimaan tai retkelle, ja lähtevät oppaaksi. Palkaksi seurasta ja seksistä he saavat ilmaisia pääsylippuja klubeille, ilmaisia juomia ja ruokia, taksimatkoja, tullivapaita tuotteita, merkkivaatteita, lentolippuja ja käteistä rahaa. Yleensä he liikkuvat rannalla viimeisen muodin mukaisissa merkkivaatteissa – Tommy Hilfiger-sortsit hieman alas vedettyinä niin, että naiset saavat vilauksen poikien lihaksikkaista takapuolista.
Monen pojan vanhemmat, isovanhemmat ja isoisovanhemmat ovat kalastajia ja kalakauppiaita. Pojat ovat jo nuoresta pitäen olleet enemmän isän apuna kuin koulussa, monet jättävät koulun jopa kesken. Sijoittuminen toiseen ammattiin tai eteneminen koulussa on melko epätoivoinen yritys. Sitten he ottavat rantahommia ensiksi lisäansion toivossa, ja lopulta he ”joutuvat” sänkyyn naisturistien kanssa. Taloudellisesta näkökulmasta katsottuna rantapoikia voidaan kutsua riskinottajiksi, jotka luopuvat (matalapalkkaisesta, 100 USA:n dollaria/viikko) työstä virallisilla työmarkkinoilla ja ryhtyvät tienaamaan elantonsa tuottoisammalla kausityöllä, jossa heidän päiväansiot voivat nousta jopa 500 dollariin päivässä, verovapaana.
”En mä huvikseni nai. Jos sulla ei ole omaa venettä, sitä keskittyy vaan siihen että saa panoja, että sais lisää rahaa”. Nämä pojat ajattelevat kuitenkin jatkuvasti tulevaisuutta. Omistamalla veneen voit vuokrata sitä turisteille kalastusmatkoja varten tai muuhun vastaavaan, sitten vanhempana. Aineellisista hyödyistä rantapojat kertovat: ”Mä tykkään matkustaa, saatan lähteä Kanadaan neljäksi viideksi kuukaudeksi ja kun siellä alkaa olla liian kylmä, tuun takaisin Barbadokselle”. Tai ”lentolippu Englantiin ja käyttörahaa kuudeksi kuukaudeksi” tai ”15000 USA:n dollaria tai timanttisormuksia, kultaa”. Nämä ovat siis varakkaiden naisten lahjoja sen varalta, että poika tulee käymään myös hänen kotimaahan ja pitämään häntä vähän hyvänä.
Naisasiakkaiden valinta tapahtuu rahan perusteella. ”Mä tykkään olla menestyvien naisten kanssa. Mun naiset on asianajajia, ne omistaa yrityksiä tai ne on pomoja jonkun toisen yrityksessä, mä tykkään naisista jotka tykkää rahasta”. Rannalla on siis myös kova kilpailu poikien kesken. Ulkonäön, vartalon ja käytöksen täytyy täsmätä naisten mieltymyksiin. Poika vie naisen klubeille, joissa he tanssivat calypso- ja reggaerytmien tahtiin. Kun musiikki vaihtuu hitaaksi, hän pitelee naistaan ja hyräilee hänen korvaan. Hän pitelee naista yhä tiukemmin vartaloaan vasten, jotta nainen tuntee miehen ”maskuliinisen vartalon”. Tähän mennessä rommikolat, musiikki, kuumuus, ja barbadolaisen Casanovan esitys ovat saaneet naisen pään jo niin pyörälle, että rakastelu voisi alkaa vaikka samantien, keskellä tanssilattiaa.
Tullaanpa vähän lähemmäksi. Olen kuullut luxushuorien toiminnasta myös Marbellassa. Niin kuin monet varmasti tietävät pyörii siellä suuri raha, lähinnä arabialaset miljonäärit viihtyvät Marbellassa. Meillä on ystäviä jotka ovat Iranista, he ovat muuttaneet pois kun Saahi syrjäytettiin, silloin he muuttivat Lontooseen ja Marbellaan talvikuukausiksi. Kun lomailimme itse siellä heidän suosituksestaan, juttelimme usein näistä miljonääreistä ja arabien käytöstavoista. Ystävämme ovat seuranneet heitä vuosia. Nämä raharikkaat tulivat huvittelemaan lähinnä Porto Banukselle, joskus heillä oli muutama vaimo mukana, joskus vain poikalapset. Siellä on ”toimistoja” jotka kävelyttävät kuvankauniita pitkäsäärisiä tyttöjä arabeille (tietysti muillekin joilla on rahaa) näytiksi. Kuulin että heidät vuokrataan normaalisti vuorokaudeksi, jolloin tytöt istuvat joko huvipursilla tai hotelleissa odottamassa mahdollista tarvetta palvella miestä. Joskus tytöt vain odottavat koko vuorokauden, ilman että heitä tarvitaan.
Vuorokausi hinta on 1000-2000 euron välillä. Myös siellä näkyi olevan paljon venäläisiä naisia. Naiset olivat todella kauniita ja viimeisen muodin mukaisesti puettuja. ”Toimiston” listalle pyrkii kuulemma paljon tyttöjä päivittäin, mutta vain kauneimmat ja kielitaitoiset pääsevät. Mielyttävät ja kauniit naiset saattavat matkustella raharikkaan yksityiskoneella hänen mukanaan minne hän onkin sitten menossa. Huvijahti saattaa piipahtaa Monacoon tai muihin paikkoihin johon raharikas haluaa mennä pelaamaan tai ostoksille. Maksullisten naisten elämä saataa olla turhauttavaa, mutta puitteet ovat kuitenkin upeat. Ja palkka juoksee, lisäksi voi saada hienoja lahjoja.
En tiedä onko näillä naisilla tulevaisuuden suunitelmia, alalla voi tuskin olla montaa vuotta. Jos nainen on järkevä ja todella ottaa työn työnä ja pistää ansaitut rahat säästöön, luulen että lopputulos ei ole huono. Mutta niin kuin usein voimme lukea, niin huumeet, alkoholi ja juhlinta saattavat pilata nämä suunitelmat.
Rantapojista voi lukea lisää PROSTITUUTIO -nimisestä kirjasta jonka ovat kooneet Susanne Thorbek ja Bandana Pattanaik. Kirja kertoo kuitenkin enimmäkseen Hollantiin ja Tanskaan tulleista maahanmuuttajaprostituoiduista, sekä Thaimaan prostituutiosta, joka ei ole kovin vapaaehtoista vaan pakollista perheen elättämistä. Minua kiinnosti kuitenkin enemmän tämä ”vapaaehtoinen” luxus.
Hei Femme!
Pitäisikö todeta että ne kauniit ja rohkeat ovat etuoikeutettuja tässäkin asiassa? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tulevalle puolisolle kerrotaan tästä entisestä elämästä, vai kerrotaanko mitään?
Ja kuinka moni voi tuollaisen jälkeen elää normaalissa parisuhteessa? Jos on osan elämästään hypännyt kukasta kukkaan, kokemuksesta toiseen, osaako enää muuttaa toimintatapojaan? Ja millaisen ihmisluonteen tuollainen toiminta vaatii? Ei kaikista varmasti olisi edes luxushuoriksi.
Joskus luin jutun miehestä, joka tarjosi seksipalveluja vammaisille naisille. Siis naisille, jotka muuten todennäköisesti jäisivät ilman seksuaalista kontaktia miehen kanssa. Se juttu sai itseni ajattelemaan, ettei maksullinen seksi aina ole paha asia, vaikka valitettavasti suuri osa siitä meneekin sinne rikollisuuden puolelle.
Mutta tosiaan, mitä tällainen ”ammatinvalinta” vaatii ihmiseltä?
Joskus tuli dokkari (taisi olla 4D) jossa oli vammaiset aiheena, muistan siitä kohdan jossa naisprostituoitu selitti kuinka tarjoaa palvelujaan vammaisille miehille, ja sitten oli myös yhden miehen ’puheenvuoro’, hän muistaakseni puhui jonkinlaisen näppäimistön välityksellä. Pointtina kohdassa oli kutakuinkin se, että myös vammaiset tarvitsevat seksiä ja mikä tärkeämpää, toisen ihmisen kosketusta joka on muutakin kuin pesua ja pukemista; ja että jos sitä saadakseen on maksettava, niin sitten maksetaan. Toki harvalla vammaisella lienee varaa aivan ’luxus-sellaiseen’ jos nyt aiheessa pysytään.
Hei kaikki,
Niin veera, täytyy olla sekä kaunis että rohkea, ja etenkin rohkea. Vaikea vastaus miten kumppani suhtautuu. Luulen kuitenkin että sitä ei tarvitse kertoa tai sitten ehkä jokainen kuitenkin löytää sen oikean kumppanin joka ehkä ymmärtää. Muistan kerran nähneeni erään englantilaisen dokumentin parista miesprostitoidusta ja he olivat naimisissa. Mies lähti työhön ihan kuin se olisi mikä työ tahansa. Hän ansaitsi niin paljon että vaimo oli ihan tyytyväinen että heillä oli niin korkea elintaso. Olen myös lukenut naisista jotka ovat avioituneet vanhoilla päivillään, vaikka olivat olleet kymmeniä vuosia huorana. Tässä tapauksessa miehet tiesivät ja eräs oli ollut jopa asiakkaana.
Ei meidän tarvitse keskustella vain luxushuorista, kyllä kaikki maksullinen seksi käy tämän jutun yhteydessä puheenaiheeksi. Vaikka itseään myymistä tai ostoseksiä pidetään tuomittavana, niin olen ehdottomasti sitä mieltä että sille on oma tilansa yksinäisten, invaliidien tai muuten sairaiden ja kulissiavioliittojen parissa. On myös ihmisiä jotka eivät saavuta täydellistä tyydytystä ”tavallisesta” seksistä, ja haluavat kuitenkin edes joskus tuntea täydellisen tyydytyksen.
FEMME!
Kerron pienen tarinan nuoruudesta. Tänä päivänä kun katsoo peiliin, niin ei uskoisi että nuorena pelikuvasta näkyi tosi komea mies. Nuorena miehenä olin uimari, pelasin vesipalloa, ja vartalo sen mukainen. Hiukseni olivat mustat ja melkein kiharat, silmät tumman siniset. Jotkut naiset nimittivät minua ”orvokkisilmäksi”. Siihen aikaan tuli paljon tarjouksia halukkailta naisilta ja jopa miehiltä. Eräs opettajistani antoi minulle todistukseen heikomman arvosanan kun olisin ansainnut, vain siksi etten mennyt sänkyyn hänen kanssaan. Joskus Fazerin kahvilassa istuessani toi tarjoilija paperilappusen, johon oli kirjoitettu ”kulta kerro miten voisin palkita sinut pienestä intiimistä tuokiosta”. Salin toisella puolella oli oikein kaunis vähän vanhempi rouva pukeutuneena kettu-puuhkaan ja hattuun, hän nyökkäsi minulle.
Jälkeen päin olen katunut että en tarttunut tilaisuuteen.
Hei!
Olin päättänyt etten rupea kirjoittelemaan blogiin, vaikka olenkin seurannut keskusteluja. Etenkään tämä ”luxusgigoloaihe” ei tuntunut sellaiselta, että minulla olisi siihen mitään kommentoitavaa. Mutta osmon puheenvuoro herätti kyllä joitakin muistoja vuosien takaa. En ole mikään nuori enää, enkä koe koskaan olleeni mikään kaunotar, pikemminkin ujo ja huonolla itsetunnolla varustettu ”tyttönen”, vieläkin, vaikka kasvoissa alkaa jo näkyä iän tuomat juonteet. Seksi ei koskaan ole ollut kovin tärkeä asia minulle; tähän vaikuttanee ”kiltin tytön kasvatus” sekä ujous että estoinen suhtautuminen omaan vartaloon ja seksuaalisuuteen. Edellä mainittujen ominaisuuksien perusteella lienee turha mainita, etten myöskään mikään flirttailija ole koskaan ollut. Siksi minulle onkin ollut suuri hämmästyksen ja hämmennyksen asia, että olen muutamankin kerran elämässäni joutunut epämukavaan ahdistelutilanteeseen.
Yksi tällainen tapahtui 90-luvulla työpaikalla. Oli ollut firman pikkujoulu naamiaishenkeen ja koska esiinnyin itse leikillisessä revyyesityksessä, olin pukeutunut ”asianmukaiseen” asuun (musta tyllihame, musta toppi, verkkosukat, korkokengät), mutta niinhän kaikilla muillakin oli joku rooliasu, ja minun asuversioni oli kuitenkin mielestäni ”siisti”. Koska juhlapaikka oli lähellä työpistettä, olin päättänyt hipsiä työhuoneeseeni nukkumaan, jotta heräisin aamulla heti ajoissa töihin ja pääsisin sitten ajoissa kotiin potemaan mahdollista perjantaipäänsärkyä. Kerroin tästä asiasta vain yhdelle naispuoliselle kollegalle. Kollegan mielestä se oli ilmeisesti hassu juttu, joten hän oli kertonut tästä ohimennen yhdelle miespuoliselle juhlijalle, jonka kyllä tunsin, mutta jonka kanssa minulla ei ollut mitään tekemistä, hyvänpäiväntuttu ja joskus ollut samalla osastolla. Juhlan päätteeksi valmistauduin lähtemään yksin taksilla, koska en halunnut mainostaa mihin olin menossa. Taksin tultua juhlapaikan pihaan, yhtäkkiä taksiin änkesikin tämä mieshenkilö ja kysyi olenko menossa työpaikalle. Olin todella harmistunut enkä vastannut juuta jaata. Työpaikan pihalla hän tuli myös ulos taksista, johon totesin että mukaan et tule. Mutta minkä hänelle mahdoin, saman firman työntekijä, enhän voinut sitä estää. Ilmoitin napakasti, että tehköön mitä haluaa, mutta minulla on omat kuviot. Kaveri oli aika humalassa, seurasi minua työhuoneeseen ja koetti väkisin suudella tarttuen ranteeseeni niin että teki kipeää. Riuhtaisin itseni irti ja juoksin käytävään pakoon, tyyppi perässä. Se oli ihan hillitön tilanne, en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa juostessani hullun lailla käytäviä, pakoon työtoveria. Lopulta kaahasin naistenvessaan, mutta mieshän tuli perässä. Lukkiuduin yhteen koppiin ja istuin siellä varmaan puoli tuntia kunnes sain lopulta neuvotelluksi, että hän lähtisi vessasta ulos ja jättäisi minut rauhaan. Vaihdoin pikaisesti työvaatteet päälle ja hiippailin työhuoneeseeni. Kaveri oli linnoittautunut sinne ja koetti taas käydä käsiksi. Minun piti lopultakin läppäistä häntä oikein kunnolla, ennenkin hän lopetti. Ärtyneenä hän lopultakin sammui, ja vielä vihaisempi olin minä, tuskin nukuin silmällistä loppuyönä jota ei paljon enää jäljellä ollutkaan. Mutta koko episodin noloin vaihe oli aamu, kun krapulainen mies raahautui ulos huoneestani työtovereiden nähden. Tunsin itseni nolatuksi ja häväistyksi, vaikkei olisi pitänyt olla mitään syytä, mutta ei siinä selityksen paikkaa ollut.
Jouduttuani muutaman tämäntapaiseen tilanteeseen, jossa olen saanut huomiota ”väkisin”, olen työntänyt ne mielestäni sivuun ikävinä sattumuksina. Mutta ovat ne kuitenkin vaikuttaneet jo muutenkin epävarmaan käsitykseen omasta ”viehätysvoimasta” enemmän kuin olen halunnut iselleni myöntää. Kukapa ei haluaisi olla puoleensavetävä ihminen, mutta eihän se yksisuuntaisesti toimi. Lähinnä tuntee itsensä äärettömän typeräksi, kun joku haluaa väkisin ”ottaa” sen mitä ei ole tarjolla. Joskus on tuntunut siltä, että minussa on sattunut yhteen väärät vastakappaleet: pää ja vartalo eri paria. Herätänkö vastakkaisessa sukupuolessa jotakin mitä en itse ymmärrä? Joskus kun itse on saattanut salaa olla ihastunut johonkuhun, kiinnostuksen osoittaminen avoimesti on kuitenkin ollut äärettömän vaikeaa, eikä toivottua huomiota ole vastapuolelta tullut. Tosin ne ajat ovat takanapäin, oli tavallaan ”huojentavaa” naimisiin mentyä jättää taakseen tämäntapaiset asiat. Vai jäivätkö ne taakse?
Luettuani tätä femmen blogia olen miettinyt ihmismielen motiiveja; etenkin Szerelemin puheenvuorot ovat koskettaneet; olen tuntenut suoranaista ”positiivista kateutta” (kateudestahan oli puhetta Helmessä juuri tällä viikolla) että on olemassa niin ihanasti ajatteleva ihminen, ja mieheltä vielä harvemmin odottaa sellaista tekstiä. Femme on oikeassa siinä, että varsinkin naisella ikä vaikuttaa seksuaalisuuteen. Estoisella ihmisellä tämän havainnon tekeminen on vähintäänkin hämmentävää. Mutta varsin mielenkiintoista…
Hei kaikki,
Head & shoulders tervetuloa uutena keskustelemaan kanssamme seksistä, kiva että päätit tulla mukaan.
Tämän olen kuullut aikaisemminkin, että opettajan ja oppilaan kesken on muodostunut suhde, myös sen että jompi kumpi on ollut ihastunut toiseen. Joskushan ei opettajan ja oppilaan ikäero ole kovin suuri varsinkin jos on kyse sijaisesta. Varmasti on niitäkin, vähän vanhempia opettajia jotka hullaantuvat oppilaaseen. Ikävä se arvosana juttu, toivottavasti sait sen korjattua myöhemmin.
Mitä näihin ehdotteluihin tulee, niin olen itsekin joutunut kerran ihan suoraan sellaisen kohteeksi. Olin siinä 22 tai sinne päin ja odottelin erästä ystävääni Yrjönkadun kulmalla, ja eikö yksi liikemiehen näköinen mies pysähtyi ja kysyi mitä maksaa. Ensin en ymmärtänyt ollenkaan mitä hän tarkoitti, sitten varmasti punastuin. Hän pyysi kyllä anteeksi erehdystään. Samoihin aikoihin oli Vaakunan baari, toisessa kerroksessa in paikka ja tuli joskus tehtyä treffit sinne, työpäivän jälkeen. Siellä saattoi myös joku kysyä että ”onko neiti halukas lähtemään huoneeseen”?
Ihan väkisin ei kukaan ole sentään käynyt käsiksi.
Hei.
Minä kääntäisin asian toisinpäin, onko se että käyttää toista ihmistä hyväkseen
sallittua kenellekään?
Kuitenkin, olipa luxusta tai katuhuora hyväksikäyttäjä on se joka maksaa.
Hinnastahan siinä on vain kysymys.
Rahalla saa ja hevosella pääsee.
Jokainen voi kai miettiä haluaisiko lapsensa prostituoiduksi.
Hei Kerettiläinen,
Ehkä juuri siksi oli helpompi kirjoittaa kuitenkin niistä ”vapaaehtoisista” huorista. Ei kenelläkään ihmisellä ole oikeutta käyttää toista hyväkseen, mutta he joista nyt kirjoitin esimerkin niin ovat itse hakeutuneet tähän ”ammattiin”. Toisille riittää kerta, toiset jatkavat. Noin kymmenen vuotta sitten luin erään lehti jutun jossa lääkäriksi kouluuttautunut nainen kertoi maksaneensa opiskelun huoraamalla. Hänellä oli selvä päämäärä ja teki sitä sen verran ettei tarvinnut tehdä alipalkattua pätkätyötä, vaan sai senkin ajan opiskella tehokkaasti.
Hän oli vuokrannut asuntonsa ”vuokra maksettiin luonnossa” eli vuokra isäntä kävi kaksi kertaa kuussa perimässä vuokraa. Tämän lisäksi hänellä oli pari muuta asiakasta viikossa, näillä tuloilla hän söi, osti vaatteet ja opiskeli. Tietysti se on väärin, mutta tämä henkilö kertoi että hän pitää seksistä ja kun kerran joku haluaa maksaa siitä, niin miksi ei.Vaikea minusta on tuomita jos se on oma tahto.
Vähän samalla tavalla johdannossa esimerkkinä olleet hakeutuivat itse siihen hommaan, pitävät itsensä kunnossa ja hyvännäköisenä että pärjäävät kilpailussa. Onko sillä sitten loppujenlopuksi eroa teetkö palveluksen vammaiselle tai öljymiljonäärille? Jos käytetään hyväksi ilmaiseksi tai pinestä rahasta on se miellestäni rikos. Rikos on se että ihmiseltä riistetään vapaus omaan kehonsa hallitsemiseen.
Mietin onko minulla aiheeseen mitään kirjoitettavaa, ainoa kontakti seksin ammattilaisiin on kavereiden polttareissa tehdyt jäynät ja matkoilla kohdattu mainonta. Kirjoitan niitä ajatuksia, mitä aiheesta mieleen tuli.
Nuo seksin ammattilaisethan ovat illuusion mestareita, ainakin ”luxus” -sarjalaiset. Heille maksetaan kokemuksista ja tuotetuista elämyksistä, joita ei usein ilman rahaa ole saatavilla. Ammattilaisina he saavat kumppanin kokemaan haluttavuutta ja kykenevät antamaan juuri sellaista vastiketta mitä asiakas tarvitsee. Eikä heille maksun lisäksi tarvitse antaa mitään muuta, toisin kuin palkattomalle kumppanille.
Maksetulta ammattilaiselta ei saa kielteistä palautetta ja hän saa asiakkaan luulemaan, että palvelun tarjoaja myös pitää juuri siitä seksilajista mistä asiakaskin. Illuusiotasolla ammattilainen tulee todella hyvin tyydytetyksi ja haluaa lisää, tai sitten ei, riippuu ihan siitä mitä maksetaan ja halutaan. Tyytyväisyyttä tuottava palveluammatti, onko ihme, että heitä on kaikkialla ja ovat suosittuja. Onkohan kysymys jopa terapiamuodosta jossain tapauksissa?
Kulttuurista riippuen seksin ammattilaiset lienevät myös statuksen symboleita, vähän samoin kuin city-maasturit meillä. Ei tarvitse mennä kovin kauas, kun kulttuurin sisäinen suhtautuminen seksin ammattilaisiin muuttuu täysin. Suunnitellaan vaikkapa lomaparatiisia lapsiperheille, niin kyllä sinne se tiettyyn käyttöön varattu huonemotelli halutaan, eikä se tee alueesta mitenkään epämääräistä heille. Kulttuurien välisistä eroista huolimatta unholaan ovat jääneet ne ajat, kun seksin ammattilaiset rahoittivat kaupungin muureja ja muuta yleishyvää.
Maslowin malli ihmisen tarpeista auttaa, ainakin minua, ymmärtämään joitakin seksin ammattilaisia. Moraali tulee tarpeeksi vasta, kun perustarpeet on tyydytetty. Seksin ammattilainen tekee työtä elääkseen, asiakas täyttääkseen seksin tarpeensa. Kummallakaan osapuolella ei ole rahkeita korkeaan moraaliin, perustavampaa laatua olevien tarpeiden sijaan. Giuseppe Tornatoren ”Malèna” on yksi näkökulma vapaaehtoisesta pakosta.
Mietin myös kumpi on todennäköisempi rikkomaan parisuhteen, seksin ammattilainen vai ”se toinen”. Ammattilainen ei halua toisen kumppania, vain hänen rahansa. Ammattilaisten käyttö johtunee pitkälti seksin puutostiloista, joten kyllä parisuhteessakin on varmasti keskusteltavaa jos ammattiapuun pitää turvautua.
Miten seksin ammattilaisen parisuhteet ja eläkepäivät sitten sujuvat, vaikea kuvitella, että helppoa olisi. Seksin ammattilainen voi kuitenkin tarjota kumppanilleen ruumiinsa lisäksi tunteensa, jälkimmäistä hän ei asiakkailleen jakanut. Voiko samaa sanoa monen parisuhteen jälkeen kumppanilleen? Tunteitaan ja ruumistaan on aiemminkin jakanut, seksin ammattilainen vain ruumistaan. Silti ensimmäinen on helpompi hyväksyä.
Käytännön tasolla ammattilaisen kumppanilta vaaditaan aika rautaista itsetuntoa, siinä eivät ulkoiset puitteet ja paineet saa sisäistä onnea hetkauttaa. Mitenköhän ympäristö suhtautuu sukupuolien mukaan aiheeseen? Onko huoran mies säälin kohde, mutta gigolon nainen nähdään villikissana, kun moisen sonnin kesytti. Ainakin elokuva ja myyttitasolla tuota viljellään vahvasti. Huoran kumppanissa voi olla enemmän miestä, kuin ympäristön kunnollisissa parisuhteissa on tarjolla, siitäkin ”Malèna” on hyvä kuvaus.
Loppujen lopuksihan kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää siitä mikä on toiselle hyväksi ja mikä ei. Ihminen hakee ympäristöstään vertailukohtia, joilla todistaa itselleen onnellisuutensa. Lapsityövoimaa käyttävän tehtaan työntekijältä voi kysyä miten hän näkee tilanteensa, luetteloiko hän elävänsä todella kurjaa elämää, koska hänellä ei ole mitään siitä yltäkylläisyydestä mitä meillä on. Vai toteaako hän mahdollisesti, että huonomminkin voisi olla, esimerkiksi naapuritehtaassa. Hän tietää kurjuuden tason vain, jos joku opettaa hänelle toisin. Meille lapsityövoima on nykyään vääryys, historiallisestihan sen käytöstä ei ole kovinkaan pitkä aika. Aikakautemme mukaisesti toimimme tietysti sitä vastaan, ainakin moraalitasolla.
Vain rantapoika tai huora tietää elämänsä kurjuuden, meille hän taas on vain hyvä paremmuuden vertailukohta. Emme kuitenkaan tiedä miten vaikkapa rantapoika näkee tilanteensa. He saattavat kavereineen nauraa typerille rikkaille naisille siitä, että maksavat maltaita, kunhan pojat vain valehtelevat korvat ja silmät umpeen naisten ihanuudesta. Saattavat mokomat kokea itsensä tilanteessa onnekkaiksi.
En haluaisi lapsistani seksin ammattilaisia, mutta on niin tuhannen muutakin asiaa mitä en heille soisi, keksin kyllä huonompia vaihtoehtoja omavalintaiselle seksin ammattilaisuudelle; riippuu olosuhteista. Mahdoton tietää miten tilanteen näkee, ennen kuin aihe on omalla kohdalla todellisuutta.
Hei.
Kun kirjoittaa lyhyesti, asia ymmärretään helposti väärin.
Minulla ei ollut tarkoitus tuomita, jokaisella ihmisellä on oma moraalinsa.
Se miten se muotoutuu taas johtuu niistä olosuhteista joissa elää.
Minä kirjoitan vain omista lähtökohdista ja omia mietteitä.
Niillä ei siis ole tarkoitus tuomita tai muokata, tuonpahan vain
omat ajatukseni tähän mielenkiintoiseen mielipiteitten kudelmaan.
Ajattelin sitä paradoksia, jonka seksi sisältää. Siis seksualisuus, se kun kehittyy
ihmisellä niin hitaasti.
Siinä vaiheessa kun ihminen on ulkoisesti valmis, seksualisuus alkaa vasta kehittymään.
Toki siihen vaikuttaa myös lapsuus.
Seksualisuus on kuitenkin niin kytköksissä ihmisen psyykkeeseen, ettei se
että seksistä tehdään vain kauppatavara, voi olla jättämättä jälkeä.
Olisikin niin että voisi heittäytyä seksin ammattilaiseksi kun on löytänyt oman seksualisuutensa.
Mutta taitaa vain olla niin ettei löydy kummosta markkinarakoa, yli viisikymmen- vuotiaalle.
Pitää olla vain nuori ja kaunis että sinua ostetaan.
Se minkalaisen jäljen ammatti jättää nuoreen ihmiseen,
ainakin minut sulkee pois asiakaskunnasta.
Mielenkiintoisia näkökohtia Kerettiläiseltä ja Szerelemiltä. Näitä juttuja lukiessa yksi ehkä sävähdyttävimpiä asioita on ollut paitsi sen ymmärtäminen, että seksuaalisuus ei ole staattinen tila, vaan muuttuu ja kehittyy koko ajan, (ja sen lisäksi vain paranee iän myötä), mutta myös se, että mieli, siis psyyke ja ruumis kehittyvät kovin eri tahtiin kuten Kerettiläinen totesit.
Oma lukunsa sitten tietysti ovat vielä vammaiset; tätä Femme olet sivunnut pariinkin otteeseen, ainakin yhdessä aiemmassa alustuksessa kerroit nuoruuden kohtaamisen, jossa liikenneonnettomuudessa vammautunut poika olisi toivonut, että vielä kerran saisi jne. Onnettomuudessa invalidisoituminen on traagista, mutta toinen, kenties jollain tapaa ”onnekkaampi” ryhmä ovat syntymästä asti vammaiset, joista monet ovat täysin normaaleja järjenjuoksultaan, mutta kärsivät pakkolliikkeistä tai jonkin ruumiinosan surkastumisesta, tai esim. downin tai vastaavasta kärsivät lievästi vammaiset, jotka kuitenkin elävät melko normaalia elämää, mutta ovat tunne-elämältään lapsen tasolla, vaikka ruumiinkehityksessä aikuisia. He eivät koskaan ole ”normaalia” seksielämää kokeneet ja sen jälkeen sitä menettäneet. Menettämisen tunne lienee se rankin onnettomuudessa vammautumisessa.
Femmen tarina oli ensimmäinen kerta kun silmiini osui ote vammaisen/ vammautuneen ihmisen tilanteesta, ja se on jotenkin jäänyt taustalle mietityttämään. Onko vammaisten seksuaalisuudesta edes pahemmin kirjallisuutta? Mikään ”mediaseksikäs” aihe se ei ole, joten ei siitä kovin paljon ole dokumenttiohjelmiakaan kai ollut? Mutta voisiko tästä saada yhden jutun aiheen? Ainakin tämä asia koskettaa paljon laajempaa ryhmää kuin asianomaisia itseään, nimittäin vammaisten ja invalidien läheisiä ja ystäviä ja tietysti hoitohenkilökuntaakin.
Lähti nyt tämä aihe aika kauas gigoloista. Ainoastaan voisin tähän väliin sanoa, että tajuavatkohan miten onnekkaita ovat kun joka ruumiinosa pelittää!!! Vai olisiko niin, että sellaiseen ammattiin ryhtyjällä on tunne-elämä jossain suhteessa alikehittynyt (siis ”vammainen”)? Täytyy tietyllä tavalla pystyä sulkemaan tunteet pois, toimimaan rationaalisesti ja kylmästi, mutta samalla kuitenkin nauttimaan tilanteesta. Vanhemmiten saattaa kaduttaa, tai sitten ei. Szerelem toteaa:
”Maslowin malli ihmisen tarpeista auttaa, ainakin minua, ymmärtämään joitakin seksin ammattilaisia. Moraali tulee tarpeeksi vasta, kun perustarpeet on tyydytetty. Seksin ammattilainen tekee työtä elääkseen, asiakas täyttääkseen seksin tarpeensa. Kummallakaan osapuolella ei ole rahkeita korkeaan moraaliin, perustavampaa laatua olevien tarpeiden sijaan.” Siis, voisi tosiaan pohtia mikä saa lähtökohtaisesti valitsemaan perustarpeiden tyydyttämiseksi harjoitetun elinkeinon, sekö, ettei omasta mielestään osaa mitään muuta (koulutuksen puute) vai siksi, että se on ”helppo” valinta, jossa ei suoranaisesti tarvitse pinnistellä elannon eteen (laiskuus ja nautinnonhalu), kun on luontoäiti jakanut anteliaasti avuja. Ja miksi tehdä jotain ”moraalisempaa” kun rahaa tulee hauskasti ja helposti.
Herää kysymys, kuinka paljon itse asiassa ulkonäkö ohjaakaan valintoja, sekä omien että ulkoa tulevien impulssien kautta?
Hyvää sunnuntaita kaikille,
Hienoja mielipiteitä ja ajatuksia, kun kirjoitin johdantoa, niin mietin miten yleisesti tuomittavasta asiasta oikein puhun. Kuitenkin huoraamista sanotaan ”vanhimmaksi ammatiksi”. Onko se syntynyt kahdesta erillaisesta tarpeesta? Toinen tarvitsee sylin, ymmärtäjän seksuaallisille haluilleen. Toinen taas elannon henkensä pitimiksi tai korkeampaa elintasoa ja näin arvostusta.
En teidä onko teistä kukaan lukenut entisaikojen kurtisaaneista tai nähnyt elokuvan Venetsian kurtisaani? Ennen kurtisaanina olo oli äidiltä tyttärelle periytyvä taito ja ammatti. Oli naisia jotka halusivat enemmän, halusivat elää kuin mies, oppia, lukea, matkusta jne. kuin mies. Entisaikana tätä ei suotu naisille, vaimoille. Kurtisaanit oli lukeneita, kurtturellejä keskustelioita. Heillä oli lupa käyttää kirjastoja vaikka naiset eivät yleensä saaneet lukea muita kun heille suunnattuja runoja ja vastaavia tarinoita. Kurtisaanin tuli hallita mielenkiintoinen keskustelu miesten kanssa. Miehet halusivat muutakin kuin vain purkaa seksuaallisia halujaan. Koska avioliitot olivat ennen lähes aina sovittuja, rikkauksien, maa omistusten, hallitsemisen jne vuoksi, niin oli lähes selvyys ettei puolisoiden tarvinnut mielyttää toisiaan. Tärkeintä oli että vaimo synnyttää jälkeläisiä, mutta hänen kanssaan ei tarvitse viihtyä, keskustella tai nauttia seksistä.
Szerelem totesi että nuorten kauniiden luxushuorien kanssa näyttäytyminen on monesti status symbooli. Olen rikas, minulla on varaa pitää ympärilläni kauniita naisia jos satun haluamaan heitä. Sillä jokainen päivä maksaa eikä naiset voi esiintyä aina sama mekko päällä ja samoissa koruissa.
Kerettiläinen on todennut saman kuin mistä olemme usein puhuneet. Eli että seksuaalisuuteen kypsyminen tapahtuu hitaasti, että sitä on parhaimillaan vastaanottajaksi ja etenkin antajaksi vanhempana, silloin kun sen ikäiselle ei enään makseta. Olen lukenut joitakin tarinoita ja faktaakin bordelleista, niissä ikä kirjo voi olla suurikin. Ei kaikki halua vain sitä alaikäisen näköistä ujoa, vaan on heitä jotka valitsevat mielummin sen uhkean vähän vanhemman. Ihminenhän valitsee yleensä sellaisen vastapelurin jota ei tarvitse jännittää, josta uskoo selviytyvän. Toinen haluaa oppia toinen taas olla opettaja. Toinen hakee pelkää omaa nautintoa, toinen taas uskoo että juuri hän on se ainoa joka pystyy tyydyttämään huorankin.
Jos meillä olisi nyt vapaasti toimivat bordellit, toivoisin että siellä olisi myös eri ikäisiä miehiä työssä. Siis myös sellaisia miehiä jotka ovat siellä naisten vuoksi ja heidän tarpeitaan tyydyttämään. Silloin ehkä miettisin että otanko tuon nuoren, vahvan ja voimakkaan, tai tuon vanhemman taitavan ja kestävän?
Olen ajatellut paljon vammaisseksisin kirjoittamisesta, mutta kun minulla ei ole siitä juuri paljoakaan kokemusta eikä tuttava piirissäni ole sellaisia vammaisia joilla ei ”normaali” seksi onnistuisi. Olen myös ajatellut että voisin ottaa vierailevia kirjoittajia blogiini, siis jotka kirjoittaisivat johdannon tai tekisimme sen yhdessä. Jos kiinnostusta tällaiseen on niin olen jo jonkun kerran antanut suoran sähköpostiosoitteeni mutta voin antaa sen uudelleenki ja kirjoittaja voi pysyä pelkkänä nimimerkkinä,ei minun tarvitse tietää oikeita nimiä jollei niin halua.
Hyvää sunnuntaita
Erittäin hyvä näkökulma tuo ihmisen kehitys ja kypsyysaste kokemusten vastaanottamiselle, monia valintoja joutuu tosiaan tekemään liian nuorena ja usein puutteellisin tiedoin. Lapsi ja nuori ovat varsin herkkiä ympäristölleen. Luin jokin aika sitten viimeaikaisia tutkimustietoja isyydestä, kuinka suuri vaikutus isällä on lapsen älylliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Aiemmissa tutkimuksissa joita aiheesta olin nähnyt, oli keskitytty lähinnä pääasiallisen hoivaajan, eli äidin, vaikutukseen. Toisaalta ei noissa tutkimuksissa mitään yllättävää sinällään ollut. Perheen sosiaalisten asetelmien monipuolisuuden merkitys, vaikkapa erilaisten näkökulmien muodossa, vaikuttaa esimerkiksi empatian kehittymiseen; tarvittiinko tuohon tutkimus.
Onko markkinoita yli 50-vuotiaille, todella paha sanoa, mutta toisaalta miksi ei? Jokainen pystyy tarjoamaan jotakin uutta. Realismia kuitenkin on, ettei helpolla valtavirran aallolla varmastikaan pääse ratsastamaan. Eikös Vegasissa hääri yli kuusikymppinen miesstrippari ja Moulin Rougessa on muistaakseni yhtenä huipputanssijana edellistäkin kokeneempi naisesiintyjä.
Aikanaan työkaverina oli huomattavasti vanhempi nainen. Aina kun oltiin ulkona, niin hänellä oli viehättävä tapa opettaa herrasmiehen käytöstapoja jokapäiväisissä tilanteissa, kuten ravintoloissa ja ostoksilla. Kokenut nainen olisi varmasti pystynyt opettamaan minua monessa muussakin asiassa. Se ei kuitenkaan ollut missään määrin vaihtoehtona, ei hänelle, ei minulle. Minulle seksi on rakkauden viestiä varten. Asetelmassa näen kuitenkin markkinaraon mahdollisuuden.
Kuka oikeastaan käyttää seksipalveluissa toisen ruumista hyväkseen, tatti tiukkana on paha ajatella, helppo kohde rahankeräämiselle. Kai kaikki on kunnossa, kun asiaan ei liity kolmatta osapuolta, oli se sitten kumppani tai kätyri.
Onko vain kaksi vaihtoehtoa, olla luxushuora tai pakotettu huora.????
Minä toimin maksullisena naisena kaksi vuotta, mulla oli asunto jonne joka aamu lähdin perheeni luota ”töihin”. Tein kaiken vapaaehtoisesti ja ansaitsin 10 kertaa enemmän kuin mieheni. Olin silloin 40nen, en kaunotar ja XL-kokoinen. Asiakkaita riitti ja minulla oli paljon vakiasiakkaita ja olin pidetty. Kenenkään kanssa ei tuona kahtena vuotena ollut ongelmia ja tapasin monta mielenkiintoista miestä joista tuli ystäviäni ja pidämme yhteyttä edelleen , vaikka en teekkään niitä hommia enää. Nyt toimin yrittäjänä ja nautin työstäni. Enkä kadu tippaakaan ”Emilian” aikoja.Ompahan mitä mummona muistella!!!!
Hei Emilia,
Onkohan meillä nyt kaksi nimimerkkiä jotka kirjoittavat Emilia nimellä? Jos näin on niin tervetuloa myös toinen Emilia mukaan keskustelemaan seksistä. (arvelin vain koska tekstin sisältö oli niin erityyppinen)
Luulen että vaihtoehtoja on yhtä monta kuin naista tai miestä, jotka harjoittavat sitä joko ammattina tai ne kerrat kun tarvitsevat siitä tulevan hyödyn. Se että vapaaehtoisesta ja glamourista oli helpompi kirjoittaa. Ennen tätä aihetta, luin kirjan joka kertoi juuri naisista jotka menevät arkipäiviksi toiseen kaupunkiin tai maahan harjoittamaan ammattiaan ja perhe on täysin tietämätön työn laadusta.
Arvelen että useimilla ihmisillä on ihan väärä kuva koko työstä. Koska he eivät tiedä, niin siksi tuomitsevat ja pitävät pahana. Useimiten naiset pitävät sitä naista alentavana tai uskovat että he jotka tekevät sitä tekevät sitä pakon vuoksi. Että näillä naisilla ei ole muuta vaihtoehtoa, että nämä naiset kärsivät, etteivät pidä itsestään. Näinhän sen ei tarvitse ollenkaan olla. Köyhissä maissa tai maissa missä ihmiset ovat hyvin eriarvoisia, sosiaalisen aseman ja varallisuuden vuoksi, voidaan sanoa että on pakotettu että muuta vaihtoehtoa ei ole ollut. Suomessa tuskin on näin.
Haluan sanoa vain että aivan kuten rantapojille, joku maksaa siitä mihin he muutenkin olisivat valmiit ilman rahaakin, niin samaa sanoo moni nainen ”jos joku mies maksaa siitä mitä antaisin ehkä ilmaiseksikin, niin miksi ei”. Onko se ajattelutapa moraalitonta? Kuka määrittelee mikä on moraalitonta mikä ei? Onko vain se oikein mitä mieltä joku moraalitantta on? Tämä on vain kasvatuksen tulosta, meidät kasvatetaan niin että huoraaminen on huono asia. Mitä jos aloittaisimmekin ajattelemaan että nämä ihmiset tekevät hyvää työtä? He auttavat yksinäisiä, syrjääntyneitä, ihmisiä jotka tarvitsevat hetken kuuntelijaa ja syliä. Vanhoja, nuoria, vammaisia, rotuun ja ulkonäköön katsomatta. Tämähän kuulostaa aivan ylihimiseltä.
Kieltämättä tässä tulee kyseenalaistettua omat moraalikäsityksetkin, kaikilla asioilla kun on aina kaksi puolta. Selkeän rajan vetäminen on vaikeaa – mikä on yhdelle hyvä ja oikein, ei sitä välttämättä toiselle ole. Minun perusperiaatteeni kuitenkin on se, että jos oma toimintani loukkaa jotakuta, vaikka vain välillisesti, minun on paha olla, ja silloin se ei voi olla oikein.
Tässä ikäasiassa tuli vielä aasinsilta jo aiemmin Femmen käsittelemään asiaan omasta vartalosta; itse asiassa olin silloin aistivinani pienen haikeuden siinä, kuinka epäystävällisesti ikä ja aika kohtelee omaa vartaloa. Tässä on tietysti yksilöllisiä eroja, ja naisille asia on varmasti merkityksellisempi kuin miehelle. Olisi aika mielenkiintoista tietää mitä mies ajattelee oman kehonsa ikämuutoksista?
Joka tapauksessa taas päästään siihen suloisenkatkeraan toteamukseen, että kun on sen verran ikää, että osaisi vihdoin nauttia täysipainoisemmin ruumiin iloista, alkaakin jo fyysinen rapistuminen. Mutta onneksi ihmismieli on tässä suhteessa armelias; ikä tuo mukanaan myös enemmän suvaitsevuutta, ja jos tarjottaisiin mahdollisuutta peruuttaa ajassa taaksepäin, en usko että sitä osaisi montaakaan asiaa tehdä paremmin, kaikki viisaus kun on jälkiviisautta, vasta omista virheistään ja kokemuksistaan oppii (kaikki eivät kyllä sittenkään). Kun jotain menettää, saa aina jotakin tilalle. Pitää kai vain hyväksyä se tosiasia, että kaikkea ei voi saada (ainakaan kerralla). Ikä tietysti vaikuttaa huorankin toimenkuvaan, kuten femme spekuloi – valitseeko asiakas mieluummin kokeneemman ja ”taitavamman” kuin nätin ja pinkeän ”kokemattomamman”. Molemmille ilmeisesti riittää kysyntää.
Sitä ei kuitenkaan voine kiistää, että nuoruuden elinvoimaisuudessa on jotakin selittämätöntä tenhoa; nuoruus sinällään on kaunista, ja kuten osmokin tuossa aiemmin vakuutteli, ettei uskoisi että nuorempana peilistä katsoi komea mies. Nuoruutta leimaa usein kuitenkin myös mustavalkoinen, epävarma ja tyytymättömän perfektionistinen suhtautuminen omaan ulkonäköön. Toisaalta, yletön positiivinen huomio voi kuvankauniilla ihmisellä johtaa jonkinlaiseen vääristymään sekin. Tai sitten voi tosiaan käydä niin, että saa hankaluuksia, kun aletaan ehdotella kaikenlaista vaikka vain kahvilassa istuessa tai kadulla treffiseuraa odotellessa. Huonolla itsetunnolla varustetulla nuorella se kai sitten voi toimia kuin huume; jatkuvasta huomion saamisesta ja ylläpitämisestä voi tulla pakkomielle, ja jos siitä vielä rahaakin saa, askel maksullisen seksin harjoittamisen puolelle voi kenties olla vain pienen tönäisyn päässä – kuten nyt ”luxushuorien” kohdalla. Emilian tapauksessa tietysti valinta on ollut kypsän naisen oma päätös, se on ihan eri juttu.
Mietin jo hetken, miksi mieleeni tuli ja miksi kirjotin nuoruudestani tuon ”ahdistelumuiston” tässä aiemmin. Itse asiassa, loukkaavinta kaikesta oli juuri se, että tunsin tulleeni kohdelluksi huorana, ja että työtoveritkin kenties ajattelivat että ”ei olis tuostakaan tytöstä uskonut”. Mikä yhdelle voi olla täysin ok tai lähinnä yhdentekevää, on toiselle suunnilleen yhtä kuin kasvojen menettäminen. Jos olisin itse ollut se aktiivinen osapuoli, tai vaikka edes suostuvainen, siinä ei olisi ollut sen enempää miettimistä (olihan sitäpaitsi naamiaisasuni ”revyytyttö”). Nolouden määrä kuitenkin oli niin suuri, etten osannut käsitellä asiaa edes itseni kanssa. Työsin asian sivuun, pois mielestäni tyyliin ”tätä ei tapahtunut oikeasti”.
Tässä kohtaa tullaan oikeastaan kasvatuksellisiin kysymyksiin; Szerelem viittaa tutkimukseen kuinka suuri vaikutus isällä on lapsen älylliseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Poikalapsilla varmasti isän rooli korostuu, tytöillä äidin, mutta loppupeleissä se lienee fifty-fifty. Pojille äiti on ensirakkaus, tytöille oma isä. Mitä tahansa omat vanhemmat tekevät, se on lapselle suora malli ja kaiken perusta, siis ”oikein”. Luulisin, että tätä kaavaa sitten tiedostamattomasti toistetaan omassa elämässä. Tai jos lapsuus on onneton, halutaan vähintään välttää sama kuvio.
Hesarin kuukausiliitteessä oli aika hätkähdyttävä juttu äideistä, jotka eivät oikein tiedä miten pitäisi suhtautua omaan vauvaan; kaikki on periaatteessa hyvin: korkea koulutus, nätti koti kotiteattereineen, poreammeineen kaikkineen, ja kun biologinen kello alkaa vedellä viimeisiään, halutaan lapsi. Sitten järkytytään perin pohjin, kun huomataan että se hankala, huutava nyytti sitoo ja häiritsee elämää pahanlaisesti. Pahimmassa tapauksessa molemmat puolisot palavat loppuun, eivät tiedä mitä tehdä sen pienen tuskastuttavan elämänalun kanssa joka heidän mielestään imee kaiken energian. Masentunut äiti ei halua ottaa edes katsekontaktia omaan lapseensa. Millainen tunne-elämä tällaisella lapsella on aikuisena? Melkoinen vastakohta kun tässä on pohdittu millaisesta kurjuuskuopasta jotkut lapset tai nuoret ponnistavat eteenpäin, ja jotkut sitten päätyvät prostituoiduiksi tai valitsevat ”ammatin” itse. Mutta jos puhutaan tosiaan vain tarpeesta hellyyden-, läheisyydenosoituksiin ja kyvystä rakastaa aidosti, niin huonolta näyttää tulevalla sukupolvella, jos ollaan näin pahasti hakusessa – vanhemmat ”pelkäävät” lapsiaan jo vauvasta saakka!
Hei head & shoulders,
Se mitä olen huomannut vähän vanhemmissa miehissä, on se että he valitsevat itsestään jonkun hyvä kohdan. Ja sitten katsovat vain sitä kohtaa ja ovat tyytyväisiä. Eivät he silloin ollenkaan huomaa roikkuuko nahka muualta vähän löysänä, onko rinta tai muut karvat harmaantuneet ja harventuneet tai yleensä mitään muitakaan asioita. Aika ihailtavaa sinänsä, ehkä meillä naisilla olisi siitä jotain opittavaa?
Hei femme,
se on totta, tässä suhteessa tosiaan olisi opittavaa. Muistan vuosien takaa kerran kun mieheni seisoi peilin edessä, hän veti keuhkot täyteen ilmaa, kohotti harteitaan, katsoi itseään tiukasti silmiin ja totesi ykskantaan: ”Siinä on leveeharteinen jätkä!” Se oli niin vilpittömän, leikillisen, itserakkaan itsevarma toteamus, että minua hymyilyttää vieläkin.
Johdannossa Femme, mainitsit maksullisen puhelinseksin ja BDSM’n. Olen soittanut muutaman kerran seksilinjalle, tarkoituksena tyydyttää itseäni samalla. Minun kohdalle on näinä kertoina sattunut nainen joka puhuu rivoja ja huokailee, litisee ja lätisee luuriin. Ei kaikki miehet kaipaa sellaista kiihottamista, onko heidät opetettu tähän kaavaan? Haluan jutella ihan fiksusti naisen kanssa ja kertoa mitä tekisin hänelle jos hän olisi kosketusetäisyydellä, samaa toivoisin tältä naiselta. Jälkimaku koko puhelusta oli vain se että maksoi liikaa eikä tyydytystä tullut.
BDSM’ässähän on kyse ihan muusta, olen joskus ajatellut että olisi kiva kokeilla, mutta ajatukseksi se on jäänyt. Nämä naiset eivät yhdy asiakkaansa kanssa, eli palvelu on palvelua, ei muuta. En tiedä voiko sitä kutsua edes oikein seksiksi, eikö se ole ennemmin hyvänolon antamista kivun välityksellä. Tämä tietysti kiihottaa monia mutta olen ymmärtänyt ettei mies välttämättä purkaannu, vaan se kivun sietäminen ja tunteminen on se juttu. Olisiko jollain kokemusta? Voisiko vinkata hyvän osoitteen?
Hei nukkumatti,
Olen joskus miettinyt että olisi mielenkiintoista, kokeilla puhelinseksilinjoilla työskentelyä. Kokeilla että löytyykö itseltään niitä taitoja mitä siinä kaivataan. Tutun henkilön kanssa puhelinseksi on helppoa mutta miten on jos yrittää kerätä minutteja ja saada vielä täysin vieras tyydytetyksi? Niistä minuuteistahan siinä on kuitenkin kysymys ja tietysti siitä tyydytyksen antamisesta että saadaan asiakas soittamaan uudelleen, että saadaan hänet jäämään koukkuun puhelinseksille. Itse uskon että en puhuisi rivoja tai litisi luuriin, miellestäni juuri älyllinen seksi ja oikeanlainen flirtti olisi puhelimessa se tärkein juttu. Pitäisiköhän ihan kokeilla, ottaisivatkohan viikoksi töihin?
BDSM pitää sisällään aika paljon, eli sitomista, kurittamista, alistamista ja dominointia. Olen usein kuullut ettei dominantti ole uskottava jos hän harrastaa lopuksi seksiä asiakkaansa kanssa. Eli he ovat ”seksityöntekijöitä” harrastamatta seksiä, on sitten todella kuten sanoit, makuu asisa onko se seksiä vai ei, mutta siksi se kuitenkin luokitellaan. Roolileikkiähän se on jossa vain toinen yleensä kiihottuu ja tuntee tyydytystä. Luulen että dominantille se on vain työtä josta tulee hyvä toimeentulo, voi tietysti olla että hän pitää työstään niin kovasti että myös kiihoittuu alistamisesta tai ruoskimisesta. Luultavasti tälläisissä tapauksissa sen tekisi ilmaiseksi, vai onko maksunsaajan tarkoitus saada tyydytys? Voihan ”huorallekin” sattua sellainen asiakas joka pystyy tyydyttämään hänet?
Osoitetta en osaa sinulle vinkata, Setan sivuilta löytyy kyllä apua tähänkin, ja ehkä joku lukioista neuvoa lisää.
Nyt peilistä katsoo paksun harmaan, melkein kiharain hiusten alta ei niin tummansiniset silmät. Elopainoa on kertynyt reippaasti yli sata, taitaa olla 120 kiloa elämän iloa.Huumori on tallella ja flirttailutaito on parantunut sitten pokavuosien.
Hei kaikki,
Kävin sitten katsomassa elokuvan Kohti etelää, joka kertoo eurooppalaisten ja amerikkalaisten naisten seksiturismista. Aikaisemmin kerroin virheellisesti että he matkaavat Afrikan rannikolle, kyllä varmasti sinnekin mutta elokuva kertoi kuitenkin matkoista Karibialle. Elokuvan aihe oli sijoitettu 1970-luvun lopun Haitille ja esim pääosan esittäjä 55 vuotisen naisen seksiorjana oli 18 vuotias kaunis musta poika. En kerro aiheesta sen enempää sillä joku on varmasti menossa katsomaan elokuvaa. Lahjat ja raha vaihtoivat kuitenkin omistajaa tässäkin tapauksessa.